Arvoisa puhemies! Edustaja Lindtman on oikeassa: varapuhemiehet eivät kovin monesti täällä puheenvuoroja käytä. Ollessaan varapuhemies teidän edustajatoverinne Johannes Koskinen käytti 31 kertaa puheenvuoron eduskuntakäsittelyssä, ja eräät muutkin varapuhemiehet ovat käyttäneet suurin piirtein saman verran, jotkut huomattavasti vähemmän. Olen ennen tätä teemaa puhunut täällä energiasta, ja tämän kerran puutun tähän asiaan, joka vielä muutama viikko sitten näytti siltä, että eihän nyt kenenkään kannata sotkeutua tuohon kysymykseen, koska se kaatuu hallituksen päälle siinä julkisuudessa, jota tämän asian tiimoilta käytiin. Kun näin, kuinka totaalisen väärä oli se kuva, mikä koko tästä asiasta oli julkisuudessa, ja millä tavalla eri suunnilta annettiin, myöskin poliittiselta puolelta, vääriä väitteitä siitä, mitä tämä esitys pitää sisällään, minä katsoin asiakseni, ajattelin, että sen kokemuksen perusteella, mitä viime vaalikaudella asiasta talousvaliokunnan puheenjohtajana sain, ja sen kokemuksen perusteella, mitä sain siitä, kun hallituspuolueitten eduskuntaryhmien puheenjohtajien toimesta tätä asiaa osaltani selvitin talven aikaan, minun on syytä tulla myöskin tässä salissa kertomaan oma näkemykseni siitä, miten koen koko tämän hankkeen, mikä nyt on tässä toisessa käsittelyssä.
Ensinnäkin suoran omistuksen järjestelmä, mikä Suomessa on, on verrattomasti parempi järjestelmä kuin EU-asetuksella Eurooppaan yleiseksi nyt säädetty järjestelmä, 2014 säädetty järjestelmä. On, aivan ehdottomasti. Hallintarekisterijärjestelmä on paljon huonompi järjestelmä. Se ei ole läpinäkyvä sillä tavalla kuin suoran omistuksen järjestelmä on. Se antaa mahdollisuudet erilaisille rikollisille menettelyille, paljon suuremmat mahdollisuudet. Siinä on monta muuta tässä luettelematonta seikkaa, joiden vuoksi sellaista järjestelmää... Jos Suomi saisi määrätä koko Euroopan unionille, että pitäisi ottaa suoran omistuksen järjestelmä, olen ihan varma, että Suomi sen mieluusti olisi tehnyt jo kauan aikaa sitten.
Mutta väite siitä, että Euroopan unioni kulkee tässä asiassa avoimempaan suuntaan, mitä sieltä väitettiin useassa puheenvuorossa, eihän se nyt meinaakaan pitää paikkansa. Asetus merkitsi huononnusta monen eurooppalaisen maan kohdalla, kun se 2014 tuli voimaan, muun muassa Suomen kohdalla, edustaja Harakka, ja monen muun maan kohdalla. Ei Suomi ole tässä ainut maa, minkä kohdalla se oli huononnus avoimuudelle, [Timo Harakan välihuuto] se oli huononnus avoimuudelle monen muunkin eurooppalaisen maan kohdalla. Mutta se asetus säädettiin, se asetus säädettiin, vaikka me emme sellaista halunneet — valitettavasti näin se säädettiin.
Suomi lähti tätä hanketta viemään liikkeelle sillä tavalla, että eri hallitusten ja viime kädessä myöskin tämän hallituksen edustajan, ministeri Stubbin, toimesta tähän jo kertaalleen valmisteltiin esitys, jossa sitä Suomi-poikkeusta, mikä 2014 täällä jo monesti kerrotulla tavalla saatiin aikaiseksi, ei oltu ajettu sisään sillä tavalla, miten se voitiin ajaa. Itsekin vastustin sitä monessa käänteessä julkisesti, myös televisiokeskustelussa — hallintarekisteriä sillä tavalla, kuinka se oli siihen lakiesitykseen kirjattu, ei tule hyväksyä Suomeen — ja onneksi se esitys vedettiin pois. Sipilän hallitus antoi tämän uuden esityksen, joka nyt on ollut eduskunnassa ja joka on maannut kyllä ihan liian pitkään, olen siitä monen teistä kanssa samaa mieltä.
