1.1  Tausta

Euroopan komissio (jäljempänä myös komissio) julkaisi 16.9.2022 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi mediapalvelujen yhteisestä kehyksestä sisämarkkinoilla (eurooppalainen medianvapausasetus) ja direktiivin 2010/13/EU muuttamisesta ( COM (2022) 457 final ) vaikutusarviointeineen ( SWD(2022) 286 final , SEC(2022) 322 final ). Asetusehdotuksen tarkoituksena on poistaa mediasisämarkkinoita ja mediapalveluiden tarjoajia koskevia ongelmia. Lisäksi ehdotuksen tarkoituksena on suojella median moniarvoisuutta ja itsenäisyyttä EU:ssa sekä varmistaa, että julkiset ja yksityiset mediayhtiöt voivat nykyistä helpommin toimia EU:n sisämarkkinoilla huomioiden media-alan murroksen ja digisiirtymän.  

Median vapautta koskeva säädösehdotus on osa EU:n pyrkimyksiä edistää demokraattista osallistumista, disinformaation torjumista sekä median vapauden ja moninaisuuden tukemista Euroopan demokratiatoimintasuunnitelman mukaisesti. Säädösehdotus perustuu komission oikeusvaltioraportteihin ja audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaan direktiiviin (AVMS-direktiivi, 2010/13/EU). Lisäksi ehdotus perustuu digipalvelusäädökseen (DSA, [EU] 2022/2065), digimarkkinasäädökseen (DMA, [EU] 2022/1925) ja uusiin disinformaation torjuntaa edistäviin käytänneohjeisiin (COM/2021/262 final). Ehdotuksen taustalla oli komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin unionin tilasta 15.9.2021 pitämä puhe, jossa hän ilmoitti eurooppalaisesta medianvapaussäädöksestä, jolla vahvistettaisiin eurooppalaisen median vapautta, joka on demokratian keskeinen tukipilari. 

1.2  Valmistelu

2.1  Medianvapausasetuksen tavoitteet

Medianvapausasetuksen tavoitteena on turvata mediapalvelujen moniarvoisuus ja riippumattomuus EU:n alueella sekä vahvistaa mediapalvelujen sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa koskevat yhteiset säännöt. Asetuksen tavoitteena on vahvistaa tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja riippumattomuuden suojelua EU:ssa sekä edistää julkisten ja yksityisten tiedotusvälineiden rajat ylittävää toimintaa EU:n sisämarkkinoilla ilman perusteetonta painostusta median toimintaympäristön digitalisaatio huomioon ottaen.  

2.2  Medianvapausasetuksen pääasiallinen sisältö

Medianvapausasetus pitää sisällään kolme kokonaisuutta, jotka sisältävät toisistaan jokseenkin erillisiä säännöksiä ja velvoitteita. Asetuksen keskeiset velvoitteet koskevat toimituksellisen riippumattomuuden ja journalististen lähteiden suojelua (4 artikla), julkisten tiedotusvälineiden eli yleisradioyhtiöiden riippumatonta toimintaa (5 artikla), tiedotusvälineiden omistuksen läpinäkyvyyttä (6 artikla), mediamarkkinoiden keskittymien vaikutusten arviointia suhteessa tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen riippumattomuuteen (22–23 artiklat) sekä valtion mainontaan käytettävien varojen jakamista mediapalveluiden tarjoajille ja verkkoalustoille (25 artikla). Lisäksi asetus sisältää velvoitteita erittäin suurille verkkoalustoille siltä osin, kun kyseiset verkkoalustat käsittelevät mediapalveluiden tarjoajien sisältöä verkkoalustoillaan (18–19 artiklat). Asetuksella myös luodaan uusia sääntöjä koskien käyttäjien oikeutta muokata mediatarjontaa laitteissa ja rajapinnoissa (20 artikla) sekä yleisömittausjärjestelmien läpinäkyvyyttä (24 artikla).  

