Perustuslakivaliokunnan lausunto ns. käännytyslaista on valmistunut. Valiokunnan lausunnon mukaan laki voidaan säätää poikkeuslakina, kunhan siihen lisätään sääntelyä oikeusturvakeinoista. Lausuntoon liittyy eriävä mielipide.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki väliaikaisista toimenpiteistä välineellistetyn maahantulon torjumiseksi. Laissa säädetään edellytyksistä, joiden vallitessa valtioneuvoston yleisistunto voi päättää rajoittaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottamista rajatulla osalla Suomen valtakunnanrajaa ja sen välittömässä läheisyydessä Suomen täysivaltaisuuden tai kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Tarve rajoituspäätöksen tekemiselle todetaan yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa. Päätöksen voi tehdä enintään kuukauden ajaksi kerrallaan. Laki on määräaikaisena voimassa vuoden voimaantulosta. Päätöksessä tarkoitetulla alueella vaikuttamisen välineenä olevan maahantulijan maahanpääsy estetään. Maahan saapunut henkilö poistetaan maasta ja hänet ohjataan siirtymään paikkaan, jossa kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia otetaan vastaan. Maahantulijan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus otetaan kuitenkin vastaan tietyissä poikkeustapauksissa.
Hallituksen esityksen tavoitteena on tehokkaasti torjua maahantulon välineellistämisen muodossa Suomeen kohdistettavaa painostamista, vahvistaa rajaturvallisuutta ja varautua maahantulon välineellistämisen vakavimpiin tilanteisiin.
Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan nyt esitetyn sääntelymallin perusratkaisut toteuttavat sääntelyn tavoitteita muuttuneessa turvallisuusympäristössä tavalla, jota olisi vaikea saavuttaa hallituksen esityksessä kuvatuilla vaihtoehtoisilla sääntelymalleilla. Valiokunnan saaman selvityksen valossa ehdotettua sääntelyn tarvetta voidaan pitää välttämättömänä. Poikkeuslakiesitys perustuu valtiosääntöoikeudellisesti hyväksyttävään ja erittäin painavaan tarkoitukseen torjua vieraan valtion Suomeen kohdistuvaa vaikuttamista, joka tapahtuu maahantulijoita hyväksikäyttämällä. Perustuslakivaliokunnan rajavartiolain käsittelyn yhteydessä jo aiemmin ilmaiseman käsityksen mukaan välineellistetyn maahantulon tilanteessa valtiolla ei ole oikeudellista estettä päättää rajanylityspaikkojen määrästä tai niiden sijainnista.
Hallituksen esityksessä on katsottu, että lakiehdotus on ristiriidassa Suomen perustuslain erinäisten perusoikeussäännösten kanssa. Perustuslakivaliokunta yhtyy tältä osin säätämisjärjestysperusteluissa esitettyyn arvioon ja siitä tehtyyn johtopäätökseen, jonka mukaan lakiehdotusta ei tämän vuoksi voi käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Olennaisin ongelma tältä osin liittyy perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaiseen ehdottomaan palautuskieltoon, jonka mukaan ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Hallituksen esityksessä ehdotetaan mm. tämän vuoksi, että laki säädetään ns. poikkeuslakina.
Poikkeuslailla tarkoitetaan perustuslain säätämisjärjestyksessä säädettyä lakia, joka perustuslain sanamuotoa muuttamatta merkitsee asiallista poikkeusta perustuslaista. Säännösehdotuksen ristiriitaisuus Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen kanssa merkitsee kuitenkin aina kansainvälisen velvoitteen rikkomista kansainvälisen oikeuden kannalta siitä riippumatta, missä säätämisjärjestyksessä asianomainen säännösehdotus on Suomessa käsitelty. Tällainen ristiriita ei kuitenkaan ole muodostanut estettä säätää aiemmin nuorisorangaistuskokeilusta määräaikaisella poikkeuslailla.
