Viimeksi julkaistu 2.12.2022 10.39

Hallituksen esitys HE 313/2022 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) täydentämisestä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan täydennettäväksi hallituksen esitystä laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta.

Esityksessä ehdotetaan, että mainittuun hallituksen esitykseen tehdään perustuslakivaliokunnan lausunnossaan (PeVL 58/2022 vp) edellyttämät muutokset.

Täydennettävässä esityksessä ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.1.2023.

PERUSTELUT

1 Asian tausta ja valmistelu

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan (PeVL 58/2022 vp), että hallituksen esityksessä laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta (HE 43/2022 vp) ehdotetut lainmuutokset voidaan tehdä normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä, jos lausuntoon sisältyvät tekijänoikeuslain 13 b §:ää ja 55 f §:ää koskevat muutokset tehdään. Valiokunnan ponnet ovat lausunnon kappaleissa 16 ja 20. Lisäksi sivistysvaliokunnan tulisi arvioida eräitä muita kokonaisuuksia kuten ehdotettua tekijänoikeuslain 6 a lukua sekä opetuskäytön osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790 (jäljempänä direktiivi) mahdollistaman kansallisen liikkumavaran käyttöä eri perusoikeuksien kannalta (kappaleet 12—15 ja 21—22). Perustusvaliokunta pitää myös tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä tarkasteltaisiin jakeluvelvoitetta koskevaa lainsäädäntöä ja tehtäisiin mahdollisesti tarvittavat lainsäädännön muutosehdotukset (kappale 24).

Perustuslakivaliokunta toteaa jatkokäsittelyn osalta kappaleissa 25 ja 26, että se on edellä esittänyt tekijänoikeuslain muutosehdotukseen muutoksia, jotka ovat edellytyksenä ehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Sääntelyn merkittävyys perusoikeusnäkökulmasta ja ehdotusten tiivis kytkös voimaansaatettavaan EU-lainsäädäntöön puoltavat valmistelun osoittamista valtioneuvostolle.

Täydentävän esityksen valmistelussa on katsottu, että koska Suomi on velvollinen saattamaan direktiivin kansallisesti voimaan ja sen voimaansaattaminen on merkittävästi määräajasta (7.6.2021) myöhässä ja koska komissio on jo aloittanut seuraamustoimenpiteet, joissa valmistellaan kanteen nostamista Suomea vastaan Euroopan unionin tuomioistuimessa, perustuslakivaliokunnan lausunnon pohjalta esitetään vain välttämättömät muutokset alkuperäiseen hallituksen esitykseen. Täydentävä esitys ei koske verkkolähetysdirektiiviä (EU) 2019/789. Alkuperäisen esityksen käsittelyssä esiin tulevat muutostarpeet huomioidaan erikseen eduskunnassa. Tekijänoikeuslain 25 i §:ssä tarkoitettu jakeluvelvoite ei kuulu nyt täytäntöön pantavien direktiivien alaan ja sen tarkastelu on jätetty myöhempään ajankohtaan.

Täydentävään esitykseen sisältyvät pykäläluonnokset esiteltiin 24.11.2022 pidetyssä Teams-kokouksessa, johon lähetettiin kutsu n. 450 sidosryhmälle tai henkilölle. Esillä olleita pykälämuutoksia sekä kannatettiin että vastustettiin. Kuulemisen pohjalta tehtiin pieniä muutoksia pykäliin. Perusteluja täydennettiin vaikutusten arvioinnin osalta.

2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

Täydentävään esitykseen sisältyvät perustuslakivaliokunnan edellyttämät muutokset hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) pykäliin.

Verkkosisällönjakopalveluja koskeva sääntely

Ennakollinen suodattaminen

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 15, joka koskee suojatun sisällön ennakollista suodattamista, todetaan, että ”kysymys siitä, onko verkkopalvelussa välitettävässä materiaalissa kysymys tekijänoikeuksia loukkaavasta suojatun teoksen välittämisestä yleisölle, on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan vaativaa oikeudellista harkintaa koskeva kysymys. Edellytyksenä asian ratkaisemiselle on paitsi teoksen tunnistaminen myös sen käyttöyhteyden asianmukainen arviointi.”

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleeseen 16 sisältyvässä 1. ponnessa, joka koskee sananvapauden toteutumista automaattisia estämiskeinoja käytettäessä, todetaan: ”Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan edellytyksiä automaattisten estämiskeinojen käytölle 55 f §:ssä tulee perustuslain 12 §:stä johtuvista syistä tiukentaa. Jos ehdotettu sääntely ei ole EU-lainsäädännössä edellytettyä, tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.”

Asian jatkovalmistelussa perustuslakivaliokunnan lausuntoa on tulkittu siten, että 6 a luvun mukaisen sääntelyn osalta olisi selvennettävä vaadittua oikeudellista harkintaa palveluun ladatun sisällön loukkaavuuden arvioimiseksi. Valiokunnan lausunnossa edellytetään myös, että täydentävässä esityksessä säädetään automaattisten estämiskeinojen tiukennuksista, mikäli direktiivi niitä edellyttää.

Arvioinnin taustaksi on todettava, että direktiivin 17 artiklan mukaisen sääntelyn lähtökohta on, että palveluntarjoajien on hankittava oikeudenhaltijoilta lupa tekijänoikeudella suojattujen teosten ja muiden suojankohteiden välittämiseen yleisölle. Jos lupaa ei ole saatu, teokset ja muut tekijänoikeudella suojatut aineistot, joista oikeudenhaltijat ovat antaneet palveluntarjoajalle merkitykselliset ja tarvittavat tiedot, olisi estettävä ennakolta niin, etteivät ne tule yleisön saataviin.

Palveluntarjoajien olisi toisaalta myös varmistettava, ettei laillista käyttöä estetä, kun ennakollista suodatusta tehdään yhteistyössä tekijöiden kanssa niiden toimittamien tietojen perusteella. Laillisella käytöllä tarkoitetaan ennen kaikkea laissa säädettyjen rajoitussäännösten mukaista käyttöä mutta myös käyttöä, johon lupa on jo saatu, tai sellaisen teoksen käyttöä, joka ei ole tekijänoikeudella suojattu. Laillisen käytön tilanteiden arvioiminen on vaikeaa, mutta teknologia kehittyy kuitenkin nopeasti.

Jatkovalmistelussa on edellä mainittujen seikkojen arvioimiseksi tarkasteltu tarkoin direktiivin 17 artiklan säännöksiä ja erityisesti Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiota C-401/19 (Puolan tasavalta vs. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto). Alkuperäinen hallituksen esitys annettiin ennen Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion antamista. Sen vuoksi tuomiota ei ollut mahdollista ottaa hallituksen esityksessä huomioon.

Toukokuussa 2022 annetussa tuomiossa katsottiin, että direktiivin 17 artikla on Euroopan perusoikeusasiakirjan mukainen sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden kannalta ja tasapainossa myös perusoikeuskirjassa suojattujen immateriaalioikeuksien kanssa, eikä direktiivin ulkopuolisia erillisiä lisätakeita edellytetty.

Direktiivin 17 artiklan 8 kohdassa todetaan, että artiklan soveltaminen ei saa johtaa yleiseen seurantavelvoitteeseen. Artiklaan ei sisälly mainintaa automaattisten estämiskeinojen käytöstä. Direktiivin 17 artiklan velvoitteiden noudattaminen voi käytännössä kuitenkin edellyttää palveluun ladatun sisällön tarkastelua. Myös tuomiossa automaattisten tunnistamis- ja suodatusvälineiden käyttö on sallittu mutta niiden käyttö on jätetty palvelun tarjoajan harkintaan (tuomion kohta 54). Koska automaattista suodatusta ei nimenomaisesti mainita direktiivissä, sitä ei ole syytä mainita 55 f §:ssä. Sen sijaan säännöstä voidaan täsmentää niin, että palvelun käyttäjän perusoikeuksien toteutuminen varmistetaan käytännössä palvelun tarjoajan sääntelyn mukaisissa käytännöissä ja menettelyissä. Tämä tapahtuu juuri palvelun tarjoajan ja tekijän välisen yhteistyön kautta tapahtuvassa sääntelyn tulkinnassa. Lisäksi todettaisiin, ettei velvoitteiden noudattaminen saa johtaa yleiseen seurantavelvoitteeseen. Nämä muutokset ovat direktiivin kannalta sallittuja.

EU:n tuomioistuin on katsonut, että direktiivi sisältää riittävät takeet sananvapauden toteuttamiseksi. Direktiivi sisältää perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 15 tarkoitetun asian ratkaisemiseksi tarvittavat vaiheet ja on kokonaisuutena perusoikeuksien kannalta tasapainossa. Tästä johtuen ja koska direktiivi ei edellytä lakiin säännöksiä automaattisista estämiskeinoista, myöskään perustuslakivaliokunnan lisäedellytyksiä eli tiukennuksia automaattisten estämiskeinojen käytölle ei tarvita. Kansallisella tasolla erillisistä tiukennuksista ei voitaisikaan säätää, koska direktiivin tavoite on harmonisoida sääntelyä koko ETA-alueella. Tällöin sääntelyn soveltaminen täsmentyy oikeuskäytännön ja komission ohjeistusten myötä. Kuten perustuslakivaliokunta toteaa lausuntonsa kappaleessa 11, suomalaisessa lainsäädännössä ei ole syytä pyrkiä EU-oikeuden kanssa ristiriidassa oleviin ratkaisuihin.

Näillä perusteilla hallituksen esityksessä ehdotetaan, että perustuslakivaliokunnan edellyttämä muutos voidaan toteuttaa niin, että 55 f §:n 2 momentti poistetaan ja 55 f §:n 1 momenttia täydennetään niin, että se viittaa 55 e §:ään (teosten laillinen käyttö palvelussa). Lisäksi poistetun momentin tilalla säädettäisiin, ettei 6 a luvun vastuujärjestely saa johtaa sisällön yleiseen suodatusvelvollisuuteen.

Lisäksi on arvioitu perustuslakivaliokunnan erityisesti esiin nostamia laillisen käytön tilanteita.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 13, joka koskee tekijänoikeuslain 6 a luvun soveltumista erilaisiin laillisen käytön tilanteisiin, todetaan: ”Perustuslakivaliokunta kiinnittää perusoikeuksien välisen tasapainon kannalta huomiota myös siihen, että 6 a luvun ehdotettu sääntely soveltuu esityksen perustelujen valossa laajaan joukkoon sisällönjakopalveluja ja että näiden palvelujen käyttäjien toiminta voi tekijänoikeuden kannalta tarkasteluna vaihdella esimerkiksi suojatun teoksen jakamisesta luvattomasti sellaisenaan teoksen sallittuun käyttöön. Lain 6 a luvun sääntelyn ei valiokunnan käsityksen mukaan tulisi soveltua sellaisiin tilanteisiin, joissa sisällönjakopalvelun käyttäjä tallentaa ja saattaa yleisön saataville esimerkiksi videosisältöjä, joissa kuuluu sattumalta myös jokin videota otettaessa soinut tekijänoikeuden suojaa nauttiva musiikkiteos, ja jossa teos siten sisältyy satunnaisesti ja toisarvoisesti muuhun materiaaliin. Valiokunta korostaa lisäksi perusoikeuksien välisen tasapainon kannalta teosten laillista käyttöä palveluissa koskevan sääntelyn merkitystä. Valiokunnan mielestä nyt ehdotetun 55 e §:n 1 momentin viimeinen virke ja sille esitetyt perustelut voivat kuitenkin olla omiaan aiheuttamaan sekaannusta laillisen käytön laajuudesta. Sivistysvaliokunnan tulee harkita virkkeen poistamista.”

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 13 esitettyyn palvelun käyttäjän videosisältöä koskevaan huomioon liittyen hallituksen esityksessä (HE 43/2022 vp) on sanottu sivuilla 138—139 (jakso 12 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys) seuraavaa: ”Mikäli sisällönjakopalvelussa on myös paljon käyttäjälähtöistä sisältöä, jonka pääsisältö on jotain muuta kuin suojattu teos, olisi erityisen seulonnan kohdistuttava kooltaan ja laadultaan sellaisten järjestelmän avulla tunnistettavien tekijänoikeudella suojattujen aineistojen estämiseen, jotka vastaavat tekijän toimittamia referenssitiedostoja.” Tällä arviolla viitataan siihen, että tiedostokooltaan pienemmät ja laadultaan merkittävästi heikommat mutta tunnistettavat teokset tulisi jättää automaattisesti seulomatta, kun kyse on käyttäjälähtöisestä sisällöstä, sillä kyse on tällöin suurella todennäköisyydellä muusta kuin tekijänoikeudella suojatusta tilanteesta, esimerkiksi käyttötilanteesta, jota ilmaisunvapaus suojaa.

Tämä alkuperäisessä hallituksen esityksessä esitetty näkökohta vastannee valiokunnan esittämään huoleen siitä, että kyseisiä sisältöjä seulottaisiin laajamittaisesti ennakolta. Todennäköisyys on hyvin pieni ottaen huomioon 17 artiklan mukaisen sääntelyn reunaehdot ja takeet sille, että laillista käyttöä ei saa estää. Edelleen, tekijänoikeuden rajoitus, johon perustuslakivaliokunta viittaa ja joka aina ja nimenomaisesti sallisi teoksen sisällyttämisen satunnaisesti ja toisarvoisesti muuhun materiaaliin, ei kuulu nyt kansallisen toimeenpanon kohteena olevan direktiivin edellyttämiin säännöksiin. Sen vuoksi täydentävään esitykseen ei sisälly tätä koskevaa ehdotusta. Sen sijaan 55 e §:n 1 momentin viimeisen virkkeen osalta jatkovalmistelussa on katsottu, että sen poistaminen on valiokunnan esittämistä syistä perusteltua. Käyttäjä voisi siten vedota kaikkiin tekijänoikeuslaissa oleviin rajoituksiin.

Kuten perustuslakivaliokunta huomauttaa, laillisen käytön tilanteiden arvioiminen on vaikeaa. Tekijänoikeuslainsäädäntö on myös muutoin vaikeaselkoista sääntelyä. Perustuslakivaliokunnan esittämät huolet sananvapauden toteutumisesta tulee kuitenkin näillä 55 f ja 55 e §:ään esitetyillä muutoksilla asianmukaisesti ja riittävällä tavalla huomioon otetuksi. Pääpaino on siis sääntelyn tulkinnassa eikä direktiivin mukaisen sääntelyn sisällössä pykälätasolla. Suurin käytännön vaikutus on palveluntarjoajien käyttämillä sisällöntunnistusteknologioilla, jotka kehittyvät hyvin nopeasti. Laillisen käytön varmistaminen riippuu myös keskeisesti niiden tietojen oikeellisuudesta, joita tekijä palveluntarjoajalle antaa. Investoimalla tekijänoikeusinfrastruktuurin kehittämiseen, eli laadukkaaseen tekijänoikeustietoon suojattua sisältöä koskevassa metadatassa, saavutetaan direktiivin tavoitteet siten kuin direktiivissä on tarkoitettu.

