Asuntosäästöpalkkiojärjestelmän tarkoituksena on edistää asuntosäästämistä ja nuorten mahdollisuuksia ensiasunnon hankintaan. Nykyisin 15—39-vuotias asuntosäästäjä tekee pankin kanssa sopimuksen, jossa hän sitoutuu säästämään tietyillä säännöillä asuntosäästöpalkkiotilille 10 prosenttia asunnon hankintahinnasta. Esityksessä ehdotetaan säästösopimuksen teon yläikärajaa nostettavaksi 44 ikävuoteen. Lisäksi järjestelmän joustavuutta edistetään siten, ettei asuntosäästösopimuksen tekoa estä se, jos toinen avopuolisoista on täyttänyt 45 vuotta. Aikaisemmin poikkeus koski vain aviopuolisoita ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolia. Jatkossa ASP-lainaa voisi saada myös sellaisen asunnon hankintaan, jossa lainansaaja jo asuu ennen kaupantekoa. ASP-lainaan voi saada 10 vuoden ajan korkotukea, jonka määrä on enintään 70 prosenttia lainan korkojen osuudesta, joka ylittää 3,8 prosentin omavastuukoron. Esityksessä ehdotetaan, että korkotukilainan enimmäismäärää voidaan korottaa, jos ASP-lainansaajia on kaksi ja he ostavat yhdessä asunnon. Lisäksi omistusasuntolainojen valtion takausvastuun enimmäismäärää ehdotetaan nostettavaksi 50 000 eurosta 60 000 euroon. Valiokunta pitää niin ASP-järjestelmää kuin siihen ehdotettuja muutoksia erittäin tarpeellisina ja kannatettavina. Valiokunta puoltaa esitykseen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä muutettuna.
Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetut muutokset edistävät asuntosäästäjien yhdenvertaisuutta. Avoliiton rinnastamista avioliiton ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolten kohteluun asuntosäästöpalkkiosopimuksen tekemisessä voidaan pitää järjestelmän mukauttamisena nykyaikaan. Järjestelmän oikeudenmukaisuutta edistää se, että kaksi asuntosäästötallettajaa voi saada 50 prosenttia korkeampaa korkotukilainaa kuin yhden hengen talous. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoituksena on, ettei korkotukilainan tarvitse olla yhteinen, vaan puolisoilla voi olla erilliset lainat. Jos asuntosäästäminen tapahtuu kahden eri asuntosäästösopimuksen perusteella ja lainat ovat erilliset, kummallakin puolisolla tulee kuitenkin olla säästettynä vähintään 10 prosenttia oman osuutensa hankintahinnasta. Jos taas asuntosäästäminen tapahtuu kahden eri säästösopimuksen perusteella, mutta korkotukilaina on yhteinen, lainan enimmäismäärää laskettaessa tulee jatkossa ottaa huomioon asuntosäästöpalkkiotilien yhteenlaskettu säästösumma. Valiokunta palaa tätä koskeviin ehdotuksiin jäljempänä.
Samaansa selvityksen perusteella valiokunta pitää 50 prosentin korkotukilainan enimmäismäärän korotusta riittävänä. Korkotukilainan enimmäismäärän korotusta ei valiokunnan saaman selvityksen mukaan ole tarpeen nostaa 100 prosenttiin, sillä perheasuntojen neliöhinta on suhteessa alhaisempi ja suurempi korotus voisi entisestään kiihdyttää lainamäärien kasvua. Kaiken kaikkiaan rahoitusmarkkinoiden nykytilanteessa on kannatettavaa edistää pitkäjänteistä asuntosäästämistä ja näin osaltaan välillisesti hillitä kotitalouksien velkaantumista ja asumismenojen kasvua.
Valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa on kannatettu ASP-järjestelmän yläikärajan nostamista 44 vuoteen. Samalla järjestelmän alkuperäisiä tavoitteita ajatellen voidaan kysyä, minkä vuoksi on enää tarpeen asettaa yläikäraja. Eikö järjestelmän voitaisi ajatella tukevan asuntosäästämistä ylipäätään kaikissa ikäryhmissä, kun ensimmäisen omistusasunnon hankkiminen tapahtuu nykyisin entistä myöhemmin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksessä ehdotettu ikäraja on kuitenkin perusteltu, sillä 45 ikävuoden saavuttaneissa on vähemmän potentiaalisia asuntosäästäjiä. Toisaalta ikärajan poisto ei välttämättä kannusta aloittamaan asuntosäästämistä ennen ensiasunnon hankintaa.
ASP-järjestelmän tavoitteiden kannalta valtion takausvastuun enimmäismäärän korotus 60 000 euroon on perusteltua toteuttaa. Edellisen kerran muutos on tehty vuonna 2009, minkä jälkeen vanhojen asuntojen hinnat ovat nousseet merkittävästi erityisesti suuremmissa kaupungeissa. Toisaalta toteutuneiden takausvastuiden määrä on pysynyt hyvin alhaisena vuonna 2021 vain 0,5 prosenttia koko takauskannasta, eikä valtion takausvastuun enimmäismäärän maltillisen korotuksen katsota valiokunnan saaman selvityksen mukaan vaikuttavan takauskorvausten määrään. Valiokunta pitää ehdotettua korotusta erityisen perusteltuna kasvukeskusten omistusasuntojen hintakehityksen näkökulmasta.
Keskeinen osa ASP-järjestelmän toimeenpanoa tapahtuu rahoituslaitoksissa. Pankkien panos ASP-järjestelmän tavoitteiden toteutuksessa on merkittävä. Viime kädessä niiden kyvystä sopeuttaa toimintatapansa ja tietojärjestelmänsä lain muutoksiin riippuu se, koska pankkien asiakkaat voivat hyötyä ehdotetuista ASP-järjestelmän muutoksista. Jollei laissa säädetä siirtymäjärjestelystä, lähtökohtana on kuitenkin lain vaikutusten ja toimeenpanon alkaminen voimaantulohetkellä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan finanssiala on valmistelussa tuonut esiin käsillä olevien lakiehdotusten suunnitellun voimaantulon aiheuttamat vaikeudet. Valiokunta katsoo, että hyvään lainvalmisteluun kuuluu sidosryhmien asianmukainen kuuleminen ja käytännön yhteistyö niiden tahojen kanssa, joiden toimeenpantavaksi säädös on tarkoitettu. Valiokunnan mielestä tässä ei ole täysin onnistuttu, vaikka perusteita voidaankin löytää esityksessä ehdotetulle, mahdollisimman nopealle voimaantulolle. Vaikka lakiehdotukset saatettaisiin voimaan nopealla aikataululla, niiden mukaisia asuntosäästösopimuksia ei voitaisi kuitenkaan tehdä eikä korotettuja lainoja myöntää puolisoille lain voimaantulon hetkellä. Tämä on ongelmallista niin pankkien kuin pankin asiakkaiden, asuntosäästäjien, kannalta. Valiokunta palaa tätä koskeviin ehdotuksiin jäljempänä.