Arvoisa rouva puhemies! Tätä asiaa on muistini mukaan 11 vuotta käsitelty talousvaliokunnassa moneen kertaan ja moneen kertaan on luultu, että on löydetty sellaisia säännöksiä, jotka käytännössä riittävästi estäisivät pikavippitoimintaa. Joka kerta on käynyt niin, että markkinoijat ja alan yritykset ovat olleet ovelampia, keksineet jonkun porsaanreiän. Ja kun katsoo näitä pikavippiyritysten tuloslaskelmia, niin harvassa liiketoiminnassa pystytään niin vähällä vaivalla saamaan niin hyvää nettotulosta. Alalle on syntynyt lähes sata yritystä, joista muutamat ovat merkittäviä.
Tässä lainsäädännössä on monta kertaa todettu, että tämä ei kuulu pankkilain piiriin, koska tässä ei oteta talletuksia vastaan. Käytännössä kuitenkin maassa on olemassa yleinen yliaikakorko, joka tällä hetkellä taitaa olla 13 prosentin luokkaa, jonka ylittävää korkoa ei voi velalliselta periä.
Olin kerran puhumassa tilaisuudessa, jossa oli toistasataa velkaneuvojaa, ja kysyttiin, kuinka moni suosii pikavippijärjestelmää, sitä, että se ylipäätänsä on olemassa, tai kuinka monta on sitä vastaan — fifty-fifty-tulos, puolet suosi, puolet ei. Miksi? Sen takia, että siinä nopeasti ratkaistaan lyhyellä tähtäimellä asiakkaan ongelma. Jos katsoo asiakkaan tilannetta, niin siellä taustalla voi olla aitoja syitä, joiden johdosta voi sanoa, että velallisella tai velalliseksi ryhtyvällä ei ole enää muuta vaihtoehtoa.
Jos ajatellaan pankkien toimintaa, niin siellä yleensä ilman vakuutta olevalle luotonmyöntäjä edellyttää takaajia. Tämä takaajien puuttuminen tässä pikavippitoiminnassa tarkoittaa käytännössä sitä, että yksi ihminen voi aika, sanoisinko, kontrolloimattomasti ajatella, että hänen omaa etuaan ei kukaan muu aja, minkä jälkeen tilanne saattaa sitten eskaloitua, koska pikavipin päälle otetaan toinen pikavippi ja ehkä jopa kymmenes, minkä jälkeen tilanne on karannut asianosaisen käsistä. Tämä takaajien vaatimus voisi olla yksi, jolla tätä tilannetta helpotettaisiin, tai ainakin, jos laina ylittää esimerkiksi 500, niin sen jälkeen vaaditaan takaajaa, jolloin myös luottoriski ja harkinta siinä tilanteessa monipuolistuisi. Takaaja joutuisi miettimään, että hän joutuu ehkä tämän maksamaan.
Tämä asetelma on monille myös sen verran uusi, etteivät he ymmärrä esimerkiksi käyttää panttilainakonttoria tai vastaavaa, jolloin omaisuus annetaan vakuutena lainasta, ja silloin jos se menetetään, niin se menetetään. Siihen se sitten jo loppuukin, jolloin ei synny tällaista riippuvuutta tähän lainoittajaan.
Tämä asetelma on kyllä niin hankala nuorille ihmisille, jotka eivät ole tottuneet käsittelemään rahaa. Joku sanoi, että niistä peruskoulun päättävistä, jotka eivät jatka myöhemmin opintojaan, 10 prosenttia ei osaa edes laskea prosentteja — se luku voi olla suurempikin — minkä johdosta hän ei pysty niissä tilanteissa, joissa hän ajautuu tilanteeseen, jossa ei ole hänen mielestään muita vaihtoehtoja kuin pikavipin ottaminen, myöntämään itselleen, kuinka suuren ja hankalan tilanteen hän aiheuttaa, jos hän ei pysty sitä maksamaan.
Näiden pikavippiyhtiöiden laillisuus ja kohtuuttomuus: Mielestäni kohtuuttomuus olisi se, jonka perusteella voisi lainsäätäjä sanoa, että tämä yliaikakorko on korkein mahdollinen korko, jolloin näitä pikavippiyrityksiä ei voitaisi pyörittää samalla periaatteella kuin tällä hetkellä vaan todennäköisesti luottotappioriskin pienentämiseksi sinne tulisi käytännössä vaade siitä, että siellä on joku takaaja tai kaksi, jolloin koron ei sen takia tarvitsisi olla niin korkea kuin se tällä hetkellä näiden luottotappioiden johdosta on.
Jos luottoyhtiö antaa 1 000 euron lainan asiakkaalle — ja se takaisinmaksuosuus saattaa nousta 3 000:een kahden vuoden kuluessa — niin se luottotappio lasketaan siitä 1 000:sta plus normaalikorosta, koska luottotappioyhtiöt rahoittavat omaa toimintaansa pankkilainoilla, joiden korkotaso on tällaisessa ehkä 5—8 prosenttia.
Kaiken kaikkiaan tämä on erittäin epäoikeudenmukainen liiketoiminnan ala, ja sen takia, että täällä ei ole takauksia, esimerkiksi peliriippuvaisuudesta kärsivät ottavat helposti näitä pikavippejä eivätkä kehtaa edes selostaa sitä syytä.
Toinen vaihtoehto: se, että sana ”pika” muutettaisiin 48 tunnin lainaksi, niin että sitä saisi käyttää vasta kahden vuorokauden kuluttua, saattaisi lisätä tähän ottoon liittyvää tarvittavaa harkintaa.