Arvoisa puhemies! Käsittelemme tänään hallituksen esitystä unionin omiksi varoiksi. Omien varojen päätöksellä hyväksymme Euroopan unionin seitsemän vuoden rahoituskehikon.
Omien varojen päätös sisältää keskeiset EU:n budjetin omien varojen lajit, eräille jäsenmaille myönnettävät maksukorjaukset sekä uuden elpymisvälineen rahoittamisen. Unionin budjetti kasataan muun muassa tullimaksuilla ja jäsenvaltioilta kerättävillä bktl-perusteisilla jäsenmaksuilla. Suomi maksaa unioniin enemmän kuin se sieltä saa takaisin, eli olemme nettomaksajia. Tämä periaate ei ole uusi, ja olemme tämän tienneet jo Euroopan unioniin liittyessämme. [Perussuomalaisten ryhmästä: Ei pidä paikkaansa!]
Vertailtaessa muita EU:n nettomaksajia, kuten esimerkiksi Ruotsia, Hollantia, Saksaa, Tanskaa ja Itävaltaa, maksamme unioniin kaikkein vähiten. Esimerkiksi naapurimaa Ruotsin maksuosuus on lähes kaksinkertainen. Tämä pätee myös uuden rahoituskehyksen ja elpymisvälineen osalta. Suomen maksuosuus näistä on pienin nettomaksajien joukossa, jopa pienempi kuin Ranskan. Eli jos haluamme käydä keskustelua tästä perusperiaatteesta, kannattaa silloin pohtia ylipäätään jäsenyyttämme Euroopan unionissa. [Mari Rantanen: Sano muuta!]
EU-asioiden ympärillä on käyty viime aikoina osittain täysin virheellisiin mielikuviin pohjaavaa keskustelua. Tällä omien varojen päätöksellä emme esimerkiksi ole luomassa Euroopan unionille yhtäläistä verotusoikeutta. Omien varojen päätöksen myötä osa jäsenmaksusta katetaan muovin kierrättämiseen perustuvalla maksulla. Tämän myötä esimerkiksi Suomen jäsenmaksut tippuvat seitsemän vuoden rahoituskaudella noin 280 miljoonalla eurolla.
Yksi osa tätä seitsemän vuoden rahoituskokonaisuutta, jonka pääministeri kesällä neuvotteli, on EU:n elpymisväline. Omien varojen asetuksessa annetaan komissiolle valtuus lainata unionin puolesta varoja pääomamarkkinoilta enintään 750 miljardia euroa vuoden 2018 hintoina osana elpymisvälineen rahoittamista. Omien varojen päätöksessä vahvistettuja enimmäismääriä kasvatettaisiin väliaikaisesti 0,6 prosenttiyksiköllä yksinomaan unionin lainanottotoiminnasta aiheutuvien velkojen kattamiseksi siihen asti, kunnes kaikki nämä velat ovat lakanneet, tai enintään vuoden 2058 loppuun saakka. Omien varojen päätös sisältäisi myös kirjauksen jäsenmaiden enimmäisvastuista.
Arvoisa puhemies! Palaan vielä keskusteluun Euroopan unionin ja elvyttämisen perusperiaatteista. Olemme aikanaan liittyneet unioniin, koska olemme kokeneet, että pienenä maana meidän on tärkeä tehdä yhteistyötä, olla osa suurempaa ryhmittymää. Pienelle, vientivetoiselle maalle yhteistyön hyödyt avoimien sisämarkkinoiden ja turvallisuuden kautta ovat arvoltaan mittaamattomia.
Toisaalta unionin perusperiaatteisiin kuuluu elintasoerojen kaventaminen niin EU:n jäsenvaltioiden välillä kuin yksittäisen maan sisällä. Elintasoerojen kaventuminen luo vakautta ja taloudellista varmuutta. Tämä heijastuu myös Suomeen. Kuten jo aiemmin puheessani totesin, osa tätä periaatetta on se, että jäsenmaksut määräytyvät kunkin maan bruttokansantuotteeseen perustuen. Vastaavasti kehittynyt maa hyötyy avoimista markkinoista satojen miljoonien ihmisten alueella. Näin ollen olemme nettomaksajia.
