Arvoisa puhemies! Kunnille on siis myönnetty oikeus poiketa terveydenhuollon kiireettömän hoidon ja sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräajoista. Tämä oikeus on myönnetty nyt valmiuslain perusteella, ja sitä on tarkoitus jatkaa siihen 13.5. saakka. Kunta voi siis luopua kiireettömän hoidon määräaikojen noudattamisesta, jos se on välttämätöntä kiireellisen hoidon järjestämiseksi. ”Kiireettömän hoidon määräajoista luopuminen ei saa vaarantaa potilaan terveyttä”, todetaan täällä tiedotteessa. ”Hoidon tarpeen arviointi on tehtävä kuten ennenkin. Sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnista ei voi luopua kokonaan, mutta arvioinnin aloittamisen määräajan voi ylittää tarvittaessa.” Sitten täällä todetaan vielä: ”Jokaisella kunnassa oleskelevalla henkilöllä on oikeus saada kiireellisessä tapauksessa yksilölliseen tarpeeseensa perustuvat sosiaalipalvelut, ja tämän vuoksi kiireellisen avun tarve on aina arvioitava välittömästi. Oikeus välttämättömään huolenpitoon ja toimeentuloon ja riittäviin sosiaalipalveluihin ei saa siis vaarantua. Tämä oikeus pysyy, vaikka palvelutarpeen arvioinnin määräajassa voidaan joustaa. Poikkeusoloissa kunta voi siis lykätä yli 75-vuotiaiden tai ylintä hoitotukea saavien palvelutarpeen arvioinnin aloittamista yli seitsemän arkipäivän määräajan. Palvelutarpeen arviointi on edelleen aloitettava viipymättä ja saatettava loppuun ilman aiheetonta viivytystä. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen palvelutarpeen arviointi on edelleen aloitettava viimeistään seitsemän päivän kuluessa. Palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräajasta luopuminen ei koske lastensuojelulaissa ja vammaispalvelulaissa säädettyjä määräaikoja. Myös muiden erityistä suojelua tarvitsevien sekä iäkkäiden henkilöiden palvelutarve on aina arvioitava riittävän joutuisasti, sillä he eivät aina pysty itse hakemaan apua sitä tarvittessaan.” Tällä on varmasti perusteet. Olen aivan samaa mieltä, ja tämähän on jo kerran täällä talossa koeteltu perustuslakivaliokunnassa. On hienoa, arvoisa ministeri, että tähän on tehty nyt näitä tarkennuksia. Mutta minä kiinnittäisin huomiota erityisesti kahteen kohtaan:
Ensimmäinen on tämä, että poikkeusoloissa kunta voi lykätä yli 75-vuotiaiden tai ylintä hoitotukea saavien palvelutarpeen arvioinnin aloittamista yli seitsemän arkipäivän määräajan. Kun nämä henkilöt sattuvat nyt olemaan juuri siellä karanteenissa, niin tämä on nyt sitten se aika erikoinen yhdistelmä, että heidät laitetaan siis perustellusti karanteenimaisiin olosuhteisiin ja sitten nimenomaan heidän palvelutarpeensa arviointia heikennetään. Te mainitsittekin, arvoisa ministeri, siitä, ettei saa vaarantaa terveyttä, mutta, miten sitä palvelutarvetta arvioidaan — jokainen meistä tietää sen, että se on sellainen yhdistelmä, jota ei voi toteuttaa. Minä pyytäisin kiinnittämään huomiota siihen, että kun näitä soveltamisohjeita nyt sitten annetaan, niin siinä erityisesti kiinnitetään huomiota näihin yli 70- ja tässä tapauksessa yli 75-vuotiaisiin, koska he ovat juuri niitä, jotka ovat karanteenissa, joita ei saisi kukaan käydä katsomassa.
No sitten toinen on tämä, että kiireettömän hoidon määräaikojen noudattamisesta voidaan myöskin sitten esimerkiksi perusterveydenhuollossa luopua. Tässä on juuri se, mihin edustaja Essayah täällä viittasi: meillä on paljon kansansairauksia, kuten diabetes, sitten meillä on esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet ja syöpäsairaudet, jotka saattavat pahentua niin pahaksi, että sitten kun tämä tilanne on ohi, niin käykin niin, että nämä henkilöt ovat erikoissairaanhoidon tarpeessa. Tässä on myöskin nyt tällainen, voisi sanoa, piilevä ongelma, joka saattaa sitten puhjeta siinä vaiheessa ja tulla entistä kalliimmaksi, ja minä toivoisin, että nyt kiinnitettäisiin huomiota näihin kansansairauksiin, jotka voivat pahentua odottaessa.
Nyt me juuri viime viikonloppuna saimme lukea STT:n uutisen maakuntalehdistä siitä, että monet sellaiset, joille oli annettu kiireetön aika, eivät olleet tulleet paikalle. Siellä oli ollut syöpäpoliklinikalla tämmöistä ja myöskin sydän- ja verisuonitautia sairastavien kohdalla. Nyt tietysti sitten esimerkiksi me Sydänliitossa pyrimme siihen, että me kerromme totta kai, että jos lääkäri antaa sieltä sairaalasta luvan, niin kyllä sinne silloin kannattaa mennä. Mutta nyt tietysti vähän ollaan jännittyneitä ja peloissaan, että voiko sinne mennä. Tässä on nyt sellainen yhdistelmä, että teidän ehkä kannattaisi tähän nyt kiinnittää erityistä huomiota. Ja kyllä suosittelisinkin, että ihmiset uskaltaisivat mennä sitä omaa sairauttaan tarkastuttamaan, esimerkiksi jos diabeetikoilla verensokerit heittelevät kovasti.
Sitten meillä on myöskin esimerkiksi nämä tilanteet, mitä tarvitaan sydän- ja verisuonisairauspotilailla, kun osa vielä syö Marevania — elikkä sitä ennen aikaan käytettiin hyvin paljon verenohennushoitoon. Siinä tarvitaan säännöllisin välein se verikokeen otto, ja nyt on selvästi käynyt niin, että kotisairaanhoitajat eivät käy sitä ottamassa. Tämä on huono yhdistelmä. Elikkä minä olen kirjallisessa kysymyksessä vähän patistellut mutta myöskin täällä kyselytunnilla sanonut, että voisi antaa esimerkiksi palveluseteleitä. Sellaisessa tilanteessa, jossa kerta kaikkiaan se kiireetön hoito ei vedä, kun kaikki resurssit on laitettu siihen kiireelliseen, annettaisiin palveluseteli, jolloin henkilö voisi käydä tsekkauttamassa ja tarkistuttamassa itsensä siellä yksityisellä puolella. Se kannattaisi tällaisissa poikkeustapauksissa kyllä ottaa käyttöön. Tämä olisi inhimillistä, ja tämä, että me huomioimme nämä kohderyhmät, olisi myös kansantaloudellista pitkällä juoksulla. Mehän emme koskaan tiedä, kuinka kauan tässä menee. Jos tässä menee monta kuukautta, niin se on entistä kalliimpaa, puhumattakaan siitä, mitä se tarkoittaa kärsimyksen näkökulmasta.