Arvoisa herra puhemies! Kiitän aloitteen tekijöitä. He ovat nostaneet esille asian, joka varmasti on tänäpänä yksi keskustelluimpia ja herättää valtavasti mielipiteitä. On hyvä keskustella ja asioita huolella suunnitella — sillä poistetaan ennakkoluuloja ja samalla autetaan tämän tärkeän luontokappaleen elämän jatkumista mahdollisimman hyvävointisena, nimenomaan niin, että kanta säilyy vahvana. Saimaannorppa on meille kaikille tärkeä, sen me tiedämme.
Itsessään en kannata näitä pakkotoimia totaalikielloista, ne ovat aina, olkoonpa asia mikä tahansa, olleet haitaksi ja pitkässä juoksussa aiheuttavat vain valtavan vastareaktion, josta itsestään seuraa sitten asioita, jotka eivät tässä tapauksessa koituisi norpan hyödyksi. Toivon hyvää, monipuolista vuoropuhelua ja ennen kaikkea sitä, että yksissä tuumin viemme eteenpäin tätä niin, että sekä norppa voi elää omalla reviirillään että muut eläimet pärjäävät siellä, samoin ne ihmiset siellä järvenrannoilla eri puolilla voivat jatkaa omaa työtään, omaa vapaa-ajanviettoaan ja harjoittaa elinkeinoja.
On syytä muistaa: liian vähälle huomiolle on jäänyt tässä asiassa se, että kovin monen ihmisen elinkeino, jokapäiväinen leipä, on kiinni siitä, että näiden järvien käyttö säilyy hyvänä ja tehokkaana jatkossakin. Kiitän myös ministeri Jari Leppää siitä, että hän on toiminut tässä asiassa jämäkästi, ja kun tämä keskustelu tästä verkkokalastuksen totaalikiellosta ryöpsähti viime kesänä liikkeelle, niin hän otti silloin jo vahvasti kantaa siihen, että perustetaan työryhmä tätä asiaa tarkastelemaan monipuolisesti, minkä jälkeen tehdään johtopäätöksiä. Tämä työryhmä on aloittanut toiminnan jo 18.10. tänä vuonna, elikkä työ on käynnissä, ja työ kestää noin vuoden. On erittäin arvokasta, että tämä työryhmä toimii. Tässä maassa on semmoinen paha tapa aina, että kun jotakin lähdetään suojelemaan, niin se on totaalikielto, mikä on täysin virheellinen teko jo pelkästään sen takia, että kun Euroopan unionissa näitä erilaisia suojelusysteemejä viedään eteenpäin, Naturaa esimerkiksi, niin siellä ei tämmöistä totaalikieltoa tunneta. Siellä tiettyjä asioita voidaan suojella, mutta ihmisten elämä jatkuu alueella aivan normaalisti. Suomessahan lähdetään siitä, että kun joku kielletään, niin totaalikielto, että ei saa tehdä mitään. Se on aivan väärä lähestymistapa, koska kuitenkin pitää muistaa, että jos haluamme pitää pystyssä suomalaista maaseutukulttuuria tai yleensä elämää tuolla Suomen saloilla ja järvien rannoilla, se tarkoittaa sitä, että ihmisen pitää siellä pystyä elämään. Yksikään kulttuuri ei kehity, ellei siellä ole ihmisiä. Se kannattaa aina kaikkien intomielisten suojelukiihkoilijoidenkin muistaa.
