Arvoisa rouva puhemies! Vaikka edustaja Juvonen hyvin kauniisti kuvasi tähän hallituksen esitykseen liittyviä hyviä muutoksia, niin kokonaiskuva, sisältö ei todella toisaalta ole ihan noin auvoinen. Toki tässä hallituksen esityksessä 232, jossa ehdotetaan muutettavaksi muun muassa sairausvakuutuslakia ja elatustukilakia, on monia hyviä kannatettaviakin asioita, mutta sinne sisältyy hyvin monia heikkouksia.
Niin kuin edellisessä jo todettiin, niin tämähän on viime kaudella säädetyn sukupuolineutraalin avioliittolain seurausta, joka mahdollisesti tulee voimaan ensi keväänä, ellei nykyistä avioliittolakia saada säilytettyä. Tuohon sukupuolineutraaliin avioliittolakiin, niin kuin tiedämme, kuuluu näitä liitännäislakeja, ja tämä paketti on yksi niistä.
Muistutettakoon tässä alkuun, että lakivaliokuntahan esitti viime kaudella avioliiton säilyttämistä miehen ja naisen välisenä. Lakivaliokunta kiinnitti tuolloin mietinnössään erityistä huomiota siihen, että ennen tuolloin esitettyjen merkittävien perheoikeudellisten lainsäädäntömuutosten toteuttamista olisi tullut laatia lapsivaikutusten arviointi. Tämä on yksi merkittäviä asioita, kun tämä eduskunta itse on itsellensä säätänyt säädökset, että ennen lapsiin kohdistuvia lakimuutoksia lapsivaikutusten arvioinnit tulisi tehdä. Niitä ei tuolloin tehty ja nyt viedään näitä paketteja eteenpäin eikä edelleenkään arvioida eikä tehdä lapsivaikutusarviointeja. Asia nousi nimittäin tuolloinkin valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esille.
Lapsivaikutusten arvioinnin todettiin valiokunnan mietinnössä perustuvan lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaiseen vaatimukseen asettaa lapsen etu ensisijaiseksi kaikessa lapsiin kohdistuvassa päätöksenteossa. Tuosta lakivaliokunnan mietinnöstä vuodelta 2014 poiketen eduskuntahan hyväksyi tuolloin avioliittolain muutoksen, vaikka muun muassa valiokunnan esiin ottamat lapsivaikutusarvioinnit jäivät täysin puutteellisiksi. Kyse oli siis tuolloin kiireellä valmistellusta ja vain tietyn vähemmistömarginaaliryhmän etuja ajavasta muutoksesta. Muutoksen vaikutukset sen sijaan tulevat koskettamaan paljon paljon isompaa ihmisryhmää. Avioliittolain muutoksen vaikutukset jäivät tuolloin kattavasti arvioimatta, ja nyt jälkikäteen niitä pyritään paikkailemaan.
Katson, että avioliittolain säilyttäminen valiokunnan mietinnön mukaisesti miehen ja naisen välisenä on perusteltua jo pelkästään perheoikeudellisen sääntelyn johdonmukaisuuden kannalta, enkä valitettavasti voi hyväksyä tätä nyt käsillä olevaa hallituksen esitystä.
Esimerkkinä sääntelyyn tulevista epäjohdonmukaisuuksista otan esille tämän hallituksen esityksen mukaiset ehdotukset siitä, että lapsen äidin naispuolisella avio- tai avopuolisolla olisi oikeus sekä vanhempain- että isyysrahaan samoin perustein kuin lapsen äidin miespuolisella avio- ja avopuolisolla ja että samaa sukupuolta olevalle avioparille, joka adoptoi lapsen yhdessä, ehdotetaan oikeutta yhteen isyysrahakauteen. Isyysraha on perustellusta syystä määritelty lapsen isälle maksettavaksi etuudeksi, ja se pitää sellaisena jatkossa säilyttää ja turvata isän oikeus isyysrahaan. On näin ollen ristiriitaista, että isyysraha voitaisiin laissa määrittää maksettavaksi naiselle. Tiettyjä tällaisia hyvin yksinkertaisia juuritason ristiriitoja jo pelkästään en soisi Suomen lainsäädäntöön säädettävän.
Lainsäädännöllä ei myöskään tule huonontaa biologisen vanhemman oikeuksia ehdotetun kahden samaa sukupuolta olevan vanhemman vahvistamisen kustannuksella. Minä katson, että hyvänä vanhempana, hyvänä kasvattajana, hyvänä huoltajana voi toki toimia todella monia ja suorittaa sen tehtävän hyvin. Mutta missään tilanteessa mielestäni Suomessa ja Suomen lainsäädännössä ei saisi polkea tai vähentää biologisten äitien tai biologisten isien osuutta ja heidän mahdollisuuksiaan osallistua ja oikeuksiaan omaan biologiseen lapseensa.
Adoptiovanhemmistahan meillä säädetään adoptiolainsäädännössä, joten kovasti arvostamiani adoptiovanhempia, adoptioäitejä ja ‑isiä en tässä puheessa nyt sitten käsittele.
