MÄÄRÄRAHAT
Pääluokka 23
VALTIONEUVOSTON KANSLIA
01. Hallinto
25. Terveet tilat 2028 (siirtomääräraha 3 v)
Terve sisäilma on jokaisen oikeus
Sisäilman huono laatu on arvioitu yhdeksi maamme suurimmista ympäristöterveysongelmista. Suomessa on kymmeniätuhansia huonosta sisäilmasta oireilevia ja sairastuneita.
Terveydelliset ja taloudelliset vaikutukset ovat mittavia ja pitkäaikaisia. Arviot merkittävien kosteus- ja homevaurioiden kertaluontoisista korjauskustannuksista vaihtelevat 1,2 mrd. eurosta 14,5 mrd. euroon. Korjausvelan suuruudeksi on arvioitu 3 050 mrd. euroa. Merkittävien kosteus- ja homevaurioiden terveyshaittakustannukset ovat 450 milj. euroa vuodessa. SDP ennaltaehkäisisi uudet ongelmat, korjaisi olemassa olevat ongelmat ja tukisi sairastuneita vaikeassa tilanteessa.
Tärkeintä on ennaltaehkäistä uudet ongelmat. Valitettavasti myös uusissa rakennuksissa ilmenee jatkuvasti ongelmia.
- Velvoitetaan kuntia laatimaan kiinteistöstrategiat, joiden perusteella julkiset kiinteistöt pidetään kunnossa ja peruskorjaukset sekä muut huollot tehdään oikea-aikaisesti.
- Lisätään neuvonnan ja tiedotuksen avulla osaamista rakennusten käyttöönottoon ja huoltoon liittyen.
- Parannetaan rakentamisen laatua velvoittavan lainsäädännön avulla mm. vastuita selkeyttämällä.
- Tiukennetaan rakentamisen materiaalien turvallisuuden valvontaa.
On tärkeää korjata ongelmat ajoissa ja kerralla kuntoon -periaatteella, ennen niiden paisumista. Valtaosa sisäilmaongelmiin liittyvistä oireista on lieviä, ja niistä voidaan päästä eroon, kun tilanteeseen puututaan nopeasti. Työtä rakennus- ja korjaustapojen kehittämiseksi on tehty paljon ja olemassa oleva tietoa tulee saattaa näkyväksi ja ottaa laajasti käyttöön ennen uusien ohjelmien perustamista.
- Velvoitetaan kuntia selvittämään julkisten rakennusten kunto, tilastoimaan ongelmien laajuus ja laatimaan korjausohjelmat ja tarvittaessa purkuohjelma.
- Uudistetaan asunto- ja kehittämisrahaston korjausavustusjärjestelmä.
- Laajennetaan työsuojeluviranomaisten ja terveystarkastajien toimivaltuuksia korjauksiin velvoittamisessa.
Sisäilmasta sairastuneet on otettava vihdoin vakavasti. Tällä hetkellä sisäilmasta sairastuneiden kohtalona on usein vähättely Ihminen voi olla työpaikkakyvytön, muttei työkyvytön.
Kodin sisäilmaongelman paljastuessa asukkaiden edessä voi olla muuttokierre, asunnon mittavat ja kalliit korjaukset, irtaimiston uusiminen, ja pahimmassa tapauksessa koti saattaa paljastua jopa korjauskelvottomaksi, mistä saattaa seurata jopa hometaloksi osoittautuneen kodin ja samalla koko omaisuuden menetys sekä henkilökohtaisen talouden romahdus.
- Lisätään terveydenhuollon henkilökunnan sekä terveyden ja työsuojeluviranomaisten osaamista sisäilmasairauksissa ja ajantasaistetaan suositukset diagnosoinnista, hoidosta ja kuntoutuksesta.
- Perusturvauudistuksen yhteydessä on tarpeen ottaa uudistamisen kohteeksi myös sisäilmasairaiden sosiaaliturvan puutteet (mm. työpaikanvaihdostuki) myös asumistuen osalta (mahdollisuus evakkoasuntoon).
- Lisätään työnantajan vastuuta taata työntekijän terveelliset ja turvalliset olosuhteet. Tarkennetaan kuntotarkastustoiminnan menetelmiä ja kuntotarkastajien kelpoisuusvaatimuksia sekä puretaan asuntotarkastuksen jonot.
- Tarkennetaan myös rakennusvalvontaviranomaisten roolia ja vastuita ja palautetaan rakennusvalvontaviranomaisen opastus- ja neuvontavelvollisuus.
- Parannetaan asunnon tai talon ostajan oikeusturvaa.
- Taataan lapsen oikeus opetukseen tilanteessa, jossa lapsi on sairastunut koulun sisäilmasta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 23.01.25 lisätään 5 000 000 euroa Terveet tilat -ohjelmaan ja että hyväksytään seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 29
Eduskunta edellyttää, että hallitus edistää koulujen, päiväkotien ja muiden julkisten rakennusten korjaamista ilmanlaadultaan terveellisiksi tiloiksi yhteistyössä kuntien kanssa ja että hallitus valmistelee rakentajien ja rakennusten ylläpitäjien vastuuta selkeyttävää säännöstöä tarkastusvaliokunnan raportin linjaamalla tavalla.
Vastalauseen lausumaehdotus 30
Eduskunta edellyttää, että hallitus aloittaa välittömästi uusien, helpommin sovellettavien terveyshaitta- ja energia-avustusten kehittämiseen tähtäävän valmistelutyön.
Pääluokka 24
ULKOMINISTERIÖN HALLINNONALA
30. Kansainvälinen kehitysyhteistyö
66. Varsinainen kehitysyhteistyö (siirtomääräraha 3 v)
YK:n Agenda 2030:n mukaisten kestävän kehityksen tavoitteiden kantavana teemana on, ettei ketään jätetä kehityksessä jälkeen. Keskinäisriippuvuuksien maailmassa haasteet edellyttävät valtioilta määrätietoista sitoutumista kansainväliseen yhteistyöhön ja yhteisesti laadittuihin sopimuksiin. Kasvattamalla tukeaan monenkeskiseen yhteistyöhön Suomi osallistuu aktiivisesti kansainvälisten sitoumusten toimeenpanoon sekä tukee sääntöperusteisen järjestelmän vakautta ja legitimiteettiä. Aktiivinen rooli kehitysyhteistyön toimijana on osa globaalia vastuunkantoa, jota kehitysyhteistyön määrärahaleikkaukset ovat horjuttaneet.
Kestävän kehityksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää, että Suomi ja muut maat osoittavat 0,7 prosenttia BKTL:sta kehitysyhteistyöhön. Ilman näitä satsauksia kestävän kehityksen Agenda 2030 uhkaa jäädä toteutumatta asetetussa aikataulussa. Hallituksen tuoreen esityksen mukaan varsinaisen kehitysyhteistyön osuus vuonna 2019 on 583,7 miljoonaa euroa merkiten vain 0,41 %:n tasoa BKTL:sta. Suomen vähiten kehittyneille maille kohdennettu tuki tulee nostaa nykyisestä 0,13 %:n osuudesta Addis Abeban kehitysrahoituskokouksessa sovittuun 0,2 %:n tasoon kansantulosta. Yli hallituskausien ulottuvaa pitkäjänteistä työtä on jatkettava myös rahoituksen sukupuolisensitiivisyyden lisäämiseksi siten, että EU:n tavoitteiden mukaisesti 85 % kaikista uusista ohjelmista täyttää sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävät tavoitteet.
Ilmastonmuutoksen seuraukset uhkaavat voimakkaimmin heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä ja maita, kuten esimerkiksi Afrikan maita, joista monet kamppailevat voimakkaan väestönkasvun sekä kasvavan nuorisopullistuman kanssa. Tulevalla puheenjohtajuuskaudella Suomella on mahdollisuus ottaa keskeinen rooli Euroopan unionin jäsenmaiden kehitysyhteistyön koordinoijana ja nostaa Afrikka keskeiseksi kehitysyhteistyön kohdealueeksi. Huolehtimalla kehityspolitiikan sosiaalisesta ulottuvuudesta työmarkkinoita, koulututusta ja sosiaaliturvarakenteita kehittämällä valetaan yhteiskunnille kestävämpää pohjaa sekä ehkäistään nuorten syrjäytymistä. Kestävän kehityksen toimet ovat tekoja myös naisten tasa-arvoisemman aseman puolesta.
Viime vuosien kehitysyhteistyörahoitukseen tehdyt leikkaukset ovat kaventaneet merkittävästi kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksia. Järjestökentän kansainväliset verkostot ovat kuitenkin merkittävässä roolissa ruohonjuuritason vaikuttamistyössä, minkä vuoksi järjestöjen kehitysyhteistyötukea on nostettava 15 prosenttiin määrärahoista. Tarvitsemme myös uusia keinoja vapaaehtoisuuteen perustuvan pienimuotoisen kansalaisjärjestöyhteistyön tukemiseksi. Valtioiden rajat ylittävällä sekä yhteiskunnan eri tasoja läpäisevällä yhteistyöllä kasvatamme ymmärrystä kulttuureja kohtaan, joista on tullut osa arkeamme. Avoin dialogi purkaa ennakkoluuloja ja lisää ihmisten välistä luottamusta ehkäisten yhteiskunnallisen eriarvoistumisen kierrettä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 24.30.66 lisätään 130 000 000 euroa varsinaiseen kehitysyhteistyöhön ja että hyväksytään seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 31
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin varsinaisen kehitysyhteistyön määrärahan korottamiseksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 32
Eduskunta edellyttää, että kansalaisjärjestöjen tekemän kehitysyhteistyön resursseja vahvistetaan ja että järjestöjen nykymuotoisen viestintä- ja globaalikasvatustuen jatkuvuus ja riittävät määrärahat turvataan.
89. Kehitysyhteistyön finanssisijoitukset (siirtomääräraha 3 v)
Hallitus on nostanut kehitysyhteistyön finanssisijoitukset viime vuosina yhteensä yli 200 miljoonaan euroon vuodessa. Varsinainen kehitysyhteistyön finanssisijoitusmomentti on nostettu 130—140 miljoonaan euroon vuodessa, minkä lisäksi finanssisijoituksia on kanavoitu muilta momenteilta muun muassa Euroopan kehitysrahastolle, Finnfundille sekä korkotukina muiden rahoi-tusinstrumenttien kautta.
Finanssisijoitukset eivät ole ongelmattomia. Keskeinen ongelma on, ettei niiden vaikuttavuudesta ole luotettavaa näyttöä. Ulkoasianministeriö nosti tämän esiin raportissaan vuonna 2016. Ongelma on kansainvälinen, minkä vuoksi finanssisijoituksia on arvosteltu läpinäkymättömyydestä muun muassa Euroopan parlamentin tutkimuksissa. Niissä on esitetty näyttöä, että finanssisijoitukset ovat johtaneet rahavirtoihin kehitysmaista kehittyneisiin maihin, joukossa myös veronkiertoon viittaavia rahansiirtoja. Finanssisijoitukset ovat myös tehottomia varojen ohjaamisessa kaikkein kehittymättömimpiin maihin.
Finanssisijoitusten kasvu on kansainvälinen ilmiö. Se on johtanut rahoituksen ylitarjontaan, minkä vuoksi riskit ovat kasvaneet ja sijoitukset ovat syrjäyttäneet yksityistä rahoitusta sen sijaan, että ne olisivat luoneet uutta. Tällaisesta on näyttöä esimerkiksi Ruotsissa.
Hallituksen linjan muutos on johtanut leikkauksiin varsinaisesta kehitysyhteistyöstä: monen- ja kahdenvälisestä kehitysyhteistyöstä sekä kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyöstä, vaikka ne on todettu tehokkaimmiksi työkaluiksi kaikkein köyhimpien maiden ja niissä asuvien ihmisten tukemiseen sekä julkisen sektorin vahvistamiseen. On jopa nähtävissä merkkejä siitä, että kehitysyhteistyörahoja on ohjattu yritysten tukemiseen, jolloin on vaarana, että kehitystavoitteet jäävät sivuosaan. Esimerkiksi viime vuonna sijoitettiin 114 miljoonaa euroa Suomi-IFC-rahastoon, jonka kautta tehtyä rahoitusta markkinoitiin erityisesti suomalaisille yrityksille.
Finanssisijoitusmäärärahoja olisi syytä leikata, kunnes niiden vaikuttavuudesta saadaan uskottavaa näyttöä. Kansainvälisiltä kehitysrahastoilta, tukia saavilta yrityksiltä ja Finnfundilta on vaadittava läpinäkyvää raportointia, jotta Suomi voi varmistaa varojen tehokkaan käytön. Esimerkiksi Finnfundissa on parhaillaan käynnissä evaluaatio, jonka tulokset ovat tiedossa loppuvuodesta.
Rahoitusta olisi syytä suunnata finanssisijoitusten sijaan monen- ja kahdenväliseen yhteistyöhön sekä kansalaisjärjestöille, sillä tällainen yhteistyö tukee tehokkaasti heikompia maita ja luo edellytyksiä kehitysmaiden omaehtoiselle kehitykselle. Esimerkiksi veronkantokyvyn vahvistuminen asettaa kehitysmaiden hallitukset vastuuseen kansalaisilleen varojen tehokkaasta käytöstä. Kansalaisjärjestöjen toiminta on todettu evaluaatioissa tehokkaaksi kehitysyhteistyön muodoksi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentilta 24.30.89 vähennetään 30 000 000 euroa kehitysyhteistyön finanssisijoituksiin ehdotetusta määrärahasta ja että hyväksytään seuraava lausuma:
Vastalauseen lausumaehdotus 33
Eduskunta edellyttää, että hallitus vähentää kehitysyhteistyön finanssisijoituksiin suunnattuja määrärahoja ja vahvistaa sen sijaan monen- ja kahdenväliseen yhteistyöhön sekä kansalaisjärjestöille osoitettua kehitysrahoitusta.
90. Ulkoministeriön hallinnonalan muut menot
50. Eräät valtionavut (kiinteä määräraha)
Laaja-alainen yhteisymmärrys tuo Suomen ulkopoliittiseen toimintaan vakautta ja pitkäjänteisyyttä, mikä lisää uskottavuutta kansainvälisillä areenoilla. Tuloksellisen kehitysyhteistyön edellytyksenä on johdonmukaisuus ja suunnitelmallisuus. Viime vuosina tehdyt arvioinnit ovat myös nostaneet ennustettavuuden ja pitkäjänteisyyden laadun ja vaikuttavuuden keskeiseksi edellytykseksi, ja sen seurauksena onkin siirrytty pidempiin, vähintään 3-vuotisiin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikan saralla toimivien järjestöjen tuki-instrumentit ovat kuitenkin kehittyneet päinvastaiseen suuntaan. Tällä hallituskaudella rahoitusta on leikattu merkittävästi, ja moniin kansainvälisiin yhteistyörakenteisiin ja sitoumuksiimme liittyvää koulutusta ja viestintää tekevien järjestöjen tuki on vuosittain päätettävien tukien varassa. Toimintatapa on järjestöjen ja niiden yhteistyötahojen, esimerkiksi koulujen, yliopistojen ja yritysten kannalta epävarma ja ohjaa lyhytaikaisiin, nopeita tuotoksia tuottaviin hankkeisiin heikentäen samalla vaikuttavuutta sekä hyviksi havaittujen toimintojen skaalausmahdollisuuksia.
Kansalaisjärjestökenttämme tekee tärkeää työtä, ja siellä on valtava määrä asiantuntemusta, jota valtionhallinnolta ei löydy. Järjestöt tarjoavat kansalaisille mahdollisuuksia tulla mukaan ulkopoliittiseen vaikuttamiseen ja kasvattaa siten uusia vastuullisia ja tiedostavia globaalikansalaisia. Tässä työssä laaja-alaisesti globaaliagendan kanssa työskentelevillä järjestöillä, kuten Suomen YK-liitolla ja rauhanjärjestöillä, on merkittävä rooli.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 24.90.50 lisätään 1 000 000 euroa Suomen ulkopolitiikan keskeisten teemojen parissa toimivien järjestöjen tukemiseen mm. YK:n ja kansainvälisen sääntöpohjaisen yhteistyön tukemiseen.
Pääluokka 25
OIKEUSMINISTERIÖN HALLINNONALA
Ulosottoon joutuneiden asemaa on parannettava
Yli puolella miljoonalla suomalaisella on tällä hetkellä velkaa ulosotossa. Ulosottoon joutuneiden asemaa on parannettava ja heille tarjottavaa neuvontaa ja palveluita on kehitettävä. Vahvistamalla ulosoton kohteena olevien asemaa voidaan myös vahvistaa heidän kannustimiaan työllistyä ja hoitaa velkaansa.
Erityistä huomiota on kiinnitettävä julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon maksujen perintään ulosoton kautta. Vuosittain noin 300 000 sosiaali- ja terveydenhuollon maksua ja yli 30 000 varhaiskasvatuksen maksua päätyy ulosottoon. Tilanne on pahentunut hallituksen toteuttaman asiakasmaksujen korotuksen myötä. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohdalla on tarkasteltava velkaan kohdistuvien perintätoimenpiteiden tarkoituksenmukaisuutta ja kohtuullisuutta ja mahdollistettava nykyistä paremmin velan perimisestä luopuminen, kun sitä mainituista syistä on pidettävä perusteltuna.
Voimassa olevan asiakasmaksulain 11 § velvoittaa luopumaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksusta, jos maksu johtaa kohtuuttomiin seurauksiin. Jos olemassa oleva sääntely tai sen soveltaminen ei ole riitävän tehokasta, on syytä tiukentaa lakia.
Oikeusturvan yhdenvertaisuutta on vahvistettava
Oikeusprosessien kustannuksiin on kiinnitettävä huomiota osana oikeusturvan toteutumista ja oikeuspalveluiden saatavuutta (access to court). Oikeudenkäyntien kustannukset ja kuluriskit kasvavat helposti niin suuriksi, että kansalainen ei todellisuudessa pysty hakemaan oikeuksiaan tuomioistuimissa — varsinkin jos tulot ovat hiukan liian suuret maksuttoman oikeudenkäynnin ja oikeusavun saamiseen.
Kohtuullisten oikeudenkäyntimaksujen lisäksi on säädettävä nykyistä tarkemmin siitä, miltä osin vastapuolen oikeudenkäyntikulut voivat tulla hävinneen osapuolen kannettaviksi. Korvattaviksi voitaisiin pääsääntöisesti määrätä vain määrältään ja hinnoittelultaan kohtuulliset ja perustellut oikeudenkäyntikulut suhteessa asian luonteeseen ja intressiin. Näin voitaisiin vaikuttaa myös yleisemmin oikeudellisten palveluiden hintakehitykseen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 34
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ulosottoon joutuneiden taloudellisen aseman parantamiseksi ja neuvonnan ja palvelujen kehittämiseksi. Erityinen huomio on kiinnitettävä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä varhaiskasvatuksen asiakasmaksujen perintätoimien tarkoituksenmukaisuuteen ja kohtuullisuuteen. Maksuista ja niistä aiheutuneen velan perinnästä on luovuttava, jos maksu johtaa kohtuuttomiin seurauksiin.
Vastalauseen lausumaehdotus 35
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin oikeusturvan yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi niin, että oikeudenkäyntien kustannukset ja kuluriskit eivät vaaranna oikeusturvan toteutumista ja oikeuspalvelujen saatavuutta kenenkään kohdalla.
10. Tuomioistuimet ja oikeusapu
03. Muiden tuomioistuinten toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Talousrikollisuuden ja harmaan talouden tehokkaalla torjunnalla voidaan saada merkittäviä valtiontaloudellisia hyötyjä. Panostukset harmaan talouden torjuntaan ovat valitettavasti jääneet riittämättömiksi myös käsiteltävänä olevassa talousarvioesityksessä.
Talousrikosten käsittely vaatii resursseja myös tuomioistuimissa. Tuomioistuinten ruuhkautuminen ja käsittelyaikojen pidentyminen on tunnustettu ongelma, joka korostuu erityisesti suuremmissa yleisissä tuomioistuimissa. Suuri osa tuomioistuimia ruuhkauttavista hyvin pitkistä ja laajoista oikeudenkäynneistä koskee juuri laajoja talousrikoskokonaisuuksia.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 25.10.03 lisätään 3 100 000 euroa tuomioistuimille harmaan talouden torjuntaan.
20. Maksuhäiriöt, ulosotto ja konkurssivalvonta
01. Ulosottolaitoksen ja konkurssivalvonnan toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Talousrikollisuuden ja harmaan talouden tehokkaalla torjunnalla voidaan saada merkittäviä valtiontaloudellisia hyötyjä. Panostukset harmaan talouden torjuntaan ovat valitettavasti jääneet riittämättömiksi myös käsiteltävänä olevassa talousarvioesityksessä.
Ulosottolaitoksen ja konkurssivalvonnan tehokas ja riittävästi resursoitu toiminta ennaltaehkäisee osaltaan talousrikollisuutta ja harmaata taloutta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 25.20.01 lisätään 2 000 000 euroa ulosottolaitokselle harmaan talouden torjuntaan.
30. Syyttäjät
01. Syyttäjälaitoksen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Talousrikollisuuden ja harmaan talouden tehokkaalla torjunnalla voidaan saada merkittäviä valtiontaloudellisia hyötyjä. Panostukset harmaan talouden torjuntaan ovat valitettavasti jääneet riittämättömiksi myös käsiteltävänä olevassa talousarvioesityksessä.
Harmaan talouden torjuntatyö on syyttäjälaitoksessa ollut tuloksellista. Talousrikossyyttäjien ajamissa harmaan talouden rikosjutuissa on ollut viime vuosina kyse noin sadasta miljoonasta eurosta vuodessa, mikä tekee panos-tuotossuhteesta valtiontalouden kannalta erittäin hyvän. Käytännössä kyse on törkeistä vero-, velallisen- ja kirjanpitorikoksista, joissa talousrikostutkinnan tehokkuus riippuu olennaisesti siitä, missä määrin syyttäjälaitos kykenee hoitamaan käsiteltäväksi valmistuvia juttuja. Lisärahoitus syyttäjälaitokselle harmaan talouden torjuntaan vahvistaisi rikosvastuun toteutumista ja toisi myös lisätuloja valtiolle konfiskoitavan rikoshyödyn muodossa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 25.30.01 lisätään 2 100 000 euroa syyttäjälaitokselle harmaan talouden torjuntaan.
Pääluokka 26
SISÄMINISTERIÖN HALLINNONALA
Kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen on yksi yhteiskunnan päätehtävistä. Tärkeintä on tunnistaa ja ennaltaehkäistä kriisitilanteita. Kansalaisten luottamusta viranomaisiin tulee ylläpitää avoimella, laadukkaalla ja kustannustehokkaalla viranomaistoiminnalla.
Turvallisuus tarvitsee tekijänsä. Se on yhteiskunnan lohko, jota ei voi automatisoida. Viranomaisvastuuta ei voi myöskään ulkoistaa. Siksi edellytämme, että niin Poliisin, Suojelupoliisin, Puolustusvoimien, Rajavartiolaitoksen, Hätäkeskuksen, Pelastustoimen kuin Tullinkin riittävät henkilömäärät turvataan pitkäjänteisesti.
Kannamme erityistä huolta piilorikollisuuden, huumerikostutkinnan, harmaan talouden torjunnan ja talousrikostutkinnan resursseista. Usein tämänkaltaiset toiminnot kärsivät, kun viranomainen pakotetaan tekemään tehtäviensä priorisointia. Mitä enemmän rikoksia jää selvittämättä, sitä enemmän niitä tehdään ja sitä enemmän kansalaisten luottamus oikeusvaltioon rapistuu. Tähän kehitykseen meillä ei ole varaa.
Taloudellisesti ahtaiden vuosien ja leikkauspolitiikan myötä miltei kaikkien turvallisuusviranomaisten toimintaan on syntynyt krooninen resurssipula. Perustoiminnan resurssit on jatkossa määriteltävä pitkäjänteisesti tarpeen, ei taloustilanteen mukaan ja linjauksiin on kyettävä poliittisesti sitoutumaan yli vaalikausien. Turvallisuuden korjausvelka on kurottava umpeen.
Miltei kaikilla turvallisuusaloilla on pulaa koulutetuista työntekijöistä, mikä hankaloittaa henkilöstöresurssien nostamista riittävälle tasolle. Siksi turvallisuusalan koulutuksia tulee yhtenäistää ja alan työpaikkojen houkuttelevuutta lisätä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 36
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin poliisin, suojelupoliisin, puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen, hätäkeskuksen, pelastustoimen ja tullin riittävien henkilöstöresurssien turvaamiseksi ja osoittaa tarkoitukseen 20 000 000 euron määrärahan vuoden 2019 lisätalousarvioesityksessä.
10. Poliisitoimi
01. Poliisitoimen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Talousrikollisuuden ja harmaan talouden tehokkaalla torjunnalla voidaan saada merkittäviä valtiontaloudellisia hyötyjä. Panostukset harmaan talouden torjuntaan ovat valitettavasti jääneet riittämättömiksi myös käsiteltävänä olevassa talousarvioesityksessä. Harmaan talouden torjunnan tehostamiseksi poliisitoimen resursseja tulee lisätä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 26.10.01 lisätään 3 000 000 euroa poliisille harmaan talouden torjuntaan.
Pääluokka 27
PUOLUSTUSMINISTERIÖN HALLINNONALA
10. Sotilaallinen maanpuolustus
01. Puolustusvoimien toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Yleinen asevelvollisuus ja koulutettu reservi ovat puolustusvoimien tehtävien hoidon kannalta kriittisiä tekijöitä. Puolustuskyvyn kannalta olennaista on paitsi varusmiesten ja reservin määrä myös heidän saamansa koulutuksen kesto ja taso. Puolustusvoimien uudistuksen yhteydessä reservin kertausmäärärahoja leikattiin. Vuonna 2014 parlamentaarisen työryhmän yhteinen tahto oli, että määrärahojen tasoa nostetaan.
Puolustusvoimien henkilöstö
Maanpuolustuksen toimintaympäristö on muuttunut monin tavoin viime vuosina, ja nykyinen työmäärä aiheuttaa kohtuutonta kuormitusta Puolustusvoimissa. Henkilöstövajeen ammottavaa railoa on tällä vaalikaudella paikattu sopimussotilaita palkkaamalla. Tämä väliaikaisratkaisu ei ole lieventänyt painetta, jonka alla Puolustusvoimien henkilöstö työtään nykyisin tekee.
Puolustusvoimien tehtävien lisääntymiseen on useita syitä. Puolustusvoimille on muun muassa säädetty uusi lakisääteinen tehtävä eli osallistuminen kansainvälisen avun antamiseen, ja myös valmiusvaatimus on noussut huomattavasti. Kouluttajatavoitetta — 2,5 kouluttajaa peruskoulutuskaudella joukkuetta kohti — ei ole saavutettu, mikä vaikuttaa kiistatta henkilöstön toimintakykyyn ja jaksamiseen.
Nykyinen työmäärä aiheuttaa kohtuutonta kuormitusta Puolustusvoimissa, mistä yksi hälyttävä esimerkki on, että upseereista 43 % on kertonut tuntevansa työuupumusta. Myös ammattisotilaat ja Puolustusvoimien siviilit voivat uupua, kun heitä jatkuvasti ajetaan työssään yhä ahtaammalle. Puolustusvoimat on tunnustanut, että sen henkilöstö uupuu työssään.
Hyvä taloudellinen suhdanne on oikea hetki laittaa Puolustusvoimien henkilöstötilanne ja kouluttajavaje kerralla kuntoon. Korjaus on tehtävä lisäämällä Puolustusvoimiin 400 uutta vakinaista virkaa, sillä sopimussotilailla ei ole täysimittaiseen viranhoitoon vaadittavaa osaamista, toiminnan vaatimia kelpoisuuksia ja käyttöoikeuksia, eikä näitä heiltä voi edes edellyttää.
Puolustusvoimien kansainvälisen koulutus- ja harjoitustoiminnan vaikutus perustoiminnan rahoitukseen
Puolustusvoimien osallistuminen kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan perustuu pitkäjänteiselle yhteistyön kehittämiselle. Harjoitustoiminnan päämääränä on valmiuden, suorituskyvyn, yhteistoimintakyvyn sekä henkilöstön osaamisen ja toimintakyvyn kehittäminen. Tämä tukee myös Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan. Osallistumisen painopiste on vaativissa kansainvälisissä harjoituksissa, joissa vuosina 2017—2019 korostuu puolustusvoimien keskeisten suorituskykyjen ja kansainvälisen sotilaallisen yhteistyön kehittäminen. Kansainvälisen koulutus- ja harjoitustoiminnan kustannukset katetaan puolustusvoimien toimintamenoista. Painopiste vaativiin harjoituksiin osallistumisesta on oikea. Tulee kuitenkin muistaa, että mikäli samalla on tavoitteena kasvattaa harjoitusten mittakaavaa, tulee tämä todennäköisesti näkymään myös kohonneina kustannuksina. Kun vaativille isoille sotaharjoituksille ei ole varattu erillisiä määrärahoja, on huolena, että niihin käytetyt resurssit voivat olla pois puolustusvoimien perustoiminnasta. Suuret sotaharjoitukset eivät saa vaarantaa puolustusvoimien perustoimintojen rahoitusta ja toimintamenojen tasapainoa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 37
Eduskunta edellyttää, että hallitus varaa riittävät resurssit reservin kertausharjoitusten tason ja määrän pitämiseksi riittävällä tasolla.
Vastalauseen lausumaehdotus 38
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin uusien vakituisten virkojen lisäämiseksi Puolustusvoimissa, jotta henkilöstövaje ja kouluttajapula saadaan korjattua pysyvällä tavalla.
Vastalauseen lausumaehdotus 39
Eduskunta edellyttää, että hallitus pitää huolen siitä, että puolustusvoimien osallistuminen kansainväliseen koulutus- ja harjoitustoimintaan ei vaaranna perustoimintojen rahoittamista.
Pääluokka 28
VALTIOVARAINMINISTERIÖN HALLINNONALA
Harmaa talous, talousrikollisuus, veronkierto sekä niihin liittyvät lieveilmiöt haittaavat taloutta ja uhkaavat oikeudenmukaista yhteiskuntaa monin tavoin. Ne pienentävät verotuloja, vääristävät kilpailua, heikentävät työntekijöiden asemaa ja viime kädessä uhkaavat oikeusvaltion uskottavuutta. Harmaan talouden aiheuttama verovaje on eduskunnan tarkastusvaliokunnan teettämän selvityksen mukaan arviolta 4—8 miljardia euroa vuodessa.
Harmaan talouden ohella Suomi menettää vuosittain satoja miljoonia euroja monikansallisten yritysten aggressiivisen verosuunnittelun ja veronkierron vuoksi. Myös kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvä verovilppi aiheuttaa Suomelle satojen miljoonien eurojen veromenetykset.
SDP on ollut aktiivisessa roolissa, kun harmaaseen talouteen ja kansainväliseen veronkiertoon on puututtu viime vuosina. On syntynyt myös tuloksia. Esimerkiksi Verohallinnon tutkimuksen mukaan pelkästään rakennusalalla tehdyt uudistukset ovat vähentäneet harmaata taloutta ja lisänneet verotuottoja vuositasolla 100 miljoonaa euroa. Vuonna 2014 voimaantullut aggressiivista verosuunnittelua suitsiva korkovähennysrajoitus on lisännyt verotuloja vähintään kymmenillä miljoonilla euroilla vuosittain.
Aktiivisia toimia veronkierron torjumiseksi on jatkettava. SDP:n vaihtoehtobudjettiin sisältyy syksyllä 2017 julkaistu aggressiivisen verosuunnittelun ja verokeidasvilpin vastainen ohjelma sekä harmaan talouden vastainen 13-kohtainen toimenpideohjelma. Ohjelmat sisältävät konkreettisia esityksiä harmaaseen talouteen ja kansainväliseen veronkiertoon puuttumiseksi. Säädösmuutosten ja muiden toimenpiteiden ohella on tärkeää, että viranomaisilla on riittävät resurssit harmaan talouden vastaiseen työhön. SDP esittää, että harmaan talouden torjunnan resursseja lisätään valtionhallinnon eri aloilla yhteensä 20 miljoonaa euroa. Toimilla kertyisi satojen miljoonien verotuotto. Valtiovarainministeriön arvion mukaan yksin aggressiivisessa verosuunnittelussa käytettyjen korkojen vähennyskelpoisuuden rajaamisesta kertyisi 140 miljoonan euron lisäverotuotto. Verohallinnon arvion mukaan sähköiset kassajärjestelmät lisäisivät verotuloja 120—140 miljoonaa euroa vuositasolla.
Veronkierron torjunta on kiinteässä yhteydessä viranomaistoiminnan ja hallinnon tehostamiseen sekä hallinnon digitalisaatioon. SDP varmistaisi, että verotuksen kannalta tarpeelliset tiedot saadaan alustoilta ja muilta palveluntarjoajilta automaattisesti verotuksen käyttöön. Esimerkiksi vuokratulot ja tiedot arvonlisäverollisista myynneistä voitaisiin kerätä suoraan alustoilta veroilmoituksille, jolloin niitä ei tarvitsisi ilmoittaa erikseen. Tämä paitsi varmistaa tietojen tehokkaan käytön myös vähentää harmaan talouden riskiä. Alustatalouden tietojen hyödyntäminen yhdessä sähköisten kassajärjestelmien kanssa mahdollistaa tulevaisuudessa sen, että verotus on yhä laajemmin automatisoitua. SDP esittää, että hallinnon digitalisaatio varmistetaan 10 miljoonan euron lisämäärärahalla. Uudet työkalut edellyttävät myös investointeja riittäviin resursseihin sekä hallinnon koordinaatiota. Vastuu harmaan talouden torjunnan koordinaatiosta keskitettäisiin valtiovarainministeriöön. Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 40
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin digitalisaation johtamisen parantamiseksi ja digitalisaation edellyttämien investointien tekemiseksi julkisella sektorilla, hankintaosaamisen parantamiseksi ja päällekkäisen työn vähentämiseksi ja osoittaa tätä varten riittävät resurssit.
10. Verotus ja tulli
01. Verohallinnon toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Harmaan talouden torjunta on yksi verohallinnon tärkeimmistä painopistealueista. Verottaja torjuu harmaata taloutta muun muassa verotarkastuksin, erilaisin hankkein, kampanjoin sekä verotuksen yhteydessä tehtävällä ohjauksella ja valvonnalla. Toimia on tehostettu erityisesti toimialoilla, joihin on todettu liittyvän suuria veroriskejä, kuten majoitus- ja ravintola-ala, kuljetusala sekä rakennusala. Verohallinnon riittävien resurssien turvaaminen on harmaan talouden ja veronkierron torjunnan kannalta ehdottoman tarpeellista. Verohallinnon määrärahoja on lisättävä 3 700 000 eurolla.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 28.10.01 lisätään 3 700 000 euroa Verohallinnon toimintamenoihin.
