Suuri valiokunta on antanut lausuntonsa ns. ilmastopaketista, joka koskee EU:n vuoden 2040 päästövähennystavoitetta, sen toimeenpanon ohjauskeinoja sekä teollista hiilenhallintaa ja ilmastoriskien hallintaa. (Valtioneuvoston selvitykset E 10/2024, E 9/2024, E 28/2024).
Suuren valiokunnan lausuntoon sisältyy eriävä mielipide (vihr., sd., vas.).
Suuren valiokunnan lausunto SuVL 4/2024 (ml. eriävät mielipiteet) julkaistaan myöhemmin tänään.
Eduskunnan erikoisvaliokunnista ilmastopaketin käsittelyyn ovat lausunnoillaan osallistuneet talousvaliokunta, ympäristövaliokunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta .
EU:n vuoden 2040 ilmastotavoite ja ohjauskeinot (E 10/2024 vp)
Suuri valiokunta pitää perusteltuna 90 %:n nettopäästövähennystavoitetta EU:ssa vuodelle 2040. On tärkeää, että vuoden 2040 tavoite tukee uskottavasti ja vaikuttavasti ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä. EU:n ilmastopolitiikan pääpainon tulee olla kustannustehokkaissa ja vaikuttavissa päästövähennyksissä sekä puhtaiden uusien teknologioiden kehitys- ja innovaatiotoimien teknologianeutraalissa edistämisessä.
Suuri valiokunta katsoo, että hyvin toimivat sisämarkkinat, reilu kilpailu, kannustava investointiympäristö ja markkinaehtoisuus ovat edellytyksiä sille, että EU:n puhtaat tuotteet ja ratkaisut voivat tuoda pysyvää taloudellista hyötyä ja selkeää kilpailuetua EU:lle ja Suomelle. Asiantuntijoiden mukaan EU:n ilmastotavoitteen toimeenpano luo Suomen taloudelle ja viennille merkittäviä mahdollisuuksia puhtaaseen siirtymään liittyvissä arvoketjuissa, vähähiilisissä ratkaisuissa sekä bio- ja kiertotaloudessa.
On myönteistä, että komissio painottaa teollisuuspolitiikan, kestävän bio- ja kiertotalouden ja ydinenergian (ml. pienet modulaariset reaktorit) kasvavaa merkitystä. Uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden toimien prioriteettina tulee olla fossiilisten polttoaineiden käytön vähentäminen ja puhtaan energian osuuden lisääminen, mukaan lukien vedyn käyttö ja biopohjainen uusiutuva energia.
Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että jäsenvaltioilla on liikkumatilaa ja joustoa toimeenpanna ilmastotavoitteet omat erityispiirteensä huomioiden.
Päästövähennystavoitteen kiristyminen edellyttää muutoksia nykyiseen ilmasto- ja energia-arkkitehtuuriin ja päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttösektorin välisiin suhteisiin. Suuri valiokunta pitää keskeisinä ohjauskeinojen valmistelun periaatteina ilmastotoimien vaikuttavuutta, kustannustehokkuutta, kokonaisarkkitehtuurin selkeyttä ja teknologianeutraaliutta. Velvoitteiden ja kustannusten on jakauduttava jäsenvaltioille tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti.
Päästökauppajärjestelmän keskeinen asema tulee säilyttää ja sitä tulee edelleen vahvistaa sekä tarvittaessa uudistaa. Samalla tulee huolehtia suomalaisen ja eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyvystä globaaleilla markkinoilla.
Nykyinen taakanjakoasetus ei edistä siirtymää kohti ilmastoneutraaliutta kestävästi, kustannustehokkaasti eikä jäsenvaltioiden kesken tasapuolisesti. Taakanjakosektorilla olisi tärkeää mahdollistaa erilaisten joustojen käyttö nykyistä laajemmin. Suuri valiokunta suhtautuu lähtökohtaisesti myönteisesti ehdotuksiin, joissa taakanjakosektorin päästöjä vähennettäisiin tehostamalla jakelijoiden päästökauppaa ja maatalouden päästöt siirrettäisiin maankäyttösektorin päästöjen ja poistumien kanssa yhteiseen ns. AFOLU-sektoriin.
