Hallituksen esityksessä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille nykyisin kuuluva poikkeamistoimivalta ehdotetaan siirrettäväksi kokonaan kunnille. Esityksellä pyritään osaltaan toteuttamaan hallitusohjelman tavoitteita elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten tehtävien sopeuttamisesta vähentyneisiin resursseihin ja suuntaamaan ne merkittävämpiin alueidenkäytön kysymyksiin. Nykyisen poikkeamistoimivallan jakautumisen kunnan ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kesken katsotaan aiheuttavan päällekkäistä työtä ja hidastavan lupamenettelyjä. Hallituksen esitykseen sisältyvillä muutoksilla siirretään ainoastaan poikkeamistoimivalta kunnille, mutta ei ehdoteta muutettavaksi lakiin sisältyviä poikkeamisperusteita.
Poikkeamistoimivallan siirtäminen koskee ensinnäkin vähäistä suurempaa poikkeamista asemakaavassa osoitetusta tontti- tai rakennuspaikkakohtaisesta kokonaisrakennusoikeudesta taikka vähäistä suuremman rakennusoikeuden osoittamista alueelle, jolle asemakaavassa ei ole osoitettu rakennusoikeutta. Siirto koskee myös poikkeamista rakennuksen suojelua koskevasta kaavamääräyksestä ja asemakaavan hyväksymismenettelyyn liittyvästä rakennuskiellosta.
Poikkeamistoimivalta ehdotetaan siirrettäväksi myös ranta-alueelle rakentamisen osalta. Tältä osin poikkeamistoimivallan siirtäminen koskee uuden rakennuksen rakentamista ranta-alueelle, jolla ei ole asemakaavaa tai sellaista oikeusvaikutteista yleiskaavaa, jossa on erityisesti määrätty yleiskaavan tai sen osan käyttämisestä rakennusluvan myöntämisen perusteena, ellei kyse ole olemassa olevan asuinrakennuksen laajentamisesta tai korvaamisesta.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella ympäristövaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja teknisin muutoksin.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on rantarakentamisen poikkeamispäätösten osalta nostettu esiin huoli kuntien asiantuntemuksen ja päätösten valtakunnallisen yhdenmukaisuuden turvaamisesta. Valiokunta katsoo, että kun kunnat vastaavat alueidensa käytön suunnittelusta yleisesti, on perusteltua, että myös poikkeamistoimivalta on kokonaan kunnilla. Maankäytön suunnittelu on keskeisin keino ohjata myös yhdyskuntarakennetta. Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että yhdyskuntarakenteen hajautumiskehitystä pidetään pitkällä tähtäimellä kestämättömänä erityisesti ilmastonmuutoksen näkökulmasta. Hajautumiskehitystä voi ilmetä erityisesti kaupunkiseutujen reuna-alueilla alhaisen tiheyden taajama-alueiden laajenemisena, joka johtuu pääosin kaupunkiseutuja ympäröivän haja-asutusalueen hajarakentamisesta. Tässä kehityksessä poikkeamismenettelyillä on oma merkityksensä.
Tehtyjen selvitysten perusteella onkin todettu, että yksittäisillä poikkeamisratkaisuilla on usein ratkaistu asioita, jotka tulisi ratkaista kaava laatimalla tai kaavaa muuttamalla. Toisaalta on samanaikaisesti todettu, että rantarakentamista koskevien poikkeamispäätösten määrä on vähentynyt, koska rantojen yleiskaavoitus rantarakentamiseen oikeuttavilla yleiskaavoilla on edennyt huomattavasti ja tarve päätöksille on siten aikaisempaa pienempi. Valiokunta korostaa, että kaavoituksen tulisi olla maankäytön suunnittelun päätyökalu, eivätkä poikkeamispäätökset saisi saada suhteettoman suurta roolia kokonaisuuden kannalta.
Valiokunta korostaa, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella säilyy valitusoikeus kunnan poikkeamispäätöksestä. Samoin muilla viranomaisilla on maankäyttö- ja rakennuslain mukaisesti valitusoikeus päätöksistä omaa toimialaansa koskevissa kysymyksissä. Kunnan tulee myös edelleen pyytää elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto silloin, kun poikkeaminen koskee merkittävästi keskuksen toimialaa, luonnonsuojelun kannalta merkittävää aluetta, rakennussuojelun kannalta merkittävää kohdetta tai aluetta taikka maakuntakaavassa virkistys- tai suojelualueeksi varattua aluetta.
Valiokunta korostaa vielä, että maankäyttö- ja rakennuslaissa säädettyjä poikkeamisen edellytyksiä ei muuteta. Edellytykset ovat kuitenkin joustavat, ja on mahdollista, että kaikissa kunnissa ei ole samantasoista osaamista ja 15 vuoden aikana muodostuneen oikeuskäytännön tuntemusta. Kuntien myönteisiin poikkeamispäätöksiin vuosina 2008—2010 kohdistuneista valituksista hyväksyttiin 65 prosenttia, kun samanaikaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten poikkeamispäätöksiin kohdistuneista valituksista hyväksyttiin 9 prosenttia. Kuntien päätösten pysyvyys oli siten tuolloin selvästi heikompi. Riskinä voi myös olla hallintotuomioistuimiin tehtävien valitusten määrän kasvu.
Valiokunta katsoo myös, että kuntien vaihtelevat resurssit ja osaaminen saattavat vaikuttaa kielteisesti myös rakennushistoriallisen ja arkeologisen kulttuuriperinnön suojeluun. Lain täytäntöönpanossa tulee varmistaa, että päätöksenteko kunnissa perustuu tarvittaessa riittäviin selvityksiin ja museoviranomaisia kuullaan. Myös muinaisjäännösrekisteri tulisi saada mahdollisimman kattavaksi ja ajantasaiseksi. Nämä näkökulmat tulee sisällyttää kuntien ohjeistukseen.
Edellä esitettyihin huoliin viitaten valiokunta katsoo, että poikkeamistoimivallan siirron vaikutuksia tulee seurata ja arvioida, onko edellytysten täsmentäminen lain tasolla mahdollisesti myöhemmin tarpeen yhdenmukaisen oikeuskäytännön turvaamiseksi. Samaan tavoitteeseen voidaan päästä hyvällä ohjeistuksella ja koulutuksella. Valiokunta korostaa, että riittävästä valtakunnan tason ohjeistuksesta ja kuntien koulutuksesta tulee huolehtia.
Valiokunta on tehnyt 1. lakiehdotuksen 198 §:ään teknisen korjauksen. Pykälää on muutettu lailla 28/2016, ja valiokunta on korjannut ehdotukseen sisältyvän pykäläehdotuksen voimassa olevan säännöksen mukaiseksi, kuitenkin lisäten siihen hallituksen esityksessä tarkoitetulla tavalla viittauksen myös 172 §:ään. Vastaava muutos on tehty lakiehdotuksen johtolauseeseen.