Arvoisa puhemies! Tämän asetuskokoelman tavoitteena on todella turvata terveydenhoitojärjestelmä kriisin aikana, ja nyt kun näyttää siltä, että on iso riski, että epidemia saattaa pitkittyä, niin tällaisen toiminnan merkitys toki korostuu. Samalla kiireettömästä hoidosta nousee yhä isompi huoli. On kuultu valitettavia esimerkkejä ympäri Suomen siitä, miten kiireetöntä hoitoa on priorisoitu pois, ei välttämättä sen takia, että henkilöstö olisi ollut sidottu koronatoimiin tai koronatoimiin liittyvään koulutukseen, vaan joistain muista syistä. Siksi tätä koko ajan painotetaan sekä viestinnässä että erityisesti näissä perustuslakivaliokunnan mietinnöissä, että todella sitä kiireetöntä hoitoa ei pidä priorisoida pois, ellei se ole aivan välttämätöntä koronan takia.
Valitettavaahan on ollut, että todella monella kunnalla on nyt iso taloushuoli osittain koronan takia, osittain aiempien huolien takia, ja nyt tähän onkin tulossa sitten koko ajan jatkuvaa apua valtion tasolta. Sen riittävyys on varmistettava, mutta samalla huomioitava, että se taloudellinen huoli ei sinällään ole syy luopua lakisääteisistä, ihmisten terveyden kannalta todella tärkeistä palveluista. Eli on pidettävä edelleen kiinni siitä, että ongelmat eivät pääse pahenemaan ja ihmiset saavat apua ajoissa.
Valitettavaa on ollut erityisesti, jos ja kun joissain paikoissa on ajettu alas sellaista toimintaa, jonka tarve pikemminkin koronan myötä korostuu, kuten esimerkiksi oppilaiden ja opiskelijoiden oppimisen tuki, mielenterveyden tuki, muut sellaiset avun muodot, jotka ovat erityisen tärkeitä nyt, kun korona ihmisiä ja perheitä kuormittaa. Siksi onkin tärkeää huolehtia, että todella siellä paikallistasolla tehdään punnittuja ratkaisuja ja että resursseja on riittävästi, koska tässä on todella nämä kaksi puolta: koronakriisin hallitseminen riittävin valtuuksin ja sitten toisaalta rahoituksen riittävyys, jotta todella pystytään tekemään kaikki tarvittava.
Tämä alueellisuushan on tässä isona haasteena. Tiedämme, että korona ei leviä samoilla tavoin eri puolilla Suomea, mutta samalla tiedämme, että se on pienestä kiinni, että jossain syrjäseudulla voikin tauti ryöpsähtää ja sitten terveydenhoitojärjestelmä onkin uhattuna. Sen tähden onkin nyt päädytty siihen, että ennakoinnin mahdollisuus on ensisijaisen tärkeää ja on lopulta parasta, että siellä paikallisesti annetaan toimivaltuudet tehdä sitä harkintaa. Mutta kuten sanottua, silloin sitä harkintaa on syytä tehdä todella punnitusti, sillä monelle ihmiselle se kiireetön hoito ja muut näiden toimivaltuuksien kääntöpuolet ovat elintärkeitä.
Tämähän on laajempikin keskustelu tässä koronan yhteydessä. Meillä on Suomessa aika hajautettu malli, kunnilla ja sairaanhoitopiireillä on paljon valtaa. Se on samalla hyvä, koska voidaan tehdä paikallisesti ne parhaat ratkaisut, mutta samalla se välillä vaikeuttaa koordinaatiota ja saattaa johtaa epäyhdenvertaisiin tilanteisiin. Siksi pitääkin kiinnittää huomiota siihen, että tietoa on saatavilla, että tiedetään, mikä se tilanne eri puolilla on ja että epäkohtiin pystytään tarvittaessa puuttumaan valtakunnallisellakin tasolla. [Puhemies koputtaa]
Tietoa on oltava myös siksi, että lopulta avoimuus on se, minkä kautta ihmiset sitten lopulta luottavat viranomaisiin, luottavat suosituksiin [Puhemies koputtaa] ja toimivat tavalla, jolla tämä koronakriisi saadaan ehkäistyä. Nythän hyvä asia on ollut, [Puhemies: Aika!] että suosituksilla on saatu paljon tehtyä, ei ole ollut pakko turvautua pakkokeinoihin, ja samaa on syytä jatkaa ja sitä luottamusta valaa.