​Maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö kansalaisaloitteesta Uhanalaisten lajien metsästäminen kiellettävä metsästyslaissa KAA 9/2021​ on valmistunut. Valiokunta katsoo, että kansalaisaloitteen taustalla oleva huoli uhanalaisten lajien, ja erityisesti voimakkaasti taantuneiden vesilintukantojen, suojelusta on tärkeä ja perusteltu.

Riistalajien elinvoimaisuuden turvaaminen ja metsästyksen harjoittaminen kestävän käytön periaatteiden mukaisesti ovat myös metsästyslain lähtökohtia. Valiokunta ei pidä perusteltuna kansalaisaloitteessa esitettyä rauhoituksen ja metsästysrajoitusten kytkemistä suoraan uhanalaisuusarviointiin, ja esittää kansalaisaloitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen hylkäämistä. Valiokunnan mietintöön sisältyy vastalause.​​​

Toimia uhanalaisten vesilintujen suojelemiseksi jatkettava

Kansalaisaloitteessa esille nostetuista uhanalaisista lajeista valtaosa on vesilintuja. Vesilintujen uhanalaisuuden taustalla on monia syitä, joista merkittävimmät liittyvät lajien elinympäristöissä tapahtuneisiin muutoksiin, kuten kosteikkojen ja rantaniittyjen vähenemiseen sekä muun ohella vieraspetojen ja vesiliikenteen aiheuttamaan häiriöön.

Metsästys ei useimmilla lajeilla ole uhanalaistumisen pääsyy, mutta voi kiihdyttää vähenemistä ja vaikeuttaa kannan palautumista. Uhanalaisten vesilintujen suojelemiseksi tehdään Suomessa paljon tärkeää työtä lajien elinympäristöjen parantamiseksi, vieraspetopyynnin järjestämiseksi ja metsästyksen käytäntöjen kehittämiseksi. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että toimia vesilintujen suojelemiseksi jatketaan.

Valiokunta ei sen sijaan pidä perusteltuna kansalaisaloitteessa esitettyä metsästyslain muutosta, joka merkitsisi metsästyslain nojalla tapahtuvan rauhoituksen ja metsästysrajoitusten kytkemistä suoraan lajien uhanlaisuusarviointiin.

Valiokunta toteaa, että eläinlajien rauhoittamista tai metsästyksen rajoittamista ei ole lainsäädännössä tällä hetkellä kytketty suoraan kymmenen vuoden välein tehtäviin uhanalaisuusarviointeihin. Arviointi tarjoaa tärkeää tietoa suojelutarpeesta, mutta metsästyksen sallimista tai kieltämistä koskevien päätösten perusteena on syytä käyttää myös uudempia metsästettävien lajien kantojen tilaa koskevia kansallisia ja alueellisia tietoja. 

Metsästyslain nojalla voidaan myös jo nyt maa- ja metsätalousministeriön asetuksella kieltää tai rajoittaa metsästystä enintään kolmen vuoden ajan alueellisesti, ajallisesti tai muulla tavoin. Valiokunta kannustaakin ministeriötä jatkamaan työtä ajantasaisen kannankehitystiedon käyttämiseksi vuosittaisessa metsästyksen sääntelyssä. Valiokunta myös kehottaa ministeröitä tarkastelemaan mahdollisimman pian tarvetta rajoittaa uhanalaisimpien vesilintulajien metsästyksen rajoittamista.

Valiokunnan mietintö luettavissa eduskunnan verkkopalvelussa