Näiden nyt esitettävien muutosten osalta totean lisäksi, että kyse on avioliittolain muutoksen tavoin erittäin kiireellä tehdystä esityksestä, jossa vaikutuksia ei ole riittävän kattavasti arvioitu ja jossa asiaa on katsottu vain pienen marginaaliryhmän kannalta. Lakiehdotukset perustellaan avioliittolain muuttamisen kautta unohtamalla samalla muut vaikutuksen kohteeseen kuuluvat isot ihmisryhmät, ensisijaisesti lapset ja biologiset isät. Samoin näkökulmat eroperheiden osalta on unohdettu täysin. Nykyinen lainsäädäntömme ei huomioi riittävästi lasten isiä, vaikka sukupuolisyrjintä on kielletty YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa sekä EU:n lainsäädännössä. Lainsäädäntömme ei myöskään nykyisen muotoisenakaan mahdollista riittävästi isien osallistumista lasten hoitoon. Hallituksen esityksen mukaiset ehdotukset heikentävät lisäksi entisestään isien asemaa.
Asiassa kuullut asiantuntijat pitivät epäkohtana sitä, että lapsen hoidosta vastaavalla isällä ei nykyisin ole lainkaan oikeutta vanhempainpäivärahoihin, jos hän ei ole tai ei ole ollut avio- tai avoliitossa lapsen äidin kanssa. Näissä tilanteissa lasta hoitavalla isällä ei ole oikeutta lainkaan vanhempainrahaan esimerkiksi silloin, kun lapsen äiti on sairastunut eikä kykene hoitamaan lastaan ja lapsi asuu isän luona. Pidän lähtökohtaisesti tietenkin hyvänä muutosesityksenä valiokunnan ehdotusta siitä, että nykyistä tai aiempaa avio- tai avoliittoa lapsen äidin kanssa ei edellytetä lasta hoitavalta isältä vanhempain- tai isyysrahan saamiseksi silloin, kun hän todellisuudessa ja käytännössä hoitaa lasta.
Hoidosta vastaavan isän ohella tässä tulisi paremmin huomioida myös hoitoon osallistuva isä. Eli nythän tässä määritellään, että hoidosta kokonaan vastaava isä huomioidaan, mutta jäävät tyystin huomioimatta ne biologiset isät, jotka osallistuvat hoitoon. Esitetty muutos on näin ollen liian yksipuolinen, eikä sitä voi tällaisenaan kannattaa. Tarvitaan huomattavasti parempi kokonaisuudistus, jossa huomioidaan paremmin biologisten isien oikeuksien parantaminen kaikissa tilanteissa ja edistetään isien osallistumista ja mahdollisuuksia lasten hoitoon.
Esimerkiksi vanhempainrahaoikeutta on nykylaissa rajoitettu siten, että ainoastaan lapsen äidin luona asuva isä taikka isä, joka hoitaa lasta kokonaan yksin, voi saada vanhempainrahaa ja vanhempainvapaata. Näin ollen esimerkiksi eronnut isä, joka hoitaa lastaan 50 tai jopa 90 prosenttia ajasta, ei ole oikeutettu vanhempainrahaan. Ja esimerkiksi aktiivisesti 30—50 prosenttia ajasta lastaan luonaan pitävä etävanhempi ei voi saada vanhempainrahaa, kunnallista perheasuntoa, yksinhuoltaja-avustusta, lapsilisää eikä muitakaan vastaavia tukia, koska lapsi ei virallisesti lainkaan asu hänen luonaan eikä lapsi nykyisen lainsäädännön mukaan kuulu etävanhemman perheeseen. Lapsille pitäisi näin ollen antaa mahdollisuus kuulua yhtä aikaa molempiin eri perheisiin.
Näitä epäkohtia tämän hallituksen esityksen jälkeen jää koskien valtavan suurta joukkoa isiä, nimenomaan biologisia isiä, ja tämä on yksi keskeinen syy, minkä takia tällaisenaan tätä pakettia en voi hyväksyä ja tulen ehdottomaan sen hylkäämistä.
Kaiken kaikkiaan tästä täytyy tietenkin sanoa, että niin kuin sukupuolineutraali avioliittolaki ja sen hyväksyminen olivat kiireellä rykättyjä asioita, pienen marginaalivähemmistön etuja silloin huomioitiin, samoin nyt, kun viedään kiireellä näitä liitännäispaketteja, niihin löytyy kyllä aikaa, niihin löytyy virkamiehiä, käsiä, kirjoittajia samaan aikaan, kun meillä on suuria ja paljon suurempia kansanjoukkoja koskettavia erittäin kipeitä asioita odottamassa käsittelyä. Lasten oikeudet biologiseen isään ja äitiin ja avioliittokäsitys sinänsä, keskeinen instituutio tässä valtiossa, ovat edelleenkin säilyttämisen arvoisia asioita.
Se, mikä tässä kaikessa huolestuttaa hyvin paljon, on se, kuinka meillä säilyy sanan- ja mielipiteen ilmaisun vapaus tässä maassa. Vaikka sukupuolineutraali avioliittolaki ei ole edes tullut vielä voimaan, niin on räikeitä, hämmästyttävän suuria tapahtumia jo tässä vaiheessa, joissa on todettu, että sanan- ja mielipiteen ilmaisun vapautta on pyritty rajoittamaan ja on jo rajoitettu, ja siitä on jo päätöksiäkin olemassa. Näkisin, että tässäkin perusasiassa, mistä nämä kaikki juontavat, silloin, kun säilytämme (Puhemies koputtaa) parisuhdelain ja avioliittolain erillisinä, voimme huolehtia tasa-arvoisesti eri ihmisryhmien oikeuksista (Puhemies koputtaa) ja mahdollisuuksista. Toivoisin, että löytyy tällaista tahtotilaa tältä eduskunnalta.