Arvoisa rouva puhemies! Olemme kevään keskustelleet tästä rajalajista hyvin monimuotoisesti sekä tässä eduskunnan puitteissa että myöskin kansalaisyhteiskunnan tasolla. Täällä on ollut paljon itsekritiikkiä sitä kohtaan, että eduskunnassa olisi ollut rääväsuista leimaamista paljon ja niin edelleen. Kun kuuntelin tätä keskustelua, mitä tässä nyt juuri on käyty tänään ja myöskin tiistaina, niin itse en yhtyisi näihin näkemyksiin lainkaan. Olemme vahvasti argumentoiden pohtineet tätä kysymystä. Joku reippaampi ilmaisu on varmasti matkan varrella ollut, ja olihan meillä tässä pieni episodi lehteriltäkin. ”Täällä puhuu kansan ääni, äänestäkää arvojenne puolesta”, me kuulimme tänne saliin.
Kun minä katson teitä silmiin, edustajakollegat, olen täysin vakuuttunut, että kun hetken kuluttua painamme nappia, jokainen äänestää arvojensa puolesta, ehdottomasti. Tätä ei kannata kyseenalaistaa. Ja jokainen ihminen on laillinen olento — me olemme samaa mieltä tästäkin asiasta. Tästä ei ole kysymys lainkaan.
Edustaja Savola toi omassa puheenvuorossaan esille sen, että turvallisuus on ykkösasia. Olemme kuulleet täällä myöskin monia puheenvuoroja, jotka toteavat: keskeisimpänä ihmiselämää turvaavana tekijänä ihmisoikeudet ovat ykkösasia. Ne ovat molemmat — itse asiassa samasta asiasta on kysymys: ihmisen elämän turvaamisesta. Ja siinäkään ei ole tavallaan vastakkainasettelua.
Ongelma on oikeastaan siinä kohdassa — itselleni nyt puhun, avaan itse omaa ajatusprosessiani tässä koko aikana — että tunnistan tämän rajalain välttämättömyyden ja tunnustan myöskin ne, jotka argumentoivat sitä vastaan. Itse asiassa ne, jotka puhuvat rajalain puolesta, puhuvat turvallisuudesta, ja ne, jotka puhuvat sitä vastaan, voivat myöskin viitata turvallisuuteen. Ja ne, jotka puhuvat rajalain puolesta, voivat puhua myöskin perusihmisoikeuksista, ja ne, jotka puhuvat sitä vastaan, myöskin puhuvat ihmisoikeuksista. Olemme dilemmatilanteessa.
Avaan hieman omaa pohdiskeluani, kuinka olen päätynyt minkäkinlaiseen johtopäätökseen. Istun ulkoasiainvaliokunnassa, vedän sitä. Ja kyllä me näemme sen turvallisuushuolen, mikä tähän hybridivaikuttamiseen liittyy. Me näemme sen, me tiedämme sen. Meillä on, kuten edustaja Haavisto viittasi, tietoja ehkä enemmän kuin teillä monilla muilla täällä, mutta meillä kaikilla on riittävästi, se sama tieto kuitenkin jaettavana tässä.
Tämä hybridivaikuttaminen on aito ilmiö. Sen ongelma ei itse asiassa ole näiden välineellistettyjen turvapaikanhakijoiden määrässä, vaan ongelma on siinä, että se on välineellistetty. Tässä on valtiollinen toimija, joka tuottaa häiriötä naapurimaalleen. Tämä on se dilemma, jonka kanssa me painimme turvallisuusuhkana, turvallisuusriskinä, ja me joudumme kantamaan siitä absoluuttisesti vastuumme, myöskin tästä asiasta. Sitä ei voi vähätellä.
Voidaan myöskin todeta kylläkin jatkoksi, että tämä torjuu yhden elementin hybridivaikuttamista, jos me tämä rajalaki otetaan tiukasti käyttöön, mutta eihän se turvallisuustilannetta sinänsä muuta toiseksi. Jos naapurimme haluaa vaikuttaa meihin negatiivisesti, se vaikuttaa meihin negatiivisesti. Konsteja riittää. Hybridivaikuttamisessa on laaja arsenaali erilaisia toimia.
Turvallisuusargumentti toimii myöskin niille, jotka vastustavat tätä rajalakia. Me kuulimme tänään hyviä puheenvuoroja siitä. Suomi noudattaa ihmisoikeusperusteista ulkopolitiikkaa, jonka ytimenä on kansainvälinen oikeus, monenkeskinen sääntöperäinen lainsäädäntöjärjestelmä ja kansainvälisen oikeuden kaikki kriteerit. Tämähän on tietysti selkeä lähtökohta siinä, että kun se on se meidän pienen maamme selviytymistarinan ydin, että meillä on toimiva monenkeskinen järjestelmä, sääntöpohjainen järjestelmä, niin silloin jos me sitä lähtisimme romuttamaan ja rikkomaan, niin se on myöskin turvallisuusongelma — eli sekä että.
No, sitten jos ottaa tähän toisen kulman, tämän ihmisoikeusperusteisuuden ja kansainvälisen oikeusjärjestelmän, totta kai on selvää, että jos tässä on elementti, joka asettaa kyseenalaiseksi sen ehdottomuuden, mikä kuuluu siihen, että turvapaikanhakijalla on oikeus hakea turvapaikkaa ja palautuskielto on ehdoton, niin jos sitä rikotaan muodossa tai toisessa, vaikkapa rajatussakin muodossa, niin siinä on ongelma kansainvälisen oikeusjärjestelmän kannalta, ja se on aito ongelma. Mutta on toisinkin päin: ne, jotka ovat tämän rajalain kannalla, voivat todeta, että myöskin se, että meillä on raja kiinni — meillä on seitsemän kuukautta ollut väliaikaisesti raja kiinni — on ihmisoikeusongelma. Se on aidosti ihmisoikeusongelma, joka meidän pitäisi myöskin pystyä ratkaisemaan, jolloin olemme siinä tilanteessa, että tässä on puolensa ja puolensa.
Edustaja Haavisto, erittäin vaikuttava puhe teiltä. Päätitte puheenne siihen, että me olemme tottuneet tässä maassa siihen, että me rakennamme kansallisen konsensuksen varaan isot ulko- ja turvallisuuspoliittiset kysymykset. Te olette nyt pettynyt osittain siihen, että laajapohjainen valmistelu ei ole toiminut, mutta konsensus on se pyrkimys, mikä pitäisi olla taustalla, ja kun näin on, niin te teitte johtopäätöksen: te äänestätte vastaan tässä kohdassa. Edustaja Haavisto, me tunnemme toisemme. Täsmälleen samasta perusteesta minä äänestän puolesta.
Ensimmäinen varapuhemies Paula Risikko
:Kiitoksia. — Edustaja Lohi.