Hyvä puhemies! Eduskunta on hyväksynyt valmiuslain nojalla annettujen toimivaltuuksien jatkamisen 30.6. asti. Nyt käsittelyssä oleva asetus perustuu käyttöönottoasetukseen, jolla on otettu käyttöön valmiuslain 86, 88, 93 ja 94 §:ien tarkoittamat toimivaltuudet. Tässä asetuksessa säädetään valmiuslain 88 §:n tarkoittamista toimivaltuuksien soveltamisesta.
Asetus sisältää kaksi toimivaltuutta: kunnan oikeuden luopua kiireettömän terveydenhuollon hoitotakuun määräajoista ja kunnan oikeuden luopua sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnin määräajoista. Valmiuslain 88 §:n toimivaltuudet otettiin käyttöön 17.3., ja niiden käyttöä on jatkettu aikaisemmin kerran. Tällä kertaa toimivaltuuksia esitetään jatkettavaksi 30.6. asti. Asetuksen sisältö vastaa pääsääntöisesti nyt voimassa olevaa asetusta.
Perustuslakivaliokunta on toimivaltuuksien käytön yhteydessä korostanut toimivaltuuksien käytön välttämättömyyttä ja oikeasuhtaisuutta. Tämän asetuksen mukaisia toimivaltuuksia voidaan käyttää vain, jos ne ovat välttämättömiä valmiuslain tarkoituksen saavuttamiseksi eikä tilanne ole hallittavissa viranomaisten normaalein toimivaltuuksiin.
Tämän asetuksen toimivaltuuksilla pyritään varmistamaan palvelujärjestelmän toimivuutta ja resurssien riittävyyttä siten, että palvelujärjestelmä pystyy tuottamaan asukkaille riittävät sosiaali‑ ja terveyspalvelut. Sosiaali‑ ja terveysministeriö on arvioinut toimivaltuuksien käytön välttämättömyyttä ja arvioi, että toimivaltuuksien jatkaminen ja terveydenhuollon kiireettömän hoidon ja perusterveydenhuollon palvelutarpeen arvioinnin määräajoista luopuminen on edelleenkin välttämätöntä ja tarpeen.
Vaikka suurin osa tautitapauksista on todettu HUSin alueella, on tapauksia ollut jokaisessa sairaanhoitopiirissä. Paikallisten tartuntaryppäiden ilmaantumista ei ole mahdollista tietenkään ennustaa etukäteen, minkä vuoksi toimivaltuudet ovat tarpeen koko maassa ja kaikilla alueilla. Tämän vuoksi määräaikojen noudattamatta jättämistä koskevaa toimivaltuutta ei ole mahdollista säätää vain rajallisesti alueellisesti vaan niihinkin alueisiin, joilla on ollut paljon todettuja tapauksia ja toisinkin päin, joten koko maassa tuota tarvitaan.
Arvoisa puhemies! Terveydenhuollossa voidaan luopua kiireettömän hoidon määräaikojen noudattamisesta, eli perusterveydenhuollossa hoitoon pääsystä kolmen kuukauden sisällä ja erikoissairaanhoidossa kuuden kuukauden sisällä. Edellytyksenä kuitenkin on se, että määräajoista joustaminen on välttämätöntä kiireellisen hoidon järjestämiseksi, eikä sillä saa vaarantaa potilaan terveyttä. Tältä osin asetuksen sanamuotoa on edelleen tarkastettu edelliseen verrattuna, jotta tämä varmasti on aivan selvää. Kiireellinen hoito tulee aina antaa. Hoidon tarpeen arviointi tulee tehdä perusterveydenhuollossa, ja lähetteet tulee käsitellä erikoissairaanhoidossa säädetyissä rajoissa. Vaikka asetus mahdollistaa hoitoon pääsyn määräajoista poikkeamisen, se ei anna lupaa luopua kaikesta kiireettömästä toiminnasta. Sosiaali‑ ja terveysministeriö on antamissaan ohjeissa korostanut, että myös kiireettömät palvelut tulee pyrkiä järjestämään mahdollisimman nopeasti. Vaikka asetuksella mahdollistetaankin hoidon antamisen määräajoista joustaminen, se tulisi tehdä vasta siinä tilanteessa, kun se on välttämätöntä.
Epidemian alkuvaiheessa parhaat käytettävissä olevat mallinnokset osoittavat, että ilman tehokkaita rajoitustoimia epidemia tulisi aiheuttamaan ennennäkemättömän kuormituksen erikoissairaanhoitoon ja erityisesti tehohoitoon. Mallinnokset osoittavat myös, että jatkuessaan epidemia tulisi kuormittamaan paljon myös perusterveydenhuoltoa, sosiaalipalveluita ja sairaaloiden vuodeosastoja.
Erikoissairaanhoidossa kiireetöntä toimintaa ajettiin alas pandemian alkuvaiheessa, jotta sairaanhoitopiirit pystyivät valmistumaan kiireellisen hoidon kasvuun ja ohjaamaan voimavaroja siihen varautumiseen. Valmiuslain 88 §:n mukaisen toimivaltuuden käyttöönotto on mahdollistanut sen, että terveydenhuollon toimintayksiköt ovat voineet siirtää resurssejaan kiireettömästä hoidosta nimenomaan tähän koronainfektioon sairastuneiden hoitoon ja kiireelliseen hoitoon sekä muuhun kiireelliseen hoitoon.