Tässä esityksessä on nyt se kohta, joka ensi vaiheessa herätti julkisuudessa suurinta keskustelua, se kohta, josta julkisuudessa tuli se käsitys, monien poliitikkojenkin piirissä taisi olla se käsitys, että Suomeen nyt tulee hallintarekisteri. Ei tule. Ei tule. Suomalaisen yrityksen Suomessa liikkeelle laskemat osakkeet on aina suomalaisessa arvopaperijärjestelmässä kirjattava nimenomaan yksilöeritellylle elikkä henkilökohtaiselle arvo-osuustilille. Näinhän tämä Suomen systeemi rakennettiin, mutta julkisuudessa — kyllä te olette jokainen nähneet sen — oli ihan toisenlaisia kirjoituksia, ihan toisenlaisia sisältöjä siitä. [Välihuutoja vasemmalta]
Toinen ongelmakohta, mikä tässä näyttää edelleenkin olevan kuitenkin se kohta, josta ollaan eri mieltä, on se, miten voidaan menetellä siinä tapauksessa — minkä asetus kirjaa oikeudeksi yrityksille, kaikille yrityksille Euroopan unionin alueelle — että "liikkeellelaskijalla on oikeus valita käyttämänsä arvopaperikeskus Euroopan unionin alueella hyväksytyistä arvopaperikeskuksista". Tämä on asetuksen sanoma — tämä on asetuksen sanoma. Koskeeko se Suomi-poikkeus, mikä tuossa äsken sanotussa asiassa on selvästi kirjoitettu, tuota kohtaa? Ei koske, ei koske. Tästä kaikki keskeiset juristit, joilta on lausuntoa pyydetty, oikeusministeriö mukaan lukien, sanovat tämän yksiselitteisen selvästi: ei se Suomi-poikkeus tuota kohtaa koske.
Täällä vielä viime viikolla väitettiin moneen kertaan... Nyt minä huomasin, että edustaja Niinistö jo kohdisti sen väitteensä ihan toiseen kohtaan, ei enää väittänyt tästä mitään, puhui niistä sijoittajista, jotka sijoittavat siellä ulkomaalaisessa arvopaperikeskuksessa liikkeelle laskettuihin suomalaisen yhtiön osakkeisiin ja niin poispäin. Niiden sijoittajien, jotka sijoittavat ulkomaalaisessa arvopaperikeskuksessa rekisteröityyn suomalaiseen yritykseen, niiden suomalaisten sijoittajien on Suomen verolainsäädännön mukaan syytä ilmoittaa ja velvollisuus ilmoittaa saamansa osingot Suomessa, asuinvaltiossaan, kotivaltiossaan. Tämä ei aina tapahdu välttämättä näin, kaikki eivät välttämättä sitä ilmoita.
Mutta sitä yleisöjulkisuutta tuo asetuksen pykälä ei pidä sisällään. Me emme saa valitettavasti — kuka tahansa meistä ei saa — mennä ranskalaiseen arvopaperikeskukseen ja saada sieltä selville, kuka omistaa ja niin poispäin, mutta verottaja sen tiedon sieltä nyt saa. Verottaja sen tiedon saa. Verottajan tiedonsaantioikeus varmistui viimeistäänkin siinä raportointistandardissa, jonka Suomi osaltaan hyväksyi muutama vuosi sitten — en ihan tarkkaan muista, milloin se hyväksyttiin. Ensimmäisen kerran tänä vuonna kaikissa Euroopan unionin maissa jokainen tilinhoitaja joutuu ilmoittamaan omassa maassaan valtiolle, siis oman maansa valtiovarainministeriölle, ketkä omistavat heillä minkäkinlaisesta yrityksestä kuinkakin paljon. Ja jos Ranskaa pidetään esimerkkinä, Ranska joutuu sen jälkeen raportoimaan siitä asiasta Suomen vastaavalle viranomaiselle elikkä valtiovarainministeriön alaiselle Verohallinnolle. Tämä tapahtuu nyt ensimmäisen kerran vuonna 2017 vuoden 2016 tietojen perusteella.
