Arvoisa puhemies! Avioliittoon pakottaminen on vakava ihmisoikeusloukkaus, joka voi aiheuttaa uhrilleen fyysistä ja psyykkistä kärsimystä. Termille ei ole kansainvälisesti yhdenmukaista määritelmää, mutta yksinkertaisimmillaan kyse on avioliitosta, joka on solmittu ilman vähintään toisen osapuolen täyttä ja vapaata suostumusta.
Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä Suomessa oli vuoden 23 lopussa 259 tunnistettua pakkoavioliiton uhria, mikä on 20 prosenttia kaikista tunnistetuista ihmiskaupan uhreista Suomessa. Pakkoavioliittojen uhreista länsimaissa arvioidaan olevan alaikäisiä jopa kolmannes. Lapsiavioliitoissa joko toinen tai molemmat puolisoista ovat alle 18-vuotiaita.
Avioliittoon pakottaminen kohdistuu kaikkiin sukupuoliin, mutta se on yleisemmin varsinkin naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan muoto, joka johtaa usein siihen, että naisilla ja tytöillä ei ole henkilökohtaista eikä taloudellista itsemääräämisoikeutta. Taloudellinen riippuvuus ja mahdollisesti lasten huoltajuuskysymykset, riidat, lapsikaappausten pelko pitkittävät pakkoavioliittoja. Avioliittoon pakottamisen muodot voivat olla moninaisia ja toisaalta varsin hienovaraisia, mikä tekee sen tunnistamisesta ja siihen puuttumisesta vaikeaa. Äärimmäisessä muodossaan avioliittoon pakottamiseen voi liittyä uhkaavaa käytöstä, sieppaamista, vangitsemista, fyysistä väkivaltaa, raiskauksia ja joissakin tapauksissa puolison murhaaminen. Orpon hallituksen esityksen mukaan se on tuomittava rikoslain nojalla, rangaistava ihmiskauppana tai pakottamisena.
Esitys ei valitettavasti kata kaikkia avioliittoon pakottamisen muotoja. Tällaisia tapauksia saattavat olla erityisesti kunniaan liittyvän väkivallan kontekstissa solmitut pakkoavioliitot tai avioliitosta irtautumisen estäminen. Hallituksen esityksessäkin on tunnistettu, että vaikka avioliittoon pakottamista tai pakkoavioliittoa koskevista tapauksista on ollut viitteitä rikosprosessissa käsitellyissä tapauksissa, eivät teot yksittäisinä ole ylittäneet tuomitsemisen kynnystä. Haasteena rikosprosessille on pidetty esimerkiksi näytön puuttumista, asianomistajan haluttomuutta tehdä yhteistyötä viranomaisen kanssa, lojaalisuutta perhettä tai sukua kohtaan tai haluttomuutta tehdä rikosilmoitusta sukulaisista. Pelko mahdollisen väkivallan eskaloitumisesta tai tapahtumien sijoittuminen kokonaan tai osittain ulkomaille vaikeuttavat asian selvittämistä. Myös meidän viranomaiset tarvitsisivat todella osaamisen vahvistamista.
Oikeusministeriön tuottamassa rikosoikeuden professori Matti Tolvasen ja Elisa Silvennoisen tekemässä selvityksessä käy ilmi, että henkinen väkivalta johtaa hyvin harvoin rangaistukseen Suomessa. Avioliiton välttely tai siitä pakeneminen on usein lähtevälle osapuolelle vaarallista. Toisaalta tilanteen käydessä sietämättömäksi voivat pakkoavioliitot johtaa jopa itsemurhiin, kun pakotettava osapuoli ei näe enää muuta vaihtoehtoa päästäkseen pois tilanteesta.
Tein avioliittoon pakottamisen kriminalisoinnin erillissäännöstä koskevan toimenpidealoitteen, jonka käsittelyä toivon tämän hallituksen esityksen yhteydessä. Aloitteessa esitän, että hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin erillisen pakkoavioliittoja koskevan pykälän säätämiseksi, joka sisältäisi pakottavan kontrollin. Pakottavaa kontrollia esiintyy monenlaisessa sukupuolittuneessa väkivallassa ja erilaisissa ihmissuhteissa, esimerkiksi parisuhteessa, hoivasuhteissa, sukujen ja yhteisöjen sisällä. Toimenpidealoitteeni mukaan erillissäännöksellä avioliittoon pakottamisesta voitaisiin tuomita myös silloin, kun ihmiskaupan, laittoman uhkauksen tai pakottamisen tunnusmerkistöt eivät täyty.
Nykyinen rikoslain pakottamista koskeva säännös ei kata niitä avioliittoon pakottamisen muotoja, joissa pakottaminen tapahtuu muuten kuin väkivaltaa tai uhkausta käyttämällä. Erillissäännöksellä pystyttäisiin paremmin kattamaan sellaiset avioliittoon pakottamisen muodot, joita ei vielä tunnisteta. Pakottava kontrolli on jo tunnistettu pakkoavioliittojen taustalla hallituksen esitystä myöden, minkä vuoksi pidän tärkeänä sitä, että osoitamme sen olevan väärin ja kiellettyä. Näin voimme vahvistaa yksilöiden, erityisesti tyttöjen ja naisten, itsemääräämisoikeutta sekä yhteiskunnallista tasa-arvoa. Tämä pakottava kontrolli tosiaan hallitusohjelmassakin on todettu, ja soisi, että se tässä kohtaa vauhdilla etenee.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Kauma.