02. Tullin toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Harmaan talouden torjunta läpäisee Tullissa koko organisaation. Tulli torjuu harmaata taloutta ennaltaehkäisevin toimin ja harjoittamalla sekä reaaliaikaista että jälkikäteistä valvontaa. Tullin harmaan talouden torjunnalle on hyvät edellytykset, ja on tärkeää, että sillä on riittävät kokonaisresurssit toteuttaa strategian mukaista toimintamallia painopisteitten mukaisesti. Tullilaitoksen määrärahojen turvaaminen on ehdotonta myös kansainvälisen rikollisuuden ja salakuljetuksen torjunnassa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 28.10.02 lisätään 2 100 000 euroa Tullin toimintamenoihin ja että hyväksytään seuraava lausuma:
Vastalauseen lausumaehdotus 41
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin tullin riittävien henkilöstöresurssien turvaamiseksi.
90. Kuntien tukeminen
30. Valtionosuus kunnille peruspalvelujen järjestämiseen (arviomääräraha)
Vuonna 2019 valtion päätökset heikentävät kuntien tulopohjaa yli 250 miljoonaa euroa. Vuodesta 2019 on tulossa kuntataloudessa hyvin kireä. Kuntien valtionosuuksia pienentävät mm. peruspalvelujen valtionosuuden indeksijäädytys (91 milj.), lomarahaleikkausta vastaavan säästön kahdenkertainen leikkaus kustannustenjaon tarkistuksen kautta (59 milj.), uusi kiky-leikkaus 29 milj., ja lisäksi erikoissairaanhoidon keskittämisen, omais- ja perhehoidon ym. ennakolliset VOS-leikkaukset pienentävät valtionosuutta 33 miljoonaa, vaikka vastaavaa säästöä ei ole kunnissa syntynyt. Näiden ohella peruspalvelujen yleiskatteista valtionosuutta pienentävät uudelleenkohdennukset digitalisaation edistämiseen (30 milj.) ja harkinnanvaraiseen kuntien yhdistymisavustukseen (10 milj.). Lisäksi opetussektorin indeksit ovat jäädytettyinä myös vuonna 2019.
SDP:n vaihtoehdossa kuntatalous vahvistuu vuonna 2019. Indeksikorotukset peruspalvelujen sekä koulutuksen valtionosuuksiin tehdään normaalisti, eikä ylimääräisiä leikkauksia toteutettaisi. Veromuutoksista ja varhaiskasvatuksen maksujen alennuksesta kunnille aiheutuvat menetykset kompensoidaan. Lisäksi kuntien peruspalvelujen valtionosuutta korotetaan niin, että se mahdollistaa sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksujen alentamisen.
Erityisen haitallista ensi vuoden budjetissa on myös kuntien näkökulmasta toimiviksi osoittautuneiden työllisyyskokeilujen alasajo. Työllisyyskokeilut loppuvat, vaikka niistä on saatu kunnissa hyviä kokemuksia ja niiden puitteissa on onnistuttu vähentämään erityisesti pitkäaikaistyöttömyyttä. Kokeilujen päättymisen myötä palvelut heikentyvät monilta ihmisiltä, joiden on vaikea löytää työpaikkaa. SDP on esittänyt kokeilujen jatkamista.
SDP on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan mm:
- Korotetaan kunnan peruspalvelujen valtionosuutta 250 miljoonaa euroa, jolla toteutetaan indeksikorotukset täysimääräisesti, jätetään uudet valtionosuusleikkaukset tekemättä ja alennetaan sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakasmaksuja sekä vahvistetaan sosiaali- ja terveyspalveluita.
- Koulutuksen valtionosuuksien indeksikorotukset toteutetaan täysimääräisesti.
- SDP:n vaihtoehtobudjetissa esitettyjen pieni- ja keskituloisten veronalennusten sekä varhaiskasvatusmaksujen alennusten tulonmenetykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti valtionosuuksissa. Veromuutosten kompensaatio on 160 miljoonaa ja varhaiskasvatusmaksujen kompensaatio 82 miljoonaa euroa.
- Jatketaan toimiviksi osoittautuneita työllisyyden hoidon kuntakokeiluja.
Tuhat lääkäri-hoitaja-tehtävää lisää
Hallituksen ajama sote-malli on osoittautumassa toteuttamiskelvottomaksi, joten viimeistään nyt on tärkeää tehdä tarvittavat kiireelliset ja välttämättömät satsaukset kuntien — ja myöhemmin itsehallinnollisten sote-alueiden — peruspalveluiden turvaamiseksi.
Hoito- ja hoivatakuun mukaisen palveluun pääsyn on aidosti ja nykyistä tiukempien määräaikojen puitteissa toteuduttava sote-palveluissa. Perustason palveluita pitää vahvistaa niin, että esim. lääkäriin, palvelutarpeen arviointiin tai kotihoidon palveluiden piiriin päästään nykyistä nopeammin, oikeaan aikaan ja tarpeen mukaisesti.
Tasapuoliseen palveluiden parantamiseen on vaikuttavampi ja varmempi tapa kuin hallituksen kyseenalainen sote-rakennelma. Esitämme välittömästi lisättäväksi 1 000 lääkäri-hoitaja-tehtävää peruspalveluihin.
Terveyskeskuskäynnit maksuttomiksi, asiakasmaksujen kattoa alennettava
Kotitalouksien rahoitusosuus on Suomessa erityisesti terveydenhuollossa kansainvälisesti vertaillen korkea. Korkeat asiakasmaksut toimivat esteenä palveluihin hakeutumiselle, ja monilla maksut ovat johtaneet velkaantumiseen.
Asiakasmaksuja voi alentaa tai jättää perimättä, jos periminen vaarantaisi henkilön toimeentulon edellytyksiä. Käytännössä kunnat eivät tätä mahdollisuutta juurikaan käytä, jolloin maksuja korvataan toimeentulotuesta. Vuonna 2017 toimeentulotuesta maksettiin terveydenhuollon asiakasmaksuja suoraan laskuttajalle yli 10,6 miljoonaa euroa. Vuonna 2016 lähes 400 000 sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua päätyi ulosottoon. Kulut voivat nousta moninkertaisiksi, jos ihmiset jättävät korkeiden maksujen vuoksi hakematta apua sosiaali- ja terveysasioissa.
Esitämme, että asiakasmaksulakia on tiukennettava niin, että asiakasmaksuja huojennetaan automaattisesti lain edellyttämällä tavalla, jos asiakkaan elämäntilanne sitä vaatii. Huojennuksen tai perimättä jättämisen kriteerien tulisi olla selkeät ja valtakunnalliset. Esitämme, että toimeentulotuen asiakkuus on aina riittävä peruste asiakasmaksujen perimättä jättämiseen. Tulevaisuudessa huojennuksen määrittelyssä voidaan hyödyntää myös kansallista tulorekisteriä.
Muutoinkaan asiakasmaksut eivät saa olla esteenä tarvittavien sote-palveluiden saamiselle.
Esitämme, että maksukattojen yhdistämisen valmistelu aloitetaan pikaisesti. Valmistelun tavoitteena tulee olla nykyisten sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen sekä lääke- ja matkakustannusten maksukattojen yhdistäminen ja yhdistetyn katon laskeminen kohtuulliselle tasolle. Maksujen kertymisen seurantaa on kehitettävä.
Esitämme, että terveyskeskuslääkärin ja -hoitajan vastaanotot muutetaan maksuttomiksi.
Lähimpiin peruspalveluihin kunnon satsaus
Hallitus on kaudellaan tehnyt useita lapsiperheiden eriarvoisuutta lisääviä päätöksiä mm. etuusleikkauksin ja varhaiskasvatuspalveluiden heikennyksin. Lapsiperheet tarvitsevat monipuolista tukea. Sosiaalihuoltolain mukainen välttämätön kotipalvelu muutettiin viime hallituskaudella jokaisen lapsiperheen oikeudeksi. Oikeus on kuitenkin edelleen huonosti tunnettu: palvelua ei osata hakea eikä tarjota.
Pidämme tärkeänä, että kaikki palveluja tarvitsevat perheet myös pääsevät tuen piiriin. Jotta matalan kynnyksen palvelut ja oikea-aikainen tuki lapsiperheiden arkeen voidaan taata koko maassa, pidämme välttämättömänä hallituksen lisäsatsausta kotipalveluihin.
Lastensuojelun tilanne on vakava. Kunnista saadaan huolestunutta viestiä siitä, että lastensuojeluilmoitusten määrä on kasvussa ja sosiaalityöntekijöiden määrä on riittämätön. Esitämme panostuksia lastensuojelun henkilöstöön ja kehittämiseen lastensuojelun laadun parantamiseksi.
Eläkeläisten elämässä palveluilla on erityisen merkittävä rooli. Hallituksen leikkaukset kuntien vanhuspalveluiden rahoituksesta ja vanhuspalvelulain heikennykset näkyvät palveluiden laadun ja saatavuuden heikkenemisenä. Vanhuspalveluiden osaamisen ja asiantuntemuksen heikentäminen vaikeuttaa koko palvelun organisointia, mikä taas näkyy työn kuormittavuutena ja esim. kotihoidon kiireenä.
Emme hyväksy hallituksen esittämiä heikennyksiä. Lisäksi haluamme satsata erityisesti vanhusten kuntouttamiseen parhaiden käytäntöjen mukaisesti.
Omaishoitotilanne koskee tyypillisesti iäkkäiden ihmisten perheitä, ja tukea onkin kehitetty erityisesti näistä lähtökohdista. Kuitenkin osa omaishoidettavista on lapsia, yleensä kehitysvammaisia, joiden hoitajana toimii lähes aina äiti. Kyse on usein tavallisista lapsiperheistä, joissa on muitakin hoivaa tarvitsevia lapsia. Kelan kyselytutkimuksen mukaan yli 60 % hoitajista käy työssä, mutta työn ja hoidon yhdistäminen voi olla vaikeaa. Monessa kunnassa lapsiperheille sopivia tukipalveluita ei ole tarjolla tai palveluista osa on saatavilla vain työaikana. Työikäisen omaishoitajan palkkatulojen väheneminen voi vaikeuttaa perheen toimeentuloa monella tavalla, ja se näkyy myös tulevan eläkkeen määrässä. Hoito voi myös vaikeuttaa työttömyysturvan saamista. Ongelmat on tiedostettu, mutta hallitus ei ole ryhtynyt toimiin niiden ratkaisemiseksi.
Suomi ratifioi kesäkuussa 2016 vammaisten ihmisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen, joka korostaa vammaisten ihmisten yhdenvertaisuutta ja osallisuutta kaikessa päätöksenteossa. Sopimuksen mukaan vammaisella ihmisellä on oikeus valita asuinpaikkansa eikä häntä saa velvoittaa käyttämään tiettyä asumisjärjestelyä. Vammaisten asumispalveluiden kilpailuttaminen aiheuttaa suurta huolta etenkin vammaisten ihmisten ja heidän omaistensa elämässä. Hankintalain uudistuksesta päätetiin eduskunnassa joulukuussa 2016. Tuolloin vaadimme, että vammaisten elinikäisten palveluiden erityisyyden vuoksi ja niiden kilpailuttamisen inhimillisesti kohtuuttomien seurausten vuoksi näitä palveluita ei tulisi lähtökohtaisesti kilpailuttaa. Hallitus ei kuitenkaan yhtynyt vaatimukseemme, vaikka ongelmat tunnetaan hyvin. Eduskunnan käsittelyssä on tällä hetkellä Ei myytävänä! -kansalaisaloite, jossa edellytetään, että vammaisten ihmisoikeudet taataan ja elämälle välttämättömät palvelut rajataan hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 42
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi siten, että kuntien peruspalvelujen järjestämiseen osoitettua valtionosuutta nostetaan indeksi-, kiky- ja muiden leikkausten perumiseksi, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen alentamiseksi ja uusien hoitajien ja lääkärien palkkaamiseksi sekä verotulomenetysten ja varhaiskasvatusmaksujen alentamisen kompensoimiseksi. Lisäksi koulutuksen valtionosuuksien indeksikorotukset on toteutettava täysimääräisesti ja työllisyyden kuntakokeiluja on jatkettava.
Vastalauseen lausumaehdotus 43
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin, jotta hoito- ja hoivatakuun mukainen palveluun pääsy toteutuu aidosti ja nykyistä tiukempien määräaikojen puitteissa sote-palveluissa. Perustason palveluita pitää vahvistaa niin, että esimerkiksi lääkäriin, palvelutarpeen arviointiin tai kotihoidon palveluiden piiriin päästään nykyistä nopeammin, oikeaan aikaan ja tarpeen mukaisesti.
Vastalauseen lausumaehdotus 44
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin, jotta perustason terveydenhuollon vastaanottotoimintaan palkataan 1 000 uutta hoitajaa/lääkäriä.
Vastalauseen lausumaehdotus 45
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin, jotta avoterveydenhuollon lääkäri- ja hoitajavastaanotot muutetaan maksuttomiksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 46
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin parantaakseen lapsiperheiden asemaa ja turvatakseen lasten oikeuksien toteutumisen lisäämällä rahoitusta etenkin sosiaalihuoltolain mukaiseen kotipalveluun ja turvaamalla lastensuojelun resurssit.
Vastalauseen lausumaehdotus 47
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin lapsiperheellisten omaishoitajien toimeentulon turvaamiseksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 48
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin turvatakseen vanhuspalveluiden laadun ja alan osaamisen ja houkuttavuuden. Vanhuspalvelulakia tulee toteuttaa johdonmukaisesti eikä laskea ikäihmisten hoidon ja hoivan tasoa. Vanhusten kuntouttamiseen on erityisesti satsattava.
Vastalauseen lausumaehdotus 49
Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee esityksen siitä, että vammaisten elinikäiset palvelut rajataan hankintalain soveltamisalan ulkopuolelle tai järjestetään lähtökohtaisesti muutoin kuin hankintalain mukaisella kilpailuttamismenettelyllä.
Vastalauseen lausumaehdotus 50
Eduskunta edellyttää, että hallitus jatkaa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista alkuperäisten tavoitteiden mukaisesti niin, että terveys- ja hyvinvointierot kaventuvat, palveluiden yhdenvertaisuus toteutuu ja palveluintegraatio turvataan niin, että kustannusten hillintä on mahdollista kansalaisten yhdenvertaisuutta vaarantamatta. Selkeimmin tämä voidaan toteuttaa, kun palveluiden tuottamisen ensisijainen vastuu säilyy julkisella sektorilla, jota yksityinen ja kolmas sektori täydentävät, ja luovutaan hallituksen esittämästä palveluita pirstovasta monituottajamallista.
91. Työllisyyden ja elinkeinoelämän tukeminen
41. Energiaverotuki (arviomääräraha)
SDP esittää myös energiaveron palautukseen väliaikaista 20 miljoonan euron lisäystä EU-lainsäädännön sallimalle enimmäistasolle, millä estettäisiin suomalaisen työn siirtymistä halvemman tuotannon maihin. Energiaverotuksen osalta (teollisuuden alennettu verokanta ja nk. ener- giaveroleikkuri) tukien rakennetta tulee uudistaa niin, että osa tuista kohdistuu energiatehokkuutta, tuottavuutta ja uusia energiaa säästäviä investointeja tukemaan.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 51
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen energiaintensiivisen teollisuuden energiaveron palautusjärjestelmän uudistuksesta, jolla vahvistetaan vientisektorin kilpailukykyä ja innovaatiokykyä.
Pääluokka 29
OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN HALLINNONALA
Laadukas koulutus, korkeasti koulutettu väestö ja määrätietoiset panostukset tutkimukseen, tuotekehitykseen ja innovaatioihin ovat mahdollistaneet Suomen talouden menestyksen. Nyt tämä perusta on rapautumassa.
Ensimmäistä kertaa olemme tilanteessa, jossa tulevien sukupolvien koulutustaso uhkaa jäädä aiempia matalammaksi. Lähes 15 % ikäluokasta jää yhä vaille toisen asteen koulutusta. Kehitys on huolestuttava tilanteessa, jossa kansainvälinen kilpailu ja työmarkkinoiden murros edellyttävät entistä korkeampaa osaamista.
Jotta voimme jatkossakin pärjätä kansainvälisessä kilpailussa, osaamisesta ja talouden uusiutumiskyvystä on pidettävä huolta. On luotava kestävä koulutuspolku, jossa kaikille tarjottava varhaiskasvatus, laadukas peruskoulu ja aidosti maksuton toinen aste takaavat tasa-arvoiset mahdollisuudet jokaiselle lapselle sekä keräävät kaiken lahjakkuuden kansantalouden hyödyksi. Nuoren suomalaisen polku jatkuu vielä joko korkeakouluun tai työelämään, jonne hän astuu ammattitaitoisena ja koko työuransa ajan valmiina oppimaan uutta.
Samaan aikaan tutkimus- ja tuotekehityspanoksia on lisättävä. Tarvitsemme tieteen kunnianpalautuksen. Tieteen ja tutkimuksen rahoituksen tulee olla vakaata ja ennakoitavaa, ja sitä on lisättävä. TKI-investointien on kasvettava selvästi nykyistä korkeammalle tasolle.
Talouspolitiikan arviointineuvosto ja monet tutkijat ovat viime aikoina esittäneet huolensa siitä, että suomalaisten osaaminen on heikentynyt. Koulutus ja sivistys kaipaavat puolustajaa. Työn murros ja neljänneksi teolliseksi vallankumoukseksi luonnehdittu muutos haastavat jokaisen meistä. Yleisin johtopäätös on, että osaamisen merkitys korostuu tulevaisuudessa entisestään.
SDP on esittänyt Osaamispolku 2030 -vision tulevaisuuden koulutuksen ja sivistyksen kehittämiseksi. Koulutus on tehokkain tapa muuttaa maailmaa. Tarvitsemme kattavan näkemyksen siitä, miten saamme suomalaisten koulutustason jälleen kasvavalle käyrälle. Siksi tarvitaan Osaamispolku 2030. Vuonna 2030 Suomen menestys ja globaali rooli rakentuvat koulutuksen, sivistyksen, tutkimuksen, osaamisen ja uusien innovaatioiden varaan.
Jokaiselle nuorelle tulee varmistaa nyky-yhteiskunnan vaatima koulutus ja osaaminen. Perusasteen koulutuksen varassa olevien työpaikat katoavat kovaa vauhtia. Tämän vuoksi tarvitaan oppivelvollisuuden laajentaminen nykyisestä yhdeksänvuotisesta peruskoulusta koskemaan koko toisen asteen tutkinto. Samalla oppimateriaaleista tulisi maksuttomia, mikä osaltaan poistaa esteitä kouluttautumisen tieltä. On myös tärkeää huolehtia siitä, että ne, joilla on erilaisia haasteita oppimisessa, saavat tarvittavan tuen.
Pelkkä tutkinnon suorittaminenkaan ei silti riitä. Tarvitaan jatkuvan oppimisen reformi, jossa jokaiselle suomalaiselle tehdään mahdolliseksi osaaminen ja sen päivittäminen muuttuvan työelämän mukana. Suunnataan siis askeleet osaamispolulle.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 52
Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa koulutusleikkausten vaikutuksia ja ryhtyy tarvittaessa korjaaviin toimenpiteisiin.
Oppivelvollisuutta on laajennettava ja nuorisotakuuta on vahvistettava
Pelkän peruskoulun varassa olevien ihmisten asema heikkenee jatkuvasti työmarkkinoilla. Työelämän osaamistason vaatimukset kasvavat ja työmarkkinat elävät murroksessa. Nuorten eriarvoisuus ja syrjäytyminen kasvavat ilman tehokasta koulutuspolitiikkaa.
Viimeisten 30 vuoden aikana Suomen työmarkkinoilta on hävinnyt 600 000 työpaikkaa, joihin on riittänyt pelkkä perusasteen koulutus. Tällä hetkellä Suomessa on edelleen lähes 100 000 alle 30-vuotiasta ihmistä ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa. Heidän asemansa työmarkkinoilla on heikko, mikä johtaa eriarvoisuuden ja syrjäytymisen kasvuun. Erityisesti nuorten miesten syrjäytyminen on merkittävä ongelma.
Oppivelvollisuusikää nostamalla parannetaan nuorten tulevaisuuden työllisyys- ja tulokehitystä. Pelkän perusasteen suorittaneiden ihmisten työllisyysaste on vain noin 40 prosenttia, kun taas toisen asteen suorittaneiden on yli 70 prosenttia ja korkeakoulutettujen on yli 85 prosenttia. Koulutus parantaa merkittävästi työllisyyttä, mutta myös työuran kestoa. Korkeakoulutettujen työurat kestävät jopa 15 vuotta perusasteen varassa olevia pidempään. Koulutustason nostaminen on välttämätöntä, jos haluamme nykyistä merkittävästi korkeampaa työllisyyttä.
Tehokkain keino koulutustason nostoon on oppivelvollisuuden laajentaminen. Tällä hetkellä noin kahdeksan prosenttia nuorista ei jatka seuraavana syksynä tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Opintoja jatkavista nuorista moni ei myöskään vie opintojaan loppuun. Laajentamalla oppivelvollisuutta kasvatamme merkittävästi toisen asteen tutkinnon suorittavien osuutta.
Toisen asteen koulukseen siirtyminen on tärkeä nivelvaihe, jossa nuoret joutuvat ensimmäistä kertaa tekemään koko koulutusuraansa koskevia valintoja. 16- ja 17-vuotiaana koulutuksen ulkopuolelle jääneet ovat ikätovereitaan heikommassa asemassa läpi elämän. Pelkkä peruskoulu ei nykyisin eikä varsinkaan tulevaisuudessa riitä pohjakoulutukseksi. Tavoitteeksi onkin asetettava, että koko ikäluokka suorittaa vähintään toisen asteen koulutuksen. Oppivelvollisuuden laajentaminen on kuitenkin tärkeintä nuorille itselleen.
Toisen asteen koulutus on muutettava maksuttomaksi, eivätkä opiskelusta koituvat kustannukset saa estää ketään suorittamasta tutkintoa. Oppivelvollisuuden laajentaminen ja sitä seuraava toisen asteen muuttuminen maksuttomaksi on hyötyihinsä nähden kohtuullisen edullinen uudistus. VATT on arvioinut, että yksi vuosi oppivelvollisuutta lisää kustannuksia 17—27 miljoonaa euroa vuodessa. Haarukka johtuu erilaisista oletuksista oppimateriaalien kierrättämisestä. Tällainen panostus maksaa aikaa myöten itsensä moninkertaisesti takaisin paranevan työllisyyden ja vähenevän syrjäytymisen kautta.
Oppivelvollisuuden laajentamisen ohella on edistettävä nuorten ja nuorten aikuisten kiinnittymistä työmarkkinoille myös muilla keinoilla, jotka myös estävät syrjäytymistä.
Hallitus on ajanut nuorisotakuun alas ja korvannut sen yhteisötakuulla, joka on yksi sen kärkihankkeista. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että nuorisotakuun rahoituksesta viedään jopa 96 %. Tässä, kuten niin monessa muussakin asiassa, hallituksen kärkihanke toimii sumuverhona, jolla yritetään kätkeä se tosiasia, että toimiva järjestelmä ajetaan pelkästään ideologisista syistä alas ja tilalle tarjotaan murusia. SDP esitti oman mallinsa nuorisotakuun kehittämiseksi talvella 2017.
Hallitus on lopettanut kokonaan nuorten aikuisten osaamisohjelman. Ohjelman alasajon seurauksena moni vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa oleva nuori aikuinen jää tosiasiallisesti tyhjän päälle. Ohjelma on onnistunut hyvin räätälöityjen opintopolkujen toteuttamisessa, jonka takia se on käynnistettävä uudelleen ja sen resurssit tulee turvata.
Oppivelvollisuutta laajentamalla sekä nuorisotakuuta vahvistamalla nostetaan työllisyyttä sekä vauhditetaan kasvua. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään julkisen talouden hyödyistä ja kustannuksista. Uudistukset hyödyttäisivät eniten heikoimmassa asemassa olevia nuoria. Läpi elämän jatkuva koulutus antaa parhaimmat edellytykset kiinnittyä työmarkkinoille sekä tehokkaan keinon vähentää eriarvoisuutta ja syrjäytymistä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 53
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen, jossa laajennetaan oppivelvollisuus koskemaan toinen aste ja toisen asteen koulutus muutetaan täysin maksuttomaksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 54
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin nuorten osallistumisen vahvistamiseksi, syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä koulutus- ja työllisyysasteen nostamiseksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 55
Eduskunta edellyttää, että Suomessa on alueellisesti riittävän kattavasti toisen asteen aloituspaikkoja.
Varhaiskasvatus on uudistettava
Laadukas varhaiskasvatus on vaikuttavimpia investointeja, jonka yhteiskunta voi tehdä. Taloustieteen nobelisti James Heckman on todennut, että koulutusinvestointien tuotto on suurimmillaan, kun ne tehdään elinkaaren varhaisessa vaiheessa. OECD on arvioinut, että varhaiskasvatukseen panostettu euro tuottaa itsensä vähintään seitsenkertaisesti takaisin. Laadukas varhaiskasvatus pystyy tehokkaasti pysäyttämään huono-osaisuuden kierteen ja parantaa lapsen oppimismahdollisuuksia koulutiellä.
Suomessa lasten varhaiskasvatukseen osallistuminen on eurooppalaisittain tarkasteltuna alhaisella tasolla. Varsinkin eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten ja heikommassa asemassa olevien lasten kehitykselle varhaiskasvatuksella on ratkaiseva merkitys kielen oppimiselle, kotoutumiselle ja myöhemmälle koulumenestykselle.
Laadukkaassa varhaiskasvatuksessa lasten ja varhaiskasvatuksesta vastaavan henkilöstön välinen suhde on järkevällä tasolla. Liian isossa ryhmässä aikuisen ei ole mahdollista huomioida jokaista lasta ja vastata lapsen yksilöllisiin tarpeisiin. Varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen lapselta perheen vanhempien työ- tai perhetilanteen perusteella ei kohtele lapsia yhdenvertaisesti.
SDP:n pidemmän aikavälin tavoitteena on kaikille maksuton varhaiskasvatus. Kohti maksutonta varhaiskasvatusta edetään vaiheittain, ja ensi vuodelle esitämme varhaiskasvatuksessa 0-maksuluokan alarajan nostoa.
Haluamme parantaa varhaiskasvatuksen laatua ja nostaa varhaiskasvatukseen osallistumisastetta. Lapsen edun lisäksi toimiva varhaiskasvatus on edellytys pienten lasten vanhemmille työn ja perhe-elämän sujuvaan yhteensovittamiseen.
Sosialidemokraattien mielestä varhaiskasvatus koostuu erottamattomasti leikin, hoivan, kasvatuksen ja opetuksen muodostamasta kokonaisuudesta. Lapsen yksilölliset tarpeet huomioon ottava varhaiskasvatus tarjoaa parhaat edellytykset tasapainoiselle kehitykselle.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 56
Eduskunta edellyttää, että hallitus palauttaa varhaiskasvatuksen ryhmäkoot entiselleen.
Vastalauseen lausumaehdotus 57
Eduskunta edellyttää, että hallitus palauttaa subjektiivisen oikeuden varhaiskasvatukseen kaikille.
Vastalauseen lausumaehdotus 58
Eduskunta edellyttää, että hallitus edelleen alentaa tuntuvasti varhaiskasvatusmaksuja ja että maksut poistetaan kokonaan asteittain tavoitteena pitkällä tähtäimellä kokonaan maksuton varhaiskasvatus.
Vastalauseen lausumaehdotus 59
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nostamiseksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 60
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin varhaisen tuen kehittämiseksi varhaiskasvatuksessa.
Osaamistasoa on nostettava, korkeakoulutusta lisättävä
Koulutustason nousu on pysähtynyt Suomessa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nuorempien ikäluokkien koulutustaso ei enää ylitä aikaisempien ikäluokkien ja sukupolvien koulutustasoa. Samanaikaisesti monet muut Euroopan maat sekä muut korkean osaamisen yhteiskunnat ovat ohittaneet Suomen koulutustason. Suomi oli 1990-luvulla maailman kärjessä koulutustasossa, Sipilän hallituksen aikana olemme pudonneet OECD:n keskiarvon alapuolelle.
Koulutustaso liittyy olennaisesti Suomen valitsemaan menestysstrategiaan, jossa valitsimme osaamisen ja laadun kilpailuvalteiksemme kansainvälisillä markkinoilla. Korkeasta osaamisesta hyötyy koko yhteiskunta, sillä se edesauttaa innovaatioiden kehittämistä sekä niiden käyttöönottoa. Ei ole sattumaa, että Suomi oli vielä 2000-luvun alussa digitalisaation kärkimaa maailmassa. Koulutustason nostaminen on tärkeää myös sen tähden, että työmarkkinat ovat Suomessa kulkeneet jatkuvasti suuntaan, jossa uusissa työpaikoissa vaadittava osaaminen on korkeampaa kuin katoavissa työpaikoissa.
Korkeakoulut ovat myös alueellisen elinvoimaisuuden moottoreita sekä tutkimuksen, kehityksen ja innovaatioiden (TKI) solmukohtia ympäri Suomen. Valituilla aloilla suomalainen TKI voi olla maailman huippua, mutta kaikkien alojen on kyettävä tekemään kansainvälistä yhteistyötä.
SDP:n tavoite on, että nuorista ikäluokista puolet suorittaa korkeakoulututkinnon vuonna 2030. Tavoitteen toteuttaminen edellyttää sitä, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tutkintopaikkoja on kyettävä jakamaan entistä useammalle opiskelijalle.
Ikäluokkatavoitteen toteuttaminen edellyttää myös sitä, että korkeakouluun pyrkivien noin 60 000 henkilön sumaa puretaan määräaikaisesti kasvattamalla korkeakoulujen sisäänottoa. Tämä toimenpide parantaa pidemmällä aikavälillä työllisyyttä ja koko sisäänpääsyjärjestelmän toimivuutta. Korkeakoulutuspaikkojen lisääminen on tärkeää myös elinkeinoelämälle, sillä monella alalla kärsitään tällä hetkellä osaajapulasta.
Opiskelijamäärän määräaikainen kasvattaminen edellyttää sitä, että korkeakoulujen resursseja pitää lisätä vastaavasti. Opiskelijamääriä tulee kasvattaa määräaikaisesti erityisesti niillä aloilla, joissa on työntekijäpula tai ennakointitiedon valossa tuleva tarve lisätyövoimalle.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 61
Eduskunta edellyttää, että hallitus lisää korkea-asteen aloituspaikkoja hakijasuman purkamiseksi ja koulutustason nostamiseksi.
Perustutkimukseen riittävä ja ennakoitava rahoitus
Suomi on ollut tiede- ja innovaatiointensiivinen yhteiskunta, jossa tiede ja tutkimus on tukenut päätöksentekoa. Päättäjät ovat osoittaneet arvostavansa koulutusta ja tutkimusta myös käytännössä asianmukaisilla resursseilla.
Valitettavasti 2010-luvulla yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta on vähennetty suorin leikkauksin sekä jäädyttämällä yliopisto- ja ammattikorkeakouluindeksit. Yliopistojen rahoitusta käsittelevä talouspolitiikan arviointineuvoston taustaraportti osoittaa, että yliopistojen reaalinen perusrahoitus ei tällä hetkellä ole edes vuoden 2002 tasolla. Ammattikorkeakoulujen rahoituksen reaaliarvo on laskenut vuoden 2012 jälkeen kumulatiivisesti 23 prosenttia. Emme ole saavuttamassa tavoitetta, jonka mukaan Suomessa käytetään TKI-toimintaan 4 % suhteessa kansantuotteeseen.
Korkeakoulutuksen resurssien supistaminen on kansainvälisesti harvinainen ilmiö. Muut Euroopan maat ovat taantuman yhteydessä pitäneet huolta erityisesti tutkimusrahoituksen säilymisestä, jotta tulevaisuus olisi valoisampi. Suomessa on kohdistettu kovia rahoitusleikkauksia myös tutkimuslaitoksiin.
Yliopistot, ammattikorkeakoulut ja tutkimuslaitokset tarvitsevat vakaan ja ennustettavan toimintaympäristön, jossa voidaan keskittyä pääasiaan eli tutkimukseen ja uuden luomiseen. Tutkijoiden on pystyttävä keskittymään tieteen tekemiseen, mikä edellyttää riittävää perusrahoitusta, joka vapauttaa myös ajankäyttöä muuhun kuin projektirahoituksen haalimiseen.
Suomalainen tutkimusrahoitus koostuu nykyisin hyvin monista sirpaleisista lähteistä. Viime vuosina strategisen tutkimuksen rahoituksen osuutta on lisätty. Jotta vääristävältä poliittiselta ohjaukselta vältytään, rahoituksen läpinäkyvyyttä tulee kohentaa sen kaikissa vaiheissa tutkimuskohteiden valinnasta lopputulosten raportointiin.
Jotta korkeakoulujen tutkimusrahoituksen riittävä taso ja oikea kohdentuminen varmistetaan, kokonaisuuden arvioinnissa on huomioitava perusrahoituksen ja kilpaillun rahoituksen suhde. Arvioinnissa käydään läpi ennustettavan ja pitkäaikaisen rahoituksen osuus sekä tuodaan mukaan ns. vakauttavan rahoituksen elementti. On huomioitava myös valtion talousarvion ulkopuoliset rahoituslähteet sekä kilpaillun rahoituksen hallinnointikäytännöt, kuten työsuhteiden kestot.
Samalla tulee valmistella rahoitusmalli jatkuvan oppimisen lisäämisen resursoinnista korkeakouluissa.
Yliopistojen rahoituksen kehittämisen yhteydessä selvitetään myös, onko Suomen Akatemian jaettavissa oleva rahoitus (a) riittävää Akatemialle osoitettujen tiedepoliittisten tehtävien ja tavoitteiden kannalta ja (b) tarkoituksenmukaisesti ohjattua niin, että tarpeellinen tasapaino ensisijaisesti tieteen sisäiseen vaikuttavuuteen tähtäävien tutkijalähtöisten hankkeiden ja laajempaan yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen pyrkivien, temaattisesti suunnattujen hankkeiden välillä säilyy.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 62
Eduskunta edellyttää, että hallitus vahvistaa korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten perustutkimuksen resursseja ja turvaa rahoituksen ennakoitavuuden ja läpinäkyvyyden.
