Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittisella selontekomenettelyllä on vakiintunut asema Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeisenä poliittisen ohjauksen välineenä. Selonteolla on tavoiteltu myös mahdollisimman laajan parlamentaarisen tuen varmistamista turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjauksille. (Eero Heinäluoma: Tärkeä asia!) Tälläkin kertaa ulkoasiainvaliokunnan lähtökohtana oli pyrkimys yksimielisen mietinnön laatimiseen, missä valiokunta ei aivan onnistunut, mutta käsitykseni mukaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurista linjoista valiokunnan piirissä vallitsi pitkälle menevä yksimielisyys. Vasemmistoliiton edustaja Arhinmäki jätti eriävän mielipiteen, jossa on kolme erillistä pontta. (Eero Heinäluoma: Kauneusvirhe!)
Hallitus on ohjelmansa mukaisesti antanut eduskunnalle tämän ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon lisäksi sisäisen turvallisuuden selonteon ja selonteon kehityspolitiikasta. Viimeisteltävänä on puolustuspoliittinen selonteko. Kokonaisuus on rakennettu siis aikaisemmista turvallisuus- ja puolustuspoliittisista selonteoista poikkeavalla tavalla, mutta olennaista on, että analyysi turvallisuusympäristöstä ja sen muutoksista on kaikille selonteoille yhteinen.
Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuustilanne on ollut viime vuosina nopean muutoksen kourissa. Ulkoisten muutostekijöiden ohella Euroopan unionin sisäinen koheesio on ollut jatkuvasti koetuksella. Muutos jatkuu. Yhdysvaltojen hallinnon vaihtuminen ja lähestyvät vaalit suurissa EU-maissa synnyttävät epävarmuutta. Tämän johdosta valiokunta kirjasi mietintöön, että eduskunnan jatkuvan tiedonsaannin turvaamiseksi pääministerin tulisi palata teemalla ensi kevään aikana eduskuntaan.
Valiokunta piti hyvänä, että selonteko on aikaisempiin turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin selontekoihin verrattuna eduskunnan edellyttämällä tavalla otteeltaan tiiviimpi ja strategisempi painottaen valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisia tavoitteita. Tämä on perusteltua, sillä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisella toiminnalla on selkeä ja kestävä arvopohja, joka muodostaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan yli vaalikausien ulottuvan perustan. Suomen toimintalinja ei ole altis suhdannevaihteluille. Erityisen tärkeää tämä on havaita ja tiedostaa tällaisena levottomana aikana. Suomi päättää itse turvallisuuspoliittisista ratkaisuistaan.
Valiokunta toteaa mietinnössään, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan selkeänä päämääränä on ehkäistä Suomen joutuminen sotilaallisen konfliktin osapuoleksi. (Eero Heinäluoma: Hyvin sanottu!) Valiokunta yhtyy selonteon valmistelua seuraamaan asetetun parlamentaarisen seurantaryhmän arvioon, jonka mukaan mahdollinen konflikti lähiympäristössämme vaikuttaisi suoraan Suomen turvallisuuteen. Puolustusvoimien uskottava suorituskyky tukee osaltaan Suomen mahdollisuutta pysyä sotilaallisten konfliktien ulkopuolella. Toimintaympäristön nykytilassa Suomen tulee harjoittaa aktiivista vakauspolitiikkaa sotilaallisten uhkien ennalta ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sekä ylläpitää turvallisuusympäristöön suhteutettu kansallinen puolustuskyky ja jatkaa sitä tukevaa puolustusyhteistyötä.
Arvoisa puhemies! Valiokunnan arvion mukaan kansainvälisen tilanteen kiristymisestä huolimatta Suomen asema on vakaa. Yksinomaan Suomeen kohdistuvan erillisen hyökkäyksellisen toiminnan todennäköisyys on edelleen hyvin pieni. Kansakunnan eheys ja yhteenkuuluvuus ovat sisäisen turvallisuuden tärkein tekijä ja edellytys sille, että pystymme vastaamaan alkuperältään maarajojen ulkopuolelta mahdollisesti tuleviin uhkiin.
Mietinnössä tarkastellaan Suomen harjoittamaa turvallisuuspoliittista yhteistyötä EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan, pohjoismaisen yhteistyön, Nato-kumppanuuden ja kahdenvälisen yhteistyön kannalta. Eri puitteissa tehtävä yhteistyö on luonteeltaan täydentävää, ei poissulkevaa. Politiikkaan vaikuttaaksemme Suomen on toimittava yhtenäisen ja toimintakykyisen unionin puolesta. Ruotsin kanssa tehtävällä yhteistyöllä on erityinen asema. Valiokunta pitää kannatettavana, että Ruotsin kanssa tavoitellaan mahdollisimman pitkälle menevää puolustusyhteistyötä sulkematta pois kriisiajan sopimuspohjaista yhteistyötä. Nato-yhteistyön osalta mietinnössä todetaan, että Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, joka toteuttaa käytännönläheistä kumppanuutta Naton kanssa ja ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä.
Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta korostaa selontekojen valmistelussa parlamentaarisen seurannan merkitystä ja edellyttää mietinnössään, että parlamentaarinen seuranta järjestetään myös tulevien selontekojen valmistelun yhteydessä tavalla, joka antaa eduskuntapuolueille mahdollisuuden käydä suoraa ja luottamuksellista vuoropuhelua valtioneuvoston kanssa jo valmisteluvaiheessa. Valiokunta katsoo, että ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tarvitaan jatkossakin pitkäjänteisiä, yli hallituskausien ulottuvia linjauksia. (Eero Heinäluoma: Loivat liikkeet!)