6 a luvun arviointi perusoikeuksien kannalta

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 12, joka koskee 6 a luvun sääntelyn välttämättömyyttä, on todettu: ”Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan on epäselvää, onko tekijänoikeuslain 6 a lukuun ehdotettu sääntely välttämätöntä direktiivin 17 artiklan kannalta ja täyttääkö se EU-tuomioistuimen yllä mainitussa ratkaisussa direktiivin täytäntöönpanolainsäädännölle asetut vaatimukset. Sivistysvaliokunnan on vielä tarkasteltava huolellisesti direktiivisääntelyn sisältöä ja direktiivin mahdollistaman liikkumavaran puitteissa muutettava lakiehdotuksen 6 a luvun sääntelyä niin, että sananvapaus otetaan siinä paremmin huomioon ja että eri perusoikeuksien välinen tasapaino toteutuu nyt ehdotettua paremmin.”

Jatkovalmistelussa on arvioitu perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyllä tavalla sitä, onko 6 a luvun mukainen sääntely välttämätöntä direktiivin 17 artiklan kannalta ja täyttääkö 6 a luku EU-tuomioistuimen yllä mainitussa ratkaisussa direktiivin täytäntöönpanolainsäädännölle asetut vaatimukset. Lähtökohtaisesti on otettava huomioon, että direktiivi asettaa jäsenvaltioille velvollisuuden toteuttaa direktiivin tavoitteen mukaiset muutokset kansallisessa lainsäädännössään. Tämä merkitsee sitä, että direktiivin säännösten implementointi edellyttää aina säännösten yhteensovittamista kansalliseen lainsäädäntöön.

Tekijänoikeuslain 6 a lukuun ehdotettu sääntely on välttämätön direktiivin 17 artiklan toimeenpanemiseksi. Tuomiossa C-401/19 todetaan, että direktiivin 17 artiklan mukainen sääntely on EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklan mukainen.

Alkuperäisessä hallituksen esityksessä on pääsääntöisesti noudatettu sanatarkasti direktiivin 17 artiklan sanamuotoja. Poikkeamia sanamuodoista on tehty ainoastaan sääntelyn yhteensovittamiseksi kansallisen lainsäädännön kanssa ja muutoinkin nimenomaan käyttäjien intressien toteutumisen varmistamiseksi. Alkuperäisen hallituksen esityksen valmistelussa on 17 artiklan osalta hyödynnetty myös komission vuonna 2021 antamaa ohjeistusta (COM(2021) 288 final).

Erittäin nopeasti kehittyvillä rajattomilla digitaalisilla sisämarkkinoilla direktiivin mukaisen harmonisoinnin hyödyt tulevat konkreettisesti näkyviin. Sääntelyiden vastatessa eri jäsenvaltioissa sisällöltään toisiaan EU:n tuomioistuimen myöhemmin antamat direktiivin tulkintaratkaisut vaikuttavat välittömästi jäsenvaltioissa samalla tavalla. Myös komission antamia sääntelyn tulkintaa koskevia ohjeistuksia voidaan noudattaa nopeasti ja joustavasti.

Ehdotetut tekijänoikeuslain 6 a luvun pykälät vastaavat direktiivin 17 artiklan säännöksiä seuraavasti: lakiehdotuksen 55 a § vastaa direktiivin 2 artiklan 6 kohtaa; lakiehdotuksen 55 b § vastaa direktiivin 17 artiklan 1 ja 2 kohtaa; lakiehdotuksen 55 c § vastaa direktiivin 17 artiklan 4 ja 5 kohtaa; lakiehdotuksen 55 d § vastaa direktiivin 17 artiklan 6 kohtaa; lakiehdotuksen 55 e ja 55 f § (täydentävän esityksen muotoilu) vastaavat direktiivin 17 artiklan 7 kohtaa; lakiehdotuksen 55 e § vastaa lisäksi 17 artiklan 9 kohdan 3 alakohtaa; lakiehdotuksen 55 g § vastaa direktiivin 17 artiklan 8 kohtaa; lakiehdotuksen 55 h § vastaa direktiivin 17 artiklan 9 kohtaa; lakiehdotuksen 55 i § vastaa direktiivin 17 artiklan 7 kohdan 2 alakohtaa; lakiehdotuksen 55 k ja 55 l § vastaavat direktiivin 17 artiklan 9 kohtaa.

Lisäksi sähköisen viestinnän palveluista annettuun lakiin (917/2014) ehdotettu 184 a § vastaa direktiivin 17 artiklan 3 kohtaa.

Valittu verkkosisällönjakopalveluita ja niitä koskevaa vastuujärjestelyä koskevat lainmuutokset ovat direktiivin mukaisia ja ne ovat myös mainitussa tuomiossa asetettujen reunaehtojen mukaisia. Tuomio muodostaa pohjan hallituksen esityksen 6 a luvun säännösten arvioinnille perusoikeuksien näkökulmasta. Tätä käsitellään jaksossa 7.2.

Tekstin- ja tiedonlouhinta

Perustuslakivaliokunta toteaa tieteen vapauden toteutumista koskevassa lausunnon kappaleessa 19: ”Ehdotetulla 13 b §:llä pannaan täytäntöön tekijänoikeutta ja lähioikeuksia digitaalisilla sisämarkkinoilla koskevan direktiivin 3 ja 4 artikla. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan direktiivin suomaa liikkumavaraa ei ole käytetty niin, että tieteen vapaus olisi otettu tasapainoisesti huomioon. Sivistysvaliokunnan tulisi muuttaa sääntelyä niin, että tieteen vapaus otetaan huomioon paremmin kuin nyt ehdotetussa sääntelyssä.”

Perustuslakivaliokunta katsoo lisäksi lausunnon kappaleeseen 20 sisältyvässä 2. ponnessa seuraavaa: ”Perustuslakivaliokunnan mielestä tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistettujen teoksen kappaleiden säilyttämistarkoitusta 13 b §:n 2 momentissa tulee laajentaa. Tällainen muutos on edellytyksenä 1. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.”

Jatkovalmistelussa perustuslakivaliokunnan lausuntoa on tulkittu siten, että direktiivin sallima liikkumavara tulisi ottaa paremmin huomioon. Tämä merkitsee ennen kaikkea sen arvioimista, onko direktiivin sanamuotoa mahdollista hyödyntää nykyistä paremmin ja onko alkuperäistä esitystä tarpeen muuttaa niin, että tieteen vapaus varmistetaan paremmin.

Jatkovalmistelussa on katsottu, että perustuslakivaliokunnan edellyttämä muutos voidaan toteuttaa niin, että tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistettujen kappaleiden säilytysoikeutta laajennetaan koskemaan myös tieteellistä tutkimusta. Direktiivin mukainen tiedonlouhinta kattaa tieteellisen tutkimuksen tekemisen tiedonlouhinnan yhteydessä, ja sen lisäksi direktiivi sallii myös tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistettujen teoskappaleiden säilyttämisen myöhempää tieteellistä tutkimusta varten.

Tekijänoikeuslain 13 b §:n 1 momentissa ehdotetaan muun kuin tieteelliseen tutkimukseen tehtävän tiedonlouhinnan osalta selvennettäväksi direktiivin mukaisesti, että mahdollisen oikeuksien pidättämisen tulee tapahtua paitsi asianmukaisella tavalla myös ”nimenomaisesti”. Lisäksi pykälän 2 momentissa selvennettäisiin, ettei rajoituksen mukaista tekstin- ja tiedonlouhinnasta saa poiketa sopimuksella, eikä sitä saa estää teknisin keinoin.

Opetusta koskevat poikkeukset

Perustuslakivaliokunta toteaa opetusta koskevien sivistyksellisten oikeuksien osalta lausunnon kappaleessa 22:”Ehdotettu sääntely on merkityksellistä perustuslain 16 §:ssä turvattujen sivistyksellisten oikeuksien kannalta. Perustuslakivaliokunnan mielestä hallituksen esityksessä olisi ollut syytä tarkastella ehdotusta perusteellisesti sivistyksellisten oikeuksien näkökulmasta. Nyt esityksen perusteella jää epäselväksi myös, miten direktiivin mahdollistaman kansallisen liikkumavaran käyttämisessä on otettu huomioon eri perusoikeudet. Sivistysvaliokunnan on syytä vielä tarkastella sääntelyä tältä kannalta ja muuttaa sääntelyä sivistykselliset oikeudet huomioon ottavaksi, jos se on direktiivin puitteissa mahdollista.”

Jatkovalmistelussa on arvioitu perustuslakivaliokunnan lausunnon edellyttämiä muutoksia eri perusoikeuksien toteutumisen kannalta.

Alkuperäisessä hallituksen esityksessä oleva malli perustuu siihen, että tekijällä tulisi aina olla mahdollisuus sopia teosten käyttämisestä opetukseen, kun kyse on rajat ylittävästä digitaalisesta ympäristöstä. Tämä sääntely perustuu direktiivin 5 artiklan 2 kohdassa olevaan kansalliseen liikkumavaraan. Sääntely sisältää sopimuslisenssin lisäksi sitä täydentävän rajoitussäännöksen teosten käyttämisestä opetuksen havainnollistamiseen, mikäli sopimuslisenssiin tai muuhun käyttölupaan perustuvaa käyttöoikeutta ei ole helposti tai lainkaan saatavilla.

Jatkovalmistelussa on katsottu, että perustuslakivaliokunnan edellyttämä perusoikeuksien tasapainottaminen sivistyksellisten oikeuksien suuntaan voidaan toteuttaa niin, että poistetaan ehdotetun 14 a §:n 1 momentin viimeinen virke, jonka mukaan rajoitussäännöstä ei sovelleta nuotteihin eikä koulutusmarkkinoille suunnattuihin teoksiin, ja että lisäksi poistetaan 2 momentissa oleva tekijöiden oikeus korvaukseen teosten käyttämisestä opetuksen havainnollistamiseen.

3 Esityksen vaikutukset

Verkkosisällönjakopalveluja koskeva sääntely

Ehdotetut muutokset 55 e ja 55 f §:ään varmistavat, että perusoikeuksien tasapaino tulee otetuksi huomioon direktiivin sanamuotoa vastaavassa kansallisessa sääntelyssä ja tämän lisäksi sääntelyn soveltamisessa käytännön tilanteissa. Niissä 16 maassa, jossa direktiivi on saatettu voimaan, ei verkkosisällönjakopalveluiden käytännöissä ole ilmennyt seikkoja, jotka olisivat vaikuttaneet perusoikeuksien väliseen tasapainoon tavalla, joka loukkaa käyttäjän sananvapautta. Kun esimerkkejä käytännön tilanteista ei ole saatavilla, on jatkovalmistelussa katsottu, ettei kansalliseen sääntelyyn voida luoda ainoastaan teoreettiseen uhkaan perustuvia sääntelyn tiukennuksia. EU:n lainsäädäntö edellyttää direktiivin mukaisten säännösten säätämistä kaikissa jäsenvaltioissa.

Perustuslakivaliokunta on kuitenkin asettanut kyseisten muutosten tekemisen ehdoksi lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Tästä syystä Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiota C-401/19 ja sen suhdetta ehdotettuihin tekijänoikeuslain 6 a luvun säännöksiin ja perustuslakivaliokunnan esittämiä huomioita käsitellään jaksossa 7 (Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys).

Tekstin- ja tiedonlouhinta

Täydentävässä esityksessä esitetyt muutokset toteuttavat tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevan rajoituksen niin laajana kuin direktiivi sen mahdollistaa. Direktiivin mukaisesti muotoiltu tekijänoikeuden rajoitussäännös ja muut ehdotetut muutokset vahvistaisivat perustuslain 16 §:ssä turvattua tieteen vapautta. Säännöksen soveltamisalan laajentaminen mahdollistaa teoskappaleiden säilyttämisen ja käyttämisen tutkimuksen tekemiseen.

Perustuslakivaliokunta on asettanut kyseisten muutosten tekemisen ehdoksi lainmuutosten käsittelemiselle tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Koska tieteen vapautta on punnittava toisen perusoikeuksilla suojatun perusoikeuden keskeistä sisältöä vastaan, säännöstä käsitellään jaksossa 7 (Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys).

Opetusta koskevat poikkeukset

Direktiivin sallimaa kansallista liikkumavaraa on hallituksen esityksessä käytetty direktiivin 5 artiklan (teosten käyttäminen opetuksen havainnollistamiseen) voimaasaattamiseksi voimassa olevassa laissa säädettyyn sopimuslisenssiin perustuvan mallin mukaisesti ja sitä täydentäen niin, että vähintään teosten käyttäminen opetuksen havainnollistamiseen on aina sallittu (14 ja 14 a §).

Hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) sisältämä lainsäädäntöratkaisu on laadittu tekijämyönteiseksi niillä reunaehdoilla, jotka direktiivi sallii. Se esimerkiksi ottaa huomioon sen, ettei opettajien tulisi itse joutua arvioimaan, onko lupia saatavilla vai ei. Mikäli tietoa 14 §:ssä tarkoitetuista luvista ei olisi saatavilla, teosta saisi joka tapauksessa käyttää opetuksen havainnollistamiseen 14 a §:n rajoitussäännöksen nojalla.

Kun teosten ja muun aineiston käyttö perustuu sopimuslisenssiin tai muuhun käyttölupaan, sopimusneuvotteluissa sovitaan myös käytöstä maksettavasta korvauksesta oikeudenhaltijoille. Alkuperäiseen hallituksen esitykseen sisältyneen korvausoikeuden toteuttamiseen ei ollut varattu erityistä lisärahoitusta valtion budjetissa, eikä sen määrää voitu arvioida, koska uuden sääntelyn soveltamisesta ei ollut kokemusta. Korvausoikeuden poistaminen rajoitussäännöksestä ei vaikuta tekijöiden ja kustantajien mahdollisuuteen saada korvaus, sillä kun käyttö perustuu sopimuslisenssiin tai muuhun käyttölupaan, perustuu korvaus neuvotteluihin osapuolten välillä.

Rajoitussäännöksen soveltamistilanteiden voidaan arvioida jäävän vähäisiksi ja koskevan lähinnä sellaisten teosten käyttöä, joiden osalta edustavaa sopimuslisenssijärjestöä ei ole olemassa. Sopimuslisenssillä on pitkät perinteet Suomessa, minkä vuoksi ennemmin tulisi pyrkiä kehittämään sopimuslisenssiin perustuvaa järjestelmää tehokkaammaksi kuin säätää täydellinen rajoitussäännös alueelle, jossa tapahtuvalla teosten käyttämisellä voi olla ratkaisevia vaikutuksia opetuksen havainnollistamiseen käytettävien teosten ja muun sisällön tekijöille ja kustantajille.

