Arvoisa puhemies! Itse liikun paljon luonnossa ja varmasti arvostan luonnon monimuotoisuutta, ja myös EU:ssa on olemassa strategioita, esimerkiksi biodiversiteettistrategia. Mutta muutama sana ja asia tästä, kun minä tämmöisenä käytännön ihmisenä en täältä pääkaupunkiseudulta käsin katso näitä asioita vaan liikun itse luonnossa ja luontokohteissa.
Viime viikonloppuna kävelin sellaisella suolla, joka on ojitettu 1966. Meillä on tämä soiden ennallistamisohjelma, sitä tehdään intomielellä ja siihen uhrataan rahaa. Kun minä seisoin siellä entisten ojien päällä, niin luonto oli hoitanut ne ojat täysin tukkoon. Eli viestini on se, että kun intomieli on kova, niin voi olla näin, että kun soille mennään ennallistamaan kaivinkoneen kanssa, niin ensinnäkin kuluu tietenkin fossiilista polttoainetta, ja kun näitä ruvetaan siellä repimään ja paikkaamaan, niin itse asiassa mennään luonnon edelle ja aiheutetaan kymmeniksi vuosiksi, jopa vuosikymmeniksi eteenpäin, hiilipäästöjä ja metaanipäästöjä eli tehdään tuplavahinko. Aikaa ja rahaa kuluu, ja mitään ei hyödytä, päinvastoin, koska luonto hoitaa omia aikojaan kaikki nämä ojat umpeen. Eli soiden ennallistamisesta luonnonsuojelulain kautta, kun näitä biodiversiteettihankkeita halutaan edistää, pitää käydä neutraali, asiallinen keskustelu. Ei kannata mennä hötkyilemään, tulee tuplavahinko.
Toinen, mikä on vielä isompi asia: EU suunnittelee biodiversiteettistrategiaa. Onneksi täällä on nyt keskustan edustajia, joilla on hallituksessa suuri vastuu. Älkää antako sen historiallisen vahingon tapahtua, että biodiversiteettistrategian isojen suojeluvaatimusten kautta suomalaisen metsätalouden ja metsäpolitiikan päätöksenteko alistetaan biodiversiteettistrategialle. Nyt on olemassa selvä vaara, ja nyt täytyy olla hereillä, että tämmöistä virhettä ei saa mennä tekemään.
Sitten kolmas juttu, mikä on myös luonnonsuojelulain piiriin kuuluva ja tähän luonnon biodiversiteettiin liittyvä asia, on se, kun ympäristöministeriö nytten erittäin laajoja alueita muun muassa Pohjois-Karjalassa aikoo siirtää luonnonsuojelualueista rauhoitetuiksi luonnonsuojelualueiksi luonnonsuojelulain nojalla. Silloin, kun luonnonsuojelulaki astuu tähän kuvaan mukaan, metsästys on kielletty. Kun hallitusohjelmassa lukee, edustaja Kiviranta, että metsästys turvataan, niin silloin ei todella turvata metsästystä, jos nämä muutetaan rauhoitetuiksi luonnonsuojelualueiksi, joilla luonnonsuojelulain mukaan lähtökohtaisesti metsästys on kielletty.
Ja neljäs asia vielä: Kun kansallispuistoja laajennetaan, kuten Tiilikan kansallispuistoa, niin täytyy oikeasti katsoa, mitä alueita siihen otetaan, koska nyt siellä menee valtion metsästysalueita. Ja kun hallitusohjelmassa on, että metsästys turvataan, niin ei tällä tavalla turvata, jos niitä koko ajan vähennetään.
Minun mielestäni pitää katsoa kansalaisten etua, sekä luonnonsuojelijoitten että sitten metsästävien suomalaisten, joita on 300 000, ja täytyy se tasapaino hakea. Ja sitten se kaikkein suurin asia on se, että EU ei saa jyrätä suomalaista metsäpolitiikkaa.