Jos ollaan vähänkin epäileviä sen suhteen, että tämä ei välttämättä toimi parhaalla mahdollisella tavalla, niin tätä epäilyä voidaan hälventää sillä, mitä nyt ollaan tässä tekemässä. Alun alkaen ajateltiin menettelyä, jossa käyttöön otettaisiin tämmöinen lähdevero, joka asetettaisiin niille osingoille, jotka nyt siellä Ranskassa maksettaisiin, jotka välttämättä eivät tulisi täällä Suomessa verottajajulkiseksi, eli alun perin ajateltiin lähdeveroa. No, nyt on hovissa tämä homma vähän muuttunut, ja nyt on päädytty siihen, että otetaan käyttöön tämmöinen ennakonpidätysjärjestelmä ja niin poispäin.
Tässähän ei sen aiemman kiistan kannalta mikään muuttunut. Hallitusryhmien se mietintö, joka oli täällä viime viikolla, etenee tässä täsmälleen samalla tavalla muutoin, mutta nyt se tapa, jolla suomalainen verottaja päästetään kiinni niihin, jotka uhkaavat pimittää näitä saamiansa osinkoja, muuttuu niin, että lähdeveron sijasta tulee käyttöön otettavaksi nyt sitten tämä ennakkoperintä. Minusta tämä rehellisesti sanottuna ei ole kovin suuri muutos. Kumpikin järjestelmä olisi toiminut ihan kelpo lailla, mutta kun nyt hallitusryhmien kesken on päädytty tähän järjestelmään, että ennakkoperintä on se metodi, jolla tämä verottajan tapa käydä kimppuun nyt toteutetaan, niin hyvä niin, mennään tällä eteenpäin. Tuskin tämä ainakaan sen huonompi on kuin se lähdeveromenettely, mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, ettei tämä nyt sen parempikaan ole.
On tärkeää, että tällainen järjestely joka tapauksessa on. Vaikka se raportointivelvollisuus tulee, niin olkoon tämä sen päälle, yhdistetään raportointivelvollisuus ja nämä velvoitteet, mitä kohta tänne eduskuntaan toivon mukaan tuotavalla lailla säädetään myöskin suomalaiseen lainsäädäntöön. Yhdessä tämä järjestely, uskon näin, tuottaa sen tuloksen, mitä tällä ollaan hakemassa.
Vielä, arvoisa puhemies, ihan lyhyesti:
Täällä edustaja Harakka äsken puhui siitä, että yleisöjulkisuus tässä ei toteudu, vaikka tämä verovelvollisuus hoidetaan tähän tapaan kuin tässä moneen kertaan on todettu. Edustaja Harakka on siinä ihan oikeassa. Mutta mitenkäs sen homman hoidat? Millä säädöksellä saat sen yleisöjulkisuuden hoidetuksi? Jos Eurooppa hyväksyy jonkun semmoisen eurooppalaisen uuden direktiivin, joka tässä suhteessa antaa meille mahdollisuudet toimia tällä tavalla, minä olen ihan varma, että Suomen hallitus tarttuu — ja pidän välttämättömänä, että Suomen hallitus tarttuu — sellaiseen mahdollisuuteen ja ottaa hetimmiten käyttöön sellaisen menettelyn, sinä päivänä, kun tällainen menettely otetaan käyttöön. Ainakin omalta osaltani tulen kaikin puolin edistämään sellaista mahdollisuutta, että se otettaisiin käyttöön mahdollisimman nopeasti.
Mitä vielä tulee siihen, että jos eduskunta huomenna äänestää, tai milloin äänestääkään, näistä ponsista, niin nämä ponnet, jos eduskunta ne hyväksyy, tulevat eduskunnan vastaukseen, ja silloin kun ponnet tulevat eduskunnan vastaukseen — täällä on ministereitä iso kasa, teitä, jotka olette olleet jossakin vaiheessa ministerinä — niin silloin se on hallitusta toimenpiteisiin velvoittava. Hallitushan voi yrittää niskuroida ja sanoa, että tämän mukaan ei toimita. Jos se ei niin toimi, niin sen on vähintäänkin kerrottava eduskunnalle, mistä syystä, millä perusteella se ei aio näin toimia. [Vastauspuheenvuoropyyntöjä]
Puhemies Maria Lohela
: Hyvät edustajat, olen noteerannut kyllä teidän vastauspuheenvuoropyyntönne. Sitä varten ei tarvitse seisoa pitkiä aikoja. — Edustaja Harakka.