Sopimuslisenssiratkaisun hyödyt tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille perustuvat siihen, että oikeuksien kollektiivihallinnoinnissa panostetaan tietoportaalien rakentamiseen ja tiedon jakamiseen siitä, mitkä käyttöluvat ovat saatavilla ja voimassa ja mitä käyttöä sopimuslisenssiin perustuva sopimus sallii. Sopimukset eivät voi rajoittaa teosten havainnollistamista opetuksessa. Tietojen saatavuus on erityisen tärkeää korkeakoulujen ja ammattikoulujen osalta, jotka joutuvat itse neuvottelemaan oikeuksien hankinnasta sopimuslisenssijärjestöjen kanssa. Mikäli lupia ei ole saatavissa helposti tai lainkaan, tai mikäli tekijöitä tai muita oikeudenhaltijoita riittävästi edustavaa järjestöä ei ole olemassa, olisi käyttö sallittu 14 a §:n rajoitussäännöksen nojalla.

Poistamalla nimenomainen viittaus koulutusmateriaaleihin ja nuotteihin vahvistetaan opetukseen liittyviä sivistyksellisiä oikeuksia (opetuksen vapaus). Perusratkaisu sopimuslisenssin ensisijaisuudesta 14 §:ssä kuitenkin säilyisi ja mainittuja teoksia olisi edelleen mahdollista lisensioida opetustoimintaa varten sopimuslisenssiorganisaation kautta. Tekijöiden taloudelliset oikeudet eivät näin ollen käytännössä kaventuisi.

Korvausoikeuden poistaminen 14 a §:ssä tarkoitetusta käytöstä siirtäisi perusoikeuksien tasapainoa edelleen sivistyksellisten oikeuksien suuntaan perustuslakivaliokunnan toiveen mukaisesti. Korvausoikeus soveltuisi tilanteisiin, joissa teoksen tekijää ei edusta sopimuslisenssiorganisaatio. Kyse voisi olla esimerkiksi verkossa vapaasti saatavilla olevan videon käyttämisestä opetuksen havainnollistamiseen. Direktiivi ei kuitenkaan edellytä korvausta vaan kyse on kansalliseen liikkumavaraa perustuvasta säännöksestä. Kun käyttölupia opetukseen on tarjolla ja helposti saatavilla 14 §:n mukaisesti, täydentävän rajoitussäännöksen mukaista käyttöä koskevan korvausoikeuden poistaminen ei aiheuta taloudellisia menetyksiä tekijöille eikä vaikuta tekijöiden varallisuusoikeuksia heikentävästi. Edellytyksen toteutuminen edellyttää investointeja tekijänoikeusjärjestelmän toimivuuden edistämiseen digitaalisessa ympäristössä.

4 Säännöskohtaiset perustelut

13 b §.Teosten kappaleiden valmistaminen tekstin- ja tiedonlouhintaa varten. Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi direktiivin 4 artiklan mukaisesti sana ”nimenomaisesti", kun kyse on tavasta, jolla tekijä voi pidättää oikeutensa tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevan rajoitussäännöksen edellyttämään kappaleen valmistamiseen.

Direktiivi sallii tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistettujen teoskappaleiden säilyttämisen myös myöhempää tieteellistä tutkimusta varten. Säännöksen laajentaminen tieteen vapauden huomioon ottamiseksi voidaan toteuttaa laajentamalla tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistettujen kappaleiden säilytysoikeutta.

Pykälän 2 momenttia laajennettaisiin siten, että tieteellisessä tutkimuksessa tapahtuvaa tekstin- ja tiedonlouhintaa varten valmistettuja teoksen kappaleita saisi säilyttää paitsi tutkimustulosten todentamiseen myös myöhemmin tapahtuvaa tieteellistä tutkimusta varten. Momentin sanamuotoa muutettaisiin lähemmäksi direktiivin sanamuotoa. Edellytyksenä olisi edelleen, että tutkimusorganisaatioilla ja kulttuuriperintölaitoksilla on laillinen pääsy teokseen ja että teoksen kappaleet ovat vain siihen oikeutettujen saatavilla.

Direktiivin 7 artiklan 2 kohdan mukaan direktiivin 2001/29/EY 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tekniset suojakeinot eivät saa estää rajoitussäännöksen mukaista käyttöä. Alkuperäiseen esitykseen sisältyvän ehdotuksen mukaisesti 50 c §:n lainsäädäntöratkaisua sovelletaan myös 13 b §:n mukaiseen käyttöön 50 c §:ssä olevan viittaussäännöksen kautta. Selvyyden vuoksi ehdotetaan 2 momentin viimeisessä virkkeessä, että momentissa tarkoitetusta käytöstä ei saa poiketa sopimuksella eikä sitä saa estää teknisin keinoin. Selvennyksellä varmistetaan, ettei tieteellisessä tutkimustarkoituksessa tehtyä tekstin- ja tiedonlouhintaa tarpeettomasti rajoiteta.

Lisäksi, kuten hallituksen esityksessä (HE 43/2022 vp, s. 79) todetaan, ”teoksista valmistetut kappaleet olisi säilytettävä asianmukaista suojaustasoa käyttäen. Tutkimusorganisaatioiden ja teosten tekijöiden olisi tarpeen edistää käytännesääntöjä siitä, miten parhaiten turvataan asianmukainen suojaustaso.”

Muutokset edistävät perusoikeuksien tasapainoa suhteessa tieteen vapauteen.

14 a §.Teosten käyttäminen opetuksen havainnollistamiseen. Pykälän 1 momentin viimeinen virke, jonka mukaan rajoitussäännöstä ei sovelleta nuotteihin tai koulutusmarkkinoille suunnattuihin teoksiin, poistettaisiin. Lisäksi 2 momentissa oleva tekijöiden korvausoikeus poistettaisiin. Kun 2 momentti poistetaan, 3 momentti siirtyy pykälän 2 momentiksi.

Direktiivin sallimalla tavalla opetuskäyttöä koskeva lainsäädäntöratkaisu perustuu ensi sijassa lupien hankintaan sopimuslisenssillä tai muulla käyttöluvalla ja vasta toissijaisesti rajoitussäännökseen, mikäli 13 §:ssä tai 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua sopimuslisenssiä tai muuta käyttölupaa, joka kattaa opetustoiminnassa tarpeellisen teoksen käytön, ei ole lainkaan tarjolla tai helposti saatavilla. Poistamalla 1 momentista viittaus nuotteihin ja koulutusmarkkinoille suunnattuihin teoksiin kyseiset aineistot saatettaisiin samaan asemaan muun opetuksen havainnollistamiseen käytettävän sisällön kanssa. Siten myös näiden aineistojen käyttäminen opetuksen havainnollistamiseen olisi 14 a §:n 1 momentin edellytysten täyttyessä sallittua.

Perusoikeuksien tasapainoa tekijän ja käyttäjän välillä vahvistettaisiin myös poistamalla pykälän 2 momentissa tekijöille ehdotettu oikeus korvaukseen teosten käyttämisestä opetuksen havainnollistamiseen. Direktiivi ei edellytä korvausoikeutta, mutta sellaisen säätäminen on kansallisen liikkumavaran puitteissa mahdollista. Jotta korvausoikeus ei vaikeuttaisi direktiivin tavoitteiden toteutumista, korvausoikeuden säätämisen tarvetta voitaisiin arvioida myöhemmin, kun säännösten toimivuudesta saadaan kokemusta.

Pykälän 1 momentin muutoksella edistettäisiin sivistyksellisten oikeuksien toteutumista.

19 a §.Korvausta hallinnoiva organisaatio. Pykälän 1 ja 2 momenttiin tehdään 14 a §:n korvausoikeuden poistamisesta johtuvat muutokset poistamalla viittaukset 14 a §:n mukaiseen korvaukseen.

55 e §.Teosten laillinen käyttö palvelussa. Pykälän 1 momentin viimeinen virke, joka sisältää teosten laillisen käytön osalta viittaukset sitaattia ja parodiaa koskeviin pykäliin, poistettaisiin tarpeettomana. Muutosten jälkeen momentissa tarkoitetun laillisen käytön piiriin kuuluisivat kaikki suojatut teokset, joita käytetään minkä tahansa tekijänoikeutta rajoittavan tekijänoikeuslain säännöksen perusteella. Tämä on direktiivin mukainen lainsäädäntöratkaisu.

55 f §.Toimenpiteet laillisen käytön varmistamiseksi. Pykälän 1 momenttia muutettaisiin niin, että siinä mainittaisiin palveluntarjoajan käytäntöjen lisäksi myös palveluntarjoajan käyttämät menettelyt. Laillisen käytön varmistamiseksi palveluntarjoajan menettelyjen mukaan lukien käytössä olevien teknisten ratkaisujen avulla olisi suhteellisuusperiaate huomioon ottaen voitava tunnistaa rajoituksiin perustuva käyttö esimerkiksi sisältöä koskevan metadatan avulla. Lain 55 e §:n 2 momentin mukaan palveluntarjoajan on ehdoissaan ilmoitettava palvelun käyttäjille, että nämä voivat käyttää teoksia tämän lain tekijänoikeuksien rajoitusten nojalla. Palveluntarjoajan tulisi palveluun ladattavaa sisältöä koskevissa menettelyissään ottaa asianmukaisesti huomioon rajoitussäännösten toteutuminen. Palveluntarjoajan ja tekijän yhteistyön ei siten tulisi estää palveluun ladatun sisällön pääsyä yleisön saataviin ennakolta, mikäli kyse voi olla laillisesta käytöstä. Tekijä voi vaatia 55 c §:n 1 momentin 3 kohdan mukaisesti sisällön poistamista palvelusta saadakseen asian oikaistua, mikäli siihen on tarvetta.

Momentin loppuosaa muutettaisiin niin, että laillisen yleisölle välittämisen sijasta 55 c §:n 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet eivät saisi estää teosten laillista käyttöä 55 e §:ssä tarkoitetulla tavalla eli tekijänoikeuslain rajoitussäännösten mukaisesti. Pykälässä olevaan viittaukseen tehtävät muutokset aiheutuvat 55 f §:ään tehtävistä muutoksista.

Pykälän 2 momentista poistettaisiin viittaus automaattisten estämiskeinojen käyttämiseen ja sen tilalle pykälätasolle otettaisiin direktiivin 17 artiklan 8 kohdan mukainen säännös, jonka mukaan tämän luvun säännösten soveltaminen ei saa johtaa verkkosisältöjen yleiseen seurantaan. Koska direktiivissä ei nimenomaisesti mainita automaattisia estämiskeinoja, niitä ei ole syytä mainita myöskään laissa. Perusoikeuksien välinen tasapaino toteutuu 1 momentin muutoksella ja sen soveltamisella käytännössä. Ratkaisu on niin direktiivin kuin EU:n tuomioistuimen tuomion (C-401/19) mukainen.

5 Voimaantulo

Alkuperäiseen hallituksen esitykseen sisältynyt ehdotus tekijänoikeuslain muutokseksi tässä esityksessä ehdotetulla tavalla muutettuna sekä alkuperäiseen esitykseen sisältynyt ehdotus sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta ehdotetaan tulevaksi voimaan 1.1.2023.

6 Esityksen suhde täydennettävään esitykseen

Esitys liittyy eduskunnalle 13.4.2022 annettuun hallituksen esitykseen tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta (HE 43/2022 vp).

Esityksessä ehdotetaan muutoksia täydennettävään esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen (laki tekijänoikeuslain muuttamisesta) 13 b, 14 a, 19 a, 55 e ja 55 f §:ään.

Esitys on perustuslain 71 §:ssä tarkoitettu täydentävä esitys ja se tulee käsitellä yhdessä alkuperäisen esityksen kanssa.

7 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

7.1 Yleistä

Tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevaa sääntelyä on arvioitu tieteen vapauden kannalta samoin kuin muiden perusoikeuksien kannalta hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) jaksossa 4.2 (Pääasialliset vaikutukset) sivuilla 53, 57 ja 59 sekä jaksossa 12 (Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys) sivulla 140, ja verkkosisällönjakopalvelun tarjoajia koskevaa sääntelyä elinkeinovapauden osalta jaksossa 12 sivuilla 133—135, sananvapauskysymyksiä sivuilla 135—140 ja oikeusturvaan liittyviä kysymyksiä sivuilla 141—142.

Hallituksen esitys annettiin ennen Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion C-401/19 (Puolan tasavalta vs. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto) antamista. Sen vuoksi tuomiota ei ollut mahdollista ottaa hallituksen esityksessä huomioon. Tuomiolla on kuitenkin keskeinen merkitys 6 a luvun sisällön kannalta ja perustuslakivaliokunnan esittämän 6 a lukua koskevan arviointitarpeen kannalta.

7.2 Perustuslakivaliokunnan esittämät huomautukset

Verkkosisällönjakopalveluja koskeva sääntely

Perustuslakivaliokunnan kappaleissa 13, 15 ja 16 esitettyjen huomioiden osalta viitataan hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) jaksossa 12 sivuilla 138—139 todettuun. Alla esitetään perusoikeusarviointia vain perustuslakivaliokunnan ponsien osalta.

Perustuslakivaliokunta katsoo lausunnon kappaleessa 11, että on sinänsä selvää, että Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin lainsäädäntö on ensisijaista suhteessa kansallisiin säännöksiin oikeuskäytännössä määriteltyjen edellytysten mukaisesti, eikä suomalaisessa lainsäädännössä ole syytä pyrkiä EU-oikeuden kanssa ristiriidassa oleviin ratkaisuihin.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 16 olevassa ponnessa olevan tiukennusvaatimuksen osalta on katsottu, että vaikka direktiivin 17 artiklan noudattaminen käytännössä saattaa edellyttää automaattista suodatusta, niitä ei nimenomaisesti mainita direktiivissä.

Tämän vuoksi mainintaa automaattisista estämiskeinoista ei myöskään ole tarpeen sisällyttää 55 f §:ään.

Ehdotetun 55 f §:n 2 momentin poistaminen ei heikennä palvelun käyttäjän sananvapautta.

Sananvapauden toteutumista vahvistetaan selventämällä, että palvelun tarjoajan ja tekijän väliseen yhteistyöhön perustuvien käytäntöjen olisi lisäksi myös menettelyjen osalta oltava sellaisia, että ne ottavat huomioon laillisen käytön mahdollistamisen käytännön tilanteissa. Lisäksi säädetään, ettei 6 a luvun säännösten soveltaminen myöskään saa johtaa verkkosisältöjen yleiseen seurantaan.

Perustuslakivaliokunnan esittämä huoli perusoikeuksien epätasapainosta poistuu varmistamalla, että myös sääntelyn tulkinnassa noudatetaan sellaisia käytäntöjä ja menettelyjä, joilla käyttäjien asema suojattuja teoksia koskevan laillisen käytön osalta tosiasiassa varmistetaan. Tämä tarkoittaa sitä, etteivät palveluntarjoajat estä ennakolta eivätkä tekijät vaadi sellaisten sisältöjen ennakollista suodattamista, joista on tehty sopimukset palvelun tarjoajien kanssa tai jotka perustuvat rajoitussäännösten mukaiseen käyttöön.