Poikkeuslain on oltava perustuslain mukaan "rajattu poikkeus" eli sen tulee olla selvästi rajattu suhteessa perustuslain kokonaisuuteen. Se ei tarkoita perustuslaista poikkeavien säännösten lukumäärää, vaan sitä, ettei poikkeuslailla voida puuttua perustuslain keskeisiin ratkaisuihin, kuten perusoikeusjärjestelmän kokonaisuuteen ja eduskunnan asemaan ylimpänä valtioelimenä. Jos poikkeuslain säätäminen osoittautuu välttämättömäksi, tulee poikkeus rajata vain välttämättömään kirjoittamalla se mahdollisimman tarkkarajaiseksi ja vähäiseksi. Perustuslain esitöissä ei ole rajattu mitään yksittäistä perusoikeussäännöstä poikkeamismahdollisuuden ulkopuolelle.
Perustuslakivaliokunnan mielestä jo hallituksen esityksessä sanotun perusteella on ilmeistä, että sääntely on ristiriidassa kansainvälisiin ihmissopimuksiin kuuluvan ehdottoman palautuskiellon kanssa, vaikka aivan vastaavaa tilannetta ei ole vielä ollut esimerkiksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaistavana. Vastaavia huomioita voidaan tehdä tähän läheisessä yhteydessä olevan joukkokarkotuksen kiellon, oikeuden yksilölliseen harkintaan ja oikeuteen hakea turvapaikkaa osalta sekä näihin kytkeytyvien menettelyllisten vaatimusten sekä oikeusturvakeinojen osalta, eikä sääntely sanotun mukaisesti ole yhteensopivaa Suomen kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Vastaavia näkökohtia voidaan esittää EU:n perusoikeuskirjan osalta EU-oikeudesta.
Poikkeaminen kansainvälisistä ihmisoikeusvelvoitteista on arvioitavassa esityksessä kuitenkin ajallisesti, alueellisesti ja sisällöllisesti rajattu ja lain rajatun soveltamisalueen ulkopuolella ihmisoikeusvelvoitteet ovat täysimääräisesti voimassa. Lakiin sisältyy säännöksiä, joilla pyritään lieventämään tunnistettuja ristiriitoja ihmisoikeusvelvoitteiden kanssa. Valiokunnan mielestä nyt arvioitava poikkeuslain ala on siten rajattu suhteessa perustuslain kokonaisuuteen.
Ehdotetun lain rajatulla soveltamisalalla ihmisoikeusvelvoitteet eivät tule sovellettavaksi täysimääräisesti, vaan poikkeuslaki tulee valtionsisäisesti sovellettavaksi säätämisasiakirjoissa poikkeuksiksi määritellyin osin.
Poikkeusten on oltava kuitenkin myös välttämättömiä, eikä poikkeamista oikeudesta oikeusturvakeinoihin ole hallituksen esityksessä tarkemmin perusteltu. Sääntelyä on näin ollen täydennettävä maahan pyrkivän oikeusturvaa nimenomaisesti säädetyllä jälkikäteisellä oikeusturvamenettelyllä, jotta lakiehdotus voidaan säätää perustuslain 73 §:ssä tarkoitettuna rajattuna poikkeuksena. Oikeusturvamenettelyllä ei kuitenkaan tarvitse olla täytäntöönpanoa lykkäävää vaikutusta.
Säännöksiä menettelystä on siten valtiosääntöoikeudellisista syistä välttämätöntä täsmentää.
Hallintovaliokunnan on syytä tarkkaan selvittää sääntelyn suhdetta EU-oikeuteen.
Valiokunnan käsityksen mukaan perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädetyn eduskunnan hyväksymän poikkeuslain noudattaminen ei sellaisenaan merkitse, että rajavartiomies syyllistyisi rikokseen, vaikka hän ei noudattaisi niitä poikkeuslain kanssa ristiriidassa olevia menettelytapoja, joiden katsotaan perustuvan esimerkiksi Geneven pakolaissopimuksen artikloihin.
Lakiehdotus esitetään säädettäväksi ns. kiiremenettelyssä. Perustuslakivaliokunnan mielestä sen käytön edellytykset täyttyvät. Ehdotonta valtiosääntöoikeudellista estettä käsitellä nyt arvioitu poikkeuslaki siihen tehtyine tarkennuksineen poikkeuksellisesti ei ole.
Katso perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 26/2024 vp
Tarkastele asian käsittelytietoja HE 53/2024 vp