Kulttuuri ja luova talous - sivistyksen ja osallisuuden pohja, talouskasvun lähde
Kulttuurin valtionosuusjärjestelmän uudistaminen epäonnistui Sipilän hallitukselta. Siitä toteutetaan ainoastaan museoiden valtionosuusjärjestelmän uudistus, lisäksi esittävän taiteen vapaan kentän harkinnanvaraisiin tukiin ehdotettuja muutoksia. Esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmän osalta uudistus jää seuraavalle hallitukselle. SDP kannattaa kulttuurin valtionosuusjärjestelmän uudistamista kokonaisuudessaan.
Kulttuurilla on merkittäviä hyvinvointivaikutuksia: se tukee syrjäytymisen ehkäisyä, lisää kansalaisten osallisuutta ja vahvistaa yhteisöjä. Taide ja kulttuuri ovat erittäin työintensiivisiä aloja: kohtalaisen pienillä panostuksilla voidaan saavuttaa huomattavia työllisyysvaikutuksia. Kulttuurilla on myös taloudellisia vaikutuksia sekä kulttuuriviennin että matkailijatulojen puolelta. Suomi jää kulttuuriasioissa verrokkimaista jälkeen.
Kulttuuripalveluiden saatavuuden suurin este on rahan puute. Eurot vaikuttavat jokaisen paikkakunnan kulttuuritarjontaan, hintaan ja harrastusmahdollisuuksiin niin harrastajan kuin toteuttajan näkökulmasta. Voimavarat vaikuttavat suoraan teattereiden, orkestereiden ja museoiden tarjontaan. Taiteen ja kulttuurin arvo yhteiskunnalle, yhteenkuuluvuudelle ja hyvinvoinnille on kuitenkin kiistaton. Siksi SDP:n tavoitteena on kulttuurin riittävä rahoitus, joka painottaa saavutettavuutta ja kaikkien kulttuurillisia oikeuksia.
Luovat alat ovat kansainvälisesti kovassa kasvussa. Luovien alojen liiketoiminta voidaan moninkertaistaa, kunhan löydetään oikeat liiketoiminta-aihiot, saatetaan yhteen tekijät ja tuotteistajat sekä opitaan luomaan arvoa tekijänoikeuksille.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 63
Eduskunta edellyttää, että kulttuurin rahoituspohjaa vahvistetaan niin, että kulttuuripalvelujen saavutettavuus turvataan eri alueilla ja kaikille väestöryhmille. Kulttuurin valtionosuusjärjestelmä tulee uudistaa siten, että se ottaa huomioon taidekentän ja yhteiskunnan muutokset.
Vastalauseen lausumaehdotus 64
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin luovien alojen kasvuohjelman perustamiseksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 65
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin maksuttoman museokuukauden järjestämiseksi.
10. Yleissivistävä koulutus ja varhaiskasvatus
30. Valtionosuus ja -avustus yleissivistävän koulutuksen ja varhaiskasvatuksen käyttökustannuksiin (arviomääräraha)
Joustava koulupäivä
Oppimistulokset ovat Suomessa laskeneet merkittävästi. Myös lasten opiskelumotivaatiossa ja kouluviihtyvyydessä on ongelmia. Koululaiset toivovat lisää harrastetunteja ja omatoimista harrastamista koulupäivän yhteyteen. Tällä olisi suuri merkitys kouluviihtyvyyden paranemiseen. Kouluviihtyvyyden kannalta on myös tärkeää, että oppimisessa otetaan huomioon oppijan yksilöllinen kehitys ja motivaatio siten, että oppiminen saa aina aikaan onnistumisen kokemuksia.
Erot koulussa pärjäämisessä riippuvat yhä useammin lapsen vanhempien sosioekonomisesta taustasta ja koulun ulkopuolisesta ajasta. Kaikilla lapsilla ei ole mahdollisuutta harrastaa ja kehittää itseään vapaa-ajalla ohjatussa ympäristössä, koska harrastukset ovat kallistuneet valtavasti. Koko Suomessa on 126 000 vähävaraista lasta, enemmän kuin Lahdessa asukkaita. Liikuntaa harrastavilla perheillä oli vuonna 2014 keskimäärin 87 000 euron tulot vuodessa. Vain kolmasosa perheistä yltää tähän tulotasoon Suomessa.
Suomessa tehdyn joustavan koulupäiväkokeilun ja ns. Islannin mallin perusteella on ilmeistä, että harrastustoiminnan tukeminen välittömästi koulupäivän yhteydessä, sitä ennen ja välittömästi sen jälkeen vaikuttaa merkittävällä tavalla sekä oppilaiden että opettajien kouluviihtyvyyteen.
Joustavan koulupäivän kokeilussa havaittiin, että oppilaiden kouluviihtyvyys lisääntyi, koulukiusaaminen väheni ja opettajien viihtyvyys parani. Oppilaiden harrastuskerhoihin osallistuminen oli yhteydessä koulumotivaatioon, opiskelun jatkamishaluihin, vähäisempään tupakointiin, vähäisempään muiden kiusaamiseen ja vähäisempään koulupinnaukseen.
Islannin mallissa nuoret saavat vuosittain noin 420 euron arvosetelin koulun jälkeisiin harrastuksiin, kuten urheiluun. Urheiluseurat ja muut järjestäjät ovat mukana ohjelmassa. Kunnat tarjoavat ilmaiseksi harjoitustiloja, ja koko kansa maksaa eräänlaisina veroina harrastusmaksua.
Islantilaisista lapsista 99 prosenttia harrastaa jotakin tarjolla olevista 571 aktiviteetista. Harrastukset ovat heti koulupäivän jälkeen, ja pienimmät kuljetetaan esimerkiksi pallokentille bussilla suoraan koulusta.
Sosialidemokraatit esittävät, että Suomessa siirrytään joustavaan koulupäivään, minkä vuoksi budjettiin varataan riittävä summa asian kokeilemiseksi. Lisäksi määrärahaa voidaan käyttää harrastusten järjestäjille maksettavaan tukeen osallistujien turvallisen ja tehokkaan kuljetuksen hoitamiseksi.
Oppivelvollisuuden laajentaminen ja maksuton toinen aste
Suomi oli koulutuksen mallimaa vielä 2000-luvun alussa. Nuorten oppimistulokset olivat erinomaisia, ja suomalaisten koulutustaso oli nousussa. Sen jälkeen menestys on hiipunut. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten nuorten koulutustaso on 2000-luvulla pudonnut maailman kärjestä kehittyneiden maiden keskikastiin. Koko työikäisen väestön koulutustason osalta vertailu on synkempi. Suomalaisen työvoiman koulutustason nousu tulee pysähtymään lähivuosina, 20 vuotta ennen muita kehittyneitä maita. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulutustason putoamisen lisäksi oppimistulokset ovat heikentyneet Suomessa 2000-luvulla. Perusopetuksessa oppimistulosten ero heikoimmin ja parhaiten pärjäävän kymmenyksen välillä on kasvanut huimasti. Arviolta joka kymmenes perusasteen päättävistä ei saavuta sellaista lukutaidon tasoa, jota yhteiskunnassa pärjääminen edellyttää. Myös tyttöjen ja poikien väliset erot lukutaidossa ovat kansainvälisesti vertailtuna suuria.
Suomalaisen koulutusjärjestelmän menestys on heikentynyt samanaikaisesti, kun yhteiskunnan ja työelämän muutos edellyttäisivät kaikilta suomalaisilta yhä enemmän ja yhä parempaa osaamista. Työelämässä tarvittavien taitojen merkitys korostuu entisestään.
Jokainen nuori tarvitsee riittävät tiedot ja taidot muuttuvassa maailmassa pärjäämiseen. Kyse on ennen kaikkea mahdollisuudesta työelämässä menestymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Tällä hetkellä toisen asteen koulutuksesta syrjäytyminen ennustaa korkeasti koulutettuihin verrattuna heikompaa terveydentilaa, useampia työttömyysjaksoja sekä merkittävästi lyhempää työuraa. Tämä kehitys saattaa edelleen voimistua työelämän osaamisvaatimusten kasvun myötä.
Opiskelun jatkaminen toisella asteella tulee olla kaikkien perusasteen päättävien nuorten oikeus. Myös erityistä tukea tarvitsevilla vammaisilla sekä muilla tuen tarpeessa olevilla on oikeus toisen asteen opintoihin. Opinto-ohjauksella on ratkaiseva rooli jatko-opintoihin hakeutumisessa. Nuoren on tärkeää saada ohjausta eri ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen vaihtoehdoista. On myös tärkeää tunnistaa ja tarjota moniammatillista tukea niille nuorille, joilla ei ole edellytyksiä siirtyä suoraan peruskoulusta toisen asteen tutkintoa suorittamaan. Erityisen tärkeää ohjaus on niille nuorille, joiden lähipiirillä ei ole opiskeluun liittyvää tietoa tai jotka eivät saa tukea kotoa koulutusvalintojen tekemiseen.
Jotta oikeudet ja velvollisuudet ovat tasapainossa, tulee meidän yhteiskuntana pystyä vaatimaan nuorilta panostamista omaan osaamiseensa ja tarjota tukea tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän vuoksi oppivelvollisuus tulee pidentää kattamaan toisen asteen koulutusta. Oppivelvollisuuden pidentyessä toisen asteen koulutuksen maksuttomuus toteutuu.
Perusopetuksen laatu ja tasa-arvo
Suomalainen koulujärjestelmä on tunnettu korkeatasoisen osaamisen, tasa-arvon ja tehokkuuden onnistuneesta yhdistämisestä. Nuorten oppimistuloksissa, kouluviihtyvyydessä, oppimismotivaatiossa ja asenteissa on kuitenkin tapahtunut selvä lasku viime vuosien aikana. Epätoivotun kehityksen pysäyttämiseksi ja peruskoulun uudistamiseksi toteutettiin kaikkien eduskuntaryhmien ja satojen asiantuntija- ja intressitahojen kanssa parlamentaarinen peruskoulun kokonaisuudistus. Tässä kaikkien eduskuntaryhmien hyväksymässä tiekartassa linjataan vahvaan tutkimusnäyttöön ja yhteiseen poliittiseen tahtoon perustuen tarve mm. ryhmäkoko- ja tasa-arvorahoituksen jatkuvuudelle sekä peruskoulun kehittämisen erillisrahoitukselle.
Oppimistulokset ovat kansainvälisten tutkimustulostenkin mukaan heikentyneet ja koulujen väliset erot kasvamassa. Hallitus on kuitenkin ajanut alas edellisen hallituksen perusopetuksen laatuun ja ryhmäkokojen pienentämiseen tarkoitetut määrärahat. Tämä heikentää koulujen välistä tasa-arvoa mm. sillä, että kouluihin, missä on paljon maahanmuuttajia ja lapset tarvitsevat enemmän huomiota esimerkiksi suomen kielen opinnoissa, voidaan palkata vähemmän opettajia ja muuta henkilökuntaa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.10.30 lisätään 50 000 000 euroa avustuksena joustavaa koulupäivää ja harrastustakuuta koskeviin kokeiluihin (suomalainen Islannin malli).
että momentille 29.10.30 lisätään 15 000 000 euroa perusopetuksen laatuun ja tasa-arvoon suunnattuun avustukseen ja että hyväksytään seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 66
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin joustavaan koulupäivään siirtymiseksi ja Islannin mallin mukaisen harrastustakuun toteuttamiseksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 67
Eduskunta edellyttää, että perusopetukseen ja muuhun yleissivistävään koulutukseen tehdyt indeksileikkaukset sekä ryhmäkokojen pienentämiseen, tasa-arvon edistämiseen ja peruskoulun kehittämiseen varattuihin määrärahoihin tehdyt leikkaukset perutaan.
Vastalauseen lausumaehdotus 68
Eduskunta edellyttää, että hallitus laatii kansallisen ohjelman kiusaamisen ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa ja kouluissa.
Vastalauseen lausumaehdotus 69
Eduskunta edellyttää, että hallitus varaa ryhmäkokojen pienentämiseen erillisen rahoituksen, jotta ryhmäkokojen pienennys ei vähennä laajasti eri tarkoituksiin kohdistuvaa tasa-arvorahoitusta, josta on saatu vaikuttavimmat tulokset.
Vastalauseen lausumaehdotus 70
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa hyvinvointilupauksen ja ryhtyy konkreettisiin toimiin kouluterveydenhuollon vahvistamiseksi, jotta lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin voidaan puuttua ajoissa ja moniammatillista yhteistyötä hyödyntäen.
31. Valtionosuus ja -avustus vapaan sivistystyön oppilaitosten käyttökustannuksiin (arviomääräraha)
Vapaa sivistystyö pyrkii lisäämään tasa-arvoa koulutuksen saavutettavuudella. Avoimuutta korostava tietoyhteiskunta uhkaa sulkeutua erityisesti siirtolaisilta, senioreilta, alhaisen koulutuksen saaneilta ja työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle jääneiltä.
Vapaa sivistystyö ei tuota suoraan validoitua osaamista jatkokoulutukseen tai työelämän käyttöön, joten sille on tarjottu tehtäviä työelämän ulkopuolelle jääneiden koulutustehtävän hoitamisessa, mm. työttömien työkyvyn säilyttäjänä ja syrjäytymisen ehkäisijänä sekä vanhusten toimintakykyisyyden ylläpitäjänä ja yksinäisyyden lievittäjänä.
Kansainvälisen muuttoliikkeen myötä vapaalle sivistystyölle on myös palannut osa sen alkuperäisistä kansansivistystehtävistä. Suomessa elää ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin kokonainen kansanryhmä, jonka koulutustaso on heikko ja josta osalla ei ole edes peruskoulutusta, siirtolaiset. Tietotekniikan nopean kehittymisen vuoksi Suomessa on paljon myös kantaväestöön kuuluvia ihmisiä, jotka eivät ole tietoyhteiskunnassa tiedoiltaan ja taidoiltaan tasavertaisessa asemassa muiden kanssa.
Kansanopistojen vuosiopiskelijoista yli 15 % eli lähes 2 000 henkeä on tällä hetkellä maahanmuuttajia. Heistä valtaosa on kotouttamislain mukaisissa koulutuksissa, jotka rahoitetaan vapaan sivistystyön valtionosuuksilla. Kansanopistot eivät kuitenkaan voi periä näiltä kurssilaisilta opiskelijamaksuja, kuten muilta vapaan sivistystyön koulutusten opiskelijoilta. Valtionosuuden ja todellisten kustannusten eroa on voitu kattaa opintoseteliavustuksilla, mutta vain vähäisessä määrin ja vain osassa opistoja.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.10.31 lisätään 1 000 000 euroa kansanopistojen opintoseteliavustukseen.
51. Valtionavustus järjestöille (kiinteä määräraha)
Valtakunnalliset naisjärjestöt edistävät sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Järjestöjen työllä on pitkä historia, ja niiden työ on saanut aikaan toivottuja muutoksia sekä säädöksiin, julkisen vallan toimintaan muutoinkin että yhteiskunnan yleiseen kehitykseen. Hyvästä kehityksestä huolimatta järjestöjen työ on kesken eikä tulevaisuuden kehityssuunta ole välttämättä kohti tasa-arvoa ja naisten ja miesten yhtäläistä vaikuttamista. Tästä syystä naisjärjestöt tarvitsevat valtion tukea työlleen.
Valtion taloudellisesta tuesta, valtionavustusten myöntämisen perusteista ja menettelystä säädetään laissa eräiden naisjärjestöjen valtionavusta (663/2007). Lain 1 §:n 2 momentissa sen tarkoittamiksi järjestöiksi määritellään Naisjärjestöjen Keskusliitto — Kvinnoorganisationernas Centralförbund r.y Naisjärjestöt yhteistyössä — Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry ja Monika-Naiset liitto ry., jotka kaikki tekevät tärkeää ja tuloksellista tasa-arvotyötä. Päätös tuen tasosta tehdään vuosittain valtion talousarviosta päätettäessä. Ensi vuoden talousarvioon on hallituksen esityksessä varattu 318 000 euroa. Esitys ei riitä kattamaan lain tarkoittamaa työtä, ja määrärahaa on perusteltua korottaa 450 000 eurolla vuonna 2019.
20. Ammatillinen koulutus
30. Valtionosuus ja -avustus ammatilliseen koulutukseen (arviomääräraha)
Suomi oli koulutuksen mallimaa vielä 2000-luvun alussa. Nuorten oppimistulokset olivat erinomaisia, ja suomalaisten koulutustaso oli nousussa. Sen jälkeen menestys on hiipunut. Kansainvälisessä vertailussa suomalaisten nuorten koulutustaso on 2000-luvulla pudonnut maailman kärjestä kehittyneiden maiden keskikastiin. Koko työikäisen väestön koulutustason osalta vertailu on synkempi. Suomalaisen työvoiman koulutustason nousu tulee pysähtymään lähivuosina, 20 vuotta ennen muita kehittyneitä maita. Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulutustason putoamisen lisäksi oppimistulokset ovat heikentyneet Suomessa 2000-luvulla. Perusopetuksessa oppimistulosten ero heikoimmin ja parhaiten pärjäävän kymmenyksen välillä on kasvanut huimasti. Arviolta joka kymmenes perusasteen päättävistä ei saavuta sellaista lukutaidon tasoa, jota yhteiskunnassa pärjääminen edellyttää. Myös tyttöjen ja poikien väliset erot lukutaidossa ovat kansainvälisesti vertailtuna suuria.
Suomalaisen koulutusjärjestelmän menestys on heikentynyt samanaikaisesti, kun yhteiskunnan ja työelämän muutos edellyttäisivät kaikilta suomalaisilta yhä enemmän ja yhä parempaa osaamista. Työelämässä tarvittavien taitojen merkitys korostuu entisestään.
Jokainen nuori tarvitsee riittävät tiedot ja taidot muuttuvassa maailmassa pärjäämiseen. Kyse on ennen kaikkea mahdollisuudesta työelämässä menestymiseen sekä elinikäiseen oppimiseen. Tällä hetkellä toisen asteen koulutuksesta syrjäytyminen ennustaa korkeasti koulutettuihin verrattuna heikompaa terveydentilaa, useampia työttömyysjaksoja sekä merkittävästi lyhempää työuraa. Tämä kehitys saattaa edelleen voimistua työelämän osaamisvaatimusten kasvun myötä.
Opiskelun jatkaminen toisella asteella tulee olla kaikkien perusasteen päättävien nuorten oikeus. Myös erityistä tukea tarvitsevilla vammaisilla sekä muilla tuen tarpeessa olevilla on oikeus toisen asteen opintoihin. Opinto-ohjauksella on ratkaiseva rooli jatko-opintoihin hakeutumisessa. Nuoren on tärkeää saada ohjausta eri ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen vaihtoehdoista. On myös tärkeää tunnistaa ja tarjota moniammatillista tukea niille nuorille, joilla ei ole edellytyksiä siirtyä suoraan peruskoulusta toisen asteen tutkintoa suorittamaan. Erityisen tärkeää ohjaus on niille nuorille, joiden lähipiirillä ei ole opiskeluun liittyvää tietoa tai jotka eivät saa tukea kotoa koulutusvalintojen tekemiseen.
Jotta oikeudet ja velvollisuudet ovat tasapainossa, tulee meidän yhteiskuntana pystyä vaatimaan nuorilta panostamista omaan osaamiseensa ja tarjota tukea tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tämän vuoksi oppivelvollisuus tulee pidentää kattamaan toisen asteen koulutusta. Oppivelvollisuuden pidentyessä toisen asteen koulutuksen maksuttomuus toteutuu.
Ammatillisen koulutuksen resursseja on vahvistettava
SDP esittää, että kunnille varataan riittävät resurssit ammatillisen koulutuksen toteuttamiseen. Kuntien valtionosuuksia on nostettava aiemmin kuntien rahoitusosuuteen kohdistuneen 190 miljoonan euron perumiseksi ja sen lisäksi ammatilliseen koulutukseen tehdyt indeksileikkaukset tulee perua.
Ammatillinen työvoima- ja kotouttamiskoulutus
Työvoiman tarjonta ja tarpeet eivät kohtaa. Työmarkkinoille on syntynyt kapeikko, jonka leventämiseksi tarvitaan eri alueilla erilaisia ketteriä toimia työvoiman saamiseksi. Ammatillisen koulutuksen uudistuksen leikkausten myötä tarvitaan erillinen määräraha, joka voidaan kohdentaa alueille ja kunnille, joissa työvoiman saatavuuden tarpeeseen pystytään vastaamaan ripeästi täsmäkouluttamalla työttömiä, lomautettuja tai alanvaihtajia. Samalla pystytään ylläpitämään alueiden omaleimaisia osaamisalueita elinvoimaisina ja kilpailukykyisinä sekä siirtämään hiljaista tietoa uusille sukupolville. Myös oppimisympäristö pysyy ajantasaisena alueen elinkeinoelämän ja kuntien yhteistyössä toteuttamana.
Ammatillinen koulutus
Toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformi on vaikutuksiltaan erittäin merkittävä uudistus. Perusopetuksen päättävien ikäluokasta noin puolet jatkaa ammatillisessa koulutuksessa. Asiantuntijat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että reformin valmistelussa ja lainsäädännössä olisi tullut katsoa ja arvioida enemmän koko toista astetta yhdessä. Nuorten koulutuksessa lukio- ja ammatillisen koulutuksen tulisi muodostaa perusopetuksen päättäneille saumaton jatkumo duaalimalli säilyttäen. Mm. Kuntaliitto kantoi huolta siitä, että mahdollinen koulutusjärjestelmärakenteen eriytyminen nuorten toisen aseen koulutuksessa saattaa pidemmällä aikavälillä heikentää perusopetuksen päättävien ikäluokan kouluttautumismahdollisuuksia. Koko toista astetta olisikin pitänyt käsitellä lainsäädännössä laajemmin ja syvällisemmin.
SDP pitää toisen asteen ammatillisen koulutuksen uudistuksen tavoitteita pääosin kannatettavina, mutta niiden onnistunut toteuttaminen olisi edellyttänyt merkittävää kohennusta ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Nykyisessä rahoitustilanteessa reformin tavoitteiden toteutuminen on epävarmaa, ja siksi esitämme, että ammatillisen koulutuksen rahoituksen riittävyys tulisi ottaa uudelleen tarkasteluun.
Jos rahoitusta halutaan vähentää, leikkaukset olisi pitänyt toteuttaa strategisemmin reformin yhteydessä ja useammalle vuodelle jaksottaen siten, että ne olisivat aiheuttaneet mahdollisimman vähän haittaa ammatillisen koulutuksen uudistamiselle. Nyt reformin synonyymiksi tulee helposti leikkaus, ja hyvätkin tavoitteet uhkaavat jäädä rahoitusleikkauksen varjoon.
Ammatillisen koulutuksen reformin tärkein tavoite tulisi olla koulutuksellisen eriarvoisuuden vähentäminen — ei sen lisääminen luomalla eriarvoisuuden syntymiselle sokeita rakenteita.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.20.30 lisätään 20 000 000 euroa ammatilliseen työvoimapoliittiseen koulutukseen.
että momentille 29.20.30 lisätään valtionavustuksena 190 000 000 euroa ammatilliseen koulutukseen ja että hyväksytään seuraava lausuma:
Vastalauseen lausumaehdotus 71
Eduskunta edellyttää, että ammatillisen koulutuksen leikkaukset perutaan ja kunnille varataan riittävät valtionosuudet laadukkaan ammatillisen koulutuksen järjestämiseen.
33. Nuorten aikuisten osaamisohjelma (kiinteä määräraha)
Nuorisotyöttömyyden kasvu ja nuorten syrjäytyminen ovat erittäin huolestuttavia ilmiöitä. Edellisellä hallituskaudella Suomeen luotiin nuorisotakuu, jonka toteuttamiseen varattiin 60 miljoonaa euroa joka vuosi. Nykyisen hallituksen yhden kärkihankkeen tavoitteena on kehittää nuorisotakuuta yhteisötakuun suuntaan. Tähän kärkihankkeeseen on varattu koko vaalikaudelle 10 miljoonaa euroa.
Valitettavasti hallitus ei näytä panostavan nuorisotakuun toteuttamiseen ja työllisyysasteen nostamiseen, vaan päinvastoin luopuu peruskoulun varaan jääneiden osaamistason nostamisesta. Suomessa on yhä 300 000 aikuista, joiden osaaminen on peruskoulun varassa. Vieläkin 100 000:lta alle 30-vuotiaalta nuorelta aikuiselta puuttuu toisen asteen tutkinto. Työllisyysasteen nosto on mahdollista toteuttaa takaamalla kaikille vähintään toisen asteen tutkinto, jolloin jokaisella on mahdollisuudet ylläpitää ja kehittää osaamistaan ja yleissivistystään iästä, sukupuolesta ja varallisuudesta riippumatta.
Nuorten aikuisten osaamisohjelmassa 20—29-vuotiaiden, pelkän peruskoulun varassa olevien nuorten on mahdollisuus suorittaa ammatti- tai erikoisammattitutkinto tai ammatillinen perustutkinto.
Nyt hallitus on lopettamassa ohjelman kokonaan tämän vuoden loppuun mennessä, eli suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevien asemaa halutaan vaikeuttaa entisestään.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentti 29.20.33 palautetaan valtion talousarvioon ja momentille lisätään 20 000 000 euroa nuorten aikuisten osaamisohjelmaan.
40. Korkeakouluopetus ja tutkimus
20. Korkeakoululaitoksen ja tieteen yhteiset menot (siirtomääräraha 3 v)
Jokaiselle nuorelle tulee varmistaa nyky-yhteiskunnan vaatima koulutus ja osaaminen. Perusasteen koulutuksen varassa olevien työpaikat katoavat kovaa vauhtia. Tämän vuoksi tarvitaan oppivelvollisuuden laajentaminen nykyisestä yhdeksänvuotisesta peruskoulusta koskemaan koko toisen asteen tutkinto. Samalla oppimateriaaleista tulisi maksuttomia, mikä osaltaan poistaa esteitä kouluttautumisen tieltä. On myös tärkeää huolehtia siitä, että ne, joilla on erilaisia haasteita oppimisessa, saavat tarvittavan tuen.
Pelkkä tutkinnon suorittaminenkaan ei silti riitä. Tarvitaan jatkuvan oppimisen reformi, jossa jokaiselle suomalaiselle tehdään mahdolliseksi osaaminen ja sen päivittäminen muuttuvan työelämän mukana.
Samalla tulee valmistella rahoitusmalli jatkuvan oppimisen lisäämisen resursoinnista korkeakouluissa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.40.20 lisätään 1 000 000 euroa korkeakoulujen jatkuvan oppimistehtävän selvittämiseen ja rahoitusmallin valmisteluun.
50. Valtionrahoitus yliopistojen toimintaan (siirtomääräraha 2 v)
Innovaatiovetoinen, osaamisperustainen talous ei voi toimia ilman menestyviä yliopistoja. Leikkauksilla vaarannetaan yliopistojen mahdollisuudet tarjota laadukasta koulutusta, lasketaan osaamistasoa ja ennen kaikkea kavennetaan resursseja elintärkeältä perustutkimukselta, jonka pohjalta kehitetään tulevaisuuden innovaatioita. Koulutustason nousun pysähtymisellä on merkittävät seuraukset elinkeinorakenteen sekä korkean osaamisen työpaikkojen syntymisen kannalta.
Hallitus kuitenkin peräänkuuluttaa Suomen nousua innovaatioilla ja samaan aikaan leikkaa perustutkimuksesta ja tieteestä. Opetuksesta ja tutkimuksesta leikattu euro heikentää talouden ja työllisyyden kasvun edellytyksiä. Koulutustason nousu on Suomen väestön keskuudessa hiljalleen pysähtynyt. Korkeasti koulutettujen määrässä olemme tippuneet Euroopan kärjestä keskikastiin. Kärkihankerahoitukset ja yksittäiset määrärahalisäykset eivät poista sitä tosiasiaa, että yliopistojen rahoitusta on leikattu yli sietorajan tällä hallituskaudella. Siksi yliopistojen perusrahoitukseen tulee tehdä indeksikorotukset täysimääräisesti.
Korkeakoulujen aloituspaikkoja on lisättävä
Nuoret opiskelijat tekevät paljon töitä opintojensa ja toimeentulonsa eteen rakentaakseen omaa tulevaisuuttaan ja tätä yhteiskuntaa. Maksuttomalla koulutuksella, opintojen taloudellisella tukemisella ja fiksuilla opintojärjestelyillä tuemme kaikista taustoista tulevien opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa korkeakouluopintoja. Koulutuspolitiikalla tulee turvata kaikkien mahdollisuudet taustasta huolimatta päästä korkeimman opetuksen piiriin.
Kansainväliset vertailut ovatkin jo pitkään osoittaneet, että Suomi on jäämässä jälkeen sekä nuorten että työikäisen väestön osaamisessa ja koulutustasossa. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 korkeimmin koulutettuja olivat 40—44-vuotiaat, joista 46 prosentilla oli korkea-asteen tutkinto. Ikäryhmässä 35—39-vuotiaat vastaava osuus oli 45 ja ikäryhmässä 30—34-vuotiaat 40 prosenttia.
Samanaikaisesti koulutustason nousu on lakannut ja Suomi on vajonnut tältä osin OECD-maiden keskikastiin. Pisa-tulokset viittaavat nuorison perusvalmiuksien heikentymiseen ja heikosti suoriutuvien osuuden kasvuun. Suomessa nuorten ikäluokkien osaamisen arvioidaan yleisemminkin olevan laskussa.
Niin sanottu hakijasuma toisen ja kolmannen asteen opintojen välissä hidastaa opintojen aloittamista joskus useilla vuosilla. Hakijasuman purkamiseksi ja suomalaisten koulutustason nostamiseksi korkea-asteen aloituspaikkoja tulee lisätä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.40.50 lisätään 53 700 000 euroa yliopistojen toiminnan rahoittamiseen,
että momentille 29.40.50 lisätään 10 000 000 euroa korkea-asteen aloituspaikkojen lisäämiseen ja että hyväksytään seuraava lausuma:
Vastalauseen lausumaehdotus 72
Eduskunta edellyttää, että yliopistojen perusrahoitukseen tehdyt indeksileikkaukset perutaan.
53. Rahapelitoiminnan tuotot tieteen edistämiseen (arviomääräraha)
Talousarvioesityksessä momentilla 29.80.16 hallitus esittää 19 225 000 euroa ylimääräisiin taiteilija- ja sanomalehtimieseläkkeisiin. Vastaavasti momentilta 29.90.50 kohdennetaan ylimääräisiin urheilijaeläkkeisiin 370 000 euroa.
Suomessa apurahan turvin tieteellistä tai taiteellista työtä tekevien eläkekertymä muuttui vuonna 2009, kun oikeus maatalousyrittäjien eläkelain (MYEL) mukaiseen työeläke- ja tapaturmavakuutukseen laajeni myös apurahan saajiin. Lakiuudistus toi tuolloin kovasti kaivatun parannuksen apurahan saajien sosiaaliturvaan.
Moni tutkija on kuitenkin työskennellyt apurahan turvin jopa vuosikausia ennen vuoden 2009 lakiuudistusta, ja tällä on suuri vaikutus eläkekertymään. Tiedetään, että eläkekertymä lähes 40 vuoden tutkijanuran jälkeen voi professorina eläköityvälle olla vain kaksi sataa euroa. Olisi kohtuullista, että heille myönnettäisiin esimerkiksi taiteilijaeläkettä vastaava tutkijaeläke.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 73
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin tutkijoiden eläketurvan vahvistamiseksi.
55. Valtionrahoitus ammattikorkeakoulujen toimintaan (siirtomääräraha 2 v)
Innovaatiovetoinen, osaamisperustainen talous ei voi toimia ilman menestyviä ammattikorkeakouluja. Hallituksen linja ammattikorkeakoulujen rahoituksen leikkaamisesta jatkuu. Leikkauksilla vaarannetaan ammattikorkeakoulujen mahdollisuudet tarjota laadukasta koulutusta, lasketaan osaamistasoa. Koulutustason nousun pysähtymisellä on merkittävät seuraukset elinkeinorakenteen sekä korkean osaamisen työpaikkojen syntymisen kannalta.
Hallitus kuitenkin peräänkuuluttaa Suomen nousua innovaatioilla ja samaan aikaan leikkaa laajasti koko koulutuskentältä. Opetuksesta ja tutkimuksesta leikattu euro supistaa taloutta ja työpaikkojen määrää kuuden euron verran yhteiskunnassa.
Suomen kilpailukyky edellyttää vahvaa maailmanluokan korkeakoululaitosta: ammattikorkeakoulut ovat sen olennainen osa. Hallituksen lyhytnäköinen leikkauslinja on vaarantanut ammattikorkeakoulujen pitkäjänteisen kehittämisen. Ammattikorkeakoulujen toiminnan valtionrahoituksen indeksikorotukset on näin ollen toteutettava täysimääräisesti ja niiden lisäksi rahoitukseen on tehtävä tasokorotus.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.40.55 lisätään 30 600 000 euroa ammattikorkeakoulujen toiminnan rahoittamiseksi ja että hyväksytään seuraava lausuma:
Vastalauseen lausumaehdotus 74
Eduskunta edellyttää, että ammattikorkeakoulujen perusrahoitukseen tehdyt indeksileikkaukset perutaan.
70. Opintotuki
55. Opintoraha ja asumislisä (arviomääräraha)
Opintososiaaliset edut ovat osa sosiaaliturvaa, eivät opiskelijoiden palkkaa. Etuuksien tarkoitus on tarjota kaikille mahdollisuus täysipäiväiseen opiskeluun. Jotta tasa-arvoiset opiskelumahdollisuudet toteutuisivat, tulee opintososiaalisen tukijärjestelmän olla kunnossa ja opintotuen olla indeksiin sidottu. Opintoraha on tasoltaan erittäin matala, ja varsinkin kaikista heikoin toisen asteen opiskelijan tuki ei riitä turvaamaan perustoimeentuloa. Opintorahan tason jäädessä jälkeen yleisestä kustannustason noususta joutuvat opiskelijat osallistumaan entistä enemmän palkkatyöhön opintojen ohella, jolloin opiskeluajat pitenevät.
Tämä ei ole linjassa hallituksen kaavailemien opintoaikojen lyhennysten kanssa. On selvää, että opintorahan raju leikkaaminen heikentää pidemmällä aikavälillä opintotuen riittävyyttä ja voi vaikuttaa perustuslaissa turvattuun mahdollisuuteen saada varattomuudesta huolimatta kykyjensä ja tarpeidensa mukaisesti opetusta, kun kustannustaso nousee.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 75
Eduskunta edellyttää, että hallitus peruu opintorahan leikkaukset.