Ratkaisu edellyttää tekijänoikeuden infrastruktuurin kehittämistä. Tämä tarkoittaa, että oikeudenhaltijat eri toimialoilla kehittävät määrätietoisesti teosten ja tekijöiden sekä oikeuksien tunnistamista koneluettavilla tavoilla. Kun teoksiin liitetyssä metadatassa on niiden luomisesta lähtien pysyvät tunnisteet ja muuta tarpeellista ja ajankohtaista tietoa, voidaan teokset ja kaikki tekijänoikeusjärjestelmän toimivuuden edellyttämät seikat toteuttaa nopeasti, tehokkaasti ja luotettavasti. Tämä koskee myös laillisen käytön varmistamista. Valtion olisi kansallisen aineettomien oikeuksien strategian (Valtioneuvoston periaatepäätös kansallisesta aineettomien oikeuksien strategiasta 24.3.2022) mukaisesti investoitava luovien alojen mahdollisuuksiin kehittää pysyvien tunnisteiden käyttöönottoa ja laadukkaan metadatan saatavuutta sovellusrajapintojen kautta. Palvelun tarjoajien olisi vastaavasti investoitava suhteellisuusperiaate huomioon ottaen uusimpiin teknologioihin, joilla teokset, niitä koskevat oikeudet ja myös luvallinen käyttö voidaan tunnistaa luotettavasti. Vain tällä tavoin voivat korvaukset uuden 6 a luvun tarkoittamasta vastuujärjestelystä ohjautua oikeille vastaanottajille.

Seuraavassa tarkastellaan hallituksen esityksen 6 a luvun (Verkkosisällönjakopalvelut) suhdetta Euroopan unionin tuomioistuimen tuomioon C-401/19. Arvioinnin johtopäätöksenä katsotaan, että tuomio asettaa selvät reunaehdot 6 a luvun säännösten sisällölle ja säännösten soveltaminen ja mahdollisen tarkemman sääntelyn tarve jää riippumaan EU-tasolla syntyvästä harmonisoivasta oikeuskäytännöstä ja myöhemmistä komission mahdollisista 17 artiklan 4 kohtaa koskevista täydentävistä ohjeistuksista.

Tuomion C-401/19 vaikutukset ja johtopäätökset

Kanteessa Puola vaati Euroopan unionin tuomioistuinta kumoamaan direktiivin 17 artiklan kokonaan tai osittain. Artikla koskee verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien toteuttamaa suojatun sisällön käyttöä, joka on ehdotettu toimeenpantavaksi tekijänoikeuslain 6 a luvussa.

Tuomion 100 kohdan mukaan Puolan tasavallan kanteensa tueksi esittämä ainoa kanneperuste ja kanne on hylättävä. Perustelujen (kohta 98) mukaan ”tuomion 72—97 kohdassa esitetyistä toteamuksista seuraa, että unionin lainsäätäjä on liittänyt verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien velvollisuuteen takeita, joilla varmistetaan palvelujen käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden noudattaminen sekä oikeudenmukainen tasapaino perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdassa suojattujen immateriaalioikeuksien välillä”.

Tuomioistuin on tutkinut, vastaako direktiivin 2019/790 17 artiklan 4 kohdassa käyttöön otetusta sisällönjakopalvelujen tarjoajille asetetusta vastuunjakojärjestelmästä johtuva perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetun verkkosisällönjakopalvelujen käyttäjien sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden rajoitus perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa asetettuja vaatimuksia. (tuomion kohta 69) Lisäksi nyt tehtävä tuomioistuimen tarkastelu perusoikeuskirjan 52 artiklan 1 kohdassa asetettujen vaatimusten valossa koskee verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien erityistä vastuujärjestelmää, joka on otettu käyttöön direktiivin 2019/790 17 artiklan 4 kohdassa. (kohta 71)

Tuomioistuin on tuomion kohdissa 72—97 tarkastellut direktiivin 17 artiklan kohtia siitä näkökulmasta, miten direktiivi turvaa mainitun perusoikeuksien välisen tasapainon.

1) Verkkosisällönjakopalvelujen käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevasta rajoituksesta on säädetty lailla, koska rajoitus seuraa velvollisuuksista, joita näiden palvelujen tarjoajille on asetettu direktiivin 17 artiklan 4 kohdan b alakohdalla ja c alakohdan loppuosalla. (kohta 72)

Direktiivin mukaiset säännökset palveluntarjoajan velvollisuudesta hankkia luvat teosten käyttöön on sisällytetty hallituksen esityksen 55 c §:ään. Palveluntarjoaja voisi vapautua vastuusta vain siinä tapauksessa, että hän on toiminut huolellisesti ja varmistanut teosten luvallisuuden ja ilmoituksen jälkeen viipymättä estänyt teoksen luvattoman saannin, poistanut teoksen palvelusta ja estänyt teoksen tulevat tallentamiset.

2) Direktiivin 17 artiklan 7 kohdassa täsmennetään nimenomaisesti, että ”verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välinen yhteistyö ei saa johtaa siihen, että estetään käyttäjien palveluun lataamien sellaisten teosten tai muun suojatun aineiston saatavuus, jotka eivät loukkaa tekijänoikeutta ja lähioikeuksia, myös silloin, kun tällaiset teokset tai muu suojattu aineisto kuuluvat poikkeuksen tai rajoituksen soveltamisalaan”. (kohta 77)

Mainittu direktiivin kohta on sisällytetty hallituksen esityksen 55 e §:ään direktiivin sanamuotoa kunnioittaen.

3) Direktiivin 17 artiklassa ”verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajille asetetuilla velvoitteilla pyritään varmistamaan immateriaalioikeuksien suojaaminen siten, että velvoitteet edistävät tekijänoikeuksien tehokasta ja tasapuolista toteutumista. Verkkosisällönjakopalvelujen yhteydessä tekijänoikeuksien suojaan on liitettävä tietyssä määrin käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden käytön rajoittaminen.” (kohta 82)

Direktiivin 17 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu vastuujärjestelmä soveltuu immateriaalioikeuksien suojan tarpeen täyttämiseen ja on myös tarpeellinen sen kannalta. (kohta 83) Direktiivin 17 artiklan 4 kohdassa verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajille asetetut velvollisuudet eivät rajoita suhteettomasti näiden palvelujen käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta. (kohta 84)

Tuomion mukaan direktiivissä palveluntarjoajille asetettuun velvollisuuteen valvoa etukäteen automaattisesti käyttäjien lataamia sisältöjä sisältyvät asianmukaiset takeet sille, että käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevaa oikeutta kunnioitetaan. ” … Unionin lainsäätäjä on sen vaaran estämiseksi, jonka erityisesti automaattisten tunnistamis- ja suodatusvälineiden käyttö aiheuttaa verkkosisällönjakopalvelujen käyttäjien ilmaisunvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevalle oikeudelle, säätänyt … selvästä ja täsmällisestä rajasta toimenpiteille, joita voidaan toteuttaa tai joita voidaan vaatia …17 artiklan 4 kohdan b alakohdassa ja c alakohdan loppuosassa säädettyjen velvoitteiden täytäntöön panemiseksi, sulkemalla erityisesti pois toimenpiteet, joilla suodatetaan ja estetään laillista sisältöä palveluun lataamisen yhteydessä.” (kohta 85)

Edellä mainitut tuomioistuimen lausumat direktiivin artiklan 17 perusoikeuksien mukaisuudesta eivät edellytä erillistä kansallista täytäntöönpanoa.

4) ”Kun direktiivin 2019/790 17 artiklan 8 kohdassa säädetään direktiivin 2000/31 15 artiklan 1 kohdan tavoin, että kyseisen 17 artiklan soveltaminen ei johda minkäänlaiseen yleiseen seurantavelvollisuuteen, siinä asetetaan lisätae verkkosisällönjakopalvelujen käyttäjien sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kunnioittamiseksi. Tämä täsmennys merkitsee nimittäin sitä, että näiden palvelujen tarjoajilla ei voi olla velvollisuutta estää sellaisten sisältöjen lataamista ja saattamista yleisön saataville, joiden laittomiksi toteaminen edellyttäisi niiden osalta sisällön itsenäistä arviointia oikeudenhaltijoiden toimittamien tietojen sekä tekijänoikeuksia koskevien mahdollisten poikkeusten ja rajoitusten kannalta.” (kohta 90)

Hallituksen esityksen 55 f §:n perusteluissa on todettu nimenomaisesti, että direktiivin 17 artiklan 8 kohdan mukaan yleinen seurantavelvollisuus on kielletty. Täydentävässä hallituksen esityksessä ehdotetaan 55 f §:n 2 momentiksi lisättävällä säännöksellä täsmennettäväksi, että 6 a luvun säännösten soveltaminen ei saa johtaa verkkosisältöjen yleiseen seurantaan. Lisäksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että palveluntarjoajan vastuun toteutumiseksi sen on varmistettava, ettei palveluun pääse teoksia silloin kun niihin ei ole lupaa. Vastuu syntyy, kun tekijät ovat toimittaneet tarvittavat tiedot teosten tunnistamiseksi. Arvioiden tekeminen laillisen sisällön osalta on jaettu palveluntarjoajan ja tekijän välillä.

5) Direktiivin 17 artiklan 9 kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa otetaan käyttöön ”useita menettelyllisiä takeita, jotka täydentävät kyseisen direktiivin 17 artiklan 7 ja 8 kohdassa säädettyjä takeita ja joilla suojataan verkkosisällönjakopalvelujen käyttäjien sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta tilanteissa, joissa viimeksi mainituissa säännöksissä asetetuista takeista huolimatta näiden palvelujen tarjoajat estävät kuitenkin virheellisesti tai perusteettomasti laillisia sisältöjä.” (kohta 93)

Mainitut direktiivin kohdat on ehdotettu pantavaksi täytäntöön hallituksen esityksen 55 h ja 55 i §:ssä, joissa säädettäisiin tehokkaasta ja nopeasta valitus- ja oikeussuojamekanismista sekä vaihtoehtoisesta menettelystä erimielisyyksien ratkaisemiseksi.

6) Annetaan komission tehtäväksi järjestää yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa asianomaisten osapuolten väliset vuoropuhelut parhaiden käytänteiden tutkimiseksi verkkosisällönjakopalvelujen tarjoajien ja oikeudenhaltijoiden välistä yhteistyötä varten. (kohta 96) Parhaista käytännöistä keskusteltaessa on erityisesti otettava huomioon muun muassa tarve säilyttää tasapaino perusoikeuksien välillä sekä poikkeusten ja rajoitusten käyttö. (kohta 97)

Tämä on direktiivin 17 artiklan 10 kohdan mukainen tehtävä komissiolle, eikä se edellytä erillistä kansallista toimeenpanoa.

”Jäsenvaltioiden on saattaessaan direktiivin 2019/790 17 artiklaa osaksi kansallista oikeuttaan huolehdittava siitä, että ne nojautuvat sellaiseen kyseisen säännöksen tulkintaan, jolla voidaan varmistaa perusoikeuskirjassa suojattujen eri perusoikeuksien välinen oikeudenmukainen tasapaino. Jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on tämän jälkeen pannessaan täytäntöön mainitun säännöksen noudattamisen edellyttämiä toimenpiteitä tulkittava kansallista oikeuttaan kyseisen säännöksen mukaisesti, ja niiden on tämän lisäksi myös varottava nojautumasta sellaiseen kyseisen säännöksen tulkintaan, joka johtaisi ristiriitaan mainittujen perusoikeuksien kanssa tai muiden unionin oikeuden yleisten periaatteiden, kuten suhteellisuusperiaatteen, kanssa.” (kohta 99)

Johtopäätös: Tuomioistuin katsoo, että direktiivin 17 artikla on Euroopan perusoikeusasiakirjan mukainen sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta koskevan oikeuden kannalta ja tasapainossa myös perusoikeuskirjassa suojattujen immateriaalioikeuksien kanssa. Direktiiviin sisältymättömiä tiukempia velvoitteita ei tuomiossa aseteta. Lisäksi tuomioistuin toteaa, että jäsenvaltioiden tulee nojautua sellaiseen kyseisen säännöksen eli artiklan 17 tulkintaan, jolla voidaan varmistaa perusoikeuskirjassa suojattujen eri perusoikeuksien välinen oikeudenmukainen tasapaino.

Tekstin- ja tiedonlouhinta

Perustuslakivaliokunnan lausunnon kappaleessa 20 olevan ponnen osalta todetaan, että hallituksen esityksessä (HE 43/2022 vp, s. 140) on todettu, että perustuslain 16 § edellyttää, että tieteen suuntautumisen tulee toteutua ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittaman tieteen kritiikin kautta. Myös taiteessa tulee vallita ilmaisun ja menetelmien vapaus, joka osaltaan edistää ja monipuolistaa yhteiskunnallista keskustelua (HE 309/1993, s. 64).

Ehdotukseen sisältyy uusia tekijänoikeuden rajoituksia, joilla on merkitystä paitsi sananvapauden toteutumiseksi myös tieteen ja taiteen vapauden turvaamiseksi. Ehdotettu 13 b § sallii kappaleen valmistamisen tekstin- ja tiedonlouhintaa varten, ja mahdollistaa myös tiedonlouhintaa varten valmistettujen kappaleiden säilyttämisen ja käytön tieteellisten tulosten verifioimiseksi.

Säännöksissä on lähdetty siitä, että tutkimustoiminta sisältyy ehdotettuun sääntelyyn myös siltä osin kuin kyse on louhintaa varten valmistetuista teosten kappaleista. Perusoikeuspunninta koskien tätä rajoitussäännöstä on tehty suhteessa toiseen perusoikeuteen, jota rajoitetaan. Pääpaino 13 b §:n 2 momentin säännösten arvioinnissa on ollut suhteessa omaisuuden suojaan, ei tieteen vapauden ulottuvuuksiin, sillä direktiivi edellyttää tällaista tekijöiden yksinoikeuden rajoittamista. Momenttia ehdotetaan täydentävässä esityksessä täsmennettäväksi niin, että siinä nimenomaisesti mainitaan myös teosten kappaleiden säilyttäminen tieteellistä tutkimusta varten. Lisäksi säännöstä selvennetään direktiivin sanamuotoa paremmin vastaavaksi muilta osin.

Direktiivin mukaisesti muotoiltu tekijänoikeuden rajoitussäännös vahvistaa perustuslain 16 §:ssä turvattua tieteen vapautta. Säännöksen soveltamisalan laajentaminen mahdollistaa tekstin- tai tiedonlouhinnan kohteena olevista teoksista tehtyjen kappaleiden säilyttämisen ja käyttämisen myös tutkimuksen tekemiseen mutta ei salli muuta teosten käyttöä. Teosten kappaleiden käyttämisellä tutkimuksen tekemiseen ei voida katsoa olevan haittaa teosten tekijänoikeuksien toteuttamiselle, eikä laajennus näin ollen heikennä tekijöiden varallisuusoikeuksia.

Ponsi

Edellä esitetyn perusteella esitetään, että eduskunta hyväksyisi laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) 1. lakiehdotuksen 13 b, 14 a, 19 a, 55 e ja 55 f §:n tässä täydentävässä esityksessä ehdotetulla tavalla muutettuna.