Palvelujärjestelmän kuormitusta on lisännyt henkilöstön sairastuminen ja sitä seurannut karanteeniin määrääminen sekä covid-19-infektioon sairastuneiden ja sairastuneiksi epäiltyjen potilaiden hoitaminen eri tiloissa ja eri henkilöstöllä kuin muiden potilaiden.
Arvoisa puhemies! On siis tärkeää, että jatkamme erikoissairaanhoidon kiireetöntä toimintaa, ja pidämme kuitenkin välttämättömyyden vaatiessa mahdollisuutta pitää yllä sitä, että osa kiireettömästä toiminnasta voidaan uudelleen järjestää, jotta myöskin sitten asiat saadaan kiireellisillä potilailla koronavirusepidemiaan liittyen kuntoon, mutta on myös muistettava, että tällä on seurauksensa ja kiireettömään hoitoon pääsyn määräajat tulevat kasvamaan.
Perusterveydenhuollossa ja suun terveydenhuollossa kiireettömän hoidon lääkärikäynnit ovat vähentyneet, koska kunnat ovat vähentäneet kiireetöntä toimintaa osittain sen vuoksi, että resursseja on kohdennettu muihin tehtäviin, ja osittain tavoitteena on ollut kontaktien vähentäminen ja taudin leviämisen estäminen. Samanaikaisesti potilaat ovat peruneet jo varattuja aikojaan ja jättäneet hakeutumatta hoitoon. Ohjeistuksella pyritään vähitellen tautitilanteen niin salliessa ja palvelujärjestelmän kyvyn rajoissa lisäämään kiireettömien hoitojen antamista perusterveydenhuollossa, suun terveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.
Valtaosa väestöstä on edelleen altis tartunnoille. Tartuntoja on edelleen odotettavissa sekä väestössä että sosiaali‑ ja terveydenhuollon henkilöstössä. Palvelujärjestelmän ylikuormittumisen mahdollisuus on edelleen olemassa, ja sen vuoksi kiireettömän hoidon määräaikojen noudattamatta jättämisen mahdollisuus on edelleenkin välttämätöntä säilyttää.
Arvoisa puhemies! Sosiaalihuollon palvelutarpeen arvioinnista sitten vielä muutama sana. Tältä osin asetus mahdollistaa myös sosiaalihuoltolain mukaisista palvelutarpeen arvioinnin aloittamisen määräajoista luopumisen. Asetuksen sisältö vastaa nyt voimassa olevaa asetusta, mutta sen sanamuotoja on selvennetty entisestään. Asetuksen mukaan kunta voi luopua sosiaalihuoltolaissa tarkoitetusta palvelutarpeen arvioinnin seitsemän arkipäivän määrärajasta, joka koskee 75 vuotta täyttäneiden henkilöiden sekä ylintä hoitotukea saavien henkilöiden palvelutarpeen arvioinnin aloittamista. Asetuksella saa siis luopua ainoastaan tästä seitsemän arkipäivän määräajasta. Palvelutarpeen arviointi on kuitenkin tehtävä mahdollisimman pian sitten, kun se on mahdollista.
Asetuksessa korostetaan, että palvelutarpeen arviointi tulee aloittaa viipymättä ja saattaa se loppuun ilman aiheetonta viivytystä, eikä siitä saa luopua tietenkään myöskään ilman aiheetonta viivytystä. Yleisenä edellytyksenä on se, että määräajasta luopuminen ei saa vaarantaa henkilön välttämätöntä toimeentuloa ja huolenpitoa. Erityistä huomiota tulee kiinnittää iäkkäiden henkilöiden sekä erityistä tukea tarvitsevien asiakkaiden palvelutarpeen riittävään arviointiin. Kiireellisen palvelutarpeen arviointi tulee tehdä, ja kiireelliset palvelut on järjestettävä joka tapauksessa. Erityistä tukea tarvitsevan lapsen palvelutarpeen arviointi on aloitettava normaaliolojen säädösten mukaisesti. Lastensuojelulaissa ja vammaispalvelulaissa säädetyt palvelutarpeen arvioinnit pitää tehdä normaalisti määräajassa.
Asetuksen tarkoituksena on vapauttaa sosiaalihuollon resursseja kiireellisiin tehtäviin. Poikkeustilanne saattaa myös sosiaalihuollossa johtaa tilanteisiin, joissa on välttämätöntä kohdentaa henkilöresursseja kiireellisten sosiaalipalveluiden arviointiin. Asetuksen soveltamisessa käytäntöön on otettava huomioon välttämättömyyden vaatimus.
Poikkeusolojen aikana on kerätty sosiaalihuollon tilannekuvaa. Sen mukaan on nähtävissä palvelutarpeen kasvua etenkin sosiaalihuollon ohjeistuksen ja neuvonnan palveluissa, taloudellisessa tuessa ja lapsiperheiden palveluissa sekä iäkkäiden ja vammaisten henkilöiden palveluissa. Ohjeistuksella on pyritty ohjaamaan kuntia vahvaan peruspalveluista huolehtimiseen etenkin haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden kohdalla sekä muistutettu kiireellisen palvelutarpeen arvioinnista. Toimivaltuuden jatkaminen on edelleen välttämätöntä, jotta pystytään turvaamaan sosiaalihuollon toimintakyky ja resurssit myös poikkeusolosuhteissa. — Kiitos.