Arvoisa puhemies! Selonteon jättämisen jälkeen, myös ulkoasiainvaliokunnan mietinnön jälkeen, kehitys turvallisuusympäristössämme jatkuu ja elää koko ajan. Viime viikolla Eurooppa-neuvosto piti äärimmäisen tärkeän kokouksen, jossa se linjasi EU:n yhteisen puolustusulottuvuuden kehittämistä eteenpäin. Vaikka päätökset tapahtuivat viime viikolla ja siitä unionin puitteissa käynnistyi valmistelu, niin sinällään se, mitä viime viikolla on päätetty, on linjassa myös ulkoasiainvaliokunnan mietintöön kirjaaman kanssa. Valiokunta ennakoi pitkälle niitä päätöksiä, jotka viime viikolla tehtiin. Haluan kiinnittää huomiota, että ehkä juuri tähän EU:n puolustusulottuvuuden kehittämiseen liittyen vasemmistoliiton eriävässä mielipiteessä kolmas ponsi on ehkä se, joka kaikkein eniten poikkeaa valiokunnan mietinnön linjauksista.
Arvoisa puhemies! Tämän mietinnön valmistamisen ohessa valiokunta luonnollisesti kävi laajaa keskustelua asiantuntijoiden kanssa koko syyskauden ajan, ja tietysti tässä keskustelussa nousi paljon esille sellaistakin, jota ei ehkä mietintöön kirjattu mutta josta haluan joitakin luonnehdintoja nostaa esille ikään kuin kuvatakseni sitä, mistä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on hyvä keskustelua käydä.
Ensimmäinen näistä on kansallisen ja kansainvälisen välillä käynnissä oleva aatteelliseksikin luonnehdittava väittely. Asetelma on ollut eri muodoissa taustalla useissa viime aikojen eri puolilla maailmaa käydyissä vaaleissa, ja se selkeästi jakaa sekä kansalaisia että poliitikkoja ympäri maailmaa. Tähän liittyy ajatus kahdenvälisyydestä, jossa etuja kyettäisiin optimoimaan nykyistä paremmin, ja tähän liittyy samalla vieroksuntaa kansainvälisiä järjestöjä ja yhteisiä sääntöjä kohtaan. Suomen kaltainen maa on luonnostaan samaan aikaan sekä kansallinen että kansainvälinen. Tarvitsemme yhteisiä vahvoja pelisääntöjä pärjätäksemme itse.
Toinen tämmöinen jakolinja, ja oikeastaan tapa asemoida Suomen asemaa, liittyy tämmöiseen kolmijakoon, jossa jokaisella opilla on omat kannattajansa: olemmeko pienvaltiorealisteja, olemmeko transatlantisteja vai globalisteja. Monet keskustelijat haluavat painottaa yhtä näistä ikään kuin kuvatakseen meidän suuntautumistamme. Tässä olen mielestäni tylsä ja sanon, että Suomen pitää toimia kaikilla näillä kolmella tasolla ja suunnalla. Ne eivät ole toisiaan poissulkevia vaan täydentävät toisiaan.
Kolmas aihealue, jonka haluan nostaa esille, on se, josta eräs valiokunnan kuulemista asiantuntijoista käytti termiä "demokratian ristiretki, ja onko se päättynyt". Meillä itsellämme on hyvin vahvat arvot, jotka jaamme Euroopan unionissa muiden jäsenten kesken. Haluaisimme, että myös muut maat noudattavat näitä arvoja. Tosiasia kuitenkin on nykymaailmassa, että maailmassa vallitsee tälläkin hetkellä vahvoja arvojen ristiriitoja ja ainainen ongelma on se, kuinka paljon ja kuinka syvää yhteistyötä olemme valmiita tekemään toisten maiden kanssa, jotka eivät jaa kanssamme samoja arvoja. Joudumme tekemään yhteistyötä ja meidän kannattaa tehdä yhteistyötä ja yhteistyöllä pitkäjänteisesti ja kärsivällisesti edistää myös arvojemme leviämistä. Eli selkää ei pidä täysin kääntää edes demokratian pahiksille.
Tämä arvokysymys koskee myös Euroopan unionia. Myös Euroopan sisällä joudutaan käymään nyt jatkuvaa keskustelua siitä, kuinka aidosti EU:n eri jäsenmaat ovat näihin yhteisiin arvoihin sitoutuneet.
Arvoisa puhemies! Neljäs huomioni liittyy siihen, että osittain olosuhteista johtuen ulkopolitiikkamme näkyy tällä hetkellä maailmalla erityisesti Pohjois-Eurooppaa koskevassa keskustelussa. Emme saisi kuitenkaan rajautua vain Itämeren ranta-aallokkoon, vaan ulkopolitiikan skaalan on jatkuvasti oltava laaja-alainen, levottomanakin aikana. Sellaiset teemat kuin kehityskysymykset, terrorismi, YK-järjestöjen työ, asevalvonta, rauhantyö, kauppapolitiikka EU:n kautta, arktinen alue ja niin edelleen ovat esimerkkejä aihealueista, joissa työtä on tehtävä koko ajan. Eikä tarvitse olla kummoinen ennustaja, kun laskee väestökehitystä ja ilmastonmuutosta yhteen, päätelläkseen, että Afrikka tulee hallitsemaan tämän vuosisadan ulkopoliittista agendaa myös.
Arvoisa puhemies! Eduskunnan vastauksen jälkeen hallitus tuo puolustuspoliittisen selonteon, ja valiokunta odottaa, että tässä selonteossa ja antamassaan eduskunnan vastauksessa esitetty analyysi turvallisuuspoliittisesta toimintaympäristöstä toimii vahvana työn pohjana myös puolustuspoliittista selontekoa laadittaessa.
Toinen varapuhemies Arto Satonen
:Sitten käymme eduskuntaryhmien puheenvuorot, jotka ovat siis maksimissaan 5 minuutin mittaisia.