Laki tekijänoikeuslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan tekijänoikeuslain (404/1961) 11 §:n 5 momentti, 14 §:n 1 momentti, 16 d §:n 1 momentti, 19 a §, 21 §:n 3 momentti, 25 h §, 26 §, 27 §:n 3 momentti, 29 §:n 2 momentti, 45 §, 46 §:n 3 momentti, 46 a §:n 3 momentti, 47 §:n 1 ja 4 momentti, 48 §:n 4 momentti, 49 §:n 3 momentti, 49 a §:n 3 momentti, 50 §, 50 c §:n 1 momentti, 54 §:n 1 momentin 5 kohta ja 4 momentti, 54 a §, 64 §:n 9 momentti ja 64 b §,

sellaisina kuin niistä ovat 11 §:n 5 momentti, 14 §:n 1 momentti, 16 d §:n 1 momentti, 21 §:n 3 momentti, 47 §:n 1 ja 4 momentti ja 54 §:n 1 momentin 5 kohta ja 4 momentti laissa 821/2005, 19 a § laissa 972/2016, 25 h § laeissa 446/1995, 821/2005 ja 607/2015, 26 §, 29 §:n 2 momentti ja 46 a §:n 3 momentti laissa 607/2015, 27 §:n 3 momentti laissa 418/1993, 50 § osaksi laissa 607/2015, 45 § laeissa 821/2005, 763/2013, 607/2015 ja 849/2018, 46 §:n 3 momentti, 48 §:n 4 momentti, 49 §:n 3 momentti, 49 a §:n 3 momentti ja 50 c §:n 1 momentti laissa 849/2018, 54 a § laeissa 897/1980 ja 607/2015, 64 §:n 9 momentti laissa 446/1995 sekä 64 b § laeissa 821/2005 ja 607/2015, sekä

lisätään lakiin uusi 13 b, 14 a, 16 g—16 j, 23 a, 25 m, 25 n, 28 a, 30 a, 30 b ja 50 f §, 49 a §:ään, sellaisena kuin se on laeissa 446/1995, 821/2005, 607/2015 ja 849/2018, uusi 4 momentti sekä lakiin uusi 6 a luku ja uusi 64 c—64 f § seuraavasti:

11 § Yleiset säännökset

Tässä luvussa säädetyn tekijänoikeuden rajoituksen nojalla ei saa valmistaa kappaleita sellaisesta teoksen kappaleesta, joka on valmistettu tai saatettu yleisön saataviin 2 §:n vastaisesti tai jota suojaava tekninen toimenpide on 50 a §:n 1 momentin vastaisesti kierretty. Mitä tässä momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske teosten käyttämistä 11 a, 16, 16 a—16 c, 16 h tai 22 §:n tai 25 d §:n 2 tai 5 momentin nojalla.

13 b § Teosten kappaleiden valmistaminen tekstin- ja tiedonlouhintaa varten

Se, jolla on laillinen pääsy teokseen, saa valmistaa siitä kappaleita käytettäväksi tekstin- ja tiedonlouhintaa varten ja säilyttää kappaleita yksinomaan kyseistä tarkoitusta varten, jollei tekijä ole nimenomaisesti ja asianmukaisella tavalla pidättänyt tätä oikeutta.

Tutkimusorganisaatiot ja kulttuuriperintölaitokset, joilla on laillinen pääsy teokseen, saavat valmistaa siitä kappaleita tieteellisessä tutkimuksessa tapahtuvaa tekstin- ja tiedonlouhintaa varten ja säilyttää niitä tieteellistä tutkimusta varten, mukaan lukien tutkimustulosten todentamiseen myöhemmin edellyttäen, että teoksen kappaleet ovat vain siihen oikeutettujen saatavilla. Siitä, mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei voida poiketa sopimuksella, eikä sitä voida estää teknisin keinoin.

14 § Teosten käyttäminen opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa

Julkistetun teoksen saa saattaa yleisön saataviin ja siitä saa valmistaa kappaleita sopimuslisenssin nojalla opetustoimintaa ja tieteellistä tutkimusta varten muulla tavalla kuin radiossa tai televisiossa lähettämällä siten kuin 26 §:ssä säädetään. Mitä tässä momentissa säädetään, ei koske kappaleen valmistamista valokopioimalla tai vastaavin menetelmin.

14 a § Teosten käyttäminen opetuksen havainnollistamiseen

Jos 13 §:ssä tai 14 §:n 1 momentissa tarkoitettua sopimuslisenssiä tai muuta käyttölupaa, joka kattaa opetustoiminnassa tarpeellisen teoksen käytön, ei ole lainkaan tarjolla tai helposti saatavilla, julkistetun teoksen saa saattaa opetustoiminnassa yleisön saataviin ja siitä saa opetustoiminnassa valmistaa kappaleita opetuksen havainnollistamiseen edellyttäen, että teoksen käyttö tapahtuu tietylle rajatulle henkilöpiirille tarkoitetussa tilanteessa tai suojatussa sähköisessä ympäristössä.

Siitä, mitä tässä pykälässä säädetään teoksen saattamisesta yleisön saataviin ja kappaleen valmistamisesta, ei voida poiketa sopimuksella.

16 d § Teosten käyttäminen sopimuslisenssin nojalla arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa

Valtioneuvoston asetuksella säädettävä arkisto ja yleisölle avoin kirjasto tai museo saa sopimuslisenssin nojalla siten kuin 26 §:ssä säädetään:

1) valmistaa kokoelmissaan olevasta teoksesta kappaleen muissa kuin 16, 16 a—16 c, 16 g ja 16 h §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa;

2) välittää kokoelmissaan olevan teoksen yleisölle muissa kuin 16 a—16 c, 16 g ja 16 h §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.

16 g § Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käyttäminen sopimuslisenssin nojalla

Valtioneuvoston asetuksella säädettävä arkisto ja yleisölle avoin kirjasto tai museo saa, jollei tarkoituksena ole välittömän tai välillisen taloudellisen tai kaupallisen edun tuottaminen, käyttää sopimuslisenssin nojalla, siten kuin 26 §:ssä säädetään, omissa kokoelmissaan olevaa kaupallisesta jakelusta poistunutta teosta valmistamalla siitä kappaleita, levittämällä teoksen kappaleita ja välittämällä teoksen yleisölle siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun käyttöluvan nojalla saa käyttää myös 16 §:n nojalla valmistettua teoksen kappaletta 1 momentin mukaiseen tarkoitukseen.

Teokseen, joka ei ole koskaan ollut kaupallisessa jakelussa, 1 momenttia sovelletaan vain, jos siitä vuodesta, jona teos sisällytettiin momentissa tarkoitetun laitoksen kokoelmaan, on kulunut viisi vuotta.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske teosta, jonka tekijä on kieltänyt kappaleen valmistamisen ja yleisön saataviin saattamisen.

16 h § Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käyttäminen tekijänoikeuden rajoituksen nojalla eräissä tilanteissa

Valtioneuvoston asetuksella säädettävä arkisto ja yleisölle avoin kirjasto tai museo saa, jollei saatavilla ole 16 g §:n 1 momentin mukaista käyttölupaa ja jollei tarkoituksena ole välittömän tai välillisen taloudellisen tai kaupallisen edun tuottaminen, käyttää omissa kokoelmissaan olevaa kaupallisesta jakelusta poistunutta teosta valmistamalla siitä kappaleita, levittämällä teoksen kappaleita ja välittämällä teoksen yleisölle siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teos saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun käyttämisen edellytyksenä on, että teoksen voidaan olettaa poistuneen kaupallisen jakelun piiristä. Lisäksi edellytyksenä on, että 16 j §:n mukaista menettelyä on noudatettu ja ennen käyttöä ryhdytty mahdollisesti tarvittaviin lisätoimenpiteisiin tekijöiden tietoisuuden lisäämiseksi tekijänoikeuden rajoituksen nojalla tapahtuvasta käytöstä.

Tietokone- tai videopeliä saadaan 1 momentin säännösten mukaisesti käyttää, kun on kulunut seitsemän vuotta siitä vuodesta, jona peli julkaistiin.

Teokseen, joka ei ole koskaan ollut kaupallisessa jakelussa, 1 momenttia sovelletaan vain, jos siitä vuodesta, jona teos sisällytettiin laitoksen kokoelmaan, on kulunut viisi vuotta. Jos teoksesta on olemassa vain yksi teoskappale, 1 momenttia sovelletaan vasta sen vuoden jälkeen, jona tekijä kuoli.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta, jos teoksen tekijä on kieltänyt kappaleen valmistamisen ja yleisön saataviin saattamisen.

16 i § Kielto-oikeuden käyttäminen

Tekijä ilmoittaa 16 g §:n 4 momentissa tarkoitetusta kiellosta sopimuslisenssiorganisaatiolle tai sille arkistolle tai yleisölle avoimelle kirjastolle tai museolle, joka käyttää teosta mainitun pykälän 1 momentin nojalla.

Tekijä ilmoittaa 16 h §:n 5 momentissa tarkoitetusta kiellosta sille arkistolle tai yleisölle avoimelle kirjastolle tai museolle, joka käyttää teosta mainitun pykälän 1 momentin nojalla.

Kielto tulee yksilöidä siten, että sen kohteena oleva teos tai teokset ovat tunnistettavissa.

16 j § Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käyttöä koskevien tietojen rekisteröinti

Valtioneuvoston asetuksella säädettävän arkiston ja yleisölle avoimen kirjaston tai museon, joka aikoo käyttää kaupallisesta jakelusta poistunutta teosta 16 g §:n 1 momentin tai 16 h §:n 1 momentin mukaisesti, on ilmoitettava Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston ylläpitämään rekisteriin vähintään kuusi kuukautta ennen kuin teosta sanotuin tavoin käytetään:

1) tiedot teoksesta, johon käyttö kohdistuu;

2) se käyttölupa tai tekijänoikeuden rajoitus, johon käyttöoikeus perustuu;

3) kielto-oikeuden käyttömahdollisuus 16 g §:n 4 momentin tai 16 h §:n 5 momentin mukaisesti; ja

4) tiedot käyttöluvan myöntäjästä ja luvan saajasta sekä käyttöluvan kattamista maantieteellisistä alueista ja käyttötarkoituksesta.

Sopimuslisenssiorganisaatio tai 1 momentissa tarkoitettu laitos, joka vastaanottaa 16 i §:ssä tarkoitetun yksilöidyn kiellon, on velvollinen viipymättä merkitsemään kiellon Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston ylläpitämään rekisteriin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asetuksella voidaan säätää tarkemmin Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston ylläpitämään rekisteriin ilmoitettavista tiedoista ja tietojen toimittamisessa noudatettavista menettelyistä.

19 a § Korvausta hallinnoiva organisaatio

Korvaus 19 §:n 4 momentissa tarkoitetusta lainaamisesta alkuperäiselle tekijälle suoritetaan opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymän, kyseiseen tarkoitukseen käytettyjen teosten tekijöitä edustavan yhteishallinnointiorganisaation välityksellä. Organisaatioita voidaan hyväksyä useita, jos tekijöiden edustavuutta ei voida muuten saavuttaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy 1 momentissa tarkoitetun organisaation hakemuksesta määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Hyväksyttävän organisaation tulee olla vakavarainen ja sillä tulee olla valmius ja kyky hoitaa asioita hyväksymispäätöksen mukaisesti. Organisaation tulee vuosittain antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle selvitys hyväksymispäätöksen nojalla tekemistään toimista. Organisaation tai organisaatioiden yhdessä tulee edustaa merkittävää osaa niistä eri alojen teosten tekijöistä, joiden teoksia käytetään 19 §:n 1 momentin nojalla siltä osin kuin kysymys on teoskappaleen lainaamisesta yleisölle. Hyväksymispäätöksessä voidaan organisaatiolle myös asettaa käytännön toimintaa yleisesti ohjaavia ehtoja.

Opetus- ja kulttuuriministeriön päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu. Hyväksyminen voidaan peruuttaa, jos organisaatio hyväksymispäätöstä ja sen ehtoja rikkomalla syyllistyy vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin ja jolleivät organisaatiolle annetut huomautukset ja varoitukset ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen.

21 § Julkinen esittäminen

Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, ei koske näytelmä- eikä elokuvateosta. Elokuvateoksen julkisesta esittämisestä tutkimuksen ja korkeakoulutasoisen elokuvaopetuksen yhteydessä säädetään 16 c §:ssä. Elokuvateoksen julkiseen esittämiseen opetustoiminnan yhteydessä sovelletaan myös, mitä 14 §:n 1 momentissa ja 14 a §:ssä säädetään.

23 a § Teoksen käyttö parodiassa

Julkistettua teosta saa hyvän tavan mukaisesti käyttää parodiassa, karikatyyrissä ja pastississa.

25 h § Radio- ja televisiolähetysten edelleen lähettäminen

Radio- tai televisiolähetykseen sisältyvän teoksen saa lähetystä muuttamatta sopimuslisenssin nojalla, siten kuin 26 §:ssä säädetään, lähettää edelleen yleisön vastaanotettavaksi samanaikaisesti alkuperäisen lähetyksen kanssa. Sillä tavalla, jolla edelleenlähetyksen toteuttava osapuoli saa ohjelmasignaalin lähetystoimintaa harjoittavalta organisaatiolta edelleenlähettämistä varten, ei ole merkitystä.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta lähetykseen sisältyvän teoksen edelleen lähettämiseen, jos sen tekijä on luovuttanut oikeuden sen edelleen lähettämiseen sille lähettäjäyritykselle, jonka lähetystä edelleenlähettäminen koskee.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua edelleen lähettämistä ja 2 momentissa tarkoitettujen teosten edelleen lähettämistä koskevat luvat on myönnettävä samanaikaisesti.

Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan alkuperäiseen radio- tai televisiolähetykseen riippumatta siitä, mistä valtiosta lähetys on peräisin.

25 m § Radio- ja televisio-ohjelmien suora siirto

Lähetystoimintaa harjoittava organisaatio ja ohjelmasignaalin jakelija saavat lähettää teoksen 50 f §:ssä tarkoitetulla suoran siirron menetelmällä sopimuslisenssin nojalla siten kuin 26 §:ssä säädetään. Mitä tässä pykälässä säädetään, ei kuitenkaan koske teosta, jos tekijä on kieltänyt teoksen lähettämisen.

25 n § Lehtijulkaisuun sisältyvän teoksen käyttäminen

Lehtijulkaisuun sisältyvää teosta saa käyttää 50 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin sopimuslisenssin mukaisesti siten kuin 26 §:ssä säädetään.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske teosta, jonka tekijä on kieltänyt kappaleen valmistamisen tai teoksen välittämisen.

