Arvoisa puhemies! Edustajat! Aluksi selvyyden vuoksi tämän pääministerin ilmoituksen etymologiasta ja menettelytavasta: Tämä nyt käsillä oleva pääministerin ilmoitus juontuu eduskunnan lausumasta talousvaliokunnan mietintöön kesäkuussa vuonna 2001. Eduskunta edellytti tuolloin, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle selvityksen ennen rakentamisluvan myöntämistä periaatepäätöksen jälkeen saadusta uudesta tutkimustiedosta ja teknillisestä kehityksestä ydinjätteen loppusijoituksen turvallisuuden varmistamiseksi. Lausuman muoto poikkeaa normaalikäytännöstä, jossa lähtökohtaisesti pyydetään joko selvitys valiokunnalle tai selonteko eduskunnalle. Eduskunnan tahtotilan tuolloin voi selvittää perehtymällä mietinnön täysistuntokäsittelyn yhteydessä käytyyn keskusteluun, josta ilmenee, että termin "selvitys" käyttö oli hyvin tietoinen valinta, sen sijaan että olisi käytetty termiä "selonteko". Samoin siitä käy ilmi, että selvitystä halutaan asian merkittävyyden vuoksi nimenomaisesti koko eduskunnalle, ei vain esimerkiksi talousvaliokunnalle — millään tavalla talousvaliokunnan merkittävyyttä väheksymättä. Edelleen pöytäkirjasta ilmenee, että edustajat ovat ymmärtäneet rakentamislupaan liittyvän päätöksenteon kuuluvan yksinomaan valtioneuvoston vastuulle. Olennaista siis on, että koko eduskunta pääsee osalliseksi annetusta lisäinformaatiosta. Jotta näin voidaan menetellä, vaihtoehtoina ovat selonteon antaminen ja pääministerin ilmoitus. Näistä ensin mainittu ei edellä mainitun täysistuntokäsittelyn huomioon ottaen vastaa eduskunnan tahtoa, joten nyt käytössä on mainittu pääministerin ilmoitus ‑menettely.
Puhemies! Sitten itse ilmoituksen sisältöön. Jos tämä on välillä teknistä, niin voin sanoa, että itsepähän halusitte, tai me itse eduskuntana halusimme — siis vuonna 2001. Mutta mennään kirjan mukaan ja tarvittaessa vaikka vähän teknisestikin, koska informaatiota pitää saada.
Suomalaisen ydinenergian käytön periaatteisiin on kuulunut alusta pitäen pitkäjänteinen vastuullisuus, mukaan lukien vastuu ydinjätteestä. Vuonna 1983 valtioneuvosto linjasi, että loppusijoitus syvään kallioperään on Suomelle sopiva ratkaisu. Vuonna 1994 ydinenergialakia muutettiin siten, että ydinjätteiden vienti ja tuonti kiellettiin. Toisin sanoen päätimme kantaa vastuun nimenomaan omassa maassamme tuotetusta ydinjätteestä. Samoihin aikoihin sen aikaiset ydinvoimayhtiöt yhdistivät voimansa ja perustivat Posiva Oy:n huolehtimaan käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusratkaisusta.
Eduskunta päätti toukokuussa 2001, että valtioneuvoston periaatepäätös 21. joulukuuta 2000 käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen rakentamisesta Eurajoen Olkiluotoon jää sellaisenaan voimaan. Samassa yhteydessä eduskunta edellytti, että ennen rakentamisluvan myöntämistä valtioneuvosto antaa eduskunnalle selvityksen tämän periaatepäätöksen jälkeen saadusta uudesta tutkimustiedosta ja teknisestä kehityksestä, ja tämä selvitys on nyt käytössänne ja käytössämme.
Kapselointi- ja loppusijoituslaitoksen rakentamista koskevat periaatepäätökset tehtiin valtioneuvostossa vuosina 2000 ja 2002. Vuonna 2000 tehty periaatepäätös koskee Suomen neljän nyt käytössä olevan ydinvoimalayksikön toiminnassa syntyvää käytettyä ydinpolttoainetta, ja vuonna 2002 tehty periaatepäätös koskee Olkiluoto 3:n käytettyä ydinpolttoainetta: ensin mainittu enintään 4 000 tonnia uraania, jälkimmäinen enintään 2 500 tonnia uraania.
Kapselointi- ja loppusijoituslaitosta koskeva rakentamislupahakemus jätettiin valtioneuvostolle joulukuussa 2012. Sen liitteenä ovat ydinenergia-asetuksen 32 §:n mukaiset selvitykset ja lisäksi periaatepäätöksissä vaaditut selvitykset ympäristövaikutuksista ja palautettavuudesta sekä kuljetusriskeistä. Säteilyturvakeskus antoi hankkeesta tärkeän myönteisen lausuntonsa viime talvena.
Arvoisa puhemies! Käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitukseen on Suomessa omaksuttu menetelmä, joka on alun pitäen kehitetty Ruotsissa 1980-luvun alussa. Siitä lähtien ratkaisua on kehitetty edelleen ja sen keskeisiä osia on testattu sekä Ruotsissa että Suomessa. Kiteytettynä: Loppusijoitusta varten rakennetaan maan päälle kapselointilaitos apu- ja oheistiloineen. Varsinainen loppusijoituslaitos kuitenkin louhitaan kallioperään ja käytetty ydinpolttoaine pakataan kapseleihin ja sijoitetaan tämän loppusijoitustilan tunneleihin.
