Arvoisa puhemies! Mielen järkkyminen on inhimillistä silloin, kun olosuhteet muodostuvat kohtuuttomiksi, mutta yksin ei kenenkään tulisi joutua kamppailemaan mielenterveyden haasteiden kanssa. Psykoterapia on tärkeä hoito ja kuntoutusmuoto silloin, kun se mieli on järkkynyt. Se on vaikuttava apu, kun perheessä ilmenee haastetta vuorovaikutuksessa. Se on keskeinen työkalu auttaa ihmisiä jaloilleen vaikeimpien kokemusten jälkeen. Sen arvoa ei yksilölle eikä yhteiskunnalle rahassa pystytä mittaamaan.
Olen itse asiakkaan tuolilla saanut istua ja todeta, miten tärkeää se on, kun joku kohtaa ja kuuntelee. Olen saanut huomata, miten kipeimpienkin asioiden äärelle voi pysähtyä turvallisesti, kun vastassa on ammattilainen. Olen myös itse saanut toimia terapia-alan yrittäjänä, itse kohdata ja kulkea siinä vierellä kaikkein syvimpien haavojen äärelle. Olen myös saanut nähdä, miten ihminen löytää elämänilon, toivon ja merkityksen uudelleen.
Psykoterapia on aina merkityksellinen vuorovaikutustilanne, jossa yhdessä rakentamalla särkyneestä luodaan uutta ja ehjää, ja siihen tulisi jokaisella sitä tarvitsevalla olla mahdollisuus. Jotta näin kuitenkin voisi olla, tarvitsemme riittävästi psykoterapeutteja. Tarvitsemme monipuolisen koulutuksen myötä rautaisen ammattitaidon omaavia ammattilaisia. On kuitenkin kohtuutonta, että vaikka meillä on nyt käsillämme mielenterveyskriisi ja vaikka meillä on pulaa juuri psykoterapian ammattilaisista... [Hälinää]
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Edustaja Virta, hetkinen. — Pyydän, että tässä salissa muut keskustelut loppuvat. — Olkaa hyvä, edustaja Virta.
Kiitos. — ...on tuo kyseinen koulutus yhä omakustanteinen.
Arvoisa puhemies! Psykoterapia perustuu siis aina vuorovaikutukseen. Luottamussuhde ammattilaisen ja oman mielensä kanssa kamppailevan ihmisen välillä on ensiarvoisen tärkeä osa koko hoitoprosessin onnistumista. Psykoterapiassa tutkitaan yhdessä terapiassa olevan ajattelua, tunteita ja käyttäytymistä, ja terapeutin tuella on mahdollista avata syvimpiä haavoja ja mielen kipeimpiä muistoja, ehkä sellaisia asioita, joita ei olisi halunnut enää toistaa kenellekään, ja juuri siksi sillä on erityisen paljon väliä, millainen ihminen siinä vastapäätä istuu.
On suuri rikkaus, että meillä toimii psykoterapeutteina ihmisiä erilaisilla pohjakoulutuksilla, erityisosaamisilla ja kattavalla työkokemuksella. Näitä ammattilaisia tulisi yhtenevän koulutuksen lisäksi ensisijaisesti yhdistää aina vahva ammatillinen kyvykkyys, läsnäolon ja kohtaamisen taito sekä sisäinen motivaatio. Todellisuudessa psykoterapeutiksi valmistuminen voi kuitenkin jäädä rahasta kiinni, ja sen takia on äärettömän tärkeää, että käsittelemme nyt tänään tätä psykoterapiakoulutuksen maksuttomuutta vaativaa kansalaisaloitetta.
Suorittaessani itse yliopistollista psykoterapiakoulutusta tein opintojen rinnalla samanaikaisesti kahta eri työtä, jotta kykenin opinnot rahoittamaan — suuri osa psykoterapeutiksi opiskelevista kun työskentelee sote-alalla, ja me tiedämme, minkälainen palkkataso kyseisellä sektorilla vallitsee, koulutuksen hinnat taas liikkuvat 20 000:n ja 50 000 euron välillä. Tällä hetkellä koulutukseen pääsemiseen ei ensisijaisesti vaikuta vain ammatillinen kyvykkyys vaan hakijan taloudellinen tilanne. Tästä seuraa se, että moni koulutuksesta kiinnostunut ja motivoitunut ammattilainen jää koulutuksen ulkopuolelle. Näin ei pitäisi olla, sillä psykoterapeuteista on huutava pula, ja pahimmillaan pääsyä kuntoutuspsykoterapiaan voi joutua jonottamaan jopa vuoden. Psykoterapeutteja tarvitaan myös muualla kuin mielenterveys-, päihde- ja perhepalveluissa. Myös terapiatakuun ja sen sisältämien lyhytpsykoterapioiden toteuttaminen edellyttäisi riittävästi koulutettuja psykoterapeutteja. Tämä ongelma vaatii ratkaisua.
Arvoisa puhemies! Haluan kiittää tärkeän kansalaisaloitteen tekijöitä ja kaikkia sen allekirjoittaneita, sillä nykytilanne on kestämätön. Psykoterapiakoulutusta toteutetaan tällä hetkellä täydennyskoulutuksena yhteistyössä yliopistojen kanssa liiketaloudellisin perustein, ja se on ainoa terveydenhuollon koulutus, jonka maksamisesta vastaa yksin opiskelija. Lisäksi tällä hetkellä kenelläkään ei ole velvollisuutta toteuttaa psykoterapiakoulutusta, jolloin psykoterapeutteja valmistuu vuosittain ennakoimaton määrä.
Psykoterapiakoulutus tulisi muuttaa laaja-alaiseksi erikoistumiskoulutukseksi, jolloin koulutusta olisi mahdollista rahoittaa julkisin varoin. Mielenterveyspoolin laskelmien mukaan vuosikustannukset olisivat noin 6 miljoonaa euroa, pitkällä aikavälillä vaikutus on suurempi. Koulutuksen voisi muuttaa maksuttomaksi portaittain niin, että erikoistumiskoulutukseksi muuttamisen jälkeen koulutuksen hintakatoksi tulisi noin 8 000 euroa ja seuraavassa askeleessa koulutus muutettaisiin maksuttomaksi.
Meillä siis on kyllä keinoja varmistaa ammattilaisten tasavertaisempi pääsy koulutukseen. Meillä on siis keinoja turvata psykoterapiakoulutuksen tulevaisuus ja pitää huolta siitä, että ammattilaisia riittää turvaamaan sitä avunsaantia jokaiselle tarvitsevalle. Toivon, että tämä kansalaisaloite saa eduskunnassa sen vakavuuden vaatiman huomion ja että eduskunnassa löytyy riittävästi tahtotilaa turvata jatkossa psykoterapeuttien riittävä määrä liikkumalla askel askelelta kohti psykoterapiakoulutuksen maksuttomuutta.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Ja edustaja Koponen, Ari, olkaa hyvä.