Mahdolliset uudet markkinapohjaiset mallit, kuten vapaaehtoiset hiilimarkkinat, voivat pienentää taakanjakosektorin roolia ja luoda kustannustehokkaan tavan vähentää maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä ja edistää kestävää ruoantuotantoa. Kaikissa toimissa on huomioitava maatalouden heikko kannattavuustilanne, maatalouden ensisijainen ruoantuotantotehtävä ja huoltovarmuus.
Ilmastopolitiikan tulee asettaa riittäviä EU-tason velvoitteita ja kannustimia maankäyttösektorin hiilinielujen aikaansaamien poistumien kasvattamiseksi sekä teknisten nielujen käyttöönotolle. Hiilinieluille ei tule kuitenkaan osoittaa suhteettoman isoa osaa EU:n ilmastotavoitteen toteutumisessa.
Biotalouden raaka-aineen sekä metsien pitkän aikavälin hiilensidonnan varmistamiseksi tulee panostaa aktiiviseen ja kestävään metsänhoitoon. Metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtiminen tavalla, joka huomioi riittävästi jäsenvaltioiden eroavaisuudet ja olosuhteiden muutokset, on tärkeä osa ilmastonmuutoksen torjuntaa. Metsäpolitiikan tulee kuitenkin jatkossakin olla kansallisen päätäntävallan piirissä.
Teollinen hiilenhallinta (E 9/2024 vp)
Ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan päästövähennysten lisäksi teollisen hiilenhallinnan kokonaisvaltaista kehittämistä. Suuri valiokunta painottaa, että sääntelyssä tulee erottaa biogeeninen ja fossiilinen hiilidioksidi.
Asiantuntijoiden mukaan teollisella hiilenhallinnalla on talouden ja viennin sekä hiilikädenjäljen kasvattamisen näkökulmasta suuri merkitys Suomelle. Biogeenisen hiilidioksidin talteenoton taloudellinen kannustin edellyttää, että se luetaan osaksi päästökauppamekanismia. Yli 95 % kestävää biomassaa polttoaineena käyttävät laitokset tulisi sisällyttää uudelleen yleiseen päästökauppaan, jotta ne voisivat hyödyntää päästökaupan kannustinta teknisille nieluille.
On tarpeen kehittää teollisen hiilenhallinnan ratkaisujen päästölaskentaa ja ryhtyä nopeasti toimiin geologisen varastointikapasiteetin tasapuolisen saatavuuden ja kuljetusinfrastruktuurin kehittämiseksi.
Ilmastokestävyys (E 28/2024 vp)
Ilmaston ennakoidaan lämpenevän Suomessa monia alueita nopeammin. Ilmastonmuutos aiheuttaa jo nyt merkittäviä kustannuksia, uhkaa yhä suurempaa osaa lajistostamme ja vaikuttaa haitallisesti mm. elinkeinojen harjoittamiseen ja ruokaturvaan.
Suuri valiokunta pitää tärkeänä, että EU:n ilmasto- ja energiapolitiikassa otetaan huomioon toimien vaikutukset kansalaisten arkeen, elinkustannuksiin ja hyvinvointiin ja edistetään toimia, jotka tähtäävät ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviin kokonaisratkaisuihin.
Varautumis- ja sopeutumistoimiin on ryhdyttävä strategisesti ennakoiden ja kiireellisesti. Suuri valiokunta pitää kustannustehokkuutta tärkeänä toimeenpanoa ohjaavana periaatteena. Kustannuksia ei tule käyttää perusteena uuden EU-tason rahoitusinstrumentin perustamiselle ja sopeutumista koskeva päätöksenteko on jatkossakin tehtävä ensisijaisesti kansallisista lähtökohdista, jäsenvaltioiden erityispiirteet huomioiden ja toissijaisuusperiaatetta sekä EU:n ja jäsenvaltioiden toimivallanjakoa kunnioittaen.