Arvoisa puhemies! Meillä on lähetekeskustelussa hallituksen esitys ajokorttilain muuttamisesta. Pidän ajatusta esityksen taustalla hyvänä, mutta siinä on pieniä ongelmakohtia, ja toivoisin, että esittämiäni huomioita pohdittaisiin aidosti valiokuntakäsittelyssä.
Edustaja Tynkkynen nostikin jo esille tämän rajoituksen, että saa olla yksi matkustaja kyydissä. Hän käytti esimerkkinä treenikavereita harrastuksiin, ja edustaja Könttä taisi puhua, että tovereita keskustan kokoukseen. [Joonas Könttä: Ei ole tovereita keskustassa!] Nämä sinänsä ovat ihan hyviä huomioita, ja tuolla maaseudulla, kun on pitkiä välimatkoja, se on ihan tärkeä asia.
Mutta nyt toivotaan, että ministeri laittaa korvat kuunteluasentoon ja samoin valiokunnan puheenjohtaja. Minulle soitti — minä en ollut tähän koko esitykseen kiinnittänyt mitään huomiota — hyvä ystäväni, joka on näkövammainen, hänen vaimonsa on näkövammainen, ja heidän elämänsä on ollut erittäin paljon helpottumassa nyt, kun heidän jälkikasvunsa on täyttämässä 17 vuotta. Ja ymmärrätte varmaan, minkälainen tilanne siellä nyt tulee, eli jos kyytiin ei saa ottaa kuin yhden, niin silloin ei pysty menemään isän ja äidin kanssa mihinkään, vaan sinne mennään ensin isän kanssa ja sitten äidin kanssa ja ajellaan edestakaisin. Eli ehkä tähän olisi hyvä ottaa jonkinlainen perheenjäsenpykälä tai joku muu tai tämmöinen, joka vammaisia tai näkövammaisia ihmisiä suosisi.
Oikeastansa edellytän ja luotan teihin, että te osaatte tämän asian hoitaa paremmin kuin ehkä minä, mutta ongelma on nyt nostettu esille. Se on täällä puhtaaksikirjoitettuna näin: ”Ihmettelen erityisesti alaikäisen esitettyä oikeutta kuljettaa vain yhtä matkustajaa. Tämä loisi kummallisia tilanteita perheiden sisällä, jos kuljetettavana olisivat vaikka molemmat vanhemmat, joilla on jonkin vamman tai muun esteen takia tilanne, että heillä ei olisi mahdollisuutta ajamiseen. Pitäisikö ihan tosissaan äiti ja isä hakea vaikkapa mummolaan mentäessä erikseen vain siksi, että sääntö-Suomi ei anna oikeutta kuljettaa kuin vain yhtä matkustajaa? Aivan turhaa rahan ja luonnon kuluttamista, ja päästöjäkin syntyy ylimääräisiä.”
Nostan pari muuta asiaa, mitä täällä on vielä esityksessänne. Esityksen mukaan kuljettajaopetusta täydennettäisiin lisäämällä ajokortin suorittajalta vaadittavan turvallisuuspainotteisen riskientunnistamiskoulutuksen laajuutta ja vaatimuksia. Liukkaalla ajamisen ajo-opetus tulisi suorittaa pääsääntöisesti ajoharjoitteluradalla. Lisäksi uuden kuljettajan ajokieltoon määräämiseen liittyvä koulutus ulotettaisiin koskemaan nykyisen moottoripyörän ja henkilöauton ajo-oikeuksien lisäksi mopon, kevyen nelipyörän ja traktorin ajo-oikeuksia sekä poliisin väliaikaiseen ajokieltoon määräämiä kuljettajia.
Edellä mainitun ohella lakiin lisättäisiin säännökset seuraamuksesta kuljettajantutkinnon teoriakokeessa vilppiin syyllistyneille. Liikenne- ja viestintävirasto asettaisi vilppiin syyllistyneelle kokeen suorittajalle ja tulkille kuuden kuukauden mittaisen kiellon osallistua teoriakokeeseen tai toimia siinä tulkkina. Nämä osat uudistuksessa ovat sinänsä lähtökohtaisesti ymmärrettäviä. Ydinongelmat on kuitenkin rakennettu holtittoman maahanmuuttopolitiikan saralla. Mielestäni kuusi kuukautta on sopiva rangaistus kokeen suorittajalle, mutta tulkille sopisi paremminkin kuusi vuotta.
Arvoisat kollegat, hallituksen esityksen mukaan 17-vuotias voisi huoltajan suostumuksella saada B-luokan rajoitetun ajo-oikeuden, joka ei olisi voimassa kello 00—05. B-luokan rajoitettu ajo-oikeus oikeuttaisi kuljettamaan vain yhtä matkustajaa. Rajoitukset olisivat voimassa siihen asti, kun kuljettaja täyttää 18 vuotta. Liikenne- ja viestintäviraston poikkeuslupamenettelystä, jossa 17-vuotiaalle voidaan kokonaisharkinnan perusteella myöntää poikkeuslupa henkilöauton kuljettamiseen oikeuttavan ajokortin suorittamista varten, luovuttaisiin. Mediassa olleiden tietojen mukaan liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka esittää uudistuksessa, että 17-vuotiaiden osalta nykyisestä lupamenettelystä luovuttaisiin tarpeettomana, koska 90—95 prosenttia hakijoista saa lain perusteella luvan. Mutta, arvoisat edustajat, eikö kuitenkin tällainen lupamenettely ole aika hyvä väline hallita sitä tilannetta? Se on varmasti jo itsessään toiminut pidäkkeenä ongelmatapausten osalta, ja uudistuksen myötä mahdollisuuden valitettavasti saisivat nekin, joilla ei ole ehkä todellista tarvetta ajokortille, tai käytännössähän se johtaisi siihen, että kaikki hakevat korttia 17-vuotiaana. Ehkä ne ovat olleet todellisia kortin tarpeessa olevia, jotka ovat hakeneet, ja heistä on hyväksytty 90—95 prosenttia.
Sitten näistä yöllisistä aikarajoista: Niissäkin saattaa tulla semmoinen hankaluus, että jos huomataan, että kello lähestyy jotain tiettyä aikarajaa, niin sitten ajetaan kovalla vauhdilla sinne kotipihaan, että ei rikottaisi tätä yöllä ajamisen lakia. Tämä on vähän sama asia kuin rekkakuskeilla, eli nopeus saattaa kasvaa tietyissä tapauksissa vaaralliseksi, jos liukkaalla pitää ehtiä kotiin ennen kuin työaika tulee täyteen.
Eikö maassamme ole jo riittävästi kaikenlaisia ohjeita ja säännöksiä, joita joutuu erilaisista oppaista ja viranomaispäätöksistä aina tarkistamaan? Kuinkahan kansalainen pysyy kärryillä näissä muutoksissa? Mutta erityisesti siihen asiaan näkövammaisten tai vammaisten osalta toivon, että pureudutte kunnolla. — Kiitoksia.
Puhemies Matti Vanhanen
:Ministeri Harakka, kolme minuuttia.