26 § Sopimuslisenssi

Sopimuslisenssiä koskevia tämän lain säännöksiä sovelletaan sopimukseen, joka on tehty käyttäjän ja sellaisen sopimuslisenssiorganisaation välillä, jonka opetus- ja kulttuuriministeriö on hyväksynyt jäljempänä tämän pykälän 4 momentissa olevien säännösten mukaisesti. Hyväksyttyä sopimuslisenssiorganisaatiota pidetään tämän sopimuksen osalta oikeutettuna edustamaan muitakin saman alan teosten tekijöitä. Mainitulla sopimuksella laajennetun kollektiivisen käyttöluvan saanut voi luvan mukaisin ehdoin käyttää kaikkia tämän alan tekijöiden teoksia.

Mitä 1 momentissa tarkoitetun sopimuslisenssiorganisaation yleiskokous päättää teoksen kappaleiden valmistamisesta taikka teoksen yleisön saataviin saattamisesta suoritettavien korvausten jakamisesta organisaation suoraan edustamille tekijöille tai käyttämisestä tekijöiden yhteisiin tarkoituksiin, sovelletaan myös muihin 1 momentissa tarkoitettuihin saman alan tekijöihin, joita sopimuslisenssiorganisaatio ei suoraan edusta.

Jos sopimuslisenssiorganisaation 2 momentissa tarkoitettu päätös korvausten jakamisessa noudatettavista yleisistä periaatteista ei tuota organisaation suoraan edustamille tekijöille oikeutta henkilökohtaiseen korvaukseen, 1 momentissa tarkoitetulla saman alan tekijällä, jota sopimuslisenssiorganisaatio ei suoraan edusta, on kuitenkin oikeus vaatia henkilökohtainen korvaus. Korvauksen suorittaa 1 momentissa tarkoitettu sopimuslisenssiorganisaatio. Oikeus henkilökohtaiseen korvaukseen raukeaa, jos sitä koskevaa vaatimusta ei todistettavasti esitetä viimeistään kolmen vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jona teoksesta on valmistettu kappaleita tai teos on saatettu yleisön saataviin, kolmen vuoden kuluttua sen tilikauden lopusta, jona teoksen käytöstä maksettava korvaus kerättiin, sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on myöhäisempi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy hakemuksesta tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista annetun lain (1494/2016) 4 §:ssä tarkoitetun yhteishallinnointiorganisaation sopimuslisenssiorganisaatioksi määräajaksi, enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Hyväksyttävän organisaation tulee täyttää seuraavat ehdot:

1) organisaation tulee olla tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista annetun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettujen tekijöiden antamien valtuutusten perusteella riittävän edustava Suomessa käytettyjen teosten tietyn alan tekijöiden suhteen sopimuksen kohteena olevan teostyypin ja oikeuksien osalta; organisaation tulee hakemuksen yhteydessä antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle riittävät tiedot edustavuutensa arvioimiseksi;

2) organisaatiolla tulee olla taloudellinen ja toiminnallinen valmius ja kyky hoitaa asioita hyväksymispäätöksen mukaisesti;

3) organisaation tai, jos tekijöiden edustavuus tietyn teostyypin osalta voidaan saavuttaa vain useampien yhteishallinnointiorganisaatioiden hyväksymisellä sopimuslisenssiorganisaatioiksi, sopimuslisenssiorganisaatioiden yhdessä tulee edustaa merkittävää osaa niistä eri alojen teosten tekijöistä, joilla on oikeuksia tietyn sopimuslisenssisäännöksen nojalla käytettäviin teoksiin.

Hyväksytyn organisaation tulee esittää suunnitelma siitä, miten tekijöille tiedotetaan organisaation myöntämistä käyttöluvista, mahdollisuudesta hakea organisaatiolta korvauksia teosten käyttämisestä ja oikeudesta kieltää teoksen käyttö sekä vuosittain antaa opetus- ja kulttuuriministeriölle selvitys hyväksymispäätöksen nojalla tekemistään toimista.

Hyväksyttäessä useampia yhteishallinnointiorganisaatioita myöntämään lupia tiettyyn teosten käyttöön on hyväksymispäätöksissä tarvittaessa varmistettava, että luvat myönnetään samanaikaisesti ja yhteensopivin ehdoin. Hyväksymispäätöksessä voidaan sopimuslisenssiorganisaatiolle asettaa sopimustoimintaa yleisesti ohjaavia ehtoja.

Opetus- ja kulttuuriministeriön päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu. Hyväksyminen voidaan peruuttaa, jos sopimuslisenssiorganisaatio hyväksymispäätöstä ja sen ehtoja rikkomalla syyllistyy vakaviin tai olennaisiin rikkomuksiin tai laiminlyönteihin ja jos organisaatiolle annetut huomautukset ja varoitukset eivät ole johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen.

Sopimuslisenssiorganisaation tulee lisäksi noudattaa, mitä yhteishallinnointiorganisaatioiden toiminnasta muilta osin säädetään tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista annetussa laissa.

27 § Yleiset määräykset oikeuden luovutuksesta

Tekijänoikeuden luovutuksesta eräissä tapauksissa säädetään 30, 31—40 sekä 40 b §:ssä. Mainittuja säännöksiä on kuitenkin sovellettava vain, jollei toisin ole sovittu. Jäljempänä 28 a ja 30 a §:ssä säädetyistä oikeuksista ei voida poiketa sopimuksella. Jäljempänä 30 b §:ssä säädetystä saadaan poiketa vain, jos sopimusehdot perustuvat kollektiiviseen sopimukseen. Tässä momentissa mainittuja pakottavia säännöksiä ei sovelleta tietokoneohjelman tekijään.

28 a § Oikeus asianmukaiseen ja oikeasuhtaiseen korvaukseen

Jos tekijä luovuttaa yksinoikeuden tai myöntää yksinomaisen käyttöluvan teoksen hyödyntämiseen, hänellä on oikeus saada hyödyntämisestä asianmukainen ja oikeasuhtainen korvaus.

29 § Tekijänoikeuden luovutusta koskevan kohtuuttoman sopimusehdon sovittelu

Kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, teoksen käyttötapa ja käytön määrä, teoksen kaupallinen arvo ja korvauksen määräytymistapa sekä tekijän luova panostus teokseen kokonaisuutena. Kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös sopimusta tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat.

30 a § Selvitys teoksen hyödyntämisestä

Alkuperäisellä tekijällä on oikeus saada säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa ajantasaiset, merkitykselliset ja kattavat tiedot teoksensa hyödyntämisestä siltä, jolle hän on luovuttanut oikeutensa tai yksinomaisen käyttöluvan. Selvitys on annettava, jos luovutuksensaajalla on ollut tuloja teoksen hyödyntämisestä tai tekijälle maksettava korvaus riippuu siitä, missä laajuudessa teosta käytetään. Selvityksen tulee sisältää tiedot teoksen hyödyntämisestä, siitä syntyneistä tuloista ja tekijälle maksettavasta korvauksesta kaikkien hyödyntämistapojen osalta.

Selvityksen antamisvelvollisuuden laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon kunkin alan erityispiirteet ja käytännöt, työehtosopimukset ja mahdolliset muut merkitykselliset kollektiiviset sopimukset, olemassa olevat raportointikeinot, selvityksen antamisesta aiheutuva hallinnollinen rasitus sekä kaikki muut asian arviointiin vaikuttavat seikat.

Jos selvityksen antaminen 1 momentin mukaisesti aiheuttaisi suhteettoman taloudellisen rasituksen, ottaen huomioon sopimuskumppanin teoksen hyödyntämisestä saamat tuotot, selvitys saadaan rajoittaa siihen, mitä kohtuudella voidaan odottaa.

Edellä 1 momentissa säädettyä velvollisuutta antaa selvitys ei ole, jos tekijän luova panostus ei ole merkittävä koko teos huomioon ottaen, paitsi jos tekijä osoittaa tarvitsevansa tiedot korvauksen kohtuullistamiseksi 29 §:n nojalla.

Jos tekijän sopimuskumppani on luovuttanut oikeuksia edelleen toiselle, eikä siksi pysty täyttämään 1 momentissa säädettyä selvityksen antamisvelvollisuuttaan, tekijällä on oikeus pyytää selvitys siltä, jolle oikeudet on luovutettu. Tämä voi antaa selvityksen tekijälle suoraan tai tekijän sopimuskumppanin välityksellä. Tekijällä on oikeus saada tietopyynnön esittämiseksi sopimuskumppaniltaan sen yhteystiedot, jolle oikeudet on luovutettu.

Tekijä ei saa oikeudettomasti ilmaista eikä käyttää liikesalaisuuslaissa (595/2018) määriteltyä selvityksen antajan liikesalaisuudeksi yksilöimää tietoa. Tekijällä on oikeus säilyttää saamansa tieto ja käyttää sitä teoksen koko hyödyntämisajan ja kohtuullisen ajan sen jälkeenkin, jos säilyttäminen ja käyttäminen ovat tarpeen korvauksen kohtuullistamiseksi.

Jäljempänä 35 §:ssä säädetään painokseen ja tilitykseen liittyvistä kustantajan velvollisuuksista kirjankustannusalalla.

30 b § Oikeudenluovutuksen peruuttaminen

Jos teosta, jonka osalta tekijä on siirtänyt yksinoikeuden tai yksinomaisen käyttöoikeuden, ei ole hyödynnetty kunkin alan erityispiirteet ja käytännöt huomioon ottaen kohtuullisen ajan kuluessa oikeuden luovutusta koskevan sopimuksen tekemisestä, eikä teosta tekijän esittämästä vaatimuksesta huolimatta hyödynnetä kuuden kuukauden kuluessa vaatimuksen esittämisestä, tekijällä on oikeus peruuttaa oikeudenluovutus tai päättää, että oikeudenluovutuksen yksinomainen luonne päättyy. Tekijällä on oikeus pitää saamansa palkkio.

Jos kaksi tai useampi on luonut teoksen yhdessä, heidän on käytettävä 1 momentissa tarkoitettua oikeuttaan yhdessä.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta työ- tai virkasuhteesta johtuvia tehtäviä täytettäessä luotuun teokseen. Mainitussa momentissa säädettyä ei sovelleta myöskään, jos teoksen hyödyntämättä jättäminen johtuu valtaosin olosuhteista, jotka tekijän voidaan kohtuudella odottaa korjaavan.

Edellä 1 momentissa säädetystä voidaan poiketa vain, jos oikeuden luovutusta koskevan sopimuksen ehdot perustuvat kollektiiviseen sopimukseen.

Mitä 1—4 momentissa säädetään teoksen esittämistä tai julkaisemista koskevan oikeuden luovutuksen purkamiseen sovelletaan soveltuvin osin mitä 30, 33 ja 34 §:ssä säädetään. Elokuvateosta koskevan sopimuksen purkamiseen sovelletaan, mitä 40 §:ssä säädetään.

45 § Esittävä taiteilija

Kirjallisen tai taiteellisen teoksen taikka kansanperinteen esitystä ei esittävän taiteilijan suostumuksetta saa:

1) tallentaa laitteelle, jonka avulla esitys voidaan toisintaa;

2) saattaa yleisön saataviin radion tai television välityksellä taikka suoraan siirtämällä.

Edellä 1 momentissa tarkoitettua esitystä, joka on tallennettu 46 tai 46 a §:ssä tarkoitetulle laitteelle, ei esittävän taiteilijan suostumuksetta saa, ennen kuin 50 vuotta on kulunut esitysvuodesta:

1) siirtää laitteeseen, jolla se voidaan toisintaa;

2) esittää julkisesti esitystapahtumassa läsnä olevalle yleisölle;

3) välittää yleisölle johtimitse tai johtimitta, mihin sisältyy myös tallennetun esityksen välittäminen yleisölle siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada se saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana;

4) levittää yleisön keskuuteen.

Jos tallennettu esitys julkaistaan tai saatetaan laillisesti yleisön saataviin muutoin kuin tallenteen kappaleita levittämällä ja ennen kuin esitysvuodesta on kulunut 50 vuotta, 2 momentissa säädetty suoja on voimassa, kunnes äänitallenteen osalta 70 vuotta ja kuvatallenteen osalta 50 vuotta on kulunut siitä vuodesta, jona tallennettu esitys ensimmäisen kerran julkaistiin tai sanotulla tavalla saatettiin yleisön saataviin.

Esityksen elokuvaamisoikeuden luovutus sisältää oikeuden levittää tallennettu esitys yleisön keskuuteen vuokraamalla, jollei toisin ole sovittu.

Menettelyyn, johon 1—3 momentin mukaan vaaditaan esittävän taiteilijan suostumus, sovelletaan, mitä 2 §:n 2—4 momentissa, 3, 6—9, 11 ja 11 a §:ssä, 12 §:n 1—3 momentissa, 13 a §:n 2 momentissa, 13 b §:ssä, 14 §:n 1, 3 ja 4 momentissa, 14 a, 15, 16, 16 a—16 e, 16 g ja 16 h §:ssä, 17 §:n 2 ja 4 momentissa, 17 a §:ssä, 17 b §:n 1—5 momentissa, 17 c ja 17 d §:ssä, 19 §:n 1, 2 ja 5 momentissa, 21, 22, 23 a ja 25 b—25 d §:ssä, 25 f §:n 2 ja 3 momentissa, 25 g §:n 1 ja 3 momentissa, 25 h, 25 i, 25 l, 25 n, 26, 26 a ja 26 b §:ssä, 27 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 28, 28 a, 29, 29 a, 30, 30 a, 30 b, 41 ja 42 §:ssä säädetään.

46 § Äänitallenteen tuottaja

Menettelyyn, johon 1 ja 2 momentin mukaan vaaditaan tuottajan suostumus, sovelletaan, mitä 2 §:n 2—4 momentissa, 6—9 §:ssä, 11 §:n 2—5 momentissa, 11 a §:ssä, 12 §:n 1—3 momentissa, 13 a §:n 2 momentissa, 13 b §:ssä, 14 §:n 1, 3 ja 4 momentissa, 14 a, 15, 16, 16 a—16 e, 16 g, 16 h ja 17 a §:ssä, 17 b §:n 1—5 momentissa, 17 c ja 17 d §:ssä, 19 §:n 1, 2 ja 5 momentissa, 21, 22, 23 a, 25 b ja 25 d §:ssä, 25 f §:n 2 ja 3 momentissa, 25 g §:n 1 ja 3 momentissa, 25 l, 25 n, 26, 26 a ja 26 b §:ssä, 27 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 29 §:ssä säädetään.

46 a § Kuvatallenteen tuottaja

Menettelyyn, johon 1 ja 2 momentin mukaan vaaditaan tuottajan suostumus, sovelletaan, mitä 2 §:n 2 ja 3 momentissa, 6—9 §:ssä, 11 §:n 2—5 momentissa, 11 a §:ssä, 12 §:n 1—3 momentissa, 13 a §:n 2 momentissa, 13 b §:ssä, 14 §:n 1, 3 ja 4 momentissa, 14 a, 15, 16, 16 a—16 e, 16 g ja 16 h §:ssä, 19 §:n 1, 2 ja 5 momentissa, 22, 23 a, 25 b ja 25 d §:ssä, 25 f §:n 2 ja 3 momentissa, 25 g §:n 1 ja 3 momentissa, 25 l, 25 n, 26, 26 a ja 26 b §:ssä, 27 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 29 §:ssä säädetään.

