Kuningas valitaan ylimääräisillä valtiopäivillä
Tasavaltalaisten tappiomieliala ja usko monarkian toteutumiseen keinoista piittaamatta olivat vahvimmillaan elo-syyskuun vaihteessa, kun Saksan vaikeudet maailmansodan rintamilla eivät vielä olleet tiedossa. Saksassa into Suomen hallitsijaksi ei ollut suurta: ehdokkaista tuntemattomin, Hessenin prinssi Friedrich Karl suostui lopulta 10. syyskuuta Suomen monarkiksi, jos kuninkaanvaali saisi eduskunnassa riittävän kannatuksen.
Kesätauon aikana Santeri Alkio esitti omissa nimissään kompromissiehdotuksen, jossa kuninkaan valtaoikeuksia tarkistettiin presidentilliseen suuntaan. Maalaisliiton puoluekokouksessa syyskuun lopulla uutiset Saksan tappioista alkoivat vaikuttaa eikä sovittelulle enää ollut sijaa: vaatimuksena oli joko uudet vaalit tai kansanäänestys hallitusmuodosta. Vastapuolella Svinhufvud, Paasikivi ja Ingman myöntyivät ehdottamaan rajoituksia kuninkaanvaltaan, koska Friedrich Karl oli edellyttänyt valinnalleen eduskunnan tukea.
Ylimääräiset valtiopäivät kutsuttiin koolle valitsemaan Suomelle hallitsijaa. Puhemiehistöön valittiin aiemmasta poiketen pelkkiä monarkisteja. Yllättäen monarkistit toivat täysistuntoon 28. syyskuuta jälleen uuden ehdotuksen valtiomuodoksi, mikä kertoo siitä, että vuoden 1772 hallitusmuotoon turvautumista koetettiin välttää loppuun asti. Valiokuntakäsittelyissä monarkistit tekivät myönnytyksiä, jotka suivaannuttivat oikeimman laidan ruotsalaisia ja aktivisteja. Maalaisliitto ehdotti vastalauseessaan, että hallitusmuotoehdotus hylätään, monarkian ja tasavallan vaihtoehdoista pidetään kansanäänestys ja eduskunta päättää asiasta vaalien jälkeen (ASK 1918 ylim vp).
Myönnytykset tehosivat osittain: tasavaltalaisuuden äänitorvista Helsingin Sanomat julkaisi 8. lokakuuta pääkirjoituksen, jossa suositeltiin monarkistien kompromissiesityksen hyväksymistä. Täysistuntokeskusteluissa oli havaittavissa turhautumista. Paasivuori käytti – ensi kerta täysistunnossa – eduskuntaa halventavaa ilmaisua:
Osa porvaristoa tahtoo nykyisen luokkaeduskunnan avulla Suomen työväenluokalle tehdä niin paljon pahaa kuin mahdollista. Tahdotaan tämän ”tynkäeduskunnan" avulla (Puhemies koputtaa: Pyydän edustajaa käyttämään parlamentaarista puhetapaa eikä häväisemään eduskuntaa.) riistää kaikki ne edut mitä työväestö on eduskunnallisella toiminnalla saavuttanut.
Seuraavan kerran ääneen päästyään Paasivuori puhui ”jäännöseduskunnasta”.
Kolmannessa käsittelyssä Paasikivi suuntasi sanansa suoraan maalaisliittolaisille, joiden muodostama vähemmistö pysyi ehdottomana ja äänesti kiireellisen ehdotuksen lepäämään yli vaalien (74–34). Kun äänestystulos selvisi, täysistunnossa luettiin eduskunnalle suunnattu ”Kuninkaanvaalia koskeva hallituksen kirjelmä”. Siinä ilmoitettiin hallituksen ryhtyneen toimiin kuninkaanvaalin toimittamiseen mahdollisimman pian vuoden 1772 hallitusmuodon 38 §:n mukaan (PTK 1918 ylim vp, 8.10.).