80. Taide ja kulttuuri
31. Valtionosuus ja -avustus teattereiden, orkestereiden ja museoiden käyttökustannuksiin (ar-viomääräraha)
Taide tuo merkityksiä elämään. Taidetta ovat ihmisten luomat teokset, jotka tuottavat esteettisiä elämyksiä. Taide on ilmaisun, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Taide voi saada ihmisen hetkeksi unohtamaan arjen ja kokemaan, että elämässä on jotakin suurempaa. Taide liittyy ihmisten elämässä arvoihin ja merkityksiin. Taide voi opettaa inhimillisyyttä ja toisista välittämistä. Taide ei avaudu, jos sen ääressä ei pysähdy ja anna mahdollisuuksia sen kokemiseen.
Teattereiden, orkestereiden ja museoiden merkitys koko maan kattavan kulttuuritarjonnan, saatavuuden ja kansankunnan yhteisen muistin kannalta on merkittävä. Toistuvilla leikkauksilla on ollut huomattava negatiivinen vaikutus kulttuurilaitosten työllisyyteen ja tuotantoon. Lisärahoituksen turvin pystytään vahvistamaan merkittävästi esittävän taiteen ja museoalan toimintaa. Sosialidemokraatit haluavat myös, että kulttuurin valtionosuusjärjestelmän uudistus toteutetaan kokonaisuutena ja siten, että se ottaa huomioon taidekentän ja yhteiskunnan muutokset.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.80.31 lisätään 12 000 000 euroa museoiden, teattereiden ja orkestereiden valtionosuuteen ja että hyväksytään seuraava lausuma:
Vastalauseen lausumaehdotus 76
Eduskunta edellyttää, että hallitus ottaa käyttöön taiteelle ja kulttuurille työllisyysperusteisen avustuksen veikkauksen jakamattomista varoista.
41. Eräät käyttöoikeuskorvaukset (siirtomääräraha 3 v)
Hallitus esitti, että budjetin kautta rahoitettua yksityisen kopioinnin hyvityksen määrärahaa olisi alennettu nykyisestä 11 miljoonasta eurosta vuonna 2019 yhdeksään miljoonaan. Sivistysvaliokunta otti maksun alentamiseen kriittisen kannan. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössä määrärahaan ehdotetaan 2 miljoonan lisäystä talousarvioesitykseen verrattuna.
On syytä todeta, että Opetus- ja kulttuuriministeriön Taloustutkimus Oy:llä teettämien vuosittaisten hyvitysmaksututkimusten mukaan yksityisen kopioinnin aleneminen on taittunut ja kääntynyt jopa lievään nousuun. Tutkimusten mukaan vuonna 2017 kopioitiin 241—261 miljoonaa ja vuonna 2018 puolestaan 242—264 miljoonaa teosta yksityiseen käyttöön. Näin ollen hyvitysmaksujen alentamiselle ei ole perustetta. Luoville aloille yksityisen kopioinnin hyvitys eli hyvitysmaksu on tärkeä.
50. Eräät avustukset (siirtomääräraha 3 v)
Kansalaisyhteiskunnan tilaan on alettu maailmanlaajuisesti kiinnittää huomiota osana demokratiaa, ihmisoikeuksia, osallisuutta ja hyvinvointia. Euroopan yhteisössäkin tunnustetaan voittoa tavoittelemattomien kansalaistoimijoiden, palveluntarjoajien ja vapaaehtoistyöntekijöiden merkitys kansalaisaktiivisuuden ilmentäjinä.
Kansalaisaktiivisuudella voidaan edistää osallisuutta, paikallisyhteisöjen sosiaalista koheesiota ja sukupolvien välistä vuorovaikutusta. Toiminta edistää EU:n kestävää kehitystä, työllisyyttä, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, talouskasvua ja ympäristön laatua. Myös Suomessa on kannettu huolta demokratian ja kansalaisyhteiskunnan tilasta kaikkien muutosten keskellä. Mitä monimuotoisempi kansalaisyhteiskunta on, sen paremmat valmiudet sillä on selviytyä kriiseistä.
Samaan aikaan, kun OKM on yhdistänyt eri momenteilla olevaa järjestöjen tukemista yhdelle momentille, on myös määrärahoja vähennetty. Lisäksi selvitysosassa avustusten käyttötarkoitusperusteluissa on menty epämääräisempään suuntaan. Esimerkiksi rauhantyötä ei enää mainita erikseen.
Erityistä huolta aiheuttaa Ihmisoikeusliiton tilanne. Ihmisoikeusliitto on Suomen ainoa kokonaisvaltaisesti Suomen ihmisoikeustilannetta seuraava järjestö. Suomi korostaa ulkopolitiikassaan ihmisoikeusjärjestöjen ja ihmisoikeuspuolustajien työn turvaamisen tärkeyttä. Ihmisoikeusliitto on tuottanut tärkeää tietoa mm. syrjinnästä Suomessa ja tutkii parhaillaan Suomessa äärimmäisen ajankohtaista nk. kunniaan liittyvää väkivaltaa monen viranomaisenkin toiveen mukaisesti. Useat ministeriöt nojaavat järjestön asiantuntemukseen, ja siltä pyydetään runsaasti virallisia lausuntoja. Järjestö tekee arvioita Suomessa vieraileville kansainvälisille elimille (ETYJ, Euroopan Neuvosto jne.) Suomen tilanteesta ja raportoi YK:n ihmisoikeussopimuksia valvoville komiteoille.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.80.50 lisätään 1 700 000 euroa järjestöjen valtionavustuksiin ja että hyväksytään seuraava lausuma:
Vastalauseen lausumaehdotus 77
Eduskunta edellyttää, että hallitus turvaa monimuotoisen kansalaisyhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen toiminnan edellytykset ja lisää kansalaisjärjestöjen toiminnan rahoitusta.
91. Nuorisotyö
51. Nuorten työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö (siirtomääräraha 2 v)
Nuorisotyöttömyyden kasvu ja nuorten syrjäytyminen ovat erittäin huolestuttavia ilmiöitä. Edellisellä hallituskaudella Suomeen luotiin nuorisotakuu, jonka toteuttamiseen varattiin 60 miljoonaa euroa joka vuosi. Nykyisen hallituksen yhden kärkihankkeen tavoitteena on kehittää nuorisotakuuta yhteisötakuun suuntaan. Tähän kärkihankkeeseen on varattu koko vaalikaudelle vain 10 miljoonaa euroa.
Valitettavasti hallitus ei näytä panostavan nuorisotakuun toteuttamiseen ja työllisyysasteen nostamiseen, vaan päinvastoin luopuu peruskoulun varaan jääneiden osaamistason nostamisesta. Vieläkin 100 000:lta alle 30-vuotiaalta nuorelta aikuiselta puuttuu toisen asteen tutkinto. Työllisyysasteen nosto on mahdollista toteuttaa takaamalla kaikille vähintään toisen asteen tutkinto, jolloin jokaisella on mahdollisuudet ylläpitää ja kehittää osaamistaan ja yleissivistystään iästä, sukupuolesta ja varallisuudesta riippumatta.
Etsivä nuorisotyö auttaa kaikkein suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Etsivän nuorisotyön tavoittamien nuorten määrä on kasvanut selkeästi 2010-luvulla, joten sen rooli ennaltaehkäisevässä työssä on lisääntynyt.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 29.91.51 lisätään 3 000 000 euroa nuorten työpajatoimintaan ja etsivään nuorisotyöhön.
Pääluokka 30
MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN HALLINNONALA
01. Hallinto ja tutkimus
01. Maa- ja metsätalousministeriön toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Hallitus ei ole jatkanut määräaikaisena alun perin perustetun eläinsuojeluasiamiehen virkaa. Virka päättyi vuoden 2015 lopussa. Eläinsuojeluasiamiehen virka perustettiin viime hallituskaudella SDP:n aloitteesta koordinoimaan valtakunnallista eläinsuojelupolitiikkaa. Eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen (laki eläinten hyvinvoinnista) yhteydessä on selvitettävä eläinten hyvinvointia parantavan viranomaisen perustaminen. Eläinsuojeluasiamies oli hallinnollisesti maa- ja metsätalousministeriössä toimiva itsenäinen viranomainen, jonka tehtävänä oli eläinten hyvinvoinnin parantaminen yhteiskunnassamme yleisellä tasolla. Suomi on ollut asiassa edistyksellinen, ja vain harvassa muussa maassa on eläinsuojeluasiamiestä. Tämä virka ansaitsee tulla uudelleen perustettavaksi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 30.01.01 lisätään 100 000 euroa eläinsuojeluasiamiehen toimintamenoihin ja että hyväksytään seuraava lausuma:
Vastalauseen lausumaehdotus 78
Eduskunta edellyttää, että eläinsuojeluasiamiehen virka perustetaan uudelleen.
55. Valtionapu 4H-toimintaan (siirtomääräraha 2 v)
4H-järjestö tekee valtakunnallisesti merkittävää nuorisotyötä ja on maan suurin nuorisojärjestö. 4H-toiminta tukee nuoren elämänhallintaa, tukee nuorison työllistymistä ja kannustaa yritteliäisyyteen. Järjestön resurssit on tärkeää pyrkiä pitämään kohtuullisella tasolla. On tärkeää turvata 4H-toiminnan resurssit myös vuodelle 2019.
Pääluokka 31
LIIKENNE- JA VIESTINTÄMINISTERIÖN HALLINNONALA
Hallitus on omassa ohjelmassaan painottanut korjausvelan lyhentämistä kärkihankkeenaan ja rahoittanut tätä osin valtiontalouden kehysten uusista nimeämättömistä hankkeista. Olemme aikaisempinakin vuosina arvostelleet tätä menettelyä, jossa korjausvelan kasvu on saatu pysäytettyä, mutta samalla uusia investointeja on aloitettu ennätyksellisen vähän. Hallituksen väyläinvestointien kokonaismäärä on edellisiin hallituksiin nähden 1—1,5 miljardia euroa matalampi.
Uusia talouskasvua ja työllisyyttä tukevia hankkeita ei ole päästy aloittamaan, vaan tuleville hallituskausille on syntynyt investointisuma purettavaksi. Tässä mielessä hallitus ei, ainakaan liikennesektorin osalta, ole saanut valtiontaloutta kestävään tasapainoon. Korjausvelkarahoitus päättyy kuluvaan vuoteen, ja parlamentaarinen sopimus korjausvelan taittamiseksi jää hallituksen kärkihankkeelta viimeisenä vuonnaan toteutumatta perusväylänpidon rahoituksen laskiessa Liikenneviraston mukaan 370 miljoonaa euroa. Väyläverkkomme korjausvelka lähtee taas kasvuun todisteena hallituksen tempoilevasta väyläpolitiikasta.
Pidämme edelleen arviointivirheenä, ettei hallitus tehnyt tällä kaudella pitkän tähtäimen suunnitelmaa edustavaa liikennepoliittista selontekoa, ja toivomme uuden 12-vuotisen suunnitelman saavan huolellisen ja realistisen valmistelun sekä laajan parlamentaarisen tuen taakseen. Tällä hallituskaudella toteutettu linja ei ole kestävä liikennesektorilla, jolla on hyvin lyhyenkin aikavälin tavoitteessaan suuret ilmastotavoitteet samalla, kun yhteiskunta ja teknologia ympärillä muuttuvat.
Siksi pidämme valitettavana, ettei hallitus toteuttanut talousarvioesityksessään liikenne- ja viestintäministeriön esittämää uutta 3 miljoonan euron momenttia kunnille myönnettäviin avustuksiin kävelyä ja pyöräilyä edistäviin infra- ja muihin hankkeisiin. Yhdessä joukkoliikenteen kanssa kevyt liikenne muodostaa liikenteen kannalta tärkeitä työkaluja ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön.
Kun suuria julkisia tietovarantoja kerätään yhteen toiminnan tehostamiseksi ja uusien palveluiden kehittämiseksi, korostuu tietoverkkojemme turvallisuus. Yhä useampi kriittinen palvelumme vaatii tietoverkkojen luotettavaa toimintaa. 5G-verkkojen tullessa käyttöön ja esineiden internetin yleistyessä olemme yhä haavoittuvaisempia kyberhyökkäyksille ja -häirinnälle. Nämä uhat on huomioitava ajoissa ja vahvistettava Kyberturvallisuuskeskuksen toimintaa.
Puhtaan liikenteen ohjelma käyntiin
Eduskunnan hyväksymä liikenteen päästövähennystavoite edellyttää, että Suomen liikenteen päästöistä on leikattava noin puolet vuoteen 2030 mennessä. Kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttaminen vaatii uudenlaista ajattelutapaa, jossa tutut arjen toimintamallit haastetaan. Suomen hajanainen yhteiskuntarakenne vaatii ratkaisujen etsimistä useaa reittiä pitkin.
Vaikeuskerrointa lisää, että päästövähennysten ohella myös liikennesuoritetta on laskettava kuitenkaan vahingoittamatta vakavasti taloutta. Ilmastonmuutosta on torjuttava panostamalla myös infrastruktuuriin ja tekniikkaan. Digitalisaatio ja yhdyskuntasuunnittelu tarjoavat työkaluja fyysisen liikkumistarpeen vähentämiseen samalla, kun kevyttä liikennettä ja joukkoliikennettä kehittämällä luodaan toimivia vaihtoehtoja yksityisautoilulle.
Liikenteen teknologian kehitys on nopeaa digitalisaation, robotiikan ja automaation myötä. Uusi teknologia luo mahdollisuuksia joustavaan liikkumiseen. Kehittyvät tietoliikenneratkaisut ja tiedon parempi hyödyntäminen tuovat älykkäämpiä mahdollisuuksia liiketoimintaan ja liikennejärjestelmän kehittämiseen. Meidän tulee syventää ymmärtämystämme siitä, miten arjesta muodostetaan helpompi jokaiselle suomalaiselle uusien teknologioiden avulla.
Suomen teillä liikkuu tällä hetkellä noin 2,7 miljoonaa henkilöautoa, joiden keski-ikä on 11,5 vuotta ja keskimääräinen CO2-päästö 160 g/km. Uusien autojen osalta CO2-päästö on keskimäärin 116 g/km. Jotta päästäisiin EU-tavoitteeseen, että uusien henkilöautojen ominaispäästöt ovat enintään 95 g/km vuonna 2020, on autoveron päästöperusteinen progressio pidettävä tiukkana.
Hallituksen aiemmin tekemän autoveropäätöksen mukaisesti progressiivinen autovero laskee vähäpäästöisempien autojen osalta portaittain alimmalle tasolleen ja täyssähköautojen 2,7 prosenttiin. Sähköautojen tukiohjelmalla ei ole ollut merkittävää vaikutusta. Hallitus on täysin tämän tavoitteen vastaisesti päättänyt myös laskea ajoneuvoveroa vuodesta 2020 lähtien 50 miljoonalla eurolla. Pienipäästöisiä autoja ei suosita tarpeeksi, kun keskipäästöisenkin ajoneuvon omistaja saa alennuksen.
Haluamme tukea Suomen yksityisautokannan uudistumista vähäpäästöiseksi. Siinä on ensinnäkin huolehdittava mahdollisuuksista olemassa olevan autokannan konvertoimiseksi vähäpäästöisemmille polttoaineille, kuten biokaasu ja bioetanoli, sekä selvitettävä verotuskäytäntöjen muuttamista ympäristövaikutusten mukaisiksi.
Haluamme saada täyssähköautojen ja ns. plug-in-hybridien määrän kasvuun, jotta Suomen autokantaan saataisiin nopeasti vaikuttava määrä vähäpäästöisiä autoja. Tuki on perusteltu uuden teknologian omaksumiseksi, jotta latausinfrastruktuuri pääsisi kehittymään autojen yleistymistä varten.
Vauhtia liikenteen sähköistämiseen
Ilmastonmuutos edellyttää, että Suomen on vähintään puolitettava liikenteen päästöt vuoden 2005 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Päästöjen alentaminen edellyttää muun muassa julkisen liikenteen lisäämistä ja liikenteen kattavaa sähköistämistä.
Työsuhdeautot ovat keskeisessä asemassa autojen ensirekisteröinneissä, sillä ne ovat tyypillisesti uusia autoja. SDP:n tavoite on, että vuonna 2025 kaikki työsuhdeautot ovat joko täyssähköautoja (EV) tai lataushybridejä (PHEV), tarvittaessa lainsäädännöllä. Siirtymää sähköautoiluun tulee tukea monipuolisella keinovalikoimalla. Verotuksen on ohjattava nykyistä vahvemmin vähäpäästöisiin autoihin. Julkisen vallan on myös varmistettava riittävät investoinnit sähköautojen kattavaan latausverkostoon.
SDP on esittänyt vuoden 2019 vaihtoehtobudjetissa yhteensä 10 miljoonaa euroa henkilöautoilun ja erityisesti työsuhdeautoilun sähköistämiseen, jotta vuoden 2025 tavoitteeseen voidaan päästä. Summa käytettäisiin kolmeen kohteeseen.
Ensiksi SDP tukisi siirtymää sähköautoihin työmatkaliikenteessä parantamalla EV- ja PHEV-työsuhdeautojen verohyötyä. Käyttäjä saisi vapaan autoedun samoilla ehdoilla kuin nyt pelkän käyttöedun (jossa polttoaine maksetaan itse). Toiseksi alennettaisiin sähköautojen ja lataushybridien hankinnasta maksettavaa autoveroa. Tällä täydennettäisiin sähköautojen hankintaan suunnattua hankintatukea, joka on voimassa vuoteen 2021 asti. SDP käynnistäisi pysyvämmän hankintatuen valmistelun, joka kattaisi myös lataushybridit. Kolmanneksi lisättäisiin työ- ja elinkeinoministeriön rahoitusta sähköautojen julkisten latauspisteiden rakentamiseen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 79
Eduskunta edellyttää, että hallitus turvaa tulevina vuosina korjausvelan supistamisen rahoituksen jatkuvuuden ja pitkäjänteisyyden ja osoittaa tarkoitukseen sen edellyttämän lisärahoituksen liikenneverkon rahoitusta pohtineen parlamentaarisen työryhmän yksimielisen ehdotuksen mukaisesti.
Vastalauseen lausumaehdotus 80
Eduskunta edellyttää, että hallitus vahvistaa talouskasvua ja ympäristöystävällistä liikkumista tukevien väyläinvestointien rahoitusta ja osoittaa tarkoitukseen sen edellyttämän vähintään 100 miljoonan euron lisärahoituksen.
Vastalauseen lausumaehdotus 81
Eduskunta edellyttää, että hallitus nostaa kyberturvallisuuskeskuksen rahoituksen riittävälle tasolle, jolla keskus voi kehittyä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiinsa, ja että keskuksen itsenäinen asema turvataan.
Vastalauseen lausumaehdotus 82
Eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää viipymättä puhtaan liikenteen ohjelman valmistelun ja osoittaa ohjelman toimeenpanoon 10 000 000 euron määrärahan, tavoitteena liikenteen päästöjen nopea vähentäminen, ja että hallitus huomioi liikenteen verotuksessa päästövähennystavoitteet ja toimillaan edistää liikenteen sähköistymistä ohjaamalla veroalennukset nolla- ja vähäpäästöisille autoille.
10. Liikenneverkko
20. Perusväylänpito (siirtomääräraha 2 v)
Kärkihankerahoituksen poistuessa perusväylänpidolta hallitusohjelman mukaisesti kääntyy väyläverkon 2,5 miljardin euron korjausvelka taas kasvuun. Hallitus luopuu viime kaudella työnsä päättäneen parlamentaarisen korjausvelkatyöryhmän tavoitteesta ja jättää korjausvelan seuraavan hallituksen huoleksi rahoituksen romahtaessa vuonna 2019.
Väyläverkon toiminta- ja palvelukyvyn kannalta tärkeän korjausvelkatyön jatkamiseksi esitämme 100 000 000 euron lisäystä korjausvelan torjumiseksi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 31.10.20 lisätään 100 000 000 euroa perusväylänpitoon.
77. Väyläverkon kehittäminen (siirtomääräraha 3 v)
Hallitusohjelma on panostanut perusväylänpitoon korjausvelan taittamiseksi, ja rahoitus otetaan valtiontalouden kehyksistä uusilta, nimeämättömiltä liikennehankkeilta. Hallituksen valinta kasvattaa osaltaan investointivelkaamme väyläverkkoihin, moni liikenteen, asumisen ja elinkeinopolitiikan kehityksen vaatima väyläinvestointi jää tulevien hallituksien tehtäväksi. Myös investointien hyödyt yhteiskunnalle lykkääntyvät, tai ne menetetään kansainvälisessä kilpailussa kokonaan.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 31.10.77 lisätään 100 000 000 euroa väyläverkon kehittämiseen.
Pääluokka 32
TYÖ- JA ELINKEINOMINISTERIÖN HALLINNONALA
Vaikka suhdannetilanne on kohentunut, pidemmän aikavälin kasvunäkymät ovat epävarmat. Jotta työllisyysaste saadaan lähelle muiden Pohjoismaiden tasoa, tarvitaan osaamis-, innovaatio- ja vientivetoisen kasvun tukemista sekä rakenteellisia uudistuksia.
Elinkeinopolitiikan lähtökohtana tulee olla uuden kasvun luominen, osaamispohjan vahvistaminen ja laajapohjainen, menestyvä vienti. Tarvitaan leveät hartiat, joille hyvinvointia voidaan rakentaa teollisuuden, palveluiden ja luovien liiketoimintamallien avulla. Viennin vahvistamiseksi olisi selvitettävä uuden julkisen ja yksityisen sektorin yhteisen erityistehtäväyhtiön perustamista, sen keskeinen tehtävä olisi toimia veturina ja tehdä sopimus kokonaistoimituksesta sekä näin tukea pienten ja keskisuurten kasvuhakuisten yritysten vientitoimintaa kansainvälisillä markkinoilla.
Innovaatiot ja tutkimus kasvun lähteenä
Suomen talouskasvu perustuu jatkossakin ennen kaikkea osaamiseen, korkeasti koulutettuun työvoimaan ja korkeaan jalostusasteeseen. Tutkimuksella, osaamisen kehittämisellä ja innovaatioilla on keskeinen merkitys elinkeinorakenteen uudistumisessa. Tässä suhteessa hallituksen olisi pitänyt tehdä rohkeampia ratkaisuja.
Suomen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksesta (TKI) yli kaksi kolmasosaa tulee yrityksistä ja loput valtiolta. Valtion osuus on viime vuosina laskenut selvästi, ja olemme jääneet verrokkitalouksien panostuksiin nähden huomattavasti jälkeen. Osittain tästä syystä myös yritysten T&K&I-panostukset ovat supistuneet. Suomi on menettänyt asemansa innovaatiotoiminnan edelläkävijänä. Leikkaukset ovat olleet vuositasolla noin 140 miljoonaa euroa. Tavoitteena pitää olla, että Suomi saavuttaa vahvan aseman innovaatiopolitiikan edistäjänä. Business Finlandin T&K&I-määrärahojen tasokorotusten pitäisi olla suurempia ja pysyviä. Määrärahoja tasokorotukseen voisi saada yritystukiuudistuksesta.
Business Finland -uudistuksen käytäntöönpano on kesken, ja toimeenpanoa tulee seurata tarkasti. Uudet panostukset ovat tervetulleita mutta eivät kompensoi niitä leikkauksia, joita hallituskaudella on tehty T&K&I-panostuksiin. SDP esittää T&K&I-panostuksiin 20 miljoonaan euron lisäystä niin, että siitä kaksi miljoonaa euroa käytetään kiertotalouden edistämiseen ja kolme miljoonaa euroa luovien alojen kasvuohjelmaan.
Luovilla aloilla toimivat yritykset ovat tyypillisesti hyvin pieniä. Luovien alojen liiketoiminta voidaan moninkertaistaa, kunhan löydetään oikeat liiketoiminta-aihiot, saatetaan yhteen tekijät ja tuotteistajat sekä opitaan luomaan arvoa tekijänoikeuksille. Business Finlandin ohjelmia on tarpeen täydentää hankkeella, jossa mm. synnytetään tuotteistusyrityksiä, joilla on rahkeita tuotekehittelyyn ja vientiin. Ne kykenevät hyödyntämään tehokkaasti kulttuurivientipanostuksia, jotka palautetaan opetusministeriön määrärahoihin. Myös tekijänoikeustulon verotusta muuttamalla voidaan edistää luovien alojen liiketoimintaa ja kansainvälistymistä.
Lisää innovatiivisuutta hankintoihin
Hallitusohjelman tavoite viiden prosentin innovatiivisten hankintojen osuudesta kaikista julkisista hankinnoista on hyvä, mutta riittämätön. Hankintayksiköt tarvitsevat myös ohjausta, neuvontaa ja tukea. Pienet ja keskisuuret yritykset vastaavat yhä useammin innovaatioista ja luovat eniten uusia työpaikkoja. Pienten yritysten on päästävä mukaan kansainvälistymiseen. Yhteiskunnan tulee tarjota pk-sektorin yrityksille tasapuoliset kilpailuolosuhteet sekä vakaa ja ennustettava kotimainen liiketoimintaympäristö, josta ponnistaa globaaleille markkinoille.
Elinkeinopolitiikan keskiöön kuuluu palveluvienti, erityisesti matkailun kehittäminen voimakkaan kansainvälisen kasvun mahdollistamiseksi. Strategisten tavoitteiden tueksi tarvitaan liiketoimintaohjelma, joka perustuu matkailun keskinäisten kumppanuuksien vahvistamiseen.
SDP esittää myös järjestelmää, jossa suuret yritykset toimivat vientivetureina ja kokoavat kansainvälisissä tarjouskilpailuissa pieniä ja keskisuuria kasvuhakuisia yrityksiä yhteiseen konsortioon.
Yritystuet luomaan uutta
Parlamentaarisen yritystukityöryhmän tärkein anti on se, että ryhmä kykeni määrittelemään yksimielisesti yritystukien myöntämisen uudistetut kriteerit. Nämä kriteerit vastaavat myös SDP:n asettamia tavoitteita ja antavat hyvän pohjan tehdä yritystukipäätöksiä jatkossa. Yritystukien painopiste tulee olla TKI-tuissa, ja ne tulee suunnata nykyistä enemmän säilyttävistä tuista uudistaviin. Tukien tulisi olla ensisijaisesti määräaikaisia. Yritystukien karsimisesta saadut tulot tulee suunnata TKI-panostuksiin.
SDP esittää, että tuetaan uusia yrityksiä ja pk-yritysten kasvua ja kansainvälistymistä sekä karsitaan energiapolitiikan päällekkäisiä ohjauskeinoja. Tarvitaan myös tehostamista ja kannustavuutta maatalouden tukijärjestelmiin. On tärkeää myös selkeyttää tukijärjestelmiä ja niiden hakemista sekä vähentää hallinnollista taakkaa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 83
Eduskunta edellyttää, että hallituksen tulee kiinnittää nykyistä suurempaa huomiota elinkeinopolitiikan uudistamiseksi erityisesti palveluiden, esimerkiksi matkailun, toimintaedellytysten tukemiseksi, millä on merkittäviä työllistäviä vaikutuksia.
Vastalauseen lausumaehdotus 84
Eduskunta edellyttää, että hallitus kiinnittää suurempaa huomiota pidemmän aikavälin kestävän kasvun edellytysten rakentamiseen ja energia- ja ilmastopolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen panostamalla leikkausten sijasta nykyistä enemmän tutkimus-, tuotekehitys- ja innovaatiotoimintaan sekä koulutukseen, mikä tukee myös tulevaisuuden työllisyyttä sekä parempaa tuottavuutta.
Vastalauseen lausumaehdotus 85
Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto valmistelee ripeästi pienten ja keskisuurten yritysten viennin tehostamiseen malleja, kuten kansainvälisiä kokonaistoimituksia tavoittelevat konsortiot sekä valtion ja yksityisen sektorin yhteistyönä perustettava erityisyhtiö.
Kiertotalouteen potkua: tuotteet kestäviksi ja muoveja vähemmäksi
Luonnonvarojen ylikulutukseen kiteytyy moni tämän hetken ympäristöongelma. Tuhlaamme, roskaamme ja elämme yli varojemme. Talous, jossa raaka-aineet kiertävät pitkään, osa loputtomasti, tulee olla kaikkien tavoitteena. Kiertoon perustuva talous siirtää arvoketjussa painopistettä materiaalista työhön, kun lajittelu, kierrättäminen ja jakeiden erottelu luovat työtä.
Suomi ei ole Euroopan tai Pohjoismaiden mittakaavassa kierrätyksen mallimaa, toisin kuin usein väitetään. Meillä on paljon tekemistä, jotta tehokas, helppo ja kestävä materiaalikierto saadaan ulotettua myös kotitalousjätteisiin. Teollisuus on tehostanut materiaalikiertoaan esimerkillisesti. Yhteiskunnan rakenteiden, verotuksen sekä kannusteiden tulee tukea kulutusta, joka kohdistuu ensisijaisesti palveluihin ja aineettomaan kulutukseen ja toissijaisesti kierrätetyistä raaka-aineista valmistettuihin tuotteisiin.
Maailman merissä on yli 250 000 tonnia muoviroskaa. Tämä on herättänyt kansalaiset ja EU-komission miettimään ratkaisuja, jotta emme huku muoviin. Merkittävimpiä merten roskien päästölähteitä ja kulkeutumisreittejä ovat huonosti hoidetut kaatopaikat, hulevedet, jätevedenpuhdistamot ja roskaaminen rannikoiden läheisyydessä. Joet kuljettavat roskia mereen. Noin 20 % roskista syntyy merellä mm. liikenteestä, kalastuksesta ja vesiviljelystä.
Tutkimusten mukaan suuri osa merten mikromuovista on peräisin juomapakkauksista, kalastustarvikkeista sekä mm. autoilusta (renkaat ja teiden pinnoitteet). Raideliikenteen lisääminen vähentää todennäköisesti tehokkaasti sekä ilmastopäästöjä että mikromuovikuormaa. Vaateteollisuuden ja kosmetiikan mikromuovit saastuttavat jätevesien kautta.
Biomuoveja tulee kehittää kestävästi niin, että lähtökohta on niiden kierrätettävyys, kuten fossiilisilla muoveilla. Biomuovien ja muiden uusiutuvien pakkausmateriaalien raaka-aineiden tulisi olla ensisijaisesti ravinnoksi kelpaamattomia jakeita sekä sivuvirtoja. Muovien arvoketjut tulee saada osaksi kiertotaloutta.
SDP on esittänyt kiertotalouden edistämiseksi seuraavia toimia:
- Otetaan tehokkaaseen jatkovalmisteluun muovitiekartan toimenpiteet ja kohdennetaan tähän rahoitusta.
- Tarvitaan kunnianhimoinen kiertotalouden edistämisohjelma, jossa esitetään konkreettisia tavoitteita ja keinoja kaikille yhteiskunnan toimijatahoille resurssiviisauden edistämiseksi ja uusiokäytön lisäämiseksi. Ohjelma ulottuu kaikille yhteiskunnan osa-alueille.
- Edistetään tutkimusta ja innovaatioita, jotta muovituotteita sekä mikromuovikertymää lisääviä tuotteita voidaan korvata järkevästi biopohjaisilla, kierrätettävillä tuotteilla.
- Vähennetään kertakäyttökulutusta ja tuotteiden turhaa pakkaamista.
- Selkeytetään erilaisten muovilaatujen käyttöä, jotta kierrätettävyys paranee ja muovijätteen laadunvaihtelu vähenee.
- Viedään suomalaista jäte- ja kiertotalousosaamista maihin, joissa on puutteellinen jätehuolto.
- Selvitetään pantillisten muovi-, lasi- ja alumiinipakkausten kierrätysjärjestelmän ulottamista juomapakkauksista muihin pakkaustuoteryhmiin.
- Kosmetiikan mikromuovit voidaan kieltää kansallisesti nopeassa tahdissa.
- Muovinkierrätystä raaka-aineena tehostetaan ja polttoon päätyvän muovin määrää vähennetään.
- Uusiomuovin käytön lisäämistä mm. rakennusteollisuudessa selvitetään.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 86
Eduskunta edellyttää, että hallitus toimii aktiivisesti kiertotalouden tiekartan toimenpiteiden edistämiseksi kotimaassa ja nostaa kiertotalouden edistämisen yhdeksi kärkitavoitteeksi EU:n puheenjohtajuuskaudella. Kiertotaloustavoitteet tulee viedä yritysten ohella myös kuntien elinkeinostrategioihin.
Vastalauseen lausumaehdotus 87
Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi Suomen jätelainsäädännön muutostarpeet kiertotalouden tehostamisen näkökulmasta.
Julkiset hankinnat edistämään kestävää kulutusta
Suomalaisten ilmastopäästöistä vain osa muodostuu kotimaassa. Kansainvälisessä taloudessa tuotannon päästöjen vähentäminen voi olla vain osa ratkaisua, koska tuotanto ja päästöt saattavat silloin vain siirtyä löyhemmän sääntelyn alueille. Varsinkin vauraissa maissa on välttämätöntä ohjata kulutusta kestävämpään suuntaan.
Kulutuksen ja julkisten hankintojen kestävyyden lisäämistä jarruttaa tiedon ja osaamisen puute. Sekä kuluttajille että usein myös julkisen sektorin päättäjille on usein epäselvää, mitkä tuotteet ja palvelut ovat kestävästi tuotettuja, ja hankintojen keskinäinen vertailu on hankalaa. Sertifiointi- ja bonusjärjestelmällä voidaan kannustaa ja helpottaa kestäviä valintoja sekä yksityisessä kulutuksessa että julkisissa hankinnoissa.
Etelä-Koreassa kestävyyssertifikaatin voi saada tuote tai palvelu, joka on keskimääräistä ympäristöystävällisempi. Sertifikaatti on voimassa rajoitetun ajan. Koska sertifikaatin voi saada vain keskimääräistä parempi tuote tai palvelu, johtaa järjestelmä automaattisesti kriteerien kiristymiseen aikaa myöten markkinaehtoisesti. Tämä kannustaa firmoja innovaatioihin.
Pelkkä tieto, vaikkapa ympäristömerkkien muodossa, ei riittävästi vaikuta ihmisten valintoihin ja kulutustottumuksiin. Vapaaehtoiset eettiset valinnat ovat arvokkaita, mutta suurempaan vaikuttavuuteen tarvitaan kannustimia. Korealainen "vihreä luottokortti" on nopeasti levinnyt miljoonien ihmisten käyttöön ja laajentaa jatkuvasti suosiotaan.
Kysymys ei ole mistään varsinaisesta kortista vaan mihin tahansa sähköiseen maksuvälineeseen liitetystä ominaisuudesta, jolla kuluttajia kannustetaan tekemään kestävämpiä valintoja maksamalla bonuksia sertifioitujen tuotteiden ja palveluiden käytöstä. Kuluttaja saisi siis bonusta ostaessaan vaikkapa julkisen liikenteen lippuja tai hyväksytyillä ympäristömerkeillä valittuja tuotteita. Järjestelmä on eräässä mielessä vaihtoehtoinen tapa toteuttaa kestävän kehityksen ALV, kun tietyistä tuotteista saisi bonusta tavallaan veronalennuksena.