47 § Äänitallenteen ja kuvallisen musiikkitallenteen käyttäminen

Sen estämättä, mitä 45 §:n 2 ja 3 momentissa ja 46 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään, 45 §:n mukaista, 46 §:ssä tarkoitetulle laitteelle tallennettua esitystä ja pykälässä tarkoitettua laitetta, joka on julkaistu kaupallisessa tarkoituksessa ja jonka kappaleita on levitetty tai joka on välitetty yleisölle, saa käyttää:

1) välittömästi tai välillisesti julkisessa esityksessä;

2) alkuperäisessä yleisölle välittämisessä muulla tavalla kuin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada tallennettu esitys tai aineisto saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana;

3) radio- tai televisiolähetyksen samanaikaiseen ja muuttamattomaan edelleen lähettämiseen yleisön vastaanotettavaksi.

Edellä 1—3 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan vastaavasti, mitä 21, 22, 23 a ja 25 b §:ssä, 27 §:n 1 ja 2 momentissa ja 29 §:ssä sekä esittävän taiteilijan oikeuden osalta lisäksi, mitä 11 §:n 2 momentissa sekä 28, 41 ja 42 §:ssä säädetään.

48 § Radio- ja televisioyritys

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa sovelletaan vastaavasti, mitä 2 §:n 2 ja 3 momentissa, 6—8 §:ssä, 11 §:n 2—5 momentissa, 11 a §:ssä, 12 §:n 1 ja 2 momentissa, 13 a §:n 2 momentissa, 13 b §:ssä, 14 §:n 1, 3 ja 4 momentissa, 14 a, 15, 16, 16 a—16 e, 16 g, 16 h ja 17 a §:ssä, 17 b §:n 1—4 momentissa, 17 c ja 17 d §:ssä, 19 §:n 1 momentissa, 21, 22, 23 a, 25 b ja 25 d §:ssä, 25 f §:n 2 ja 3 momentissa, 25 h §:n 3 momentissa, 26 §:ssä, 27 §:n 1 ja 2 momentissa sekä 29 §:ssä säädetään. Lisäksi lähetyksen edelleen lähettämiseen johtoja pitkin sovelletaan vastaavasti, mitä 25 i §:n 1 momentissa säädetään.

49 § Luettelon ja tietokannan valmistaja

Edellä 1 momentissa tarkoitettuun työhön sovelletaan, mitä 2 §:n 2—4 momentissa, 7—9 §:ssä, 11 §:n 2—5 momentissa, 12 §:n 1, 2 ja 4 momentissa, 13, 13 a ja 13 b §:ssä, 14 §:n 1, 3 ja 4 momentissa, 14 a, 15, 16, 16 a—16 e, 16 g, 16 h, 17, 17 a—17 d ja 18 §:ssä, 19 §:n 1, 2 ja 5 momentissa, 22, 23, 25 b—25 d ja 25 f—25 i §:ssä, 25 j §:n 4 ja 5 momentissa sekä 25 l, 26, 27 ja 28 §:ssä säädetään. Jos työ tai sen osa on tekijänoikeuden kohteena, voidaan vedota tekijänoikeuteen.

49 a § Valokuvaaja

Tässä pykälässä tarkoitettuihin valokuviin sovelletaan, mitä 2 §:n 2—4 momentissa, 3 §:n 1 ja 2 momentissa, 7—9, 11 ja 11 a §:ssä, 12 §:n 1 ja 2 momentissa, 13, 13 a ja 13 b §:ssä, 14 §:n 1, 3 ja 4 momentissa, 14 a, 15, 16, 16 a—16 e, 16 g ja 16 h §:ssä, 17 §:n 1 momentissa, 17 a §:ssä, 17 b §:n 1—5 momentissa, 17 c, 17 d ja 18 §:ssä, 19 §:n 1, 2 ja 5 momentissa, 20, 22, 23 a ja 25 §:ssä, 25 a §:n 1 ja 2 momentissa sekä 25 b, 25 d, 25 f—25 i, 25 l, 25 n, 26, 26 a, 26 b, 27—29, 39, 40, 40 c, 41 ja 42 §:ssä säädetään. Jos valokuva on tekijänoikeuden kohteena, voidaan vedota tekijänoikeuteen.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei koske valokuvaa kuvataiteen teoksesta, jonka suoja-aika on päättynyt.

50 § Lehtijulkaisun kustantaja

Lehtijulkaisun kustantajalla on yksinomainen oikeus määrätä julkaisustaan valmistamalla siitä kappaleita ja välittämällä sitä yleisölle ansiotarkoituksessa siten, että yleisöön kuuluvalla henkilöllä on mahdollisuus saada se saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

Edellä 1 momentissa säädettyä oikeutta ei sovelleta:

1) yksittäisten käyttäjien lehtijulkaisun yksityiseen käyttöön eikä käyttöön, joka ei ole kaupallista;

2) hyperlinkkeihin;

3) lehtijulkaisun yksittäisiin sanoihin tai hyvin lyhyisiin otteisiin.

Lehtijulkaisulla tarkoitetaan 1 momentissa kokoelmaa, joka koostuu pääasiassa luonteeltaan journalistisista kirjallisista teoksista ja jota ei julkaista tieteellisessä tai akateemisessa tarkoituksessa, ja

1) lehti muodostaa erillisen numeron kausittain ilmestyvässä tai säännöllisesti päivitettävässä yhden otsikon alaisessa lehtijulkaisussa;

2) lehden tarkoituksena on antaa suurelle yleisölle uutisiin tai muihin aiheisiin liittyvää tietoa; ja

3) lehti on välitetty yleisölle missä tahansa viestimessä lehtikustantajan aloitteesta, toimituksellisella vastuulla ja valvonnassa.

Kun teos sisällytetään lehtijulkaisuun sellaisen käyttöluvan perusteella, joka ei ole yksinomainen, 1 momentissa säädettyyn oikeuteen ei voida vedota luvan saaneen käyttäjän toteuttaman käytön kieltämiseksi. Edellä 1 momentissa säädettyyn oikeuteen ei voida vedota myöskään sellaisen teoksen käytön kieltämiseksi, jonka suoja-aika on päättynyt.

Edellä 1 momentissa säädetty oikeus on voimassa, kunnes 2 vuotta on kulunut sen vuoden päättymisestä, jona lehtijulkaisu julkaistiin.

Mitä tässä pykälässä säädetään, ei vaikuta tekijän tämän lain mukaiseen oikeuteen lehtijulkaisuun sisältyvään teokseen.

Lehtijulkaisuun sisältyvän teoksen tekijällä on oikeus asianmukaiseen osuuteen lehtikustantajan saamista tuloista 1 momentissa tarkoitetun oikeuden käyttämisestä.

Mitä 11, 11 a, 13 b, 16, 16 f—16 j, 17 a—17 d, 22, 23, 23 a ja 25 c §:ssä säädetään, sovelletaan 1 momentissa tarkoitettuun oikeuteen. Mitä 25 n §:ssä säädetään sopimuslisenssistä, sovelletaan 1 momentin mukaiseen lehtikustantajan oikeuteen.

50 c § Teknisin toimenpitein suojattujen teosten käyttäminen

Sillä, jolla on laillisesti hallussaan tai saatavillaan tehokkaalla teknisellä toimenpiteellä suojattu teos ja jolla on 13 b §:n, 14 §:n 3 momentin, 14 a, 15, 16, 16 a—16 c, 16 g, 16 h, 17 tai 17 a—17 d §:n, 25 d §:n 2 momentin tai 25 f §:n 2 momentin nojalla oikeus käyttää teosta, tulee olla mahdollisuus käyttää teosta siltä osin kuin se on tarpeen mainitussa lainkohdassa säädetyn tekijänoikeuden rajoituksen hyödyntämiseksi.

50 f § Suora siirto

Kun lähettäjäyritys lähettää ohjelmasignaalinsa suoran siirron menetelmällä signaalin jakelijalle, ilman että lähettäjäyritys samanaikaisesti itse lähettää kyseisen ohjelmasignaalin suoraan yleisölle, ja signaalin jakelija lähettää tämän ohjelmasignaalin yleisölle, lähettäjäyrityksen ja signaalien jakelijan katsotaan osallistuvan yhteen ja samaan lähetykseen sisältyvien suojattujen teosten ja 45, 46, 46 a ja 49 a §:ssä tarkoitettujen suojan kohteiden välittämiseen yleisölle.

54 § Välimiesmenettely

Asia ratkaistaan erimielisyyden sattuessa välimiesmenettelyssä, jos kysymys on:

5) 26 §:ssä tarkoitetun luvan myöntämisestä ja sen ehdoista radio- tai televisiolähetyksen samanaikaiseen ja muuttamattomaan edelleen lähettämiseen 25 h §:n 1 momentin mukaisesti tai luvan myöntämisestä ja sen ehdoista 48 §:n 1 momentin perusteella; lupa voidaan myöntää, jos sopimuslisenssiorganisaatio tai lähettäjäyritys tai molemmat kieltävät edelleen lähettämisen ilman perusteltua syytä tai asettavat sille kohtuuttomia ehtoja;

Tämän pykälän nojalla annetulla luvalla on sama vaikutus kuin 26 §:ssä tarkoitetun luvan myöntämisellä 13 §:n, 14 §:n 1 momentin, 25 h §:n 1 momentin tai 48 §:n 1 momentin mukaisesti.

54 a § Opetustoiminta ansiotarkoituksessa

Mitä 14 §:n 2 ja 3 momentissa, 14 a §:n 1 momentissa ja 21 §:n 1 momentissa säädetään opetuksesta ja opetustoiminnasta, ei sovelleta opetukseen tai opetustoimintaan, jota harjoitetaan ansiotarkoituksessa.

6 a luku
Verkkosisällönjakopalvelut

55 a § Määritelmä

Palveluntarjoajalla tarkoitetaan tässä luvussa verkkosisällönjakopalvelun tarjoajaa, joka tarjoaa tietoyhteiskunnan palvelua, jonka päätarkoituksena tai yhtenä päätarkoituksista on säilyttää suuri määrä käyttäjiensä palveluun tallentamia suojattuja teoksia, jotka palveluntarjoaja organisoi ja joita se markkinoi voitontavoittelua varten ja joihin se antaa yleisölle pääsyn.

55 b § Oikeudelliset lähtökohdat

Jos teoksia tallennetaan palveluntarjoajan palveluun, palveluntarjoaja välittää ne yleisölle siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada ne saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

Palveluntarjoajan tulee saada tekijöiden lupa 1 momentissa tarkoitettuun käyttöön. Jos lupaa ei ole saatu tai myönnetty, sovelletaan 55 c §:n 1 momentin säännöksiä.

Jos palveluntarjoaja on saanut tekijöiden luvan, lupa käsittää myös palvelun käyttäjien toimet, kun nämä tallentavat teoksia yleisölle välitettäviksi. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta, kun palvelun käyttäjä toimii ansiotarkoituksessa tai käyttäjän toiminta tuottaa hänelle merkittäviä tuloja.

55 c § Palveluntarjoajan vastuu ja vastuuvapaus

Jos palveluntarjoajalla ei ole tekijöiden lupaa teosten käyttöön, se on vastuussa suojattujen teosten välittämisestä yleisölle. Palveluntarjoaja vapautuu tästä vastuusta, jos se osoittaa, että se on

1) toiminut parhaansa mukaan saadakseen luvan;

2) toiminut parhaansa mukaan huolellista ammatinharjoittamista koskevien toimialan korkeatasoisten vaatimusten mukaisesti varmistaakseen, että teokset, joista tekijä on antanut palveluntarjoajille merkitykselliset ja tarvittavat tiedot, eivät ole yleisön saatavissa; ja

3) toiminut tekijältä riittävän perustellun ilmoituksen saatuaan viipymättä ilmoituksen kohteena olevan teoksen saannin estämiseksi tai sen poistamiseksi verkkosivustoiltaan sekä toiminut parhaansa mukaan 2 kohdan mukaisesti estääkseen teoksen tulevat tallentamiset palveluun.

Arvioitaessa sitä, onko palveluntarjoaja toiminut 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, otetaan suhteellisuusperiaatteen mukaan huomioon ainakin

1) palvelutarjoajan palvelun tyyppi, yleisö ja koko sekä palvelun käyttäjien palveluun tallentamien teosten tyyppi; ja

2) teoksiin pääsyn estoon soveltuvien ja tehokkaiden keinojen saatavuus ja niistä aiheutuva kustannus palveluntarjoajalle.

Jos palveluntarjoaja estää 1 momentin 2 kohdan mukaisesti pääsyn teokseen tai poistaa teoksen 1 momentin 3 kohdan mukaisesti, palveluntarjoajan on ilmoitettava tästä viipymättä palvelun käyttäjälle.

55 d § Soveltaminen eräiden palveluntarjoajien toimintaan

Mitä 55 c §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään ja 3 kohdassa teosten myöhempien tallentamisten osalta säädetään palveluntarjoajan velvollisuuksista, ei sovelleta, jos palveluntarjoajan palvelut ovat olleet yleisön saatavilla alle kolmen vuoden ajan ja sen vuosiliikevaihto on alle 10 miljoonaa euroa. Jos palveluntarjoajan palveluiden keskimääräinen kuukausittainen yksittäisten kävijöiden lukumäärä ylittää viisi miljoonaa, sovelletaan kuitenkin myös 55 c §:n 1 momentin 2 ja 3 kohtaa kokonaisuudessaan.

55 e § Teosten laillinen käyttö palvelussa

Palveluntarjoajan ja tekijän välinen 55 c §:n 1 momentissa tarkoitettu toiminta ei saa johtaa siihen, että sillä estetään palvelun käyttäjän palveluun tallentamien sellaisten suojattujen teosten saatavuus, joiden käyttö ei loukkaa tekijänoikeutta. Näihin kuuluvat suojatut teokset, joita käytetään jonkin tämän lain tekijänoikeutta rajoittavan säännöksen perusteella.

Palveluntarjoajan on ehdoissaan ilmoitettava palvelun käyttäjälle, että käyttäjä voi käyttää teoksia tässä laissa säädettyjen tekijänoikeuksien rajoitussäännösten nojalla.

55 f § Toimenpiteet laillisen käytön varmistamiseksi

Palveluntarjoajalla on oltava käytännöt ja menettelyt, joilla varmistetaan, että sen 55 c §:n 1 momentissa tarkoitetut toimenpiteet eivät estä teosten laillista käyttöä 55 e §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Tämän luvun säännösten soveltaminen ei saa johtaa verkkosisältöjen yleiseen seurantaan.