Lisäksi asetuksessa säädetään uudesta riippumattomasta eurooppalaisesta mediapalvelulautakunnasta, joka koostuu kansallisten mediaviranomaisten tai -elinten edustajista ja jota avustaa komission sihteeristö. Lautakunta edistää EU:n medialainsäädännön tehokasta ja johdonmukaista soveltamista. Se korvaa audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän (ERGA), joka on perustettu AVMS-direktiivillä.  

Medianvapausasetus on suoraan sovellettavaa oikeutta. Medianvapausasetuksessa on kuitenkin asetettu jäsenvaltioille eräitä velvollisuuksia täydentää sääntelyä. Ne liittyvät yleisradioyhtiöiden johtajien ja johtoelinten jäsenten valinta- ja irtisanomisperusteisiin sekä kriteereihin (5 artikla) ja mediamarkkinoilla tapahtuvien yrityskauppojen vaikutusten arviointien menettelysääntöihin (22 artikla). Asetuksessa on lisäksi tietyin osin jätetty liikkumavaraa kansallisen toimivaltaisen viranomaisen määrittämiseen (20 artikla, 22 artikla ja 25 artikla).  

Tämän hallituksen esityksen ulkopuolelle on rajattu medianvapausasetuksen 5 artikla, joka koskee yksinomaan julkisen palvelun mediaa eli manner-Suomessa Yleisradio Oy:tä ja Ahvenanmaalla Ålands Radio & Tv ab:ta. Yleisradio Oy:tä koskevien muutosten täytäntöönpano valmistellaan liikenne- ja viestintäministeriössä erikseen, sillä säännösten toimeenpano aiheuttaa muutoksia lakiin Yleisradio Oy:stä (1380/1993, jäljempänä Yle-laki). Medianvapausasetuksen mukaiset muutokset Yle-lakiin on nähty tarkoituksenmukaiseksi tehdä samalla, kun Yle-lakiin tehdään muut kansalliset muutokset Yleisradio Oy:n julkisen palvelun tehtävää ja rahoitusta arvioineen parlamentaarisen työryhmän ehdottamalla tavalla. Parlamentaarisen työryhmän työ perustui pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmaan. Parlamentaarisen työryhmän mietintö julkaistiin 12.9.2024.  

I luku; yleiset säännökset 

Asetuksen 1 artiklassa säädetään asetuksen kohteesta ja soveltamisalasta. Artiklassa on listattu muita unionissa vahvistettuja säädöksiä, joihin asetus ei vaikuta. Näitä ovat muun muassa digipalveluasetus (EU) 2022/2065 ja poliittisen mainonnan avoimuudesta ja kohdentamisesta annettu asetus (EU) 2024/900. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioilla on mahdollisuus hyväksyä yksityiskohtaisempaa tai tiukempaa sääntelyä koskien eräitä asetuksen kattamia sääntöjä edellyttäen, että kyseisillä säännöillä varmistetaan tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja toimituksellisen riippumattomuuden suojelun korkeampi taso unionin oikeuden mukaisesti. Näitä sääntöjä ovat mediapalveluiden tarjoajien oikeudet ja velvollisuudet (II luku), vaatimukset hyvin toimivia mediamarkkinoita koskeville toimenpiteille ja menettelyille (III luvun 5 jakso) ja valtionmainontaan ja tavara- ja palveluhankintoja koskeviin sopimuksiin tarkoitettujen julkisten varojen osoittaminen (25 artikla).  

Asetuksen 2 artiklassa säädetään määritelmistä. Mediapalvelulla tarkoitetaan artiklan1 kohdan mukaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 ja 57 artiklan mukaista palvelua, kun palvelun tai siitä erotettavissa olevan osan pääasiallisena tarkoituksena on tarjota yleisölle millä tahansa tavalla ohjelmia tai lehtijulkaisuja tiedonvälitys, viihdytys- tai valistustarkoituksessa siten, että toimituksellinen vastuu niistä kuuluu mediapalvelujen tarjoajalle. Määritelmän ulkopuolelle jää verkkoalustoille ladattu käyttäjien tuottama sisältö, ellei kyseessä ole ammattitoiminta taloudellista tai muunlaista korvausta vastaan. Määritelmän ulkopuolelle jää lisäksi yksityinen viestinvaihto ja kaikki sellaiset palvelut, joiden pääasiallisena tarkoituksena ei ole tarjota ohjelmia tai lehtijulkaisuja, sekä tiedotus- tai myynninedistämismateriaalin jakelu.  