On muistettava myös hallitusohjelmassa mainittu kotimaisen kalan käytön vahva lisääminen. Kala on ruokapöydässä erittäin terveellinen ja hyvä ruoka-aine, aivan suorastaan herkullinen. Jokainen sitä toivon mukaan nauttii mahdollisimman usein. Se on todella terveellistä ja ravitsevaa ja hyvää ruokaa. Valitettavasti vaan tänäpänä 80 prosenttia kalasta tuodaan ulkomailta, ja ironisinta siinä on se, mistä nämä kalat tulevat: pitkälti Norjasta, rekkaralli jyrää tällä kertaa tuolta pohjoisesta kohti etelää. Tässä meillä suomalaisilla on paljon parannettavaa. Se toisi suomalaisille töitä, jos käyttäisimme mahdollisimman paljon omaa kalaa, pienentäisi paljon puhuttua tuontia ja sitten ennen kaikkea hoitaisi meidän omia vesistöjämme. Vesistönhoidon kannalta yleensä on äärimmäisen tärkeää, että kotimaista kalaa käytetään. Kun kalaa poistetaan järvestä, sehän tarkoittaa sitä, että fosforitasapaino paranee, ravinteet vähenevät siitä järvestä ja sen järven tilanne paranee olennaisesti. Esimerkiksi Puruvedellä, juuri tällä samalla Saimaan alueella, siellä Kiteen alueella, on menossa Life-hanke, jonka kahtena tärkeänä tehtävänä on ollut valumavesien saaminen hallintaan, jolloin ravinteet valuvat mahdollisimman vähän Puruveteen. Siinä ollaan hyvässä alussa ja hyvässä vauhdissa, kohteita on korjattu, ja työ etenee. Mutta toinen merkittävä teko oli toissa keväänä tehty koekalastus siitä, että paljonko siellä on sellaista kalaa, joka joutaisi poistaa, erilaista roskakalaksi sanottua kalaa, jota käytetään muun muassa minkkien ja supitarhojen rehuna. Sieltä yhdellä koekalastuksella vedettiin 32 tonnia kalaa kuiville — kahdesta syvänteestä 32 tonnia kuiville. Sillä parannettiin niiden kyseisten lahdelmien veden tilaa erittäin paljon. Tämä kannattaa kaikkien muistaa.
Hallitusohjelma on tässä aivan oikeassa, että kotimaisen kalan asemaa pitää parantaa. Kalastus on tärkeä elinkeino hyvin monelle ihmiselle, ja se on monelle myös — kesälomalla tai yleensäkin vapaa-aikana — äärimmäisen tärkeä harrastus. Kysymys on elinkeinosta, kysymys on harrastuksista ja kysymys on myös suomalaisesta elämäntavasta. Ei saa väheksyä sitä, että esimerkiksi jonkun suvun harrastuksiin on kuulunut satoja vuosia kalastus, taikka sitä, että joku nuori mies tai nainen innostuu kalastuksesta ja opettaa sen kalastuksen jalon taidon lapsilleen. Äärimmäisen tärkeää toimintaa.
Lopuksi, arvoisa puhemies, yksi asia vielä tähän norppaan liittyen. Tästä päästään kätevästi toiseen uhanalaiseen eläimeen, metsäpeuraan. Meillä on tässä maassa suojeltu susia innolla, lajia, joka on... Uralin läntisellä alueella on noin 30 000—40 000 sutta, ja siitä puhutaan tässäkin talossa, että se on uhanalainen täällä Suomessa. Ei varmasti pidä paikkaansa. Mutta tuolla Kainuun korvissa pyörii ja Lieksan Ruunaalla pyörii metsäpeurakanta, niitä on jäljellä alle tuhat yksilöä. Se on kuolemassa sukupuuttoon. Sitä ei katsota edes suojelun arvoiseksi, siitä ei edes puhuta. Susien suojelulla on tehty tässä maassa se teko, että sillä on käyty monen muun asian kimppuun. [Puhemies koputtaa]
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Edustaja Hoskonen, pysytään norpissa.
Kyllä, pysyn norpissa, arvoisa puhemies! — Totean vain, että tässä on erinomainen rinnastus siihen, että miten voidaan tehdä politiikkaa uhanalaisella eläimellä ajattelematta, mitä siitä seuraa. Toivon, että norpasta ei tule samanlainen ilmiö, että kotimaisia elinkeinoja sorsitaan ja ennen kaikkea vesistöjen käyttöä vähennetään, mikä olisi kaikkein onnettominta, mitä tässä asiassa voisi tapahtua.