55 g § Palveluntarjoajan velvollisuus tietojen antamiseen

Palvelutarjoajan on tekijän pyynnöstä annettava tälle riittävät tiedot 55 c §:n 1 momentissa tarkoitettua toimintaa koskevista käytännöistä ja niiden toiminnasta. Kun käyttöluvan myöntämistä koskevia sopimuksia on tehty palveluntarjoajan ja tekijän välillä, tulee palveluntarjoajan antaa tekijälle tämän pyynnöstä tiedot sopimusten kattamien teosten käytöstä.

55 h § Valitus- ja oikeussuojamekanismi

Palveluntarjoajan on otettava käyttöön tehokas ja nopea valitus- ja oikeussuojamekanismi, joka on palvelun käyttäjän saatavilla, kun on kysymys erimielisyyksistä, jotka koskevat käyttäjän palveluun tallentaman teoksen saannin estämistä tai sen poistamista.

Kun palvelun käyttäjä on valittanut palveluntarjoajalle 55 c §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisesta suojatun teoksen saannin estämisestä tai sen mainitun momentin 3 kohdan mukaisesta poistamisesta tämän pykälän 1 momentissa tarkoitettua mekanismia käyttäen, tekijälle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi ja perustella kantansa käyttäjän tekemään valitukseen asianmukaisesti. Palvelun käyttäjän tekemä valitus on käsiteltävä ilman aiheetonta viivytystä, ja palveluun tallennetun suojatun teoksen estämistä tai sen poistamista koskevan päätöksen tulee olla ihmisen tekemän arvioinnin kohteena.

Jos tekijän esittämät perustelut eivät ole asianmukaiset, suojattu teos on palautettava palveluun. Päätöksen siitä, että teosta ei palauteta palveluun, tulee olla ihmisen tekemän arvioinnin kohteena.

55 i § Vaihtoehtoinen menettely erimielisyyksien ratkaisemiseksi

Palvelun käyttäjällä ja tekijällä on 55 h §:ssä tarkoitetun ratkaisun jälkeen palvelun käyttäjän palveluun tallentaman teoksen saannin estämistä tai sen poistamista ja palauttamista palveluun koskevan erimielisyyden ratkaisemiseksi käytettävissä vaihtoehtoinen menettely yksittäisiä tapauksia koskevien ratkaisusuositusten saamiseksi. Menettely on osapuolille maksuton ja vapaaehtoinen, eivätkä siinä annetut suositukset ole osapuolia sitovia.

Opetus- ja kulttuuriministeriö valvoo menettelyn toimivuutta ja ylläpitää luetteloa menettelyssä käytettävistä esteettömistä ja puolueettomista tekijänoikeuden asiantuntijoista. Opetus- ja kulttuuriministeriö nimeää asiantuntijat kolmen vuoden määräajaksi kerrallaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa vastaan 1 momentissa tarkoitetut tapaukset käsiteltäviksi ja jakaa ne ratkaistaviksi sähköistä järjestelmää käyttäen luettelossa oleville asiantuntijoille.

Saatuaan asianosaisen pyynnön tarkistaa palveluntarjoajan 55 h §:n mukaisesti tekemää ratkaisua ja pyyntöä koskevat perustelut asiantuntija varaa vastapuolelle mahdollisuuden tulla kuulluksi. Asiantuntijan tulee käsitellä asia tasapuolisesti ja joutuisasti.

Jos asiaa ei sovita asianosaisten kesken, asiantuntija antaa asiassa arvionsa ja ratkaisusuosituksen siitä, tuleeko käyttäjän palveluun tallentaman teoksen saanti estää, teos poistaa tai teos palauttaa palveluun. Asiantuntijan tulee toimittaa ratkaisusuositus sähköisen järjestelmän kautta opetus- ja kulttuuriministeriölle, palvelun käyttäjälle, tekijälle ja palvelun tarjoajalle.

Tässä pykälässä säädetyn menettelyn kustannukset rahoitetaan valtion varoista lukuun ottamatta asianosaisten omia menettelyyn osallistumisesta aiheutuneita kustannuksia. Opetus- ja kulttuuriministeriö päättää asiantuntijoille maksettavien palkkioiden perusteista ja määrästä.

Tarkemmat säännökset vaihtoehtoisesta menettelystä ja siihen osallistuvien asiantuntijoiden nimeämisestä annetaan valtioneuvoston asetuksella.

55 j § Oikeus kohtuulliseen hyvitykseen

Palveluntarjoajalla ja palvelun käyttäjällä on oikeus saada tekijältä kohtuullinen hyvitys teoksen perusteettomasta estosta tai poistosta ilman tähän lakiin perustuvaa syytä.

Tässä pykälässä tarkoitetun kohtuullisen hyvityksen tulee olla oikeudenmukaisessa suhteessa menettelyn moitittavuuteen ja seurauksiin.

55 k § Oikeus saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi

Tekijällä on oikeus saattaa tässä luvussa tarkoitettua suojatun teoksen luvatonta käyttöä ja 55 g §:ssä tarkoitettua tietojen antamisvelvollisuutta koskevan asian tuomioistuimen ratkaistavaksi ja nostaa kanteen palveluntarjoajaa vastaan.

Palvelun käyttäjällä on oikeus nostaa kanne tekijää vastaan sen vahvistamiseksi, että käyttäjällä on oikeus käyttää suojattua teosta tässä laissa säädetyn tekijänoikeuden rajoituksen tai tekijän kanssa tehdyn sopimuksen nojalla. Palvelun käyttäjällä on lisäksi oikeus nostaa kanne palveluntarjoajaa vastaan palveluntarjoajan velvoittamiseksi sallimaan yleisön pääsyn palvelun käyttäjän palveluun tallentamaan aineistoon.

Palvelun käyttäjällä ja palveluntarjoajalla on oikeus nostaa kanne tekijää vastaan suojatun teoksen saannin estämistä tai teoksen poistamista koskevan oikeudettoman pyynnön aiheuttamasta vahingosta.

55 l § Säännösten pakottavuus

Siitä, mitä edellä tässä luvussa säädetään tekijän ja palvelun käyttäjän oikeuksista tai palveluntarjoajan velvollisuuksista, ei voida poiketa sopimuksilla. Sopimuksen ehto, jonka mukaan palvelun käyttäjä luopuu oikeudestaan vedota tässä laissa säädettyyn tekijänoikeuden rajoitukseen, ei sido palvelun käyttäjää.

55 m § Soveltaminen eräisiin lähioikeuksiin

Mitä tässä luvussa säädetään teoksesta, sovelletaan myös 45, 46, 46 a ja 48 §:ssä, 49 §:n 1 momentin 2 kohdassa ja 49 a §:ssä tarkoitettuun lähioikeuden suojan kohteeseen.

64 § Lähioikeuksien alueellinen soveltaminen

Edellä 50 §:ssä olevia säännöksiä sovelletaan lehtijulkaisuun, jonka kustantaja on sijoittautunut Euroopan talousalueeseen kuuluvaan valtioon.

64 b § Maantieteelliset rajat ylittävä radion tai television oheispalvelun välittäminen yleisölle

Maantieteelliset rajat ylittävän radio- ja televisio-ohjelmien oheispalvelun välittämisen yleisölle siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada se saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana, ja oheispalveluun sisältyvien teosten tai lähioikeuden kohteiden tarpeellisten kappaleiden valmistamisen, katsotaan tapahtuvan yksinomaan siinä Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa, johon lähettäjäyritys on sijoittautunut, jos kyseessä on radio-ohjelma taikka televisio-ohjelma, joka on uutis- tai ajankohtaisohjelma tai lähettäjäyrityksen itse tuottama ja rahoittama ohjelma.

Mitä 1 momentissa säädetään, ei sovelleta urheilutapahtumia sisältäviin televisio-ohjelmiin eikä niihin sisältyviin teoksiin.

Jollei Euroopan unionin lainsäädännöstä muuta johdu, 1 momentin säännökset eivät estä sellaisten sopimusten tekemistä, joilla rajoitetaan oikeuksien hyödyntämistä alueellisesti.

64 c § Opetuskäyttöä koskevien säännösten alueellinen soveltaminen

Teoksen käytön opetustoiminnassa 13 §:n, 14 §:n 1 momentin ja 14 a §:n mukaisesti siten, että teos on saatettu käytettäväksi muissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa, katsotaan tapahtuvan Suomessa ja siihen sovelletaan mainittuja säännöksiä.

64 d § Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käyttöä koskevien säännösten alueellinen soveltaminen

Mitä 16 g §:ssä säädetään kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käyttöön mainitun pykälän mukaisesti myönnetyistä käyttöluvista mainitussa pykälässä tarkoitetuissa laitoksissa Suomessa, sovelletaan kulttuuriperintölaitoksissa tapahtuvaan käyttöön samojen ehtojen mukaisesti myös muissa Euroopan talousalueeseen kuuluvissa valtioissa.

Suomeen sijoittautuneen 16 h §:ssä tarkoitetun laitoksen kaupallisesta jakelusta poistuneen teoksen mainitussa pykälässä tarkoitetun käytön katsotaan tapahtuvan Suomessa.

64 e § Euroopan talousalueen ulkopuolisista valtioista peräisin olevat kaupallisesta jakelusta poistuneet teokset

Mitä 16 g ja 16 h §:ssä säädetään, ei sovelleta teokseen, joka on poistunut kaupallisesta jakelusta, jos on kohtuullisten toimien perusteella näyttöä siitä, että kysymys on:

1) elokuvateoksesta, jonka tuottajalla on päätoimipaikka tai vakinainen asuinpaikka jossakin Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa;

2) muusta teoksesta kuin elokuvateoksesta, joka on julkaistu ensimmäisen kerran Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa tai, jos sitä ei ole julkaistu, lähetetty radiossa tai televisiossa ensimmäisen kerran Euroopan talousalueeseen kuulumattomassa valtiossa;

3) Euroopan talousalueeseen kuulumattoman valtion kansalaisen luomasta teoksesta, jonka osalta 1 tai 2 kohdassa tarkoitettua valtiota ei ole kohtuullisin toimin pystytty määrittelemään.

64 f § Teknisiä toimenpiteitä ja sähköisiä hallinnointitietoja koskevien säännösten soveltaminen

Edellä 50 a, 50 b ja 50 d §:ssä säädettyjä kieltoja sovelletaan Suomessa tapahtuvaan, mainituissa pykälissä tarkoitettuun menettelyyn.

Mitä 50 c §:ssä säädetään, sovelletaan teosten käyttämiseen Suomessa.

Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 20 .

Mitä 50 §:ssä säädetään, ei sovelleta lehtijulkaisuun, joka on julkaistu ennen 6 päivää kesäkuuta 2019.

Ennen tämän lain voimaantuloa tehtyihin toimiin, hankittuihin oikeuksiin ja tehtyihin sopimuksiin sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Helsingissä 1.12.2022

Pääministeri Sanna Marin

Tiede- ja kulttuuriministeri Petri Honkonen

Evästeasetukset

HE 313/2022 vp // <![CDATA[ _spBodyOnLoadFunctionNames.push("setupPageDescriptionCallout"); // ]]>

Hallituksen esitys HE 313/2022 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi tekijänoikeuslain ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 43/2022 vp) täydentämisestä

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

PERUSTELUT

1 Asian tausta ja valmistelu

2 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset

3 Esityksen vaikutukset

Opetusta koskevat poikkeukset

4 Säännöskohtaiset perustelut

5 Voimaantulo

6 Esityksen suhde täydennettävään esitykseen

7 Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys

7.1 Yleistä

7.2 Perustuslakivaliokunnan esittämät huomautukset

Verkkosisällönjakopalveluja koskeva sääntely

Tuomion C-401/19 vaikutukset ja johtopäätökset

Tekstin- ja tiedonlouhinta

Laki tekijänoikeuslain muuttamisesta

11 § Yleiset säännökset

13 b § Teosten kappaleiden valmistaminen tekstin- ja tiedonlouhintaa varten

14 § Teosten käyttäminen opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa

14 a § Teosten käyttäminen opetuksen havainnollistamiseen

16 d § Teosten käyttäminen sopimuslisenssin nojalla arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa

16 g § Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käyttäminen sopimuslisenssin nojalla

16 h § Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käyttäminen tekijänoikeuden rajoituksen nojalla eräissä tilanteissa

16 i § Kielto-oikeuden käyttäminen

16 j § Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käyttöä koskevien tietojen rekisteröinti

19 a § Korvausta hallinnoiva organisaatio

21 § Julkinen esittäminen

23 a § Teoksen käyttö parodiassa

25 h § Radio- ja televisiolähetysten edelleen lähettäminen

25 m § Radio- ja televisio-ohjelmien suora siirto

25 n § Lehtijulkaisuun sisältyvän teoksen käyttäminen

26 § Sopimuslisenssi

27 § Yleiset määräykset oikeuden luovutuksesta

28 a § Oikeus asianmukaiseen ja oikeasuhtaiseen korvaukseen

29 § Tekijänoikeuden luovutusta koskevan kohtuuttoman sopimusehdon sovittelu

30 a § Selvitys teoksen hyödyntämisestä

30 b § Oikeudenluovutuksen peruuttaminen

45 § Esittävä taiteilija

46 § Äänitallenteen tuottaja

46 a § Kuvatallenteen tuottaja

47 § Äänitallenteen ja kuvallisen musiikkitallenteen käyttäminen

48 § Radio- ja televisioyritys

49 § Luettelon ja tietokannan valmistaja

49 a § Valokuvaaja

50 § Lehtijulkaisun kustantaja

50 c § Teknisin toimenpitein suojattujen teosten käyttäminen

50 f § Suora siirto

54 § Välimiesmenettely

54 a § Opetustoiminta ansiotarkoituksessa

6 a luku Verkkosisällönjakopalvelut

55 a § Määritelmä

55 b § Oikeudelliset lähtökohdat

55 c § Palveluntarjoajan vastuu ja vastuuvapaus

55 d § Soveltaminen eräiden palveluntarjoajien toimintaan

55 e § Teosten laillinen käyttö palvelussa

55 f § Toimenpiteet laillisen käytön varmistamiseksi

55 g § Palveluntarjoajan velvollisuus tietojen antamiseen

55 h § Valitus- ja oikeussuojamekanismi

55 i § Vaihtoehtoinen menettely erimielisyyksien ratkaisemiseksi

55 j § Oikeus kohtuulliseen hyvitykseen

55 k § Oikeus saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi

55 l § Säännösten pakottavuus

55 m § Soveltaminen eräisiin lähioikeuksiin

64 § Lähioikeuksien alueellinen soveltaminen

64 b § Maantieteelliset rajat ylittävä radion tai television oheispalvelun välittäminen yleisölle

64 c § Opetuskäyttöä koskevien säännösten alueellinen soveltaminen

64 d § Kaupallisesta jakelusta poistuneiden teosten käyttöä koskevien säännösten alueellinen soveltaminen

64 e § Euroopan talousalueen ulkopuolisista valtioista peräisin olevat kaupallisesta jakelusta poistuneet teokset

64 f § Teknisiä toimenpiteitä ja sähköisiä hallinnointitietoja koskevien säännösten soveltaminen

HE 313/2022 vp

6 a luku
Verkkosisällönjakopalvelut