Yhtenä konkreettisena Euroopan unionin tuomana hyötynä nostan myös yhteisvaluutta euron. Kauppalehdessä oli pieni uutinen, joka saisi kyllä olla koko aukeaman kokoinen. Yhteisvaluuttaan kuuluva Suomi saa valtiona lainaa tällä hetkellä selkeällä miinuskorolla. Etumme on suurempi kuin Ruotsilla, ja jutun esimerkin mukaan Norjan valtio maksaa veloistaan puolitoista prosenttiyksikköä korkeamman koron kuin me. Taloustilanteen mukaan järjestyksen olisi oltava päinvastainen. Kun valtiomme velka on yli sata miljardia euroa, niin jokainen korkoprosentti vastaa vuodessa yli miljardia euroa. Minulle esimerkiksi tämän painoarvo on todella suuri verrattuna keskusteluun, jota käydään siitä, paljonko maksamme elvytyspaketista 37 vuoden kuluessa.
Euroopan unioni kehittyy koko ajan. Se ei ollut valmis liittyessämme vuonna 1994, eikä se ole valmis nyt. Kehitettävää ja parannettavaa varmasti riittää. Siltikin näen, että edelleen etumme on olla osa tätä 27 maan ryhmää verrattuna tilanteeseen, että olisimme yksin. Tämä kannattaa muistaa, kun tätä keskustelua yksittäisten asioiden ympärillä käymme.
Arvoisa puhemies! Vuosi sitten emme olisi voineet kuvitella sitä, mitä tämä vuosi tuo tullessaan. Olemme eläneet kriisissä, joka varmasti keskimäärin kohtaa kerran yhdessä sukupolvessa, jos silloinkaan. Olemme joutuneet oppimaan täysin uudenlaisen tavan elää. Pandemia on ravistellut jokaista maailman kolkkaa ja ajanut valtioita ja maanosia taloudelliseen ahdinkoon. Globaalisti ekonomistit ovat olleet yksimielisiä: Tässä tilanteessa ja mahdollisimman pienin vaurioin kriisistä yli pääsemiseksi tarvitsemme massiivista elvytystä. Se on järkevää tehdä yhdessä ja koordinoidusti.
Olemme elvyttäneet kansallisesti. Päätökset velan ottamiseksi eivät ole koskaan helppoja, eivät ne sitä olleet nytkään. Muuta vaihtoehtoa ei kuitenkaan ollut. Sama pätee tilanteen välttämättömyyteen ja poikkeuksellisuuteen, kun puhutaan eurooppalaisesta elvyttämisestä. Ei päätös senkään osalta ollut helppo. Silti siinä hetkessä se oli välttämätön ratkaisu. Tämä tila ei kuitenkaan voi olla pysyvä, ei meillä Suomessa eikä Euroopassa. Tässä hetkessä elvytyksen keinoin rakennamme siltaa kriisin yli, ja kun kriisi on voitettu, on jälleenrakentamisen aika.
On kyettävä suuntaamaan katse jo kauemmas, niin Suomessa kuin Euroopassa. EU:n osalta se tarkoittaa syvällistä pohdintaa ja toimia sellaisen unionin luomiseksi, joka vastaa entistä paremmin kansalaisten tarpeisiin. Hajaannuksen keskellä ja sen jälkeen on kyettävä vahvistamaan unionin perusperiaatteita. Siihen ei kuulu Suomen mielestä laajamittaisen velkaunionin luominen tai yleisen verotusoikeuden myöntäminen. On meidän suomalaisten ja Euroopan etu, että EU:n toimintakyky ja uskottavuus kansalaisten silmissä säilyvät. Tämä periaatteellinen keskustelu EU:n rakenteista ja syvällisestä luonteesta tulee aloittaa kriisin taittuessa.
Miksi Euroopan elpyminen on sitten Suomen etu? Suomen hyvinvointi ja talouden kehitys on täysin riippuvainen vientimme kehityksestä. Toukokuun 20 aikana vientimme supistui 31 prosenttia, ja esimerkiksi pelkästään Saksaan romahdus oli 50 prosenttia. EU:n jäsenvaltioiden osuus Suomen tavaraviennistä oli puolestaan vuonna 19 lähes 60 prosenttia. Saksa oli tärkein vientimaamme, ja Ruotsi tuli heti toisena. Suomen viennin elpymisen näkökulmasta elpymisvälineen merkitys on keskeinen. Taloudelliset vaikutukset meille kotimaahan ovat sitä voimakkaammat, mitä nopeammin ja paremmin Suomen vientimarkkinan pääalueet elpyvät. Eurooppa on tässä päämarkkina. Emme vie paljoa eteläisiin jäsenmaihin, mutta koko markkinan kehitys riippuu myös niiden kyvystä selvitä tästä onnettomuudesta.
