Arvoisa puhemies! Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista. Kauas kauas on karannut tämän salin tietämys tämän päivän työelämästä ja tämän päivän ihmisten työelämästä. Vakavasti jopa vasemmistosta puhutaan, että työntekijä, joka ei halua ottaa, tai työntekijä, joka haluaa tehdä vähemmän, tai työntekijä, joka ei halua tehdä sitä työtä mitä on tarjottu. Ei se ole työntekijästä pääsääntöisesti kiinni, vaan se on kiinni työnantajasta. Se on kiinni siitä, mitä työtä on tarjolla ja kuinka paljon sitä työtä on tarjolla. Jos haluaa tehdä osapäivätyötä oman elämäntilanteensa takia, on hyvä hakeutua osapäivätyöhön, mutta siihen ei tarvita nollatyösopimusta. Sitä siihen ei tarvita. Siihen ei tarvita 18 tunnin aikarajoja. Täytyy muistaa, että silloin kun puhumme 18 tunnista, silloin me puhumme myöskin työssäoloehdosta. Se on paljon paljon isompi asia, jos me rupeamme tällaisia aikarajoja laittamaan. Ja jos me rupeamme kirjaamaan tämmöistä minimityöaikaa lakiin ja kun tässä maassa näillä eväillä, mitä tällä hetkellä on, näistä tahtoo tulla niitä enemmistölakeja, niin silloin siitä 18 tunnista hyvin helposti ruvetaan vääntämään tämmöistä yleistä systeemiä, jolla saadaan sitten ihmiset tekemään lyhyemmässä ajassa sama työmäärä, mikä aikaisemmin on ollut.
Ministerin lausumista, mitä hän sanoi täällä, muistuttaisin vielä, että hän totesi tässä salissa, että "jos meillä ei ole tällä hetkellä nollasopimuksissa pelisääntöjä" — "jos" meillä ei ole, kertokaa ihmeessä ministerille, että meillä ei ole — "niin minun on ainakaan tällä kokemuksella hyvin vaikea nähdä, miten niitä tulisi ilman lainsäädäntöä". Osaako mahdollisesti joku työ- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenistä kertoa, mikä on se lainsäädäntö, mitä ministeri on tähän ajatellut, kun se ei ole ainakaan minulle nytten tässä salissa auennut, minkälaista lainsäädäntöä hän haluaisi tähän ajaa? Toivoisin todella, että kun tämä työryhmä jatkaa työskentelyään, siihen otettaisiin todellisia työelämän tuntijoita, jotka tuntevat sopimukset ja tietävät, mitä on elää alle sillä 18 tunnilla ja mitä on elää nollatyösopimuksella. Niitä ihmisiä valitettavasti on.
Nollan pahin puoli on se, että sillä pystytään myöskin siivoamaan ihminen pois työpaikalta. Sekin pitää paikkansa, mitä täällä sanottiin, että heistä tehdään vanhan sataman työntekijöitä, että sitten huudellaan töihin. Tähän tämä maailma on mennyt, myöskin tietenkin vuokrafirmoissa ja muissa, että kuka milloinkin minnekin työhön osoitetaan.
Työpaikoista on tässä maassa huutava pula. Hallitus on sanonut, että meillä on työllisyys parantunut, mutta ei se ole parantunut. Meillä on virallisesti 350 000 työtöntä. Oikea luku on yli 500 000, yli puoli miljoonaa, nimittäin työvoimapoliittisissa toimenpiteissä olevat ihmiset eivät ole toistaiseksi voimassa olevassa, eivät edes määräaikaisessa, eivät edes väliaikaisessa, eivät edes osa-aikaisessa työsuhteessa, vaan he ovat työvoimapoliittisissa toimenpiteissä, ja he ovat silloin työttömiä ja he tulevat toimeen työttömyyspäivärahalla. Tämä on syytä muistaa.
Myöskin kun puhutaan tästä nollatyösopimuksesta, pitää muistaa se, että vaikka opiskelijat haluaisivat tehdä lyhyempää tai joku haluaisi tehdä lyhyempää työaikaa, niin suurimman osan täytyy tehdä kokoaikaista työtä, jotta pystyisi perheensä elättämään, ja suurin osa työmarkkinoilla olevista palkansaajista haluaa todellakin tehdä kokoaikaista työtä sen aikaa kun työelämässä on mukana.