Mikäli Suomessa löydettäisiin EU-lainsäädännön kanssa yhteensopivat tavat toteuttaa edellä kuvatut mallit, olisi niillä edellytyksiä levitä laajempaankin käyttöön. Sitran raporttia mukaillen Suomessakin tulisi kulutuksen ja julkisten hankintojen kautta:
- lisätä vihreiden tuotteiden ja palveluiden kysyntää ja tarjontaa
- vahvistaa vihreiden tuotteiden ja palveluiden tutkimus- ja tuotekehitystyötä
- edistää yritysten kilpailukykyä markkinoilla, joilla ekologisten tuotteiden kysyntä kasvaa sekä yksityisen että julkisen sektorin hankintapäätöksissä
- luoda laajemmin EU:n alueelle käyttöön otettavissa olevia toimintamalleja, joilla edistetään ilmastonmuutoksen torjuntaa ja kestävää kehitystä laajemmin.
Elinkeinopolitiikka on kokonaisuus
Kansallisen elinkeino- ja teollisuuspoliittisen strategian pitää perustua ennustettavaan, kasvua tukevaan ja vakaaseen talouspolitiikkaan.
Tulevaisuuden kannalta tärkeät alat tarvitsevat rohkeita avauksia ja panostuksia. Palveluiden ja matkailun lisäksi kierto- ja jakamistalouden on kuuluttava seuraavan hallituksen tärkeysjärjestyksen kärkeen. Kiertotalous vauhdittaa talouden uudistumista sekä kestävää energia- ja ilmastopolitiikkaa. Sen maailmanlaajuinen kasvupotentiaali on moninkertainen biotalouteen verrattuna. Suomessa perinteinen biotalous ja puun käyttö rajoittuvat pitkälti metsäteollisuuden raaka-ainehuoltoon, energian tuotantoon ja maatalouteen. Lähtökohtana pitää olla puun jalostaminen mahdollisimman pitkäikäiseksi ja korkean jalostusarvon tuotteeksi. Suomen EU:n puheenjohtajuuskaudella kierto- ja jakamistaloudesta on tehtävä koko EU:n prioriteetti.
Suomalainen liikennepolitiikka on ollut liian lyhytnäköistä. Suunnitelmia tehdään vain neljän vuoden hallituskausiksi, kun esimerkiksi muissa Pohjoismaissa hankkeet katsotaan ainakin seuraavan 12 vuoden ajanjaksolle. Tavoitteena pitää olla pidemmän aikavälin suunnittelu ja Suomen tavoitteiden rohkea esiintuonti.
Suomen maantieteellinen asema Aasian ja Euroopan välillä on osattava hyödyntää täysimääräisesti sekä kytkettävä Venäjä mukaan. Kun ennen olimme logistiikassa mertentakainen saari, tulevaisuudessa olemmekin Aasian ja Euroopan solmukohta. Suomi ei ole onnistunut saamaan eurooppalaista väylärahoitusta (TEN-T) johtuen jo siitä tosiasiasta, että Suomessa ei ole valmiita suunnitelmia, joille hakea rahoitusta.
Jäämeren rata kiinnostaa laajasti Eurooppaa ja on siksi hanke, jota pitää rohkeasti viedä eteenpäin. Arktisen alueen mahdollisuuksia pitäisi edistää huomattavasti voimakkaammin myös kansainvälisissä yhteyksissä. Toimiva pohjoinen infrastruktuuri parantaa elinkeinoelämän kilpailukykyä sekä edistää kansainvälistymistä.
Kaivosteollisuudella on väliä, tarvitaan selkeämpää sääntelyä
Suomen kallioperän raaka-ainepotentiaali on globaalissa mittakaavassakin houkutteleva. Vastaavasti kaivostoiminnalla on merkittäviä kansantaloudellisia vaikutuksia. 10 vuoden aikana kaivosten kehittämiseen on investoitu noin 3 miljardia euroa ja malminetsintään noin 600 miljoonaa euroa. Pääosa investoinneista on kohdistunut Itä- ja Pohjois-Suomeen. Alan voimakasta kehitystä kuvaavat myös tällä hetkellä meneillään olevat investoinnit kaivosten pitkäjänteiseksi kehittämiseksi: Kemin kaivos 250 milj. euroa, Kittilän kaivos 160 milj. euroa ja Kevitsan kaivos 80 milj. euroa.
Eduskunta hyväksyi keväällä Kanadan sekä Euroopan unionin talous- ja kauppasopimuksen, CETA:n. Eduskunta edellyttää, että kaivoslain uudistamista on arvioitava ennen kuin CETA tulee voimaan.
Kaivoslain arvioinnille on myös muita perusteita. Suomessa verotetaan kaivostoimintaa kansainvälisesti katsoen kevyesti. Meiltä puuttuu malmien arvoon perustuva kaivosrojaltivero, joka on käytössä lähes kaikissa merkittävissä kaivosmaissa. Kohtuullisesti korkeampi verotus ei estäisi uusia kaivosinvestointeja, minkä osoittavat muiden kaivosmaiden kokemukset. SDP:n vaihtoehtobudjettiin sisältyy esitys ja arvio kaivosrojaltiverosta, joka olisi 2 % liikevaihdosta ja jota sovellettaisiin metallimalmien louhinnan toimialalla. Vero tuottaisi vuositasolla noin 15 miljoonaa euroa.
Kaivosteollisuus työllistää ja luo kuntiin elinvoimaa. Samalla kaivosten ympäristövaikutukset ovat laajoja ja pitkävaikutteisia. Kaivosteollisuuden on saatava laaja hyväksyntä paikallisten asukkaiden keskuudessa. Oikeusvaikutteinen yleiskaava tulisikin säätää kaivosluvan myöntämisen edellytykseksi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 88
Eduskunta edellyttää, että hallitus aloittaa kaivoslain uudistamisen valmistelun tavoitteena lisätä kaivostoiminnan paikallista hyväksyttävyyttä ja kunnan määräysvaltaa kunnan alueelle kaivosta suunniteltaessa sekä selkeyttää ennallistamisvastuita kaivostoiminnan loppuessa ja arvioida valtausperiaatteen toimivuus ja vaihtoehdot.
Aidosti aktiiviseen työvoimapolitiikkaan
Aktiivisen työvoimapolitiikan resurssit ovat Suomessa paljon vähäisemmät kuin muissa Pohjoismaissa. Kun suhdanneluontoinen työttömyys pienentyy, yhä useamman työttömän työllistymisen esteenä on jokin työmarkkinakelpoisuutta alentava tekijä. Tällaisessa tilanteessa oleva työtön tarvitsee tukea ja palveluita, pitkittyneen työttömyyden taustalla usein olevat moninaiset ongelmat eivät rankaisemalla ratkea.
Samalla kun aktiivisen työvoimapolitiikan resursseja on leikattu, on hallitus rakentanut työvoimapolitiikan aktiivimallin, jossa työttömän toimeentuloa voidaan leikata, vaikka hän olisi tehnyt parhaansa työllistyäkseen. Mallissa on järkeä vain, jos uskoo työttömyyden johtuvan suuressa määrin työhaluttomuudesta. Muutamasta kohua herättäneestä lehtiotsikosta huolimatta laajasta työhaluttomuudesta ei Suomessa ole mitään näyttöä.
Hallituksen valmistelema "kasvupalveluiden" malli rikkoo työvoimapalvelut kahdesta suunnasta. Valtakunnallinen strateginen ohjaus uhkaa jäädä erittäin heikoksi, jos työvoimapalvelut työnnetään maakunnille ilman sille erityisesti osoitettua rahoitusta tai kannustinta hoitaa työvoimapolitiikkaa hyvin.
Tilanne, jossa työllistämisen vastuu sysätään yrityksille ja työttömille itselleen aina vain pahemmilla rangaistuksilla, hyödyttää yksityisiä työvoimapalveluita, muttei palveluiden tarvitsijoita.
Vaarana on, että ollaan matkalla kohti ulkoistettuja konsulttitoimistojen halpapalveluita, joiden ennustettavasta toimimattomuudesta työttömiä sitten syyllistetään, millä seuraavaksi oikeutetaan uudet tiukemmat sanktiot työttömille.
Siinä, missä muissa Pohjoismaissa panostetaan aktiiviseen työvoimapolitiikkaan, Suomessa rahaa kuluu enemmän passiivisiin etuuksiin. Helpoin tapa lisätä aktiivisen työvoimapolitiikan resursseja olisi käyttää nykyisiä passiivietuusmenoja laajemmin esimerkiksi palkkatuen rahoitukseen. Lisäksi SDP lisäisi ammatillisen työvoimakoulutuksen ja kotouttamiskoulutuksen resursseja ja vahvistaisi nuorisotakuun toimeenpanoa.
Järjestöillä on tärkeä rooli etenkin kaikkein vaikeimmin työllistyvien ihmisten työpaikkojen tarjoajina. Hallitus on keinotekoisesti rajannut järjestöiltä mahdollisuuksia tarjota vaikeasti työllistyville töitä, kun se rajaa niihin palkkatuella työllistettävien ihmisten määrää keinotekoisesti 4 000 henkilöön. Vaikka monilla alueilla resursseja sinänsä olisi, niitä ei voida käyttää, koska henkilötyövuosirajoite on täynnä. Tämä turha normi tulisi purkaa välittömästi.
Työllisyyden kuntakokeilut käynnistyivät syksyllä 2017, ja niiden on tarkoitus kestää vuoden 2018 loppuun. Kuntakokeiluissa on lyhyessä ajassa saavutettu hyviä tuloksia. Työvoiman kohtaanto-ongelmat ja korkea työttömyys keskittyvät suurimmille kaupunkiseuduille, joista osa on alueellisten kokeilujen piirissä. Hallitus on kuitenkin päätynyt lopettamaan toimiviksi osoittautuneet kuntakokeilut kesken kaiken. Kokeilujen lopettaminen kesken vähentää myös kuntien käyttämiä resursseja pitkäaikaistyöttömien työllistämiseen — niiden arvoksi on laskettu noin 1 000 miljoonaa euroa. SDP esittää, että kuntakokeiluja tulisi jatkaa.
Palkkatukiseteli käyttöön
SDP on jo pitkään esittänyt ns. Rinteen mallin mukaisen työllistymissetelin käyttöönottoa. Mallissa työnhakija saisi automaattisesti saamansa työttömyysetuuden perusturvaa tai ansioturvan perusosaa vastaavan työllistymissetelin (704 euroa/kk), joka olisi hyödynnettävissä työnantajan palkkakustannusten tukemiseen. Tämä helpottaisi työpaikkojen löytämistä niille, joille se on vaikeaa, ja suuntaisi työttömyyden hoidon kustannuksia passiivimenoista aktiiviseen suuntaan. Seteli rahoitettaisiin vastaavalla tavalla kuin työnhakijan työttömyysetuus nykyisin. Työttömyysetuuden sijasta ihminen saisi tuen palkkatukena.
SDP:n kuntapohjainen työllisyysmalli osana kasvupalveluja
SDP:n vaihtoehdossa työllisyydestä huolehtivat kunnat ja aluehallinto yhteistyössä. Työllisyyden hoito toteutetaan lähipalveluna, kun taas työllisyyden edellytysten luomisen vastuu on jaettu valtion, kunnan ja aluehallinnon kesken.
SDP:n mallissa työvoimapolitiikkaa kehitetään pohjoismaiseen suuntaan. Henkilökohtaista ja tarvittaessa monialaista palvelua kehitetään tukemaan ihmisiä haastavissa elämäntilanteissa. Työvoimapolitiikan palvelut viedään paikalliselle tasolle. Työvoimapolitiikan erittäin menestyksekkäitä paikallisia ja kuntakokeiluja laajennetaan valtakunnalliseksi malliksi.
Työvoimapolitiikassa tarvitaan valtakunnallista strategista ohjausta työelämän nopeasti etenevien rakenteellisten muutosten hallitsemiseksi ja koska työvoimapolitiikka, oikein toteutettuna, on erittäin merkittävä suhdannepoliittinen työkalu. Strategian jalkauttaminen toimenpiteiksi on kuitenkin viisainta toteuttaa paikallisesti, koska kunnissa ja kaupungeissa on paras tietämys työssäkäyntialueen olosuhteista. Kunnissa ja kaupungeissa ihmiset voidaan kohdata ja heitä palvella henkilökohtaisesti.
Paikallisten työllisyyspalveluiden toteuttamiseksi kuntavetoisista TYP-keskuksista kehitetään suomalainen monialainen JOB-center-malli. Paikalliselle tasolle jalkautetut työvoimapalvelut riittävillä henkilöresursseilla ja monialaisella tuella rakennetaan kuntapohjaisesti toimiviksi havaittujen TYP-keskusten varaan. Palkkatuen käyttöä laajennetaan yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa niin, ettei vaaranneta toisaalta työehtosopimusten mukaista työtä tai vääristetä kilpailua. Paikalliseen yrityselämään kytkeytyneillä työvoimapalveluilla on myös parhaat edellytykset ohjata palkkatuen asianmukaista käyttöä.
Uusien keskusten vastuulla on työttömien palvelutarpeen arviointi, jonka pohjalta tehdään aktivointisuunnitelma. Keskusten vastuulle tulee työllisyyspalveluiden lisäksi myös harkinnanvarainen toimeentulotuki. Julkinen ja kolmannen sektorin tuotanto turvataan rakenteessa, jossa työttömiä voidaan auttaa monipuolisesti ja monialaisesti. Pitkän aikavälin tavoitteeksi otetaan aktiivisen työvoimapolitiikan resurssien nostaminen muiden Pohjoismaiden tasolle.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 89
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle esityksen työttömyysetuuden käyttämisestä työllistymissetelinä Rinteen mallin mukaisesti.
Vastalauseen lausumaehdotus 90
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen työllisyyden kuntakokeilun jatkamisesta ja sen laajentamisesta vähitellen valtakunnalliseksi niin, että siihen pääsevät osallistumaan kaikki halukkaat kunnat. Kokeilun jatkamiseen on osoitettava riittävät määrärahat.
Työntekijöiden ja työpaikkojen kohtaamista parannettava
Talouden kasvu ja työllisyyden vähittäinen kohentuminen ovat jakautuneet varsin epätasaisesti maakuntien kesken, ja vaarana on, että alueelliset erot jyrkkenevät entisestään. Työvoiman liikkuvuutta on lisättävä samalla, kun perheiden elämäntilanteet huomioidaan nykyistä paremmin.
"Äkillisiin rakennemuutoksiin" reagoimisesta on siirryttävä ennakoivaan varautumiseen, jossa eri alojen ja alueiden haasteisiin vastataan jo ennen yritysten suuria henkilöstön vähennys- tai lisäystarpeita. Tässä tarvitaan mittavia panostuksia ammatilliseen peruskoulutukseen sekä uudelleen- ja muuntokoulutukseen ja yritysten ja työnantajien parempaa sitoutumista ja tukea mm. asunnon saannissa ja työmatkaliikenteen tukemisessa.
Pula osaavasta työvoimasta ja korkea työttömyys on yhtäaikainen haaste purettavaksi. Tarvitaan kuntarajat ylittäviä elinkeino-, investointi- ja koulutuspoliittisia tavoitteita sekä maakunnallisia rakennemuutosohjelmia. Jokaisen maakunnan on laadittava ja sitouduttava yhteisesti hyväksyttyyn rakennemuutosohjelmaan.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 91
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin aluetalouden, paikallisen elinkeinoelämän ja positiivisen rakennemuutoksen vahvistamiseksi tasapuolisesti koko maassa. Tällä luodaan mm. edellytyksiä työvoiman liikkuvuudelle ja työpaikkojen ja työntekijöiden paremmalle kohtaamiselle.
Sujuvoitetaan osaajien maahanmuuttoa
Suomen on kilpailtava osaavasta työvoimasta. Kilpailussa täytyy panostaa osaajien houkutteluun ja luoda sille kunnon olosuhteet, sillä aina riittävää osaamista tai henkilökuntaa ei ole Suomessa saatavilla. Työperäisen muuton esteitä tulee poistaa, jotta osaavaa työvoimaa on helpommin saatavilla siellä, missä sitä tarvitaan.
Työperäisen maahanmuuton sujuvoittaminen edellyttää erityisesti lupaprosessien nopeuttamista ja sujuvoittamista. Nykyisin jopa yli vuoteen venyvät odotusajat ovat suurta tuhlausta. Hallituksen toimet ovat jääneet vähäisiksi. SDP esittää, että työperäisen maahanmuuton lupaprosessien tehostamiseksi TE-toimistojen resursseja lisätään 5 miljoonaa euroa.
SDP edistäisi työperäistä maahanmuuttoa myös verotuksella siten, että ulkomailta Suomeen muuttaville korvatut muuttokustannukset katsottaisiin verovapaiksi kustannusten korvauksiksi. Näin niistä ei tarvitsisi maksaa ansiotuloveroa, mikä auttaisi kasvuyrityksiä saamaan osaajia ulkomailta. Vastaavasti muuttokustannukset saisi vähentää verotettavasta tulosta silloin, kun työnantaja ei niitä korvaa. Vähennyskelpoisia olisivat vain todelliset muuttokustannukset, ja uudistus koskisi vain muuttoja, joiden taustalla on osoitetusti työn tai yrittämisen aloitus Suomessa. Uudistuksen kustannus olisi ensivaiheessa arviolta muutamia miljoonia euroja. Kokemusten perusteella voidaan arvioida, tulisiko uudistus laajentaa myös maan sisäisiin työperäisiin muuttoihin.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 92
Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy välittömästi valmistelemaan poikkihallinnollista ohjelmaa, jolla edistetään kansainvälisten huippuosaajien rekrytointia Suomeen, jotta kasvuyritysten toimintaedellytyksiä parannetaan ja pk-yritysten vientiä lisätään. Erityistä huomiota on kiinnitettävä työntekijäperheiden palveluihin ja työnantajan maksamien muuttokustannusten korvauksien vapauttamiseen verosta.
01. Hallinto
01. Työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Talousrikollisuus ja harmaa talous aiheuttavat Suomelle satojen miljoonien eurojen menetykset veroihin ja maksuihin. Tämä heikentää hyvinvointivaltion rahoituspohjaa ja haittaa tervettä yritystoimintaa. Tavoitteena tulee olla, että Suomi on kärkimaa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa. Harmaan talouden torjunta on pitkäjänteistä toimintaa, minkä vuoksi viime vaalikaudella kärkihankkeena toteutettua torjuntatyötä tulisi jatkaa ja osoittaa siihen tarvittavat määrärahat työ- ja elinkeinoministeriölle.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 32.01.01 lisätään 1 000 000 euroa työ- ja elinkeinoministeriön toimintamenoihin.
20. Elinkeino- ja innovaatiopolitiikka
40. Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukeminen (arviomääräraha)
Luovien alojen kasvuohjelma
Luovilla aloilla toimivat yritykset ovat tyypillisesti hyvin pieniä. Luovien alojen liiketoiminta voidaan moninkertaistaa, kunhan löydetään oikeat liiketoiminta-aihiot, saatetaan yhteen tekijät ja tuotteistajat sekä opitaan luomaan arvoa tekijänoikeuksille.
Kirja-alalle on syntynyt viime vuosina agentuureja, välitysorganisaatioita, jotka kokoavat, tuotteistavat ja markkinoivat teossalkkuja maailmalla. Monilla muilla aloilla tekijät joutuvat yksin myymään tuotteitaan. Business Finlandin ohjelmia on tarpeen täydentää hankkeella, jossa mm. synnytetään tuotteistusyrityksiä, joilla on rahkeita tuotekehittelyyn ja vientiin. Ne kykenevät hyödyntämään tehokkaasti kulttuurivientipanostuksia, jotka palautetaan opetusministeriön määrärahoihin. Myös tekijänoikeustulon verotusta muuttamalla voidaan edistää luovien alojen liiketoimintaa ja kansainvälistymistä. Olemme ehdottaneet luovien alojen kasvuohjelmaan viittä miljoonaa euroa.
Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukeminen
Suomen talous perustuu korkeaan osaamiseen ja innovaatioihin. Korkean teknologian ja jalostusarvon osuus Suomen viennistä on laskenut huolestuttavasti. Hallitus on lisännyt tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukea vuoden 2019 talousarviossa, mutta kokonaismäärä on alempi kuin vaalikauden alussa. Innovaatiot, jotka vauhdittavat talouskasvua, investointeja ja työllistämistä, ovat olennaisia tulevaisuuden menestykselle. Valtion osuus T&K&I-tuista on laskenut viime vuosina selvästi ja olemme jääneet verrokkimaiden panostuksiin nähden huomattavasti jälkeen. Suomi on menettänyt asemansa innovaatiotoiminnan edelläkävijänä. Ilman lisäpanostuksia tutkimukseen ja tuotekehitykseen on Suomi vaarassa jäädä globaalissa arvoketjussa sivurooliin. Meidän on kyettävä vauhdittamaan teknologista kehitystä ja haettava voimakkaammin osaamispohjaista kasvua.
Tieteellinen tutkimus on osoittanut, että tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan kohdistettavat tuet ovat tukimuodoista tehokkaimpia. Uusiin innovaatioihin kohdistuvilla tuilla voi parhaimmillaan olla merkittäviä vaikutuksia kasvulle, työllisyydelle ja talouden uudistumiselle. Ilmastonmuutoksen torjuntaan tarvitaan kaikki keinot, ja teknologiset ratkaisut ovat tärkeässä asemassa. Kiertotalous ja sen vauhdittamiseen tähtäävät keksinnöt, prosessit ja tuotteet ovat niin ikään olennaisia, jotta talous voi kasvaa kestävällä tavalla ja luonnonvaroja hyödynnetään tehokkaasti.
Tarvitaan myös T&K&I-tukien kohdentumisen uudelleenarviointi. Koska vaikuttavuudeltaan parhaiksi tuiksi on arvioitu erityisesti aloittaville ja pienille yrityksille suunnatut tuet, tulisi jatkossa myös T&K&I-tukia kohdistaa painokkaammin tälle sektorille.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 32.20.40 lisätään 20 000 000 euroa ja momentin päätösosaan lisätään maininta, että momentin määrärahasta kohdistetaan 2 000 000 euroa kiertotaloutta edistäviin hankkeisiin ja
että momentille 32.20.40 lisätään 3 000 000 euroa luovien alojen kasvuohjelmaan.
30. Työllisyys- ja yrittäjyyspolitiikka
01. Työ- ja elinkeinotoimistojen toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Työllisyyttä edistävä kuntakokeilu
Hallituksen kuntakokeilut päättyvät, vaikka lain valmistelun yhteydessä jo tiedettiin kokeiluajan olevan lyhyt sekä näköpiirissä oli jo, että mahdollinen maakuntauudistuksen voimaantulon aikataulu oli ylioptimistinen. Nyt tiedetään, että maakunnat ovat toiminnassa aikaisintaan 1.1.2020. Aikaväli on siis pitkä ennen kuin maakunnat toimivat. Kuntakokeiluissa on saavutettu rohkaisevia tuloksia — etenkin Pirkanmaalla, johon pelkästään Tampereen kaupunki investoi 10 miljoonaa euroa.
Työttömien haastattelut kasvokkain, ilman ryhmähaastatteluja ovat avainasemassa onnistuneessa polussa takaisin työelämään. Hallituksen lupaamat haastattelut näyttävät kuihtuneen usein nettiyhteydellä työttömän itse itselleen laatimaksi työllistymissuunnitelmaksi. Tämä ei ole oikeaa työvoimapolitiikkaa, etenkään vähänkään vaikeammin työllistyvien kohdalla — saati henkilöiden, joilla ei ole mahdollisuutta nettiyhteyden käyttöön.
Eduskunnassa käsittelyssä olevat sote- ja maakuntalait eivät mitenkään takaa, että nykyinen noin yhden miljardin euron kuntien panostus työllisyyden hoitoon säilyisi uudessa hallituksen ajamassa valtion aluehallinnon uudistuksessa. Eli rahoitus työllisyyteen tulee vähenemään.
Asiaa ei helpota mitenkään tuon rahoitusvajeen lisäksi pitkä siirtymäaika alueilla, joilla kokeilut ovat saavuttaneet hyviä tuloksia. Selvä tarve on niiden jatkamiselle, ettei alueilla jouduta esimerkiksi irtisanomaan kokeiluihin siirtyneitä kokeneita TE-toimistojen työntekijöitä. Siksi määrärahan lisäys tulee kohdistaa kuntien ja TE-toimistojen toimintamenoihin. Kokeilukulttuuria ei pidä käyttää työntekijöiden piilosaneerauksena itse työttömiksi tai alan palveluja tarjoaviksi pakkoyrittäjiksi.
Nuorisotakuu
Osana Juha Sipilän hallituksen kärkihanketta "Nuorisotakuusta yhteisötakuun suuntaan" luotujen nuorten Ohjaamo-palvelupisteiden vakiinnuttaminen jatkuu talousarvioesityksen mukaan. Nuoriin kohdennettujen tulosperusteisten hankintojen lisäämisen tavoitteena on saada 10 000 alle 30-vuotiasta palvelujen piiriin.
Alkuperäisen nuorisotakuun tavoite oli, että kaikki alle 25-vuotiaat terveet nuoret ovat työssä, koulutuksessa tai muiden työvoimapoliittisten palveluiden piirissä eli ei yhtään työttömänä saati pitkäaikaistyöttömänä.
Hallituksen valitsema linja on osoittautunut virheelliseksi, sillä huolimatta hyvästä työllisyyskehityksestä ovat alle 25-vuotiaiden 2—3 vuotta, 3—4 vuotta ja yli 5 vuotta työttömänä olleiden määrät kasvaneet Sipilän hallituksen aikana.
Osaajien maahanmuuttoa on sujuvoitettava
Suomen on kilpailtava osaavasta työvoimasta. Kilpailussa täytyy panostaa osaajien houkutteluun ja luoda sille kunnon olosuhteet, sillä aina riittävää osaamista tai henkilökuntaa ei ole Suomessa saatavilla. Työperäisen muuton esteitä tulee poistaa, jotta osaavaa työvoimaa on helpommin saatavilla siellä, missä sitä tarvitaan.
Työperäisen maahanmuuton sujuvoittaminen edellyttää erityisesti lupaprosessien nopeuttamista ja sujuvoittamista.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 32.30.01 lisätään 5 000 000 euroa työperäisen maahanmuuton lupaprosessien nopeuttamiseen ja että hyväksytään seuraava lausuma:
Vastalauseen lausumaehdotus 93
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen työperäisen maahanmuuton lupaprosessien tehostamisesta ja lisää TE-toimistojen resursseja lupien käsittelyyn viidellä miljoonalla eurolla.
51. Julkiset työvoima- ja yrityspalvelut (siirtomääräraha 2 v)
Järjestöjen palkkatuki
Vuoden 2018 talousarvioesityksessä hallitus esitti ja vei eduskunnassa läpi järjestöille maksettavan palkkatuen 3 000 henkilön enimmäismäärän. Nyt hallitus esittää enimmäismäärän nostoa 4 000 henkilötyövuoteen vuodelle 2019.
Tämä lähinnä järjestöjen työllistämiseen tähdätty leikkaussäännös vaikeutti ja tulee vaikeuttamaan juuri vaikeimmassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymistä. Kolmannen sektorin toimijoiden 100 %:n palkkatuen 3 000 hengen kiintiö on johtanut siihen, että järjestöt eivät enää työllistä yhtä paljon vaikeimmassa asemassa olevia kuin ennen. Se, että palkkatuettua työtä ohjataan enemmän yrityksiin, on positiivista, koska niillä on parhaat tulokset jatkotyöllistämisestä. Mutta se, että samaan aikaan ajetaan alas järjestöjen työllistämistä, johtaa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien työttömien palkkatyön tekemismahdollisuuksien kaventumiseen ja merkittävää yhteiskunnallista hyvinvointia lisäävän järjestötyön alasajoon. Rajoitus esimerkiksi vaikeuttaa palvelujen järjestämistä yksin asuville eläkeläisille arjen askareiden sujumiseen.
Esimerkiksi työpajojen kautta osatyökykyisten tai pitkään työttömänä olleiden paluu työelämään on palkkatuetulla työllä yksi reitti avoimille työmarkkinoille.
Työvoimapoliittinen kotouttamiskoulutus
Maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää suomen kielen, kirjoittamisen sekä suomalaisen työelämän lainalaisuuksien omaksuminen. Haasteelliseksi tilanteen tekee, jos jo oman äidinkielen luku- ja kirjoitustaito on huono tai välttävä. Tällöin oikopolun voi tarjota hyvin toteutettuna työyhteisön jäseneksi pääseminen, johon yhdistyy peruskoulutus. Etenkin maahanmuuttajanaiset ovat riskiryhmässä jäädä kokonaan kotiin lastenhoitoon, yhteiskunnan ja työelämän ulkopuolelle. Yhteiskunnallista ja alueellista segregaatiota tulee välttää kaikin mahdollisin keinoin, johon on jo olemassa ratkaisuja ja pystytään uusia löytämään kunkin alueen, kunnan tai kaupunginosan ominaispiirteistä sekä elinkeinorakenteesta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentin 32.30.51 päätösosaa muutetaan siten, että järjestöihin työllistettävien enimmäisraja 4 000 henkilöä sekä palkkakatto poistetaan,
että momentille 32.30.51 lisätään 5 000 000 euroa työllisyyttä edistävän kuntakokeilun jatkamiseen,
että momentin 32.30.51 perusteluita muutetaan siten, että määrärahaa voi käyttää myös nuorisotakuun palauttamiseen alkuperäisessä muodossaan kaikissa Suomen kunnissa,
että momentille 32.30.51 lisätään 10 000 000 euroa ammatilliseen työvoimapoliittiseen kotouttamiskoulutukseen ja että hyväksytään seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 94
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tehokkaampiin toimiin kotouttamisen edistämiseksi ympäri Suomea, osatyökykyisten työelämään osallistumisen helpottamiseksi sekä työkykyä edistävän kuntouttavan toiminnan parantamiseksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 95
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti toimenpiteisiin poistaakseen momentin 32.30.51 päätösosassa mainitun 4 000 henkilötyövuotta koskevan rajoituksen kolmannen sektorin toimijoille maksettavasta palkkatuesta.
40. Yritysten toimintaympäristö, markkinoiden sääntely ja työelämä
01. Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Kilpailu- ja kuluttajapolitiikan yhteisenä tavoitteena on terveet ja toimivat markkinat, joilla yritykset ja muut toiminnanharjoittajat toimivat vastuullisesti ja ottavat huomioon myös kuluttajien edut. Viime vuosina on ollut tavoitteena lisätä kilpailu- ja kuluttaja-asioiden yhteiskunnallista painoarvoa ja vaikuttavuutta. Kilpailu- ja kuluttajavirasto tukee omalta osaltaan harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan hyväksi tehtävää työtä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 32.40.01 lisätään 1 500 000 euroa Kilpailu- ja kuluttajaviraston toimintamenoihin.
50. Alueiden kehittäminen ja rakennerahastopolitiikka
42. Yritysten kehittämishankkeiden tukeminen (arviomääräraha)
Savonlinna on kärsinyt mittavista seurauksista Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksen opettajankoulutuslaitoksen lähdön myötä. Savonlinnasta lähti kerralla noin 900 opiskelupaikkaa ja reilut 100 työpaikkaa. Kun ottaa huomioon työpaikkojen kerrannaisvaikutukset, OKL:n lähtö on aiheuttanut noin 300 työpaikan menetyksen. Viidennes kaupungin kivijalkakaupoista on tyhjinä, opiskelija-asuntojen käyttöaste on romahtanut, ja asuntojen myynti on hidastunut. Useita kerrostaloja on jouduttu purkamaan. Näin mittavat ja äkilliset menetykset rapauttavat kaupungin elinkeinoelämää ja ennen kaikkea tulevaisuuden kehitystä.
Savonlinna ansaitsee tukipaketin, koska kaupungin elinkeinoelämän rakenteet ovat muuttuneet äkillisesti ja pysyvästi. Hallituksen päätöksellä tehty opiskelupaikkojen siirto on aiheuttanut kaupungille näköalattomuutta ja työttömyyttä. Savonlinnan työttömyysaste oli heinäkuussa 2018 Etelä-Savon maakunnan korkein, 12,7 prosenttia. OKL:n lähdön vaikutukset heijastuvat myös laajemmin Etelä-Savon maakuntaan. Lisärahoituksella on oleellinen merkitys uuden yritystoiminnan ja työpaikkojen luomisessa. Savonlinnan seudulla on kasvupotentiaalia muun muassa matkailun, metsä- ja puuteollisuuden sekä veneenrakentamisen parissa.
Lisäksi Savonlinnan kohdalla OKL:n lähtö on kaksinkertaistanut muuttoliikkeen pois kaupungin alueelta ja luonut nuorille asukkaille poikkeuksellista näköalattomuutta koulutuspaikkojen menetyksen myötä. Kuluvana vuonna muuttoliike Savonlinnasta on peräti kaksinkertaistunut viime vuodesta, jolloin muuttoliike oli historiallisen suurta. Savonlinnassa asuu noin 34 000 asukasta. Tukipaketin myötä yhä useampi yrittäjä ja perhe voisi jäädä Savonlinnaan, mikä puolestaan edistäisi kaupungin elinkeinoelämän kehitystä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 32.50.42 lisätään 3 000 000 euroa Savonlinnan seutukunnalle.
Pääluokka 33
SOSIAALI- JA TERVEYSMINISTERIÖN HALLINNONALA
Hallitus on heikentänyt pienituloisten ihmisten asemaa ja syventänyt köyhyyttä. Etuuksia saavien ihmisten tilanne on tällä hallituskaudella heikentynyt. Sosiaalietuuksien indeksileikkaukset alentavat edelleen ensi vuonna perusturvan ostovoimaa ja lisäävät eriarvoisuutta. Kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien korotukset ovat olleet jäässä koko hallituskauden, ja etuuksiin on tehty myös tasoleikkaus. Jäädytykset kohdistuvat kaikkiin perusturvaetuuksiin ja leikkaavat ensi vuonna perusturvaa noin 68 miljoonalla eurolla. Vuodesta toiseen kasautuvat indeksijäädytykset ja muut hallituskaudella tehdyt heikennykset esim. lääkekorvauksiin ja asumistukeen sekä asiakasmaksujen korotukset osuvat kipeästi kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin.
Indeksileikkaukset on vihdoin lopetettava
Esitämme, että kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien indeksitarkistukset tehdään pysyvän lainsäädännön mukaisesti.