Arvoisa puhemies! Kuten aiemmin tähdensin, tässä omien varojen asetuksessa puhutaan EU:n seitsemän vuoden rahoituskokonaisuudesta, siitä kokonaisuudesta, johon kuuluvat niin maatalous‑, tutkimus‑ ja kehitys‑ kuin aluerahat. Tämä paljon puhuttu elpymisväline on yksi osa tätä kokonaisuutta, emmekä voi tarkastella sitä yksin erillään kokonaisratkaisusta.
Olin politiikassa silloin kun maatalouden budjettirahoista päätettiin joka vuosi, välillä suurten kiistojen melskeessä. Osa maatalouden lainsäädännöstäkin oli kiinni tästä vuotuisesta prosessista. EU:n seitsemän vuoden budjetti on antanut varmasti sekä niukkuutta mutta myös pitkäjänteisyyttä. Unionin jäsenyys on tehnyt maatalouden edun ajamisesta yhteisen kansallisen kysymyksen.
Kulloinenkin pääministeri vääntää seitsemän vuoden välein maatalousratkaisusta Brysselissä, ja Sanna Marin onnistui tässä viime heinäkuussa kaikkien muiden tukiessa taustalla. Toisaalta EU:n aluekehitysrahan kautta olemme pystyneet tukemaan koko Suomen tasapainoista kehittämistä riippumatta kulloisestakin poliittisesta pohjasta. Tulevalla kaudella saantomme myös aluekehitysrahojen osalta tulee kasvamaan.
Maatalouden osalta rahoitusratkaisun tulos on hyvä. Suomi tulee saamaan vuositasolla noin kuusi prosenttia lisää maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen. Tämä tuo vakautta ja ennustettavuutta tiloille. Se antaa myös mahdollisuuksia kehittää ruoantuotannostamme entistä kilpailukykyisempää ja kokonaiskestävää.
Heinäkuussa päätös saatiin syntymään kokonaisratkaisuna, jossa seitsemän vuoden budjetti, elvytyspaketti ja tapa kattaa brittien osuus jäsenmaksuista ratkottiin kerralla. Tykätään tästä tai ei, nämä muodostavat kokonaispaketin. Seuraavan seitsemän vuoden aikana jäsenmaksut kasvavat kaikilla keskimäärin 10,1 prosentilla. [Puhemies koputtaa] Suomella jäsenmaksun kasvu on kolmanneksi pienintä, ja se on vähän yli neljä prosenttia. Ero keskimääräiseen kasvuun on hyväksemme noin miljardi euroa budjettikaudella. [Puhemies koputtaa] Kun jäsenmaksujen pohja neuvoteltiin nyt brittien lähdön jälkeen uudelleen, jää tämä ero pohjaksi myös tuleville rahoituskausille. Ja kun mietimme, mitä kukakin maksaa tästä kokonaisuudesta vuoteen 58 mennessä, kannattaa tämäkin rivi laittaa ruutupaperilla omalle viivalleen.
Miksi puhun vuodesta 58? [Puhemies koputtaa] Siksi, että elvytyspaketin hinta maksetaan siihen mennessä takaisin. Siksi kaikkien erilaisten ratkaisujen kokonaisuuttakin kannattaa tarkastella vuosikymmenten perspektiivillä. Suomalaisille yrityksille ja työpaikoille satojen miljoonien asukkaiden Euroopan elpyminen kriisin jälkeen on ratkaisevaa. [Puhemies koputtaa] Jos Eurooppa jäisi laahaamaan lamaan USA:n ja Kiinan juostessa karkuun, jumiutuisi Suomikin taantumaan, ja siitä tulisi kallis lasku.
Puhemies Anu Vehviläinen
:Siirrymme ryhmäpuheenvuoroihin. — Edustaja Koskinen.