Ratkaisussa turvallisuus perustuu järjestelmään, joka koostuu loppusijoitustiloja ympäröivästä kalliosta, kuparikapselista, bentoniittipuskurista sekä laitoksen sulkemisrakenteista. Tavoitteena on, että yksittäisten esteiden pettäminen ei olennaisesti alenna koko järjestelmän, koko systeemin, toimintakykyä ja turvallisuutta. Vapautumisesteiden tarkoitus on eristää käytetty ydinpolttoaine ja sen sisältämät radioaktiiviset aineet elinympäristöstä.
Rakentamislupahakemuksen mukaan suunniteltu loppusijoitussyvyys, 400—450 metriä, on riittävä turvallisuuden kannalta. Riski loppusijoitustilan turvallisuudelle voisi aiheutua tulevaisuudessa jääkauden jälkeisistä maankuoren lohkoliikunnoista. Loppusijoitustilat sijoitetaan kalliolohkon alueelle turvallisuussyistä mahdollisimman ehjiin kallio-osuuksiin. Lisäksi täyteaineena käytettävä bentoniitti suojaa kapseleita loppusijoitustilassa tapahtuvilta pienehköiltä kallioperän liikunnoilta.
Vuonna 2000 tehdyn paikanvalinnan jälkeen maanpinnalla tehtyjen tutkimusten ohella käynnistettiin samalla maanalaiset kallioperätutkimukset. Maanalaisen tutkimustilan eli Onkalon rakentaminen aloitettiin vuonna 2004. Tämä luolasto ulottuu nykyisin noin 450 metrin syvyyteen. Olkiluodon kallioperää on tutkittu tarkasti ja hyvin laajasti verrattuna Suomen kallioperään yleisesti. Geologiset selvitykset osoittavat, että kallioperä on vakaata eikä laitoksen toimintaan vaikuttavia maanjäristyksiä esiinny. Stuk, siis Säteilyturvakeskus, arvioi kallioluokitusjärjestelmän kokonaisuudessaan uudelleen käyttölupahakemuksen käsittelyn yhteydessä.
Puhemies! Merkittävimpien ydinenergiaa käyttävien maiden tekniset suunnitelmat on viety jo sangen yksityiskohtaiselle tasolle, vaikkakin kehityshaasteita on vielä jäljellä. Merkittävimmät erot näiden ydinvoimaa käyttävien eri maiden kesken liittyvät varsinkin loppusijoituslaitosten sijoituspaikkojen valintaan ja niistä aiheutuviin ympäristövaikutuksiin sekä yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön ydinjätetutkimuksessa. Suomesta Posiva on ollut perustamassa loppusijoitusalan teknologiayhteisöä Euroopan unionissa. Tämän eurooppalaisen teknologiayhteisön visiona on, että ensimmäiset pitkäikäisen ydinjätteen loppusijoitukseen tarkoitetut laitokset ovat toiminnassa Euroopassa vuoteen 2025 mennessä. Suomalaiset viranomaiset ja ydinjäteorganisaatiot osallistuvat kansainvälisten ydinenergia-alan järjestöjen toimintaan aktiivisesti.
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Yhteenvetona tästä ehkä hieman teknisestäkin, fysiikkaan ja kemiaan painottuvasta turvallisuusselvityksestä voidaan todeta, että suomalainen ydinvoimaturvallisuuden rakentaminen on pitkäjänteistä. Nykyinen ydinjätepolitiikka linjattiin jo yli 30 vuotta sitten 80-luvun alkupuolella. Sen pohjalta käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusta on suunniteltu järjestelmällisesti jo vuosikymmeniä. Nyt käsillä oleva Posivan hanke on etenemässä varsinaiseen rakentamisvaiheeseen. Muut, matala- ja keskiaktiiviset ydinjätteet viedään jo nyt rutiinitoimintana omiin loppusijoitustiloihinsa Olkiluodossa ja Loviisassa.
Prosessin eri vaiheissa on toimittu vastuullisesti, ja näin on tapahduttava vastakin. Posivan rakentamislupaesitys on nyt tulossa valtioneuvoston käsittelyyn. Jos valtioneuvosto myöntää rakentamisluvan, voidaan käytetyn ydinpolttoaineen kapselointilaitoksen ja loppusijoitustilojen rakentaminen aloittaa. On todennäköistä, että Suomi aloittaisi käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituslaitoksen käytön 2020-luvun alkupuolella ensimmäisenä maana maailmassa. Kun ydinenergiaa käytetään, on sen käytön kaikkien vaiheiden täytettävä kaikki turvallisuusvaatimukset ja toiminnan on oltava kokonaisuudessaan vastuullista. Nimenomaan tästä lupapäätöksessä juuri on kyse.
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Nyt tehtävällä ratkaisulla voidaan parhaiten edesauttaa sitä, että suomirockin legendan Eppu Normaalin heavyhenkinen, rupinen riimi "mutta millään muilla mailla kuin Suomella se ei ole riskiä vailla" käännetäänkin riemukkaasta rienauksesta käytännön todellisuudeksi. Toimitaan siis niin, että uraanin halkeaminen olisi riskiä vailla niin meillä murheellisten laulujen maassa kuin myös muualla maapallolla, mihin tämä suomalainen ratkaisu osaltaan antaa osviittaa ja suuntaa. Senkin takia toivon eduskunnan tukea tälle ratkaisulle. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
:Siirrymme keskusteluun.