Mediapalvelujen tarjoajalla tarkoitetaan artiklan 2 kohdan mukaan puolestaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka ammattitoimintana on mediapalvelujen tarjoaminen, jolla on toimituksellinen vastuu mediapalvelun sisällön valinnasta, ja joka päättää sisällön järjestämistavasta. Määritelmä kattaa myös vapaat toimittajat.  

Verkkoalusta ja erittäin suuri verkkoalusta vastaavat digipalveluasetuksen 3 artiklan i kohdan (verkkoalusta) ja 33 artiklan 4 kohdan (erittäin suuri verkkoalusta) mukaisia määritelmiä. Digipalveluasetuksen mukaan erittäin suuret verkkoalustat ovat komission nimeämiä palveluita, joilla on yli 45 miljoonaa kuukausittaista käyttäjää EU:n alueella. Komission verkkosivuilla on listaus nimetyistä erittäin suurista verkkoalustoista.  

Velvoitteita, jotka koskevat käyttäjien oikeutta mukauttaa mediatarjontaa (20 artikla) sovelletaan puolestaan sellaisten laitteiden ja käyttöliittymien kehittäjiin ja valmistajiin, jotka mahdollistavat audiovisuaalisten mediapalveluiden käyttämisen. Käyttöliittymillä tarkoitetaan palvelua, joka ohjaa tai hallinnoi pääsyä ohjelmia tarjoaviin mediapalveluihin sekä niiden käyttöä ja jonka avulla käyttäjät voivat valita mediapalveluja tai sisältöjä. Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleessa 57 on selvennetty, että laitteilla ja käyttöliittymillä tarkoitetaan esimerkiksi kaukosäätimiä ja käyttöliittymiä, jotka ohjailevat tai hallinnoivat pääsyä ohjelmia tarjoaviin mediapalveluihin. 

Media-alan yrityskauppojen vaikutustenarviointia koskevia säännöksiä (22–23 artiklat) sovelletaan EY:n sulautuma-asetuksen ([EY] 139/2004) 3 artiklassa määriteltyihin keskittymiin, joiden osapuolena on vähintään yksi mediapalvelujen tarjoaja tai yksi mediasisältöön pääsyn tarjoava verkkoalusta. Kilpailulain (948/2011) esitöissä todetaan, että EU:n sulautuma-asetuksen keskittymän ja kilpailulain yrityskaupan käsitteet vastaavat toisiaan (HE 88/2010 vp, s. 68).  

Yleisömittausta koskevat velvoitteet (24 artikla) kattavat mittausjärjestelmät, joiden avulla kerätään, tulkitaan tai muuten käsitellään mediapalvelujen käyttäjien tai verkkoalustojen sisällön käyttäjien lukumäärää ja ominaisuuksia koskevaa tietoa, jota hyödynnetään muun muassa mainonnan kohdentamiseen, hinnoitteluun, hankintoihin, myyntiin tai sisällön suunnitteluun.  

Valtion mainontaa koskevia velvoitteita (25 artikla) sovelletaan asetuksen 2 artiklan 18 kohdan määritelmän mukaan kansallisiin tai valtiotasoa alempiin hallituksiin, sääntelyviranomaisiin tai –elimiin. Lisäksi määritelmä kattaa julkisomisteiset yhteisöt, jotka ovat kansallisen tai valtiotasoa alemman hallituksen suorassa tai välillisessä määräysvallassa. Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleessa 13 on selvennetty, että hallituksen määräysvalta voi johtua oikeuksista, sopimuksista tai