Indeksileikkaukset kumuloituvat paitsi eri etuuksien kautta myös ajallisesti. Muutokset kohdentuvat herkästi samoille henkilöille ja kotitalouksille sekä erityisesti pitkään tiettyjä etuuksia saaville. Hallituksen politiikka lisää ja syventää köyhyyttä ja ajaa ihmisiä pitkäaikaisesti toimeentulotuen piiriin.
Esitämme myös, että hallituksen esittämät leikkaukset yleiseen asumistukeen jätetään tekemättä ja enimmäisasumismeno sidotaan takaisin vuokraindeksiin. Hallituksen esittämät leikkaukset ovat väärä lääke asumiskustannusten nousun hillitsemiseksi. Yleisen asumistuen keskeisin ongelma on tukea myönnettäessä hyväksyttävän vuokratason alhaisuus verrattuna markkinavuokriin. Ratkaisu ei voi olla asumistuen heikentäminen, mikä johtaa yhä useamman ihmisen kohdalla omavastuuosuuden kasvuun ja asumistuen korvaamiseen pitkäaikaisella, passivoivalla toimeentulotuella.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 96
Eduskunta edellyttää, että hallitus tekee välittömästi kokonaisarvioinnin leikkausten, kiristysten ja maksukorotusten kustannuksista yhteiskunnallemme ja vaikutuksista yksittäisten ihmisten ja ihmisryhmien asemaan ja sosiaaliseen hyvinvointiin sekä ryhtyy arvioinnin mukaisiin määrätietoisiin toimiin eriarvoisuuden kasvun pysäyttämiseksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 97
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy erityisiin toimiin osattomuuden ja syrjäytymiskehityksen nopeaksi pysäyttämiseksi ja turvaa kattavat mielenterveys- ja päihdepalvelut.
Vastalauseen lausumaehdotus 98
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin, jotta kansaneläkeindeksiin ja kuluttajahintaindeksiin sidottujen etuuksien ostovoima turvataan elinkustannusten kehityksen mukaisesti, ja että asumistuen taso turvataan vuokrien kehityksen mukaisesti.
Perhevapaat on uudistettava
Nykyinen perhevapaajärjestelmä ei huomioi perherakenteissa ja työelämässä tapahtuneita muutoksia. Etenkin äidit ovat pitkiä jaksoja poissa työelämästä, mikä paitsi alentaa työllisyyttä myös pahentaa naisten ja miesten välisiä palkkaeroja.
Perhevapaiden uudistaminen lasten ja perheiden ehdoilla on tehokas keino tasata hoitovastuuta, lisätä tasa-arvoa työmarkkinoilla ja parantaa samalla työllisyyttä. Perheet tarvitsevat nykyistä suurempaa joustoa vapaiden ja etuuksien käyttöön. Niiden on oltava yhtä toimivia kaikille perheille, sateenkaariperheistä ja yksinhuoltajista perinteisiin ydinperheisiin.
SDP:n perhevapaamallin ytimessä ovat yksilölliset ja joustavat vapaat kaikille perheille, naisten työurien tukeminen, paremmat mahdollisuudet isille lasten hoitoon ja mahdollisuus siirtää etuuksia myös muille kuin lapsen vanhemmille tilanteen ja perheen tarpeen mukaan.
SDP:n perhevapaamallissa kummallekin vanhemmalle taataan 3 kuukauden ansiosidonnainen vapaa. Sen lisäksi kuuden kuukauden osuus ansiosidonnaisesta vapaasta on mahdollista jakaa perheen itse valitsemalla tavalla vanhempien kesken. Lisäksi raskausrahalla taataan 28 päivän korotettu tuki heti syntymän yhteydessä. Jos työtuloja ei ole ollut, etuudet maksettaisiin vähimmäismääräisinä, kuten nykyisinkin. Näiden lisäksi vanhemmat saavat jaettavakseen haluamallaan tavalla vuoden verran euromääräistä vanhempainrahaa, jonka voi halutessaan myös puolittaa, jolloin sitä maksetaan vastaavasti pidempään.
Jotta perhevapaauudistuksella tavoiteltavat työllisyyshyödyt toteutuvat käytännössä, sen tueksi tarvitaan toimivaa varhaiskasvatusta ja toimivaa työllisyyspolitiikkaa. THL:n selvityksen mukaan yli kaksivuotiaita lapsia kotona hoitavista äideistä yli puolet on vailla työpaikkaa. Työpaikan löytäminen on monille heistä vaikeaa. Siksi työllistymisen tueksi tarvitaan myös aktiivisen työvoimapolitiikan palveluita, kuten koulutusta.
Epäreilu aktiivimalli on peruttava
Työttömyysturvan leikkaukset jatkuvat aktiivimallin pysyessä edelleen voimassa. Malli leikkaa työttömyysturvaa 4,65 % niiltä, jotka eivät löydä työpaikkaa tai eivät pääse aktiivitoimenpiteisiin. Aktiivinen työnhaku, koulutus ja kuntoutus ovat tärkeitä, mutta on väärin leikata perusturvaa ihmisiltä, jotka aktiivisuudestaan huolimatta eivät täytä aktiivimallin kriteereitä.
Työttömyysturva on riittämätön, ilmenee THL:n perusturvan riittävyyden arviointiraportista ja Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean raportista. Jo valmiiksi liian pieneen etuuteen tehtävä pienikin leikkaus ajaa työttömän yhä useammin toimeentulotuen varaan ja sen tuottamaan kannustinloukkuun, josta työllistyminen on entistä vaikeampaa.
Esitämme, että aktiivimalliin sisältyvä etuusleikkuri poistetaan.
Esitämme, että TE-toimistojen henkilökohtaista palvelua, palkkatuen käyttöä, järjestöjen työllistämisedellytyksiä, työvoimakoulutusta jne. kehitetään. Esitämme työllistämisen kynnyksen madaltamista ottamalla käyttöön työmarkkinatuen suuruinen työllistämisseteli ns. Rinteen mallin mukaisesti.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 99
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen aktiivimallin korvaavasta työllistymistä edistävästä mallista, joka kohtelee työnhakijoita yhdenvertaisesti ilman aktiivimallin byrokraattisia kriteerejä ja karensseja.
01. Hallinto
01. Sosiaali- ja terveysministeriön toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Suomi on hyvinvointiyhteiskuntana pääsääntöisesti hyvä paikka vanheta. Väestö myös elää pidempään, ja lisävuodet ovat terveempiä kuin ennen. Tilastollisesti tarkastellen ulkopuolisen avun tarve alkaa selkeämmin 80 ikävuoden jälkeen, jolloin toimintakyvyn heikkenemisen myötä etenkin kotiin vietävien palveluiden tarve lisääntyy, samoin kuin tarve palveluasumiseen. Myös muistisairauksien aiheuttamat palvelutarpeet lisääntyvät. Kaikki ikäihmiset eivät kuitenkaan saa tarvitsemaansa apua ja turvaa yhteiskunnalta, eikä kaikilla ole myöskään mahdollisuutta tukeutua puolison, lasten, muiden sukulaisten tai naapureiden apuun. Hyvinvointiyhteiskunnassamme esiintyy vanhusten hoivaköyhyyttä, kaltoinkohtelua ja jopa heitteillejättöä.
Ikäihmisten vaikutusmahdollisuuksiin on viime vuosina kiinnitetty enenevästi huomiota, mutta vieläkään ei ole perustettu vanhusasiavaltuutetun virkaa monista aloitteista ja adresseista huolimatta. Katsomme, että ikäihmisten kasvava joukko tarvitsee virallisen puolestapuhujan, vanhusasiavaltuutetun, joka on perehtynyt juuri heidän asioihinsa ja puolustaa ikäihmisten asemaa ja oikeuksien toteutumista yhteiskunnassa. Valtuutetun tehtäviin kuuluisivat muun muassa ikäihmisten asemaa parantavien ja yhteiskunnassa esiintyvien epäkohtien tunnistaminen ja aloitteiden tekeminen. Muina vaikuttamiskeinoina valtuutettu käyttäisi suosituksia, ohjeita ja neuvoja. Epäkohtien esille nostamisen lisäksi olisi tärkeää tuoda esille myös hyviä käytäntöjä. Yksi tärkeimmistä asioista vanhusasiavaltuutetun toimenkuvassa olisi kuitenkin ikäihmisten — myös paljon apua tarvitsevien — äänen esille nostaminen nykyistä kuuluvammin yhteiskunnalliseen keskusteluun.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 33.01.01 lisätään 100 000 euroa vanhusasiavaltuutetun viran perustamiseen ja että hyväksytään seuraava lausuma:
Vastalauseen lausumaehdotus 100
Eduskunta edellyttää, että hallitus perustaa vanhusasiavaltuutetun viran.
02. Valvonta
07. Työsuojelun aluehallintoviranomaisten toimintamenot (siirtomääräraha 2 v)
Työsuojeluviranomaisilla on tärkeä rooli harmaan talouden torjunnassa mm. työnteko-oikeuksien, työsopimuslain ja tilaajavastuulain valvonnassa. Työsuojeluviranomaisten tärkeään valvontatyöhön on lisättävä määrärahoja harmaan talouden torjumiseksi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 33.02.07 lisätään 1 500 000 euroa työsuojelun alueviranomaisten toimintamenoihin.
10. Perhe- ja asumiskustannusten tasaus, perustoimeentulotuki ja eräät palvelut
Hallituksen etuusleikkaukset ja -jäädytykset heikentävät syyperusteisen sosiaaliturvan ensisijaisuutta viimesijaiseen sosiaalihuollon toimeentulotukeen nähden. Toimeentulotuki on tarkoitettu väliaikaiseksi avuksi, mutta tällä hetkellä sitä käytetään kattamaan riittämättömiä ensisijaisia etuuksia, kuten asumistukea. Toimeentulotukijärjestelmässä ei ole samanlaisia aktivoivia elementtejä kuin ensisijaisissa etuuksissa, ja sen käyttö lisää kannustinloukkuja. Pitkäaikainen riippuvuus toimeentulotuesta passivoi ja köyhdyttää ihmisiä ja perheitä ja lisää syrjäytymisvaaraa.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan keskeiset lapsiperheille suunnatut tulonsiirrot, kuten lapsilisä, vanhempainpäiväraha ja kotihoidon tuki, ovat jääneet ostovoimaltaan jälkeen yleisestä hintojen ja ansiotulojen noususta. Noin puolessa köyhyysrajan alittavista lapsiperheistä kukaan ei käy ansiotyössä. Kun perheen kokonaistuloista suurin osa koostuu erilaisista tulonsiirroista, on köyhyysriski suuri.
Taloudellinen eriarvoisuus ilmenee lasten arjessa varsinkin kuluttamisen ja toimintamahdollisuuksien eroina. Perheen pienituloisuus saattaa johtaa lasten syrjimiseen, ryhmästä sulkemiseen ja kiusaamiseen. THL:n kohorttitutkimus vuonna 1987 syntyneistä, 21-vuotiaaksi asti rekisteriaineistojen avulla seuratuista lapsista kertoo, että jos vanhemmat olivat saaneet pitkään toimeentulotukea, lapsilla lisääntyivät vähäinen koulutus, mielenterveysongelmat, huostaanotot ja pienimuotoinen rikollisuus. Samoin lisääntyi toimeentulo-ongelmien kokeminen aikuisiässä. Lapsuuden olosuhteilla on siten huomattava vaikutus myöhempään hyvinvointiin.
Emme voi hyväksyä lapsiperheisiin kohdistuvia eriarvoistavia päätöksiä. Etuusleikkausten lisäksi näitä ovat esimerkiksi koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintamaksujen enimmäismaksujen kaksinkertaistaminen, varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen ja ryhmäkokojen suurentaminen varhaiskasvatuksessa sekä leikkaukset lasten ja nuorten koulutuksen ja erityisesti toisen asteen ammatillisen koulutuksen rahoitukseen. Katsomme, ettei lapsiperheisiin kohdistuvia etuus- ja palveluleikkauksia tule tehdä ennen kattavaa arviointia.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 101
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin lapsiköyhyyden poistamiseksi.
51. Lapsilisät (arviomääräraha)
Hallitus on lakkauttanut lapsilisien indeksisidonnaisuuden ja lisäksi teki niihin ylimääräisen ta-soleikkauksen vuonna 2017. Emme voi hyväksyä lapsiperheiden toimeentuloon vaikuttavia yksittäisiä leikkauksia, kun kattavat vaikutusarviot on jätetty toistuvasti tekemättä. Hallituksen päätökset heikentävät pienten etuuksien ostovoimaa ja lisäävät köyhyysriskiä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 102
Eduskunta edellyttää, että hallitus peruu hallituskaudella tekemänsä lapsilisien heikennykset ja arvioi politiikkansa vaikutukset lapsiperheiden toimeentuloon ja lapsiköyhyyteen.
53. Sotilasavustus (arviomääräraha)
Hallitus jatkaa leikkaamista pienimmistä etuuksista jäädyttämällä kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien indeksikorotukset. Emme hyväksy pienimpien etuuksien leikkaamista ja esitämme indeksijäädytyksen perumista.
54. Asumistuki (arviomääräraha)
Hallitus aikoo leikata yleisen asumistuen tasoa jatkamalla asumistukea myönnettäessä hyväksyttävien enimmäisasumismenojen jäädyttämistä. Hallitus on jäädyttänyt menot vuoden 2015 tasolle vuosien 2016—2018 budjeteissa. Lisäksi hallitus on alentanut enimmäisasumismenoja kuntaryhmissä 3 ja 4. Kuluvana vuonna hallitus on lisäksi sitonut enimmäisasumismenot elinkustannusindeksiin sen sijaan, että menot seuraisivat vuokraindeksiä.
Yleisen asumistuen keskeisin ongelma on tukea myönnettäessä hyväksyttävän vuokratason alhaisuus verrattuna markkinavuokriin. Asumistuen heikentäminen ja enimmäisasumismenojen jäädyttäminen tarkoittavat yhä useamman ihmisen omavastuuosuuden kasvamista. Monet asumistuen saajat joutuvat paikkaamaan matalaa asumistukeaan turvautumalla pitkäaikaiseen toimeentulotukeen. Jo aiemmat hallituksen päätökset ovat lisänneet toimeentulotuen tarvetta. Toimeentulotuen pitkäaikainen käyttö lisää ihmisten köyhyyttä ja on kannustinloukkujen purkamista ajatellen väärä ratkaisu. Yhteiskuntapoliittisesti kestävämpi ratkaisu on ensisijaisten etuuksien hyvä taso, jolloin viimesijainen toimeentulotuki vastaa pääsääntöisesti akuutteihin taloudellisiin tuen tarpeisiin. Toisaalta, kun perustoimeentulotuen maksatus on siirretty vuoden 2017 alusta kunnista Kelaan, on tuen saajien asema osittain heikentynyt mm. asumiskustannusten huomioimisen kiristyneiden tulkintojen vuoksi. Pidämme tärkeänä tavoitteena asumiskustannusten nousun hillitsemistä, mutta mielestämme on väärin tavoitella sitä heikentämällä etuuden saajien arkista toimeentuloa.
Sosialidemokraatit haluavat kehittää asuntopolitiikkaa ja asumisen tukijärjestelmiä suunnitelmallisesti osana kestävää yhteiskuntaa. Esitämme, että ensi vuoden budjetin leikkaukset asumismenojen sitomisesta elinkustannusindeksiin (8 miljoonaa euroa) ja enimmäisasumismenon jäädyttäminen (8 miljoonaa euroa) perutaan.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 103
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin, jotta yleisen asumistuen saajien tukea ei heikennetä.
55. Elatustuki (arviomääräraha)
Hallitus jatkaa leikkaamista pienimmistä etuuksista jäädyttämällä kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien indeksikorotukset. Emme hyväksy pienimpien etuuksien leikkaamista ja esitämme indeksijäädytyksen perumista.
57. Perustoimeentulotuki (arviomääräraha)
Perusturvan indeksijäädytys ja -leikkaukset heikentävät syyperusteisen sosiaaliturvan ensisijaisuutta viimesijaiseen sosiaalihuollon toimeentulotukeen nähden. Pidemmällä aikavälillä kehitys johtaa syyperusteisen perusturvan ja asumistuen merkityksen vähenemiseen ja vastaavasti tarveharkintaisen ja kotitalouskohtaisen toimeentulotuen roolin kasvamiseen toimeentuloturvassa ja asumisen tuissa.
Toimeentulotukijärjestelmässä ei ole samanlaisia aktivoivia elementtejä kuin ensisijaisissa etuuksissa, ja sen käyttö lisää kannustinloukkuja. Pitkäaikainen riippuvuus toimeentulotuesta passivoi ja köyhdyttää ihmisiä ja perheitä ja lisää syrjäytymisvaaraa.
Hallituksen toimenpiteiden seurauksena toimeentulotuesta on tullut ensisijaisia etuuksia korvaava etuus, vaikka sen tarkoitus on toimia viimesijaisena tuen muotona. Tämä muuttaa koko sosiaaliturvajärjestelmän perustaa ja toiminnan logiikkaa.
Jos ensisijaisiin perusturvaetuuksiin ei tehdä hallituksen esittämiä leikkauksia, tarve toimeentulotukeen vähenee merkittävästi ja tuen rooli viimesijaisena tukimuotona pysyy selkeämpänä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 104
Eduskunta edellyttää, että hallitus ei tee ensisijaisiin etuuksiin esittämiään leikkauksia, jolloin toimeentulotukimenot vähenevät merkittävästi.
20. Työttömyysturva
50. Valtionosuus työttömyysetuuksien ansioturvasta ja vuorottelukorvauksesta (arviomääräraha)
Hallitus jatkaa leikkaamista indeksiturvasta. Sosiaalietuuksien indeksileikkaukset alentavat edelleen ensi vuonna perusturvan ostovoimaa ja lisäävät eriarvoisuutta. Indeksit ovat olleet jäädytettyinä koko hallituskauden — paitsi miinusmerkkisen indeksitarkistuksen vuonna 2016, jolloin etuuksien tason annettiin laskea indeksin mukaisesti — mikä on jo merkittävästi vaikuttanut etuuksien tasoon. Vuodesta toiseen kumuloituvat leikkaukset ja muut leikkaukset esim. lääkekorvauksiin ja asumistukeen sekä asiakasmaksujen korotukset osuvat kipeästi kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Emme voi hyväksyä indeksijäädytystä ja esitämme tukien maksamista pysyvän lainsäädännön mukaan.
Työttömyysturvan leikkaukset jatkuvat myös aktiivimallin myötä. Malli leikkaa työttömyysturvaa 4,65 % niiltä, jotka eivät löydä työpaikkaa tai eivät pääse aktiivitoimenpiteisiin. On tärkeää tukea ihmisen aktiivisuutta työnhakuun ja koulutukseen, mutta hallituksen malli tarkoittaa käytännössä leikkausta myös silloin, kun aktiivisuutta osoittaa, mutta työtä tai aktivointitoimia ei ole tosiasiallisesti saatavilla, tai jos terveydentila ei mahdollista työllistymistä. Leikkuri kohdistuu helposti heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin, joille satunnainen aktivoituminen töiden pariin on erityisen vaikeaa. Työttömyysturvan leikkaaminen ei ole oikea keino ihmisten aktivointiin ja työllisyyden parantamiseen. Siksi emme voi hyväksyä aktiivimalliin sisältyvää työttömyysturvan leikkaamista.
SDP esittää työllistämisen kynnyksen madaltamista ottamalla käyttöön työmarkkinatuen suuruinen työllistämisseteli ns. Rinteen mallin mukaisesti. Tämän työnantajalle maksettavan, kuukaudessa 700 euron suuruisen työllistämissetelin saisi työllistymisen tukemiseen puolen vuoden ajalta. Esitämme, että työllistymisseteli rahoitetaan työttömyysturvamenoista, jolloin työttömyyden sijaan raha suunnataan työllisyyden rahoitukseen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 105
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin, jotta ansiosidonnaista päivärahaa ei heikennetä.
52. Valtionosuus työttömyysetuuksien perusturvasta (arviomääräraha)
Hallitus jatkaa leikkaamista indeksiturvasta. Sosiaalietuuksien indeksileikkaukset alentavat edelleen ensi vuonna perusturvan ostovoimaa ja lisäävät eriarvoisuutta. Indeksit ovat olleet jäädytettyinä koko hallituskauden — paitsi miinusmerkkisen indeksitarkistuksen vuonna 2016, jolloin etuuksien tason annettiin laskea indeksin mukaisesti — mikä on jo merkittävästi vaikuttanut etuuksien tasoon. Vuodesta toiseen kumuloituvat leikkaukset ja muut leikkaukset esim. lääkekorvauksiin ja asumistukeen sekä asiakasmaksujen korotukset osuvat kipeästi kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Emme voi hyväksyä indeksijäädytystä ja esitämme tukien maksamista pysyvän lainsäädännön mukaan.
Työttömyysturvan leikkaukset jatkuvat myös aktiivimallin myötä. Malli leikkaa työttömyysturvaa 4,65 % niiltä, jotka eivät löydä työpaikkaa tai eivät pääse aktiivitoimenpiteisiin. On tärkeää tukea ihmisen aktiivisuutta työnhakuun ja koulutukseen, mutta hallituksen malli tarkoittaa käytännössä leikkausta myös silloin, kun aktiivisuutta osoittaa, mutta työtä tai aktivointitoimia ei ole tosiasiallisesti saatavilla, tai jos terveydentila ei mahdollista työllistymistä. Leikkuri kohdistuu helposti heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin, joille satunnainen aktivoituminen töiden pariin on erityisen vaikeaa. Työttömyysturvan leikkaaminen ei ole oikea keino ihmisten aktivointiin ja työllisyyden parantamiseen. Siksi emme voi hyväksyä aktiivimalliin sisältyvää työttömyysturvan leikkaamista.
SDP esittää työllistämisen kynnyksen madaltamista ottamalla käyttöön työmarkkinatuen suuruinen työllistämisseteli ns. Rinteen mallin mukaisesti. Tämän työnantajalle maksettavan, kuukaudessa 700 euron suuruisen työllistämissetelin saisi työllistymisen tukemiseen puolen vuoden ajalta. Esitämme, että työllistymisseteli rahoitetaan työttömyysturvamenoista, jolloin työttömyyden sijaan raha suunnataan työllisyyden rahoitukseen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 106
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin, jotta peruspäivärahaa ei heikennetä.
Vastalauseen lausumaehdotus 107
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin, jotta työmarkkinatukea ei heikennetä.
55. Valtionosuudet Työllisyysrahastolle (arviomääräraha)
Momentilta maksetaan yrittäjien aikuiskoulutustuki. Lisäksi valtio suorittaa valtion palveluksessa olevan henkilöstön osalta Työllisyysrahastolle sen tilinpäätöksessä vahvistetut valtion henkilöstölle myönnetyistä ammattitutkintostipendeistä aiheutuneet kustannukset. Aikuisiskoulutustuen perusosa on sidottu kansaneläkeindeksiin, joka pysyy jäädytettynä vuonna 2019. Katsomme, että indeksikorotus tulee maksaa voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 108
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin, jotta aikuiskoulutustukea ei heikennetä.
30. Sairausvakuutus
60. Valtion osuus sairausvakuutuslaista johtuvista menoista (arviomääräraha)
Hallitus aikoo jäädyttää kansaneläkeindeksin pysyvästä lainsäädännöstä poiketen vuoden 2017 tasolle. Jo aiemmin hallitus on antanut kansaneläkeindeksillä tarkistettavien etuuksien tason laskea poikkeuksellisesti indeksin painuttua miinukselle vuonna 2016. Tämän lisäksi hallitus teki kansaneläkeindeksiin sidottuihin etuuksiin 0,85 %:n leikkauksen vuonna 2017 ja jäädytti indeksin vuonna 2018 vuoden 2017 alennetulle tasolle. Nyt siis hallitus jatkaa indeksijäädytystä. Tämä tarkoittaa 1,18 %:n leikkausta pienimpiin sosiaaliturvaetuuksiin. Indeksitarkistuksia koskeva muutos on tarkoitettu pysyväksi. Näin etuudet jäävät jatkossakin matalammalle tasolle.
Hallitus on toisaalta antanut esityksen vähimmäismääräisten päivärahojen korottamisesta työmarkkinatuen tasolle, monikko- ja adoptioperheiden aseman lievästä parantamisesta, sairauspäivärahan 55 päivän omavastuuajan poistosta ja lääkekorvausten maksukaton lievästä laskemisesta. Näitä parannuksia pidämme tärkeinä, mutta hallituksen aiempiin leikkauksiin verrattuna vähäisinä.
Emme voi hyväksyä hallituksen jatkuvaa kansaneläkeindeksiin sidottujen etuuksien leikkauslinjaa, jossa ilman kattavia vaikutusarvioita on kohdistettu lukuisia perusetuuksien leikkauksia toistuvasti samoihin ihmisiin ja ajettu ihmisiä köyhyyteen ja viimesijaisen toimeentulotuen asiakkaiksi.
Diabeteslääkkeiden korvausten leikkaukset peruttava
Esitämme, että kakkostyypin diabeteslääkkeiden korvaukset palautetaan ylimpään erityiskorvausluokkaan. Hallituksen vuoden 2017 alusta tekemä leikkaus diabeteslääkekorvauksiin on yksi niistä leikkauksista, jotka kohdistuvat hyvin epäoikeudenmukaisesti ikääntyneisiin, erityisesti monisairaisiin ja vähävaraisiin ihmisiin. Diabeteksen lisäsairaudet kasautuvat jo tällä hetkellä alimpiin tuloluokkiin, ja leikkaus lisää entisestään sosioekonomisia terveyseroja. Vältettävissä olevien lisäsairauksien syntyä pitäisi ehkäistä, sillä muu tulee huomattavasti kalliimmaksi sekä yksilölle että yhteiskunnalle.
Olisi oikeudenmukaisempaa, että yksittäisten korvausten heikentämisen sijaan kaikkien sairauksien hoidon korvattavuus arvioitaisiin samanaikaisesti ja yhtäläisin perustein. Mahdollisia korvausten muutoksia ei pidä tehdä säästötarkoituksessa vaan lääketieteellisin ja sosiaalisin perustein.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 109
Eduskunta edellyttää, että hallitus palauttaa asetusmuutoksella aiemmin leikkaamansa diabeteslääkekorvaukset takaisin 100-prosenttisesti korvattaviksi ja tekee jatkossa mahdolliset korvausten muutokset yhtäläisin perustein heikentämättä perusteettomasti yksittäisten potilasryhmien asemaa.
40. Eläkkeet
60. Valtion osuus kansaneläkelaista ja eräistä muista laeista johtuvista menoista (arviomääräraha)
Hallitus aikoo jäädyttää kansaneläkeindeksin pysyvästä lainsäädännöstä poiketen vuoden 2017 tasolle. Jo aiemmin hallitus on antanut kansaneläkeindeksillä tarkistettavien etuuksien tason laskea poikkeuksellisesti indeksin painuttua miinukselle vuonna 2016. Tämän lisäksi hallitus teki kansaneläkeindeksiin sidottuihin etuuksiin 0,85 % :n leikkauksen vuonna 2017. Nyt siis hallitus jäädyttää indeksin kuluvan vuoden alennetulle tasolle. Tämä tarkoittaa 1,18 %:n leikkausta etuuksiin. Indeksitarkistuksia koskeva muutos on tarkoitettu pysyväksi. Näin etuudet jäävät jatkossakin tälle matalammalle tasolle.
Hallituksen leikkaus kohdistuu pienimpiin etuuksiin, jotka on sidottu kansaneläkeindeksiin. Indeksileikkausten myötä valtion rahoittamat kansaneläkemenot alenisivat vuonna 2019 jäädytyksen johdosta 24,4 miljoonaa euroa, leikkaus takuueläkkeistä olisi 2,7 miljoonaa euroa, perhe-eläkkeistä ja lapsikorotuksesta 300 000 ja eläketuesta 300 000 euroa sekä vammaisetuuksista 6,5 miljoonaa euroa.
Indeksileikkaukset kumuloituvat paitsi eri etuuksien kautta myös ajallisesti. Muutokset kohdentuvat herkästi samoille henkilöille ja kotitalouksille sekä erityisesti pitkään tiettyjä etuuksia saaville. Lisäksi vaikutukset kumuloituvat myös elämäntilanteiden mukaan. Useita eri etuuksia saavan henkilön osalta jo yksittäisenkin leikkauksen vaikutus kertautuu, koska indeksin alentaminen kohdistuu samanaikaisesti useampaan henkilön saamaan etuuteen. On myös huomattava, että hallitus on aiemmilla muilla päätöksillään mm. heikentänyt eläkkeensaajan ja yleistä asumistukea, lakkauttanut keliakiakorvauksen, leikannut kakkostyypin diabetespotilaiden lääkekorvauksista ja nostanut sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja merkittävästi.
Emme voi hyväksyä hallituksen leikkauslinjaa, joka ilman kattavia vaikutusarvioita kohdistaa lukuisia perusetuuksien leikkauksia toistuvasti samoihin ihmisiin ja ajaa ihmisiä köyhyyteen ja viimesijaisen toimeentulotuen asiakkaiksi.
Pienituloisten eläkeläisten toimeentuloa on vahvistettava
Esitämme toimenpideohjelmaa, jossa pienituloisten eläkeläisten asemaa tarkastellaan kokonaisuutena ja esitetään aidosti vaikuttavia toimia pienituloisten eläkeläisten, etenkin ikääntyneiden naisten ja pieniä työeläkkeitä saavien toimeentulon ja arjen parantamiseksi. Sipilän hallitus on kurittanut pienituloisia eläkeläisiä jättämällä indeksitarkistukset tekemättä kansaneläkkeeseen ja takuueläkkeeseen, eläkeläisten hoitotukeen, rintamalisiin ja eläkkeensaajan asumistukeen. Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja on nostettu 30 prosentilla, lääkekorvauksia ja Kelan matkakorvauksia on heikennetty. Myös asumisen kustannukset ovat hallituskaudella nousseet.
Esitämme, että kansaneläkkeen ja työeläkkeen yhteensovitusta muutetaan siten, että pientä työeläkettä (alle 1 400 euroa kuukaudessa) saavien toimeentulo paranee 30 eurolla kuukaudessa. Lisäksi takuueläkettä korotetaan 21 euroa kuussa, jolloin sekin nousee yhdessä hallituksen esittämän korotuksen kanssa 30 eurolla kuukaudessa. Näiden muutosten lisäksi etuuksien indeksikorotukset parantavat eläkeläisten toimeentuloa ja verotus kevenisi pieni- ja keskituloisilta eläkeläisiltä.
Eläkeläisten elämässä myös palveluilla on erityisen merkittävä rooli. Hallituksen leikkaukset kuntien vanhuspalveluiden rahoituksesta näkyvät palveluiden laadun ja saatavuuden heikentymisenä. Esitämme kuntien valtionosuuksien vahvistamista mm. riittävän henkilöstön turvaamiseksi vanhuspalveluissa ja vanhusten kuntouttamiseen satsaamiseksi parhaiden käytäntöjen mukaisesti.
Palveluasumisen maksuista ei ole nykyisin nimenomaisia säännöksiä ja maksujen määräytyminen on hyvin sekavaa. Esitämme, että asumispalvelujen maksujen perusteet muutetaan yhdenmukaisiksi ja selkeiksi.
Esitämme myös muita muutoksia asiakasmaksuihin. Ks. kohta palvelut ja asiakasmaksut.
Ks. edellä momentti 28.90.30 Valtionosuus kunnille peruspalvelujen järjestämiseen.
Perustamalla vanhusasiavaltuutetun viran voimme vahvistaa ikäihmisten asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista yhteiskunnassa. Ks. edellä momentti 33.01.01 Sosiaali- ja terveysministeriön toimintamenot.
Keliakiaa sairastavien ruokavaliokorvaus palautettava
Keliakian hoitoon tarkoitetun ruokavaliokorvauksen poisto vuoden 2016 alussa on yksi niistä leikkauksista, jotka kohdistuvat hyvin epäoikeudenmukaisesti. Gluteenittomien elintarvikkeiden korkeammat hinnat aiheuttavat keliaakikoille ylimääräisiä kustannuksia keskimäärin lähes 750 euroa vuodessa. Tällä hetkellä he eivät saa lainkaan yhteiskunnan tukea sairautensa hoitoon. Hoitamaton keliakia altistaa useille lisäsairauksille, jotka edellyttävät pitkäaikaista hoitoa ja aiheuttavat työkyvyttömyyttä. Näitä ovat mm. osteoporoosi, anemia ja pahimpana vaihtoehtona ohutsuolen pahanlaatuinen syöpä. Keliakiakorvauksen palauttaminen olisi tarpeen yhdenvertaisuuden ja inhimillisyyden nimissä, mutta se auttaisi myös ehkäisemään ennalta sairauksia.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 110
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin, jotta sen aiemmin lakkauttama, keliakian hoitoon tarkoitettu ruokavaliokorvaus otetaan takaisin käyttöön keliakiakorvauksen nimellä ja sidotaan sen taso indeksiin.
Vastalauseen lausumaehdotus 111
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin eläkeläisköyhyyden vähentämiseksi ja eläkeläisten toimeentulon turvaamiseksi nostamalla pienimpiä eläkkeitä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ikääntyneiden naisten ja pieniä työeläkkeitä saavien asemaan. Osana kokonaisuutta tulee selvittää lisäksi eläkkeiden verotus, eläkkeensaajien asumistuen, palvelujen ja palvelumaksujen vaikutus.
50. Veteraanien tukeminen
50. Rintamalisät (arviomääräraha)
Hallitus aikoo jälleen leikata sotiemme veteraaneille maksettavista rintamalisistä indeksijäädytyksen varjolla. Kansaneläkeindeksin jäädytyksen myötä veteraanien erityiset etuudet — rintamalisä, ylimääräinen rintamalisä ja veteraanilisä — tulisivat laskemaan. Kuten muissakin kansaneläkeindeksileikkauksissa, vaikutukset kasautuvat kovimmin kaikkein pienituloisimmille ja veteraanien tapauksessa myös kaikkein huonokuntoisimmille veteraaneille, jotka saavat myös kansaneläkettä ja eläkkeensaajan korotettua tai ylintä hoitotukea.
Pidämme hallituksen linjaa pienimpien etuuksien indeksijäädytyksissä täysin kohtuuttomana ja tässä tapauksessa vieläpä erityisen epäinhimillisenä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 112
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin, jotta rintamalisää ei heikennetä.
60. Kuntien järjestämä sosiaali- ja terveydenhuolto
52. Valtion rahoitus turvakotitoiminnan menoihin (siirtomääräraha 2 v)
Järjestöt toimivat kuntien apuna lakisääteisessä tehtävässä — kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä huolehtimisessa. Perheväkivalta on lapsen suurin turvallisuusriski. Jo pelkästään Ensi- ja turvakotien liiton jäsenjärjestöt yhteistyössä kuntien ja valtion kanssa auttavat vuosittain 11 000 apua tarvitsevaa, joista 4 000 on lapsia. Vaikka hallitus on kaudellaan lisännyt valtion rahoitusta, tarve turvakotien lisäpaikoille on edelleen akuutti. Etenkin maantieteellisesti on turvaan pääsyn saavutettavuudessa eroja.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 33.60.52 lisätään 2 000 000 euroa turvakotipaikkoihin.
