Arvoisa puhemies! Käytän siis puheenvuoron valiokunnan puheenjohtajana. Haluan sanoa tämän ääneen, koska olen hiukan eri mieltä siitä, mitä valiokunta kokonaisuudessansa päätti tästä asiasta.
Kyse on vuorotteluvapaajärjestelmästä. Vuorotteluvapaalakia hallitus ehdotti muutettavaksi ja tiukennettavaksi sillä tavalla, että työhistoriaedellytys korotetaan 20 vuoteen, vapaan enimmäiskesto lyhennetään 180 kalenteripäivään ja pitkän työuran tehneiden ihmisten kohdalla korkeampi vuorottelukorvaus poistetaan. Tämä esitys perustuu siis hallitusohjelmaan, ja sillä pyritään saamaan aikaan 50 miljoonan euron vuosittainen säästö.
Tätä lakia muutettiin edellisen hallituksen aikana 1. syyskuuta sillä tavalla, että kiristettiin työhistoriaedellytystä ja vuorottelusijaisia koskevia edellytyksiä ja säädettiin vuorottelijan yläikärajasta. Näillä säädöksillä pyrittiin tuolloin siihen, että tällaisista yhden päivän työttömyyksistä sijaisten kohdalla päästäisiin eroon. Edellytyksenä on siis kolmen kuukauden työttömyyshistoria lukuun ottamatta haavoittuvassa asemassa olevia työttömiä elikkä alle 25-vuotiaita nuoria, ikääntyneitä työntekijöitä sekä sitten vastavalmistuneita nuoria työntekijöitä.
Vuorotteluvapaan tarkoituksenahan on edistää lyhytkestoisen työstä poissaolon avulla työntekijän työssäjaksamista ja parantaa samalla niiden ihmisten asemaa, jotka työttöminä työnhakijoina tulevat vuorotteluvapaasijaisiksi. Tutkimukset osoittavat sen, että käyttötarkoitukset vaihtelevat kovasti. Käytön yleisimmät syyt ovat työelämässä olevat työntövoimat, elikkä siellä työssä on jotakin sellaista, joka työntää pois, tai sitten vuorotteluvapaalle jäävä perheenjäsen tarvitsee hoivaa tai sitten itse kokee tarvitsevansa jollakin tavalla hoivaa. Vuorotteluvapaata käytetään eniten kouluttautumiseen, jonkun verran lepäämiseen, matkusteluun, harrastuksiin, mutta myös kuntoutukseen ja lasten tai vanhempien hoitamiseen, elikkä hyvin erilaisiin käyttötarkoituksiin. Joissakin tilanteissa vuorotteluvapaata käytetään myös ikään kuin sairausloman sijaistoimintona, elikkä toisena vaihtoehtona olisi se, että jäätäisiin sairauden vuoksi pois työelämästä, mutta vuorotteluvapaa koetaan kevyemmäksi menettelyksi. Silloin on tietysti ymmärrettävää, että pitäisi käyttää niitä ensisijaisia syyperusteisia välineitä.
Vuorotteluvapaata on tutkittu, mutta itse asiassa on aika vaikea löytää siitä kattavaa vaikuttavuusarviota. Esimerkiksi VATT teki vuonna 2009 tutkimuksen, jossa vuorotteluvapaa osoitti, että se ei varsinaisesti niiden, jotka vuorotteluvapaalle jäävät, työssäjaksamista suhteessa verrokkiryhmiin lisännyt tai ei vähentänyt sairauspoissaoloja. Mutta sitä tuo tutkimus ei kerro, oliko vuorotteluvapaalle jäävien tilanteessa jo jotakin, mikä poikkesi verrokkiryhmästä. Sen sijaan tuo tutkimus kertoi sen, että ne, jotka ovat vuorotteluvapaasijaisia, työllistyivät verrokkiryhmää paremmin. Tätä on perusteltu sillä, että he ovat myös verrokkiryhmää tai yleensä työttömänä työnhakijana olevia ihmisiä paremmassa asemassa, he ovat kouluttautuneempia tai heidän työttömyytensä on lyhytkestoisempaa ja että nuo tulokset olisivat tulleet tästä. Mutta tilastolliset analyysit vertaavat erilaisia ihmisryhmiä tai eri tilanteessa olevia ihmisryhmiä, mutta eivät mene sinne yksilöllisten syiden sisälle, ja sen vuoksi niistä on vaikea tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Esimerkiksi TEMin työvoimapolitiikan palvelut kertovat, että vuorotteluvapaasijaiset työllistyivät paremmin kuin minkään muun työvoimapoliittisen toimenpiteen piirissä olevat. Elikkä voi sanoa, että tuon perusteella vuorotteluvapaa on varsin hyvää työvoimapolitiikkaa. Mutta tässäkin duubiona on esitetty se, että toisaalta voi olla, että he ovat myös helpommin työllistyviä muutoinkin kuin näiden muiden toimintojen piirissä olevat ihmiset.
Jos katsotaan sitten valiokunnan kannanottoja tähän esitykseen, niin valiokunnan enemmistö oli sitä mieltä, että ensisijaisesti pitäisi käyttää muita työvoimapolitiikan välineitä, jotta ihmiset työllistyvät, eikä tätä vuorotteluvapaata. Ehkä valiokunnan enemmistön kannan voi kiteyttää seuraavaan lainaukseen, joka on siis suora lainaus täältä mietinnöstä: "Vuorotteluvapaa vähentää suurella todennäköisyydellä kansantalouden yhteenlaskettuja työtunteja. Se on subventio vapaa-ajan käyttöön, eikä sen ole osoitettu pidentävän työuria tai vaikuttavan työssä pärjäämiseen ja jaksamiseen. Sitä käytetään mitä ilmeisimmin myös tilanteissa, joita varten on muita, tällaisia tilanteita varten luotuja toimenpiteitä, joilla työkykyä ja terveyttä ylläpidetään. Mahdollinen myönteinen vaikutus vuorottelusijaisten asemaan on saavutettavissa muilla työvoimapolitiikan toimilla. Koska julkisia menoja joudutaan nyt monella hallinnonalalla säästämään alaspäin, valiokunta pitää näistä syistä vuorotteluvapaan menoja soveliaana säästökohteena ja pitää tämän vuoksi hallituksen esitystä perusteltuna."
No, julkisen talouden säästöjä on arvioitu, ja tässä hallituksen esityksessä on lähdetty siitä, että säästö muodostuu siitä, että vuorotteluvapaata käytetään vähemmän ja nuo vuorotteluvapaakorvaukset säästyvät. Mutta noissa laskelmissa ei ole otettu huomioon sitä, mitä tapahtuu vuorotteluvapaasijaisten työttömyyskorvauksille. Siihen ei itse asiassa vastausta käsittelyn yhteydessä saatu.
Valiokunta esitti duubionsa siitä, että tätä lakia muutetaan nopeasti eikä vielä tiedetä edellisenkään lain muutoksen vaikuttavuuksia ja siinä mielessä on vaikea arvioida, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, mutta myös siitä, että noin 70 prosenttia vuorotteluvapaan käyttäjistä on naisia ja eniten vuorotteluvapaata käytetään julkisen sektorin naisvaltaisilla aloilla, kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa ja opetusalalla, joten lain vaikutukset kohdistuvat erityisesti naisiin. Kuitenkaan tästä laista ei ole tehty sukupuolivaikutusten arvioita, ja valiokunta katsoi, että ne olisi pitänyt tehdä.
Valiokunta päätyi puoltamaan näitä muutoksia, ja tähän valiokunnan mietintöön sisältyy kaksi vastalausetta.