Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Vuonna 1907 eduskuntaan valittiin 19 naista eli naisten osuus kansanedustajista oli 9,5 %. Naisten osuus on suurimmillaan vuonna 2019 aloittaneessa eduskunnassa, johon valittiin 94 naista (47 %). Eduskunta on naisistunut reilussa sadassa vuodessa niin merkittävästi, että sukupuolten kesken vallitsee tasapaino, vaikka naiset eivät vielä ole olleet enemmistönä.
Itsenäisyyttä edeltävällä kaudella naiskansanedustajien määrä eduskunnassa kipusi muutamaan otteeseen vielä vuotta 1907 suuremmaksi (1908: 24; 1916: 25). Joka kahdeksas kansanedustaja oli vuonna 1916 aloittaneessa eduskunnassa nainen, mikä on hämmästyttävää aikana, jolloin naisia ei yleensä valittu parlamentteihin lainkaan.
Itsenäistyminen käänsi naisten edustuksen laskuun: maailmansotien välisellä kaudella naisedustajien määrä ylsi vain kerran 10 prosenttiin (1922: 20). Aallonpohja saavutettiin vuoden 1930 vaaleissa, joissa eduskuntaan valittiin ainoastaan 11 naista (5,5 %). Selitystä tälle voidaan hakea esimerkiksi aikakauden arvoista ja yhteiskunnallisen äitiyden käsitteestä: naisten työ tehtiin kotona perhepiirissä eikä niinkään edustuksellisen politiikan parissa eduskunnassa.
Naisten määrä eduskunnassa kääntyi kasvuun toisen maailmansodan jälkeisissä vaaleissa. Erityisen nopeaa eduskunnan naisistuminen on ollut 1960-luvun lopulta alkaen, mitä edelsi pieni notkahdus 1950-luvun lopulla. Naisten osuus eduskunnassa rikkoi 20 prosentin rajan vuoden 1970 ja 30 prosentin vuoden 1983 vaaleissa. Vuoden 1991 vaaleissa tehtiin huikea ennätys 77 naiskansanedustajalla. Seuraavissa vuoden 1995 vaaleissa eduskuntaan äänestettiin edeltävää vaalia vähemmän naisia (67), ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuosikymmeneen. Vuonna 2007 meni rikki 40 prosentin raja.
Naisten parlamentaarisen edustuksen kehitystä voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavan mallin avulla: - Miesvalta: Alle 10 prosenttia valituista on naisia.- Naiset pienenä vähemmistönä: 10–25 prosenttia valituista on naisia.- Naiset suurena vähemmistönä: 25–40 prosenttia valituista on naisia.- Sukupuolten tasapaino: 40–60 prosenttia valituista on naisia (Dahlerup – Layenaar 2013, 8–10).
Eduskunnassa oli tällaisen tarkastelun perusteella muutamaa poikkeuskautta lukuun ottamatta miesvalta ennen vuoden 1948 vaaleja. Naiset ovat olleet suurena vähemmistönä vuodesta 1979 alkaen. Eduskunnassa on vallinnut sukupuolten tasapaino vuodesta 2007 lähtien.
Naiset ovat rikkoneet politiikan lasikattoja etenkin 1990-luvan alusta lähtien, jolloin eduskuntaan valittiin ennätysmäärä naisia (77). Eduskuntaan perustettiin naisverkosto, joka on siitä lähtien ylläpitänyt keskustelua sukupuolten välisestä tasa-arvosta ja naisten oikeuksista sekä tuonut naisnäkökulmaa lainvalmisteluun.
Naisten osuus hallituksen ministereistä alkoi 1990-luvulla kasvaa ja salkkuihin saatiin muutakin sisältöä kuin perinteistä sosiaali- ja opetusalaa. Elisabeth Rehnin menestys vuoden 1994 presidentinvaalissa rohkaisi tavoittelemaan tasavallan korkeimpia tehtäviä.
Naisministerien määrä on ollut huipussaan Matti Vanhasen II hallituksen aloittaessa vuonna 2007, kun hallituksen 20 ministeristä 12 oli naisia. Juha Sipilän 14 ministerin hallituksessa aloitti 2015 viisi naisministeriä. Joulukuussa 2019 aloittaneessa Sanna Marinin hallituksessa 19 ministeristä 12 oli naisia, ja osuus pysyi samana, kun Petteri Orpon hallitus aloitti keväällä 2023.
Naisten osuus koko maailman parlamenttien yhteenlasketuista edustajapaikoista on tällä hetkellä 26,9 % (yksikamariset tai alahuoneet, huhtikuu 2024). Pohjoismaisissa parlamenteissa naisten vahvalla edustuksella pitkät perinteet, mikä näkyy alueellisessa vertailussa:
Euroopan parlamentin jäsenistä noin 41 % oli naisia 2019 vaalien jälkeen. Ruotsissa (55 %) ja Suomessa (54 %) tuli valituiksi enemmän naisia kuin miehiä, Ranskassa ja Sloveniassa yhtä paljon. Vuoden 2024 vaalien jälkeen Suomen 15 paikasta Euroopan parlamentissa yhdeksän kuuluu naisedustajille.
Naisten äänioikeus 110 vuotta -tietopaketti | Historiallinen tausta | Naiset vaaleissa | Naiset kansanedustajina | Kirjallisuus ja verkkolähteet