Pääluokka 35
YMPÄRISTÖMINISTERIÖN HALLINNONALA
Ilmastonmuutos — toivosta tekoihin
Vuonna 2035 Suomen on oltava hiilineutraali ja pian sen jälkeen on päästävä negatiiviseen hiilitaseeseen. Lämpenemisen pysäyttäminen globaalisti 1,5 asteeseen on uusimpien tietojen mukaan välttämätöntä, jotta maapallon kantokyky säilyy. Jo puolen asteen muutos ylöspäin lisää riskejä, tuhoja ja inhimillistä kärsimystä merkittävästi. Aikaa on vähän, ja tarvitut muutokset ovat suuria. SDP:n vaihtoehtobudjetissa sitoumusten toteuttaminen käynnistetään ja luodaan pohjaa välttämättömille reformeille.
Jokaisen maan toimenpiteiden tulee perustua sen erityisvahvuuksille. Ihmiskunnan osaaminen ja voimavarat on saatava parhaiten käyttöön, jotta suuri muutos voidaan toteuttaa ekologisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Globaali yhteisvastuu asettaa ihmiskunnan ennenäkemättömän haasteen eteen.
Suomen vahvuudet ovat koulutettu osaava väestö, vastuullisesti hoidettu metsäsektori sekä vaikuttajan rooli merkittävän talousalueen, EU:n jäsenenä. Suomen pitää olla muualle monistettavissa olevien toimintamallien ja teknologioiden edelläkävijä. Suomi voi vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään toimimalla määrätietoisesti syvenevässä kansainvälisessä yhteistyössä.
Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteisiin pääseminen edellyttää Suomelta ja Euroopan unionilta nykyistä enemmän toimenpiteitä lähivuosina. Elinkeinoelämä, julkiset palvelut ja yksityinen kulutus kokevat muutoksia. Laaja yhteiskunnallinen keskustelu on tarpeen, jotta ekologinen kestävyys on myös sosiaalisesti hyväksyttävää.
Tarvitaan laaja muutos kohti ympäristöystävällistä yhdyskuntarakennetta, kokonaan uutta lähestymistapaa tuotantoon, kuluttamiseen ja liikkumiseen. Lisäksi tarvitaan kulttuurista muutosta kohti vähemmän aineellisia hyödykkeitä kuluttavaa elämäntapaa.
Kestävä kehitys on mukana budjetoinnin periaatteena myös valtion talousarviossa vuodelle 2019. Ilmastonmuutosta ei kuitenkaan torjuta määräaikaisten kärkihankkeiden avulla. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, jotka kääntävät sekä yksityisen että julkisen kulutuksen kestäväksi. Runsaaseen hiilenpäästämiseen perustuvat toiminnot ja tuotteet on tehtävä kalliimmiksi sekä yrityksille että kansalaisille. Nyt ohjauskeinot ovat ristiriidassa, kun samaan aikaan torjutaan ilmastonmuutosta ja tuetaan ympäristölle ja ilmastolle haitallisia toimintoja. Tarvitaan verouudistuksia, kannustimia ja velvoitteita.
Asuntopolitiikka edistämään työvoiman liikkuvuutta
Pitkäjänteinen asuntopolitiikka luo edellytyksiä kasvulle ja hyvinvoinnille. Kasvukeskuksissa on pulaa kohtuuhintaisista asunnoista sekä erityisesti palvelualojen työntekijöistä. Edullisen vuokra-asunnon puute hidastaa työvoiman liikkuvuutta ja työllistymistä ja aiheuttaa rekrytointiongelmia yrityksille sekä julkisyhteisöille esim. hoitoalalla. Vain pitkäjänteisellä, suhdanteista riippumattomalla vakaalla ja julkisilla varoilla tuetulla kohtuuhintaisella asuntotuotannolla voidaan kuroa umpeen vuosikausien aikana syntynyt tilanne, jossa sopiva asunto ja asukas kohtaavat. Kaupunkien kyky ja halu kaavoittaa riittävästi ja luovuttaa kohtuuhintaisia tontteja rakentajille on olennainen osa ratkaisua. Asunto- ja liikennepolitiikan yhdistämisellä on vaikutusta myös palvelujen ja työpaikkojen sijaintiin sekä alueiden ja yritysten kilpailukykyyn.
Maankäytön, liikenteen ja asumisen aiesopimuksia (MAL) laajennettava ja vahvistettava
Kasvukeskuksissa asumisen korkean hinnan suurin syy on, että asuntoja on liian vähän. Asuntojen puute vaikeuttaa työvoiman liikkuvuutta. Kaupunkiseuduilla asumisen kalleus ja kohtuuhintaisten valtion tukemien vuokra-asuntojen riittämättömyys vaikeuttavat työvoiman saamista ja yritysten kasvuedellytyksiä. Tärkein keino ongelman ratkaisemiseksi on kaavoituksen ja siten rakentamisen lisääminen.
Valtio voi vaikuttaa asuntokaavoituksen määrään erityisesti MAL-sopimusten kautta.
MAL-sopimuksissa kaupungit ovat sitoutuneet kasvattamaan asuntotonttitarjontaansa ja varaamaan tietyn osan tonteista kohtuuhintaista korkotukilainoitettua asuntotuotantoa varten. Valtio on puolestaan sitoutunut rahoittamaan seutujen suuria liikenne- ja muita infrastruktuurihankkeita. MAL-sopimukset ovat osoittautuneet tehokkaaksi työkaluksi asuntorakentamisen edistämiseksi, ja sopimuskäytäntöä on tarkoitus jatkaa vuoden 2019 jälkeen.
Kun valtio edellyttää tonttitarjonnan lisäämistä, kuntien tulee edellyttää rakennuttajilta enemmän kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Lisäksi lähtökohtana tulee olla, että kunnissa on asuntokaavoitettua rakentamatonta maata viiden vuoden tarpeisiin. MAL-sopimuksia tulee solmia jatkossa myös uusien kaupunkiseutujen kanssa.
MAL-sopimuksissa on pyrittävä kaavoitukseen, joka edistää kestäviä liikkumismuotoja. Työpaikkojen, harrastusten ja palveluiden on oltava saavutettavissa julkisella tai kevyellä liikenteellä helposti. Näin vastataan myös ilmastohaasteeseen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 113
Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin asuntokaavoituksen merkittäväksi lisäämiseksi erityisesti kasvukeskuksissa sitomalla maankäyttö-, asumis- ja liikennepolitiikka tiiviisti yhteen ja laajentamalla MAL-sopimuksia myös uusille kasvaville kaupunkiseuduille.
Ylisuuriin taloyhtiölainoihin puututtava
Uusien kerrostaloasuntojen rakentaminen on ollut vilkasta. Kotitalouksien suuren ja kasvavan velkaantuneisuuden vuoksi Suomen rahoitusjärjestelmä ja talous ovat monin tavoin alttiita asunto- ja taloyhtiöluotonannon ja laajemmin asuntomarkkinoiden riskeille. Tavallista on, että uusien asuntojen kaupassa yhtiölainan osuus asunnon velattomasta hinnasta on usein merkittävä ja myyntihinnan osuus puolestaan pienehkö. Kiinteistösijoittajat ovat samaan aikaan löytäneet Suomen. Joidenkin arvioiden mukaan Suomen kiinteistömarkkina on talouden kokoon suhteutettuna suuri. Tämä voi markkinatilanteen muuttuessa johtaa nopeaan vetäytymiseen Suomen pieneltä markkinalta ja johtaa hintojen laskuun.
SDP on huolissaan tavallisista kansalaisista, jotka ovat ostaneet asunnon suurella yhtiölainaosuudella ja joutuvat vaikeuksiin, kun lainanmaksu alkaa. Uudiskohteissa on tyypillistä, että ensimmäiset vuodet ovat lyhennysvapaita eli osakkaat maksavat yhtiölainasta aluksi vain korkovastiketta. Asuntojen mahdollinen hinnanlasku, maksuvaikeudet ja sijoittajien vetäytyminen tässä tilanteessa aiheuttavat sen, että pahimmillaan taloyhtiön eli osakkaiden kontolle jää suuri osuus yhtiölainasta. Osakkaat vastaavat yhtiölainasta viimekädessä yhteisvastuullisesti. Velkaantumiseen liittyvien riskien pienentämiseksi on tärkeää, että osakkaat mitoittavat kokonaisvelkaantumisensa kauaskatseisesti takaisinmaksukykynsä mukaan.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 114
Eduskunta edellyttää, että hallitus toteuttaa viipymättä selvityksen kuluttajansuojan parantamiseksi asuntokaupoilla ja arvioi samalla mahdollisuudet puuttua ylisuuriin taloyhtiölainoihin.
01. Ympäristöhallinnon toimintamenot
65. Avustukset järjestöille ja ympäristönhoitoon (siirtomääräraha 3 v)
Valtakunnallisten ympäristöjärjestöjen tekemä työ on tärkeää ympäristönsuojelun, kansalaisyhteiskunnan tukemisen ja ympäristökasvatuksen näkökulmasta. Ympäristöjärjestöt tekevät ansiokasta luonnonsuojelu- ja ympäristötyötä. Samalla ne ovat merkittäviä asiantuntijaorganisaatioita, joiden osaamista hyödynnetään laajasti. Työ on luonteeltaan myös kansainvälistä. Vapaaehtoisten henkilöiden työpanoksen hyödyntäminen on erinomainen tapa lisätä suomalaisten ympäristötietoisuutta ja tehdä konkreettisia ympäristön suojelutoimenpiteitä. Viranomaisten kuormitus vähenee esimerkiksi asumis- ja rakennusalan järjestöjen tiedotus- ja neuvontatoiminnalla.
Järjestöjen vastuuta neuvonnasta ja esimerkiksi päätösten laillisuusvalvonnasta on hallituksen päätöksillä lisätty ja lisätään edelleen, mikäli esitys valtion lupa- ja valvontavirastosta (LUOVA) etenee. Järjestöjen resursseihin tarvitaan tasokorotus, mikäli hallituksen suunnitelmat toteutuvat.
Ympäristöjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen ja kehittäminen on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite, joka edistää luonnonsuojelua.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 35.01.65 lisätään 200 000 euroa ympäristöjärjestöjen avustuksiin.
10. Ympäristön- ja luonnonsuojelu
22. Eräät ympäristömenot (siirtomääräraha 3 v)
Suomi aloitti heinäkuun alussa Itämeren suojelukomission (HELCOM) puheenjohtajana. Suomi ei ole saavuttanut HELCOMin asettamia kuormituksen vähentämistavoitteita kummankaan ravinteen, fosfori ja typpi, osalta. Kansallisten rannikkovesien osalta kuormituksen vähennystarpeet ovat niin ikään kovat. Yhteisenä tavoitteena tulee olla, että toteutetaan HELCOMin Itämeren suojelun toimintaohjelmaa (Baltic Sea Action Plan, BSAP) sekä HELCOMin suositukset.
Mikäli Itämeren hyvä tila halutaan saavuttaa, se merkitsee sitä, että suurimman kuormittajan, ruuantuotannon, on vähennettävä päästöjään merkittävästi. Se aiheuttaa noin 60 % suomalaisen keskimääräisestä Itämeri-jalanjäljestä.
Eläinperäisen ravinnontuotannon käytössä on noin 70 % Suomen peltoalasta. Jokien varsilla sijaitsevat pellot kuljettavat ravinteet mereen. Suojavyöhykkeet pahimmilla valuma-alueilla estävät ravinteiden valunnan kulkeutumisen mereen. Hyödyllisintä kuitenkin olisi, jos erityisesti Itämerestä pyydetty luonnonkala sekä kasvikset korvaisivat lihansyöntiä.
Peltojen kipsikäsittely on osoittautunut varteenotettavaksi keinoksi vähentää Itämeren fosforikuormitusta. Jos kipsiä levitettäisiin koko sen käyttämiseen soveltuvalle peltoalalle (0,5 milj. ha) etelä- ja lounaisrannikoillamme, Itämeren fosforikuormitus vähenisi arvioiden mukaan 200—300 tonnia vuodessa. Yksin tällä toimella lähes saavutettaisiin HELCOMin Suomelle asettama vähennystavoite. Kipsikäsittelyn hinnaksi on arvioitu 220 euroa/ha. Koko puolen miljoonan hehtaarin alan käsittely maksaisi 110 miljoonaa euroa.
Toivoa ja keinoja Itämeren tilan parantamiseksi on siis paljon. Itämeren kunto ei kohennu yksittäisillä uusilla keinoilla, vaan tarvitaan pitkäjänteisiä toimia, joilla päästöt vähenevät pysyvästi, sekä rohkeutta ja näkemystä viedä tarvittavat toimet loppuun.
SDP:n vaihtoehtobudjetissa turvataan riittävä rahoitus fosforipäästöjä pienentävälle peltojen kipsikäsittelylle kaikilla soveltuvilla alueilla. Lisäksi SDP rahoittaa jätekuidun ja rakennekalkin käytön laajempaa selvittämistä osana pakettia, jolla maatalouden ravinnekuormaa ja ilmastopäästöjä vähennetään.
Maatalouden vesiensuojelua tuetaan nykyisin vuosittain noin 200 miljoonalla eurolla, jolla on saatu varsin vaatimattomasti tuloksia aikaan. Jo maatalouden ympäristötuen järkevämpi kohdentaminen parantaisi huomattavasti ympäristönsuojelua. Vaatimustason on oltava korkeampi.
Hallituksen myöntämä 15 miljoonan euron vuotuinen lisäpanostus Itämeren suojeluun on hyvä alku. Kyse ei kuitenkaan ole vain rahasta vaan erityisesti sen tehokkaasta ja oikeasta kohdentamisesta.
Ilmastopaneelin resursseja on vahvistettava
Suomen ilmastopaneelin toiminnasta säädetään lailla. Rahoituksen riittävyydestä tulee huolehtia.
Valtakunnallisten ympäristöjärjestöjen tekemä työ on tärkeää ympäristönsuojelun, kansalaisyhteiskunnan tukemisen ja ympäristökasvatuksen näkökulmasta. Ne ovat merkittäviä asiantuntijaorganisaatioita, joiden osaamista hyödynnetään laajasti.
Järjestöjen vastuuta neuvonnasta ja esimerkiksi päätösten laillisuusvalvonnasta on hallituksen päätöksillä lisätty ja lisätään edelleen, mikäli esitys valtion lupa- ja valvontavirastosta (LUOVA) etenee. Järjestöjen resursseihin tarvitaan tasokorotus, mikäli hallituksen suunnitelmat toteutuvat. Ympäristöjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen ja kehittäminen on tärkeä yhteiskunnallinen tavoite, joka edistää luonnonsuojelua.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 35.10.22 lisätään 5 000 000 euroa Itämeren ja vesien suojeluun ravinnekuormitusta vähentämällä mm. kipsinlevityksellä ja että hyväksytään seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 115
Eduskunta edellyttää, että hallitus arvioi maatalouden ympäristötuen vaikuttavuuden ja esittää tarvittavat muutokset sekä laajentaa peltojen kipsikäsittelyn kaikille soveltuville alueille ravinteiden vähentämiseksi Itämerestä.
Vastalauseen lausumaehdotus 116
Eduskunta edellyttää, että hallitus vahvistaa Ilmastopaneelin resursseja ja asemaa asiantuntijaelimenä ja turvaa sen toiminnan riittävät resurssit.
52. Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät (siirtomääräraha 3 v)
Metsähallitus on myös tehnyt tärkeää työtä nuorten työllistämisessä erillismäärärahoilla ja palkkatuella. Vuosina 2010—2015 Metsähallitus työllisti noin 550 nuorta maaseutupaikkakunnilla, joilla muita työllistymismahdollisuuksia on ollut niukasti. Nuorten työllistäminen on koettu erittäin hyödylliseksi, ja se on tarjonnut työttömille nuorille mahdollisuuden saada arvokasta työkokemusta erityisesti harvaan asutulla maaseudulla. Vaikka nuorisotyöttömyys on onneksi laskusuunnassa, edelleen nuorten, alle 25-vuotiaiden, työttömien keskimääräiseksi lukumääräksi vuodelle 2019 ennustetaan 28 000 (Työ- ja elinkeinoministeriön lyhyen aikavälin työmarkkinaennuste, toukokuu 2018). On harmillista, että tämä tärkeä nuorten työllistämisen parantamiseen tähtäävä panostus on poistettu valtion talousarviosta.
Määrärahan säilyttäminen talousarviossa on tärkeää toiminnan yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Samaan aikaan rapistuvaa kansallispuistojen infraa parannetaan.
Porkkalan kansallispuiston perustaminen
Porkkalan (Träskön) kansallispuisto kuului Suomen ensimmäisiin kansallispuistoihin, jotka perustettiin vuonna 1938. Porkkalan kansallispuisto oli ensimmäinen, joka syntyi paikallisen kansalaistoiminnan vaikutuksesta: aloitteen tekijänä oli paikallinen nuorisoseura. Kansallispuisto kuitenkin lakkautettiin Porkkalan vuokrauksen Neuvostoliitolle (1944—1956) jälkeen, koska sen luontoarvot olivat kärsineet. Porkkalan luontoarvot ovat merkittävät. Kansallispuistokomitea esitti vuonna 1976 Porkkalan kansallispuiston perustamista uudelleen. Entinen kansallispuisto eräine lisäalueineen muodostettiin asetuksella luonnonsuojelualueeksi vuonna 1995.
Porkkala on arvioitu luonto- ja virkistysarvoiltaan kansallispuistotasoiseksi luontokokonaisuudeksi. Pesimälinnustoltaan Porkkalan suojelualueet ovat Suomen edustavimpia. Alueen luontotyyppien moninaisuus ja alueen ulottuminen sisämaasta aina uloimpaan saaristoon asti olisi poikkeuksellista Suomen kansallispuistoverkostossa.
Suomen kansallispuistoverkostoa tulee laajentaa niin, että mukaan saadaan luontotyyppejä ja luontoarvoja, joita ei muissa kansallispuistoissa esiinny. Porkkalan kansallispuiston perustaminen on kansallispuistoverkoston seuraava askel. Se on perusteltu luontoarvojen lisäksi myös siksi, että Etelä-Suomessa on suurin käyttöpaine kansallispuistoille. Pääkaupunkiseudun väkimäärä lisääntyy, ja aikaa vietetään yhä enemmän luonnossa. Kävijämäärät lisääntyvät kansallispuistoissa ympäri Suomen, ja puistoverkostolla on suuri merkitys luontomatkailulle. Samalla kun puistoverkostoa laajennetaan, on huolehdittava puistoinfran korjaamisesta ja tähän riittävän rahoituksen ohjaamisesta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 35.10.52 lisätään 1 000 000 euroa Metsähallitukselle nuorten työllistämisen tukemiseen ja että hyväksytään seuraava lausuma:
Vastalauseen lausumaehdotus 117
Eduskunta edellyttää, että hallitus aloittaa lainvalmistelun Porkkalan kansallispuiston perustamiseksi ja osoittaa tarkoitukseen 2 000 000 euron määrärahan vuoden 2019 lisätalousarvioesityksessä.
63. Luonnonsuojelualueiden hankinta- ja korvausmenot (siirtomääräraha 3 v)
Suomen metsät kasvavat vauhdilla, mutta samaan aikaan metsäluonto valitettavasti köyhtyy. Metsiemme lajeista 814 on uhanalaisia eli häviämisvaarassa ja lähes yhtä suuri joukko, 776 lajia, on luokiteltu silmälläpidettäviksi. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 25 vuotta YK:n luonnon monimuotoisuussopimuksen solmimisesta. Suomi on sitoutunut pysäyttämään vuoteen 2020 mennessä monimuotoisuuden köyhtymisen, vähentämään siihen kohdistuvia paineita ja lisäämään luonnonvarojen kestävää käyttöä. Luonnon monimuotoisuuden kadon pysäyttäminen vuoteen 2020 mennessä ei näytä nykyisen kehityksen mukaan olevan saavutettavissa, vaan se edellyttää toimien huomattavaa tehostamista. METSO-ohjelman kautta kanavoitu suojelutoiminta on ollut tehokas ja suosittu keino suojella yksityisessä omistuksessa olevia metsiä. Vaikka hallitus ja eduskunta ovat lisänneet METSO-ohjelman rahoitusta Sipilän hallituksen vuonna 2015 tekemän leikkauksen paikkaamiseksi, lisärahaa tarvitaan edelleen etenkin vuodesta 2020 alkaen.
Suomen metsiin kohdistuu tällä hetkellä suuri poliittinen ja taloudellinen kiinnostus. Ilmastotutkijat ovat tuoneet esiin vakavan huolen hiilinielujen vähenemisestä, mikä hidastaa ilmastotavoitteiden saavuttamista. Massiiviset biotaloushankkeet ja erityisesti liikenteen biopolttoaineiden suunniteltu suuri rooli tilanteessa, jossa muu maailma etenee kohti sähköautoilua, on herättänyt kysymyksen Suomen metsien ja metsäluonnon kohtalosta tulevaisuudessa. Kertakäyttöiset biopohjaiset tuotteet vapauttavat hiilen ilmakehään nopeasti. Biomassaan sitoutunut hiili tulisi olla sitoutuneena tuotteisiin, joissa se säilyy pitkään. Järkevälle metsäpolitiikalle ja suojelulle on nyt tarvetta enemmän kuin pitkään aikaan. Varmaa on vain se, että ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja tarvitaan paljon lisää ja Suomen metsillä tulee olemaan tärkeä rooli tavoitteiden saavuttamisessa.
Monimuotoinen luonto on itseisarvo sinänsä. Ekosysteemipalvelut (puhdas ilma, vesi jne.) ovat mittaamattoman arvokkaita ja välttämättömiä ihmiselle. Taloudellisesti tiukkoinakin aikoina on huolehdittava monimuotoisen luonnon säilymisestä jälkipolville. Suojelluilla alueilla on myös arvoa virkistys-, metsästys- ja luonnontuotteiden keräilyalueina.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentille 35.10.63 lisätään 5 000 000 euroa luonnonsuojelualueiden hankintaan ja että hyväksytään seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 118
Eduskunta edellyttää, että hallitus aloittaa METSO-ohjelman uudistamisen tavoitteena vaikuttavuus, turvatut resurssit sekä laajentaminen.
Vastalauseen lausumaehdotus 119
Eduskunta edellyttää, että soidensuojeluohjelmaa jatketaan.
20. Yhdyskunnat, rakentaminen ja asuminen
60. Siirto valtion asuntorahastoon
Valtion asuntorahaston (VAR) varoja on käytettävä vuokra-asumisen ja asukkaiden hyödyksi lisäämällä kohtuuhintaista asuntorakentamista ja korjausrakentamista, parantamalla asuinmukavuutta ja viihtyvyyttä ja vähentämällä asumisen sosiaalisia ongelmia. VAR on budjetin ulkopuolinen rahasto, jonka rahoitustuotot koostuvat valtion myöntämien aravalainojen korkotuotoista. Vuonna 2017 rahoitustuottoja kertyi noin 84 miljoonaa euroa. Lainakanta ja sen myötä tuotot pienenevät, koska rahastosta ei myönnetä enää uusia lainoja. VAR:n mahdollisuudet tukea sosiaalista asuntotuotantoa sekä perusparannuksia tulee turvata, kuten myös asema budjetin ulkopuolisena rahastona. SDP ehdottaa seuraavassa muutoksia asuntorahaston myöntövaltuuksiin momentin 35.20.60 perusteluosaan.
Maankäytön, liikenteen ja asumisen aiesopimuksia laajennettava ja vahvistettava
Kasvukeskuksissa asumisen korkean hinnan suurin syy on, että asuntoja on liian vähän. Tärkein keino ongelman ratkaisemiseksi on kaavoituksen ja siten rakentamisen lisääminen. Valtio voi vaikuttaa asuntokaavoituksen määrään erityisesti MAL-sopimusten kautta. SDP:n vaihtoehdossa asumisen ja liikenteen pullonkaulojen purkamiseen tartutaan maankäytön, asumisen ja liikenteen aiesopimuksia (MAL) kehittämällä ja laajentamalla niiden käyttöä uusille kaupunkiseuduille. MAL-sopimuksissa tulee kohdistaa entistä enemmän huomiota terveyttä ja kestävää kehitystä tukevien liikkumismuotojen edistämiseen kaavoituksella. MAL-sopimuksissa kaupungit ovat sitoutuneet kasvattamaan asuntotonttitarjontaansa ja varaamaan tietyn osan tonteista kohtuuhintaista korkotukilainoitettua asuntotuotantoa varten. Valtio on puolestaan sitoutunut rahoittamaan seutujen suuria liikenne- ja muita infrastruktuurihankkeita sekä lisäämään korkotukilainojen houkuttelevuutta myöntämällä niille Helsingin seudulla käynnistysavustuksia. MAL-sopimukset ovat osoittautuneet tehokkaaksi työkaluksi asuntorakentamisen edistämiseksi, ja sopimuskäytäntöä on tarkoitus jatkaa vuoden 2019 jälkeen. Tarvitaan pitkäjänteisiä, yli vaalikausien ylittäviä tavoitteita ja toimia monella sektorilla. Maankäytön strategista suunnittelua vahvistetaan kaupunkialueilla niin, että rakennus- ja infrahankkeista voidaan suunnitella laajempia kuntarajat ylittäviä kokonaisuuksia.
Kun valtio edellyttää tonttitarjonnan lisäämistä, kuntien tulee edellyttää rakennuttajilta enemmän kohtuuhintaista asuntotuotantoa. Lisäksi lähtökohtana tulee olla, että kunnissa on asuntokaavoitettua rakentamatonta maata viiden vuoden tarpeisiin. MAL-sopimuksia tulee solmia jatkossa myös uusien kaupunkiseutujen kanssa.
Korkotukijärjestelmän kehittäminen kohtuuhintaisen tuotannon turvaamiseksi
Asuntopolitiikkaa ei tule jättää markkinatoimijoiden varaan. Mitä suurempi osuus vuokra-asunnoista on kustannusperusteista tuotantoa, sitä tehokkaammin hintakehitys pysyy kohtuullisena myös vapailla markkinoilla. Ruotsissa valtio on lopettanut lähes kokonaan asuntotuotannon tukemisen ja hinnat ovat karanneet.
Pitkäjänteisen ja kohtuuhintaisen asuntotuotannon edellytyksiä on parannettava edelleen mm. korkotukijärjestelmää uudistamalla. Vuonna 2016 voimaan tulleen lyhytkestoisen korkotukimallin ehdot ovat tällä hetkellä edelleen pitkää korkotukea edullisemmat. Rajoitusaika on lyhimmillään 10 vuotta, ja lainansaajan omavastuuosuus korkotukilainan korosta on 2,5 %. Lainansaajan omarahoitusosuudelle laskettava enimmäiskorko ja omistajalle tuloutettava enimmäistuotto on 6 %, kun se on pitkässä 4 %. Lisäksi korkotukea maksetaan koko rahoitusajan, kun pitkässä korkotuessa tuen maksaminen päättyy viimeistään 30 vuoden kuluttua korkotukilainan hyväksymisestä. Lyhytkestoisen korkotukimallin hyväksyessään eduskunta hyväksyi ympäristövaliokunnan mietinnössään ehdottaman lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää 40 vuoden korkotukimallin kokonaisvaltaiseen kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet, jotta mallin ehdot saadaan kannustaviksi. Tämä esitys (HE 12/2018 vp) annettiin eduskunnalle keväällä 2018. Hallituksen esitykseen sisältyvät muutosehdotukset eivät ole riittäviä lisäämään merkittävästi pitkän korkotukijärjestelmän mukaista vuokra-asuntotuotantoa. Hallituksen tulee välittömästi perustaa työryhmä pohtimaan, miten pitkään tai pysyvästi vuokrauskäytössä oleva tuotanto saadaan rakennuttajia kiinnostavaksi, ja seurata lakimuutoksen vaikutuksia peruskorjausten toteutumisen ja asukkaiden yhdenvertaisen kohtelun osalta. Viipymättä tulee myös jatkaa pitkän korkotuen kehittämistä SDP:n esittämällä tavalla:
Pitkäkestoisen korkotukimallin ehdot säädetään lyhytkestoista houkuttelevammiksi. Omarahoitusosuuden korko nostetaan kahdeksaan prosenttiin, ja omavastuukorko asetetaan seuraamaan yleisen korkotason muutoksia.
Korkotukiaika ulotetaan koko laina- ja rajoitusajan mittaiseksi, ja korkotukena maksettavan tuen määrä on vakio koko laina-ajan.
Välittömänä toimenpiteenä lasketaan korkotukilainojen omavastuukorko 1 prosenttiin, jotta se olisi kilpailukykyinen markkinakorkojen kanssa.
Asuinalueiden kehittämisohjelma
Asuinalueiden kehittämisohjelmaa eli ns. lähiöohjelmaa tulee jatkaa. Lähiöissä asuu 1,5 miljoonaa suomalaista. Näiden ihmisten asumista tulee kehittää jatkossakin ohjelman kautta. Ohjelman tavoitteena viime kaudella oli ehkäistä asuinalueiden eriytymistä, edistää asuinalueiden palvelutarjontaa ja elinkeinotoimintaa, vahvistaa asukkaiden osallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia, parantaa eri asukasryhmien vuorovaikutusta ja luoda viihtyisiä, turvallisia ja kiinnostavia asuinympäristöjä.
Korjausrakentamisen lähtökohdaksi energiatehokkuus ja ilmastoviisaat ratkaisut
Korjausten yhteydessä on nostettava varustetasoa ja muita ominaisuuksia vastaamaan nykypäivän ja tulevaisuuden vaatimuksia asumismukavuutta unohtamatta. Tällaisia ovat muun muassa energiatehokkuus, veden säästö, esteettömyys (mm. jälkiasennushissit) ja parvekkeiden lasitus. Ikääntyneen väestön tarpeet asumisessa lisäävät korjausrakentamisen, mm. esteettömyyden, vaatimuksia. Korjausrakentamisen yhteydessä asuntojen energiatehokkuutta tulee voida parantaa tuntuvasti, ja näin vähennetään energiankulutusta ja Suomen hiilidioksidipäästöjä. Pientalojen energiaremontteja täytyy tukea osana energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamista.
Väestöltään vähenevien alueiden tilanne
Suomi kaupungistuu vauhdilla, joskin myöhemmin kuin muut Euroopan maat. Maa jakaantuu muuttovoitto- ja muuttotappioalueisiin yhä voimakkaammin. On tärkeää miettiä keinoja, joilla toisaalta helpotetaan ihmisten muuttamista työn ja palvelujen perässä kaupunki- ja kuntakeskuksiin ja toisaalta lisätään elinvoimaa ja elämisen mahdollisuuksia myös maaseutupaikkakunnilla. Taloudellisissa vaikeuksissa olevien vuokrataloyhteisöjen elinkelpoisuutta tulee parantaa ja toisaalta huolehtia riittävistä kannusteista myös purkaa huonokuntoisia ja asukaspulasta kärsiviä kohteita. Yhtenä keinona voisivat olla MAL-sopimusten kaltaiset sopimuspohjaiset ratkaisut valtion ja kuntien välillä. Omakustannusperiaate ei tällä hetkellä toimi väestöltään vähenevillä alueilla, koska omakustannusperiaate edellyttää korkeaa asuntojen taloudellista käyttöastetta. Tämän vuoksi vuokralaiset ovat tosiasiassa joutuneet maksamaan ylikorkeita asumismenoja. On tärkeää sopeuttaa asuntokantaa alueen kysyntään nähden. Väestöltään vähenevien alueiden vuokrataloyhtiöiden toimintaedellytyksiä parantava lakipaketti, joka annettaneen eduskunnalle syksyllä 2018, tulee parhaimmillaan lisäämään halukkuutta purkaa taloja (purkuakordi) ja hakea niihin ARA-rajoituksista vapautuksia ennenaikaisesti (rajoitusakordi), joten määrärahan tarve kasvanee. Lisätään 1 000 000 euroa tervehdyttämis- ja purkuakordeihin vuodelle 2019. Lisäksi tarvitaan valtion asettama määräaikainen ohjelma väestöltään vähenevillä alueilla toimivien vuokratalo- ja asumisoikeustaloyhteisöjen talouden parantamiseksi. Ohjelman voimassaoloajan akordien määrää korotettaisiin määräaikaisesti selkeästi nykyistä korkeammalle tasolle. Tämä kannustaisi yhteisöjä ja niiden omistajia tarttumaan rivakasti tyhjien asuntojen haasteen poistamiseen.
Asunnottomuus poistetaan ja asumisneuvontaan panostetaan
Suomi on onnistunut hyvin asunnottomuuden hoitamisessa, koska asunnottomien määrä on vähentynyt. Tavoitteena tulee olla asunnottomuuden kitkeminen Suomesta kokonaan. Jokaisella on oikeus asuntoon. Työtä asunnottomuuden vähentämiseksi on jatkettava sinnikkäästi. Asunnottomuutta ehkäistään parhaiten ennakoivalla sosiaalityöllä, asumisneuvonnalla sekä kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon riittävällä määrällä.
Asumisneuvontaan panostetaan lisää 1 miljoona euroa. Asumisneuvonnalla vähennetään vuokra-asuntoyhtiöissä asumisen ongelmista aiheutuvia kuluja ja parannetaan asumisviihtyvyyttä. Neuvonta on ollut tuloksellista. Asumisneuvontatoiminnan laajenemisen ja sosiaalitoimen tehtäviksi siirtymisen kautta vaikutusaluetta on pyritty laajentamaan muun muassa syrjäytymisen ehkäisemiseen. Asumisneuvonnalla voidaan vaikuttaa asumisen ongelmista aiheutuvien kulujen pienenemiseen, turhien häätöjen määrän vähentämiseen, asumisviihtyvyyden paranemiseen, asukasyhteisön sisäisten konfliktien ratkaisemiseen, kulttuurisen kanssakäymisen edistämiseen ja syrjäytymisen ehkäisemiseen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että momentin 35.20.60 päätösosaa muutetaan seuraavasti:
- vuonna 2019 saa valtion asuntorahaston varoista tuettaviksi korkotukilainoiksi hyväksyä vain vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotuesta annetun lain (604/2001) mukaisia lainoja yhteensä enintään 1 410 000 000 euroa,
- korkotukilainojen omavastuukorko lasketaan 1 prosenttiin ja toteutetaan HE 12/2018 vp:n käsittelyn yhteydessä todetut puuttuvat kehittämistoimenpiteet,
- asuinalueiden kehittämisohjelmaa jatketaan ja asumisneuvontaan osoitetaan 1 900 000 euroa vuonna 2019,
- vuonna 2019 saa valtion asuntorahaston varoista myöntää vuokra- ja asumisoikeustaloyhteisöjen talouden tervehdyttämisavustuksista annetun lain (1030/2008) mukaisia avustuksia yhteensä enintään 3 100 000 euroa, josta Valtiokonttori saa käyttää enintään 200 000 euroa taloudellisissa vaikeuksissa olevien asuntoyhteisöjen talouden tervehdyttämistä ja kunnossapidon suunnittelua edistävistä selvityksistä ja toimenpiteistä aiheutuviin kustannuksiin,
- vuonna 2019 saa valtion asuntorahaston varoista valtionavustuslain nojalla myöntää asuntojen purkuavustuksia yhteensä enintään 3 500 000 euroa siten kuin aravavuokratalojen purkamiskustannuksiin myönnettävästä avustuksesta annetulla valtioneuvoston asetuksella (79/2006) on tarkemmin säädetty,
- aloitetaan tervehdyttämisohjelma väestöltään vähenevillä alueilla toimivien vuokratalo- ja asumisoikeustaloyhteisöjen talouden parantamiseksi, ja että hyväksytään seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 120
Eduskunta edellyttää nopeita ja tehokkaita toimia, jotta kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon kannustinten ja erityisesti pitkän korkotuen ehtojen uudistamista jatketaan sekä vaikuttavuutta seurataan, sillä kohdennetut rakentamisen tarjontatuet ovat tehokas keino lisätä kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon määrää ja sitä kautta hillitä asumistukimenojen nousua.
Vastalauseen lausumaehdotus 121
Eduskunta edellyttää, että asuinalueita kehitetään ohjelman kautta, tavoitteina ehkäistä asuinalueiden eriytymistä, edistää asuinalueiden palvelutarjontaa ja elinkeinotoimintaa, vahvistaa asukkaiden osallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia, parantaa eri asukasryhmien vuorovaikutusta ja luoda viihtyisiä, turvallisia ja kiinnostavia asuinympäristöjä. Asumisneuvontaa vahvistetaan.
TULOARVIOT
Osasto 11
VEROT JA VERONLUONTEISET TULOT
Hyvän verotuksen pääperiaatteet ovat yksinkertaisia. Huolehditaan tiiviistä veropohjista, jotta on varaa kohtuullisiin verokantoihin. Hankitaan verotuottoa sieltä, missä se vähiten vahingoittaa taloudellista toimintaa, ja alennetaan veroja sieltä, missä hyödyt työllisyydelle ja kasvulle ovat suurimmat. Hallitus ei ole käyttänyt verotusta työkaluna, jolla rahoitettaisiin julkisten palvelujen kehittämistä. Hallitus on veropoliittisissa ratkaisuissaan unohtanut hyvän verojärjestelmän keskeisimmät periaatteet: oikeudenmukaisuuden ja taloudellisen tehokkuuden.
Oikeudenmukaisuus varmistetaan parhaiten huomioimalla veronmaksukyky veroratkaisuissa. Taloudellinen tehokkuus toteutuu pitämällä verotus tasapuolisena, veropohjat tiiviinä, verokannat kohtuullisina ja verolainsäädäntö täsmällisenä. Samalla kaikkein hyödyllisintä toimintaa on verotettava vähiten: tämä koskee sekä ansiotyötä yhteiskunnan perustana että ekologisesti parhaita vaihtoehtoja ihmiskunnan säilymisen edellytyksenä.
Hallituksen veropäätökset ovat kiistatta lisänneet tuloeroja. Ne ovat olleet myös haitallisia taloudelle. Esimerkiksi yrittäjävähennys (ns. apteekkarivähennys) ja metsälahjavähennys ovat puhkoneet veropohjaa asiantuntijoiden näkemysten vastaisesti. Kalliilla veronalennuksilla on suosittu hallituspuolueiden läheisiä eturyhmiä, mutta talouden toiminnan kannalta uudistukset ovat olleet haitallisia. Sama linja jatkuu esimerkiksi hallituksen esittämissä muutoksissa aggressiivista verosuunnittelua suitsivaan korkovähennysrajoitukseen. Sen sijaan, että veropohjaa tiivistettäisiin, lakiin on jäämässä kymmenien miljoonien aukko, joka hyödyttää ennen muuta kansainvälisiä sijoittajia, jotka välttelevät veroja Suomessa.
SDP:n vaihtoehtobudjetin verolinja perustuu yksinkertaiseen ajatukseen: hyvän verojärjestelmän periaatteet on otettava käyttöön. Vaihtoehtobudjetin ehdotukset ovat lyhyen tähtäimen ensi askeleita, pidemmällä aikavälillä SDP uudistaisi verotusta keväällä 2018 julkaistun vero-ohjelman linjausten pohjalta. Tulevalla vaalikaudella SDP keventäisi työn ja eläkkeiden verotusta ja siirtäisi verotuksen painopistettä omistamisen sekä ympäristöä rasittavan toiminnan verotukseen ennen kaikkea veropohjan aukkoja tiivistämällä ja veropohjaa laajentamalla. Tasapuolinen verotus tukee myös talouskasvua. Kun vapaamatkustajuus vähenee, hyvinvointivaltion oikeutus vahvistuu ja populismin käyttövoima katoaa.
Verotuksen päätavoite on fiskaalinen: rahoittaa julkisia palveluja. SDP:n oikeudenmukaisella veromallilla rahoitetaan tulevaisuusinvestointeja, parannetaan julkisia palveluja sekä etuuksia, jolloin kokonaisveroaste kasvaisi noin puolella prosentilla verrattuna hallituksen budjettiin. Kokonaisveroaste mittaa verotulojen ja bruttokansantuotteen suhdetta, ja se on korkein maissa, joissa hyvinvointi on korkeimmalla tasolla. Verotuloja kerättäisiin lähinnä veropohjaa tiivistämällä, minkä vuoksi veroprosentteja myös alennetaan. Veronalennukset kohdistetaan pääosin ansiotuloverotukseen.
SDP:n vaihtoehtobudjetissa pieni- ja keskituloisten palkansaajien, yrittäjien, eläkeläisten sekä etuuksiensaajien verotusta kevennetään enemmän kuin hallituksen esityksessä. Kun veropohjaa tiivistetään torjumalla harmaata taloutta ja kansainvälistä veronkiertoa, edistetään reilua kilpailua ja luodaan edellytyksiä talouskasvulle.
Varmistaisimme oikeudenmukaisemman ja talouden toiminnan kannalta tehokkaamman verotuksen siirtämällä verotuksen painopistettä työn ja sosiaalietuuksien verotuksesta omistamisen verotukseen. Verotusta tulee käyttää myös julkisten palveluiden ja sosiaaliturvan kehittämisen rahoittamiseen, sillä ne hyödyttävät eniten vähävaraisimpia.
Harmaaseen talouteen ja aggressiiviseen verosuunnitteluun on puututtava tehokkaasti
Sosialidemokraattien aloitteesta ja johdolla harmaan talouden torjunnassa on edistytty viime vuosina. On tärkeää ehkäistä verovilppiä ennalta, nostaa kiinnijäämisriskiä ja nopeuttaa viranomaisten valmiuksia puuttua rikosepäilyyn. Entistä vakavammat seuraukset ja rikoshyödyn tehokas takavarikointi lisäävät ohjelman tehoa.
Tavoitteena tulee olla, että Suomi on kärkimaa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa. Esimerkiksi veronumerokäytännön laajentamisella sekä tilaajavastuulain vaikuttavuuden parantamisella voitaisiin toteuttaa konkreettisesti harmaan talouden ja veronkierron torjuntaa. Lisäksi lainsäädäntömuutoksilla voidaan edelleen lisätä yrityksien vastuuta harmaan talouden torjunnassa. SDP:n eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetissa esitetään 13 konkreettista toimenpidettä harmaaseen talouteen puuttumiseksi. Niiden ohella harmaan talouden torjunnan resursseja tulee lisätä 20 miljoonalla eurolla.
Monikansallisten yritysten aggressiivisen verosuunnittelun, kansainväliseen sijoitustoimintaan liittyvän verokeidasvilpin sekä muun harmaan talouden torjunta ovat tärkeitä tavoitteita. SDP julkaisi syyskuussa 2017 kattavan 23-kohtaisen toimenpideohjelman kansainvälisen veronkierron suitsimiseksi. Ohjelmassa esitetyt lakimuutokset toteutettaisiin muun muassa toimeenpanemalla veronkiertodirektiivin keskeisimmät säännökset kunnianhimoisesti. Ohjelmassa keskeinen rooli on lainsäädännön täsmentämisellä, jolla parannettaisiin verotuksen ennustettavuutta ja vähennettäisiin yritysten sekä viranomaisten hallinnollista taakkaa.
Harmaan talouden ja kansainvälisen verosuunnittelun vastaisten toimien vaikutuksia on vaikea ennakoida tarkasti. Aihetta koskevien tutkimusten perusteella arvioimme, että valtion verotulot kasvaisivat lyhyellä aikavälillä noin 300 miljoonalla eurolla, jos esittämämme toimenpiteet toteutettaisiin.
Edellä olevan perusteella esitämme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 122
Eduskunta edellyttää, että hallitus tehostaa harmaan talouden torjuntaansa ja antaa esitykset, joilla torjutaan harmaata taloutta ja näin myös lisätään verotuloja.
Vastalauseen lausumaehdotus 123
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa viivyttelemättä eduskunnalle esityksen, jolla puututaan tiukemmin monikansallisten yritysten aggressiiviseen verosuunnitteluun ja veron kiertämiseen muun muassa rajaamalla verovälttelyssä käytettyjen korkojen vähennysoikeutta mietintöön
VaVM 21/2018 vp jätetyn vastalauseen mukaisesti sekä laajentamalla väliyhteisölain soveltumista matalan verotuksen maissa sijaitseviin yhtiöihin.
Vastalauseen lausumaehdotus 124
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa viivyttelemättä eduskunnalle esityksen säännöksestä, jolla estetään korkojen vähentäminen verotettavasta tulosta Suomessa tilanteissa, joissa liiketoimintaa harjoittavan yhtiön osakkeet hankitaan velaksi holding-yhtiön nimiin, jolloin osakkaiden hankintavelan korot on voitu vähentää liiketoiminnan voitoista.
Vastalauseen lausumaehdotus 125
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa viivyttelemättä eduskunnalle esityksen säännöksestä, jolla estetään veroetujen saaminen järjestelyillä, joissa yritys maksaa korkoja siinä määräysvaltaa käyttävälle edunsaajalle tai edunsaajille tai näiden hallinnoiman tahon tai sijoitussidonnaisen vakuutussopimuksen hyväksi.
Vastalauseen lausumaehdotus 126
Viitaten valtiovarainvaliokunnan mietintöön
VaVM 31/2012 vp liitettyyn seurantalausumaan eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa korkovähennysrajoitusta koskevan sääntelyn muutosten seurauksia, erityisesti tasevapautuspoikkeuksen vaikutuksia verosuunnitteluun.
Vastalauseen lausumaehdotus 127
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa viivyttelemättä eduskunnalle esityksen, jonka mukaan yhteisö katsotaan tuloverolain 9 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla kotimaiseksi, jos (1) yhteisö on perustettu Suomen lainsäädännön mukaan; (2) yhteisön kotipaikaksi on rekisteröity Suomi; tai (3) sen tosiasiallinen johtopaikka on Suomessa.
Yritystoimintaa, työllisyyttä ja vientiä edistävät veromuutokset
SDP tukisi yritystoimintaa ja työllisyyttä ensisijaisesti pitämällä julkiset palvelut kunnossa. Osaavan ja terveen työvoiman saatavuus sekä kattava infrastruktuuri ovat Suomen keskeiset menestystekijät, joita vahvistetaan hyvien julkisten palvelujen avulla. Lisäksi ansiotuloveronalennukset sekä pienipalkkaisimmille suunnattu työtulotuki helpottaisivat yrityksiä työvoiman saamisessa. Uusien veroporsaanreikien sijaan SDP pitää veropohjat tiiviinä, mikä varmistaa reilun kilpailun. Kansainvälisen veronkierron suitsiminen hyödyttää eniten pieniä ja keskisuuria kotimarkkinayrityksiä.
SDP esittää myös eräitä erityisesti aloitteleville yrityksille suunnattuja sekä työllisyyttä edistäviä toimenpiteitä. SDP helpottaisi osaajien työllistämistä startup-yrityksiin poistamalla työperäisten muuttojen esteitä sekä kannustinjärjestelmien verotuksen epäkohtia. SDP nostaisi arvonlisäverovelvollisen toiminnan alarajan 30 000 euroon vuodessa, mikä pienentäisi valtion verotuloja 87 miljoonalla eurolla. Muutoksella kevennetään aloittelevien ja pienten yritysten hallinnollista taakkaa ja kannustetaan uusia yrittäjiä.
SDP tukisi kasvuyrittäjiä ja työllistymistä ensimmäisen työntekijän palkkausvähennyksellä. Se rajattaisiin määräajaksi yrityksiin, jotka palkkaavat ensimmäisen perheen ulkopuolisen työntekijän. Uuden työntekijän palkkaa voisi vähentää 20 000 euroa seuraavan vuoden tuloksesta, eli vähennys pienentäisi valtion verotuloja keskimäärin 5 000 euroa työntekijää kohden. Vähennys toteutettaisiin alueellisena kokeiluna, jota voitaisiin laajentaa tulosten myötä koko maahan. Pieni- ja keskituloisille suunnatut ansiotulojen kevennykset hyödyttäisivät SDP:n vaihtoehdossa myös yrittäjiä.
SDP esittää myös energiaveron palautukseen väliaikaista 20 miljoonan euron lisäystä EU-lainsäädännön sallimalle enimmäistasolle, millä estettäisiin suomalaisen työn siirtymistä halvemman tuotannon maihin. Energiaverotuksen osalta (teollisuuden alennettu verokanta ja nk. ener- giaveroleikkuri) tukien rakennetta tulee uudistaa niin, että osa tuista kohdistuu energiatehokkuutta, tuottavuutta ja uusia energiaa säästäviä investointeja tukemaan. Lisäksi SDP puolittaisi väylämaksut niiden vuoden 2018 budjetin mukaisesta tasosta. Se pienentäisi valtion verotuloja 24 miljoonalla eurolla, mutta parantaisi suomalaisten satamien kilpailuasemaa suhteessa kilpailijoihin erityisesti Suomenlahdella.
01. Tulon ja varallisuuden perusteella kannettavat verot
01. Ansio- ja pääomatuloverot
Esitämme tuloveroasteikkoihin ja tuloverolakiin oikeudenmukaisia muutoksia, jotka tukevat työllisyyttä ja kasvua. SDP keventäisi pieni- ja keskituloisten palkansaajien, eläkeläisten sekä etuuksien saajien verotusta. Palkansaajan verotus kevenisi noin 5 000 euron kuukausituloihin saakka, kun vertailukohtana käytetään hallituksen budjettia. Alle 5 000 euron kuukausituloilla käteen jäisi keskimäärin noin 10 euroa enemmän kuussa kuin hallituksen mallissa. Kaikkein eniten tulot kasvaisivat alle 1 500 euroa tienaavilla palkansaajilla, jotka saisivat verotuksen yhteydessä niin kutsuttua työtulotukea. Toisaalta yli 90 000 euroa vuodessa tienaavien ansiotulojen verotusta kiristettäisiin kahdella prosentilla.
Eläkeläisten verotusta SDP laskisi hallituksen malliin verrattuna enemmän 3 600 euron tuloihin asti. Pienituloisimpien eläkeläisten tulot kasvaisivat kansaneläkkeen ja takuueläkkeen korotusten myötä. Etuuksien saajien verotus alenisi, kun tulot jäävät alle 2 000 euroon kuukaudessa. SDP uudistaisi myös kotitalousvähennystä siten, että myös pienituloisimmat voisivat hyötyä siitä.
Verotuksen painopistettä tulee siirtää työn verotuksesta omistamisen verotukseen monin tavoin. SDP kiristäisi miljoonaperintöjen verotusta nostamalla suurimpien lahjojen ja perintöjen veroastetta kahdella prosenttiyksiköllä, mikä tuottaisi 59 miljoonaa euroa. SDP nostaisi pääomatuloverokantoja nykyisistä 30 ja 34 prosentista 32 ja 35 prosenttiin. Tämä toisi 145 miljoonan euron lisäverotuoton.
Valtaosa SDP:n vaihtoehtobudjetin lisäverotuotoista perustuisi verokantojen korotusten sijaan veropohjan tiivistämiseen. Veropohjan tiivistämiseksi esitetään muun muassa omistamisen verotukseen liittyviä seuraavia uudistuksia.
SDP tiivistäisi veropohjaa luopumalla hallituksen viime vuonna käyttöön ottamista yrittäjävähennyksestä (ns. apteekkarivähennys) sekä metsälahjavähennyksestä. Niitä voidaan pitää perusteettomina, sillä niiden vaikutukset työllisyyteen ja talouskasvuun ovat vähäiset. Lisäksi rajattaisiin veropohjaa kaventavien, muun muassa verosuunnitteluun liittyvien luovutustappioiden ja muiden tappioiden vähennysoikeutta. Näillä uudistuksilla kertyisi noin 160 miljoonan euron lisäverotulot, joista valtion osuus olisi 106 miljoonaa. Osinkojen veropohja vuotaa monin tavoin.
SDP tiivistäisi veropohjaa perimällä ulkomaisien rahastojen ja muiden osinkoveroista vapautettujen yhteisöjen saamista osingoista viiden prosentin lähdeveron, jonka arvioidaan tuottavan valtiolle 400 miljoonan euron verotulot. Saksassa vastaava vero on 15 prosenttia ja se saattaa rahastosijoitukset tasapuolisempaan asemaan suorien osakesijoitusten kanssa. Seuraavalla vaalikaudella SDP uudistaisi listaamattomien osakeyhtiöiden verotusta siten, etteivät varakkaat yksityishenkilöt voi välttää veroja kierrättämällä tulojaan osakeyhtiöiden kautta.
SDP verottaisi sijoitusvakuutuksiin ja vakuutuskuoriin kertyneitä tuottoja ottamalla käyttöön vakuutusten arvoon perustuvan maltillisen veron, joka pohjautuu Ruotsissa käytössä olevaan veromalliin. Verotuotot kasvaisivat näin noin 168 miljoonalla eurolla. SDP verottaisi myös sijoitusten todellista tuottoa, kun niitä nostetaan tai sijoituksia luovutetaan, jotta suuria tuottoja ei verotettaisi kevyemmin kuin pieniä. Samalla varmistettaisiin, että mahdolliset vakuutusten sijoitustappiot voidaan vähentää vastaavista tuotoista. Pidemmällä aikavälillä vakuutuskuorten ja muiden vastaavien sijoitustuotteiden verokohtelu tulisi saattaa vastaavaksi kuin suorien sijoitusten. Tämä estäisi vakuutuskuorten käyttämisen veronkiertoon ja aggressiiviseen verosuunnitteluun. Samalla varmistettaisiin, että näistä sijoitustuotteista aiheutuvat tappiot olisivat vähennyskelpoisia sijoitustuotoista.
Edellä olevan perusteella esitämme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 128
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen nyt osinkoverosta vapautetuille yhteisöille suunnatusta osinkolähdeverosta, joka pohjaa Saksan malliseen ulkomaisiin ja kotimaisiin rahastoihin kohdistuvaan veroon.
Vastalauseen lausumaehdotus 129
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen tuloveroasteikon muuttamisesta siten, että 90 000 euroa ylittävien tulojen osalta ansiotuloveroprosentti nousee kahdella prosenttiyksiköllä.
Vastalauseen lausumaehdotus 130
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen työtulo- ja eläketulovähennysten korotuksesta ja oikeudenmukaisemmasta kohdennuksesta niin, että pieni- ja keskituloiset hyötyisivät enemmän, ja että hallitus antaa esityksen työtulovähennyksen muuttamisesta työtulotueksi kaikkein pienipalkkaisimmilla ja pienituloisimmilla yrittäjillä.
Vastalauseen lausumaehdotus 131
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen, jossa kunnallisverotuksen perusvähennyksen enimmäismäärä nostetaan 3 505 euroon.
Vastalauseen lausumaehdotus 132
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen alemman pääomaverokannan nostosta 32 prosenttiin ja ylemmän pääomaverokannan nostosta 35 prosenttiin.
Vastalauseen lausumaehdotus 133
Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee viivyttelemättä sijoitusvakuutusten sekä vakuutuskuorien verotusta koskevan lakiesityksen, jolla saatetaan niiden verokohtelu tasapuolisemmaksi suhteessa suoriin sijoituksiin.
Vastalauseen lausumaehdotus 134
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa viipymättä eduskunnalle esityksen kasvuyritysten työllistämisen edistämisestä, jossa osakepalkkion verotuksesta saisi huojennuksen silloin, kun saadun osakkeen myyntiä on rajoitettu, ja työsuhdeoption verotusta huojennettaisiin vastaavasti.
Vastalauseen lausumaehdotus 135
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa viipymättä eduskunnalle esityksen kasvuyritysten työllistämisen edistämisestä, jossa ulkomailta työn vuoksi muuttavien työnantajalta saamat muuttokorvaukset katsottaisiin verovapaiksi kustannusten korvauksiksi ja vastaavat itse maksetut muuttokulut saisi vähentää verotuksessa, sekä lisäksi ryhtyy viivyttelemättä selvittämään vastaavan verokohtelun laajentamista kotimaisiin työperäisiin muuttoihin.
Vastalauseen lausumaehdotus 136
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa viipymättä eduskunnalle esityksen yrittäjävähennystä koskevan tuloverolain 30 a §:n kumoamisesta.
Vastalauseen lausumaehdotus 137
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa viipymättä eduskunnalle esityksen metsälahjavähennystä koskevien tuloverolain 55 a ja 55 b §:n kumoamisesta.
Vastalauseen lausumaehdotus 138
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle esityksen tuloverolain 127 a §:ssä tarkoitetun kotitalousvähennyksen uudistamisesta kotitaloustueksi, sen alarajan poistamisesta, sen enimmäismäärän laskemisesta 400 eurolla energiaremontteja lukuun ottamatta ja tuloverolain 127 b §:n korvausprosenttien korottamisesta yli 70-vuotiaiden hoivapalveluissa sekä aloittaa valmistelun kotitalousvähennyksen ulottamisesta kerrostalo- ja rivitaloasunto-osakeyhtiöiden osakkaiden rahoitusvastuulla yhtiöissä toteuttaviin remontteihin.
02. Yhteisövero
Yksinyrittäjille ensimmäisen työntekijän palkkausvähennys
Esitimme jo vuoden 2016 vaihtoehtobudjetin yrittäjäpaketissa yksinyrittäjän palkkausvähennystä. Yritykseen palkattavan uuden työntekijän palkkaa voi vähentää seuraavan vuoden tuloksesta 20 000 euroa. Työllistämisvähennys toteutetaan alueellisena kokeiluna, joka laajennetaan myönteisten tulosten myötä koko maahan. Tukeen varataan 20 miljoonaa euroa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 139
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen ensimmäisen työntekijän palkkaamisen verovähennystä koskevasta kokeilusta siten, että työnantaja voi vähentää tilikauden verotettavasta tuloksesta ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkasumman, kuitenkin enintään 20 000 euroa.
04. Perintö- ja lahjavero
SDP kiristäisi perintöjen verotusta 59 miljoonalla eurolla painottamalla veronkorotukset suurimpiin perintöihin. Verokannat palautettaisiin vuoden 2016 tasolle ja lisäksi yli miljoonan euron lahjojen ja perintöjen verotusta kiristettäisiin kahdella prosenttiyksiköllä.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 140
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen yli 1 000 000 euron perintöjen ja lahjojen verotuksen kiristämisestä 2 prosenttiyksiköllä sekä I että II veroluokassa sekä perintö- ja lahjaverokantojen palauttamisesta muutoin vuoden 2016 tasolle.
04. Liikevaihdon perusteella kannettavat verot ja maksut
01. Arvonlisävero
Esitämme uudistusta, jossa arvonlisävelvollisuuden alaraja nostetaan nykyisestä 10 000 euron vuosittaisesta liikevaihdosta 30 000 euroon. Yrittäjyyteen kannustava ja pientä yritystoimintaa olennaisesti helpottava uudistus on luontevaa jatkoa sille, että valtiovarainministerinä Antti Rinne nosti vuonna 2015 arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa 8 500 eurosta nykyiseen summaan. Arvonlisäverovelvollisuuden alarajan korottaminen edellyttää EU:ssa poikkeuslupaa, mutta sen saaminen on todennäköistä, sillä monissa EU-maissa alaraja on korkeampi kuin 30 000 euroa.
VATT:n tutkimuksen mukaan nykyinen alaraja estää pienten yritysten kasvua. Se arvioi myös arvonlisäverojen raportoinnin aiheuttamiksi hallinnollisiksi kuluiksi 1 600 euroa, joka on pieneen liikevaihtoon nähden kohtuuton. Järjestelmää monimutkaistava huojennusjärjestelmä ei ole käytössä muissa EU-maissa, joten siitä voidaan luopua. Esitys vähentää verotuloja 87 miljoonaa euroa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 141
Eduskunta edellyttää, että hallitus hakee neuvoston direktiivin (2006/112/EY) 395 artiklan mukaista poikkeuslupaa yritysten arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostamiseksi 10 000 euron liikevaihdosta 30 000 euron liikevaihtoon.
10. Muut verot
03. Autovero
Hallitus esittää ohjelmansa mukaisesti autoveron laskemista niin, että verotuottovaikutus vuoden 2019 tasolla on noin 200 miljoonaa euroa. Näin suuret autoveron kevennykset eivät ole perusteltuja, ja esitämme, että osa autoveron alennuksista perutaan. Vuonna 2019 autoveron tuotto voisi olla 65 miljoonaa hallituksen esittämää suurempi. Veronkevennyksen sijaan uudistettaisiin auto- ja ajoneuvoverotusta niin, että se ohjaisi vielä nykyistä tehokkaammin pienipäästöisen auton hankintaan. Näin keski- ja suuripäästöisten rekisteröitävien autojen verotus kasvaisi ja sähköautojen verotus voitaisiin laskea lähelle nollaa. SDP myös keventäisi työsuhdeautoina käytettävien sähköautojen ja lataushybridien verotusta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavat lausumat:
Vastalauseen lausumaehdotus 142
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen autoveron kevennyksen osittaisesta perumisesta siten, että autoverotusta uudistettaisiin niin, että se ohjaisi nykyistä tehokkaammin pienipäästöisen auton hankintaan.
Vastalauseen lausumaehdotus 143
Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee esityksen työsuhdeautoedun uudistamisesta siten, että edulla suosittaisiin täyssähköautoja ja lataushybridejä, jotta siirtymää sähköautoihin vauhditettaisiin.
07. Ajoneuvovero
On selvää, että liikenteen päästötavoitteiden saavuttaminen edellyttää verotuksen käyttöä päästöjen vähentämisessä. Ajoneuvovero on keskeinen työkalu, jolla ohjataan valitsemaan vähäpäästöinen kulkuneuvo. Ilmastonmuutos edellyttää, että ajoneuvoveron ohjausvaikutusta vahvistetaan entisestään. Tämä edellyttää, että pienipäästöisten ajoneuvojen veroa leikataan ja vastaavasti suuripäästöisimpien autojen veroa voidaan korottaa.
Ajoneuvoveron päästöporrastusta tulisi kiristää siten, että se kannustaa erityisesti sähköautojen sekä sähköllä ladattavien hybridien hankintaan. Päästöjen vähentäminen onnistuu tehokkaimmin, kun lisää pienipäästöisten uusien autojen hankintaa, sillä nyt hankittavat uudet autot ovat liikenteessä vielä vuosien jälkeen. Siksi ajoneuvoveron alennukset tulisi kohdistaa pelkästään niihin ajoneuvoihin, joiden päästöt ovat alemmat kuin ensirekisteröidyssä henkilöautossa keskimäärin (arvio 116 g/km vuonna 2018). Samalla ajoneuvoveron päästöporrastusta tulisi kiristää vuoden 2017 tasosta siten, että sähköautojen ja muiden kaikkein pienipäästöisimpien ajoneuvojen vero laskee enemmän kuin hallituksen esityksessä. Kaikkein suuripäästöisimpien autojen ajoneuvoveroa tulee vastaavasti korottaa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 144
Eduskunta edellyttää, että hallitus toimeenpanee ajoneuvoverolain liitteen muutoksen seuraavasti: ajoneuvoveron perusvero pysyy vuoden 2017 tasolla niillä ajoneuvoilla, joiden hiilidioksidipäästö on 116 grammaa kilometriltä; laskee porrastetusti tätä pienempipäästöisillä ajoneuvoilla; ja nousee porrastetusti tätä suurempipäästöisillä ajoneuvoilla, siten, että liikenteen päästöt laskevat ja ajoneuvoveron kokonaistuoton arvioidaan pysyvän nyt esitetyllä tasolla.
19. Muut veronluonteiset tulot
06. Väylämaksut
Väylämaksu on puolitettu vuosina 2015—2018 osana rikkikompensaatiota ja työmarkkinaratkaisua siten, että väylämaksua alennettiin lastialuksia ja parhaita jääluokkia painottaen. Vientiteollisuuden logistiikkakustannusten alentamiseksi ja Suomen satamien kilpailukyvyn parantamiseksi väylämaksuja on perusteltua alentaa edelleen. Väylämaksut tulee edelleen puolittaa painottaen parhaita jääluokkia, joilta maksu poistuu kokonaan. Maksun tuotto alenee 24 miljoonaa euroa.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 145
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen väylämaksujen alentamisesta viennin kilpailukyvyn edistämiseksi painottaen parhaita kahta jääluokkaa, joilta maksu tulee poistaa kokonaan.
09. Muut verotulot
Terveysperusteinen vero
Haittaveroilla voidaan edistää terveyttä. Makeisveron tilalle tulee valmistella uusi terveysperusteinen vero, jolla kerättäisiin 102 miljoonaa euroa. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta edellytti tällaista veroa kaksi vuotta sitten yksimielisessä mietinnössään.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 146
Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee esityksen terveysperusteisesta verosta, jossa otetaan kokonaisvaltaisesti huomioon terveyteen vaikuttavat osatekijät.
Voimalaitosvero
SDP ottaisi myös käyttöön voimalaitosveron, jolla kerättäisiin 85 miljoonaa euroa. Se koskisi päästökauppajärjestelmästä ansiottomasti hyötyneitä voimalaitoksia sekä muita energiatukiin perustuvia ylisuuria voittoja.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 147
Eduskunta edellyttää, että hallitus aloittaa valtiollisena kiinteistöverona toteutettavan voimalaitosveron valmistelun, joka koskee päästökaupasta ansiottomasti hyötyneitä sekä ylisubventoituja voimaloita.
Kaivosvero
SDP varmistaisi luonnonvarojen kestävän käytön kaivannaisten arvoon perustuvalla kahden prosentin kaivosrojaltiverolla. Sen tuotoksi on arvioitu 15 miljoonaa euroa. Näin Suomi saa kohtuullisen korvauksen kansallisvarallisuuden hyödyntämisestä ja siitä aiheutuvista riskeistä sekä kustannuksista.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 148
Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee esityksen kaivosrojaltiverosta, jolla varmistetaan luonnonvarojen kohtuullinen korvaus kansallisvarallisuuden hyödyntämisestä ja siitä aiheutuvista riskeistä sekä kustannuksista.
Rahoitustoimintavero
Rahoitusala on aukko arvonlisäveron veropohjassa. Sen vuoksi esimerkiksi Islannissa, Norjassa ja Tanskassa on käytössä rahoitusalan arvonlisään kohdistuva erillinen vero (Financial Activities Tax). SDP paikkaisi aukon ottamalla käyttöön pohjoismaisen mallin mukaisen rahoitusalan arvonlisään kohdistuvan veron, jolla kerättäisiin 230 miljoonaa euroa. Tällainen rahoitustoimintavero oli Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuslaitoksen analyysin mukaan parhaita tulonlähteitä Europan unionin omien varojen keräämiseksi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 149
Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa esityksen rahoitusverosta, joka valmistellaan muiden Pohjoismaiden mallin mukaan.
Osasto 13
KORKOTULOT, OSAKKEIDEN MYYNTITULOT JA VOITON TULOUTUKSET
03. Osinkotulot ja osakkeiden myyntitulot
01. Osinkotulot, pääomanpalautukset ja osakkeiden myyntitulot
Sinivalkoisen omistamisen ohjelmassa linjataan laajasti SDP:n omistajapolitiikan tavoitteita sekä omistamisen suhdetta elinkeino- ja innovaatiopolitiikan kokonaisuuteen. Valtion omistajalinjan tulee tukea myös elinkeinopolitiikan uudistamista sekä uutta luovaa liiketoimintaa. Valtion omistajapolitiikalla vahvistetaan omistajuutta kansallisesti tärkeillä aloilla ja torjutaan Suomen ajautumista tytäryhtiötalouteen.
Valtion tulee säilyttää määräysvalta sellaisissa valtionyhtiöissä, joissa turvataan strategisia intressejä, kuten huoltovarmuus sekä infrastruktuuri. SDP on esittänyt erityisesti pk-yrityksien vientiä tukevan erityisyhtiön perustamista yhteistyössä valtion ja yksityisen sektorin kanssa. Valtion kehittämisyhtiö Vake Oy:n tehtävä ja toimenkuva ja työnjako muiden toimijoiden kanssa vaatii selkeyttämistä.
- Tuetaan aktiivisella omistajapolitiikalla kotimaista omistajuutta, kasvua ja investointeja ja laajennetaan viennin pohjaa.
- Perustetaan erityisesti pk-yrityksien vientiä tukeva erityisyhtiö yhteistyössä valtion ja yksityisen sektorin kanssa.
- Valtion omaisuuden myyntituloista tulisi osa sijoittaa tulevaisuusinvestointeihin, kuten T&K&I-panostuksiin, osaamiseen sekä infran parantamiseen.
Edellä olevan perusteella ehdotamme hyväksyttäväksi seuraavan lausuman:
Vastalauseen lausumaehdotus 150
Eduskunta edellyttää, että valtion erityisen tuottavaa omaisuutta ei tulisi myydä.
Osasto 15
LAINAT
03. Valtion nettolainanotto ja velanhallinta
Sosialidemokraattien esittämien tulo- ja menoehdotusten yhteisvaikutuksena valtion nettolainanotto vähenee 525 miljoonaa euroa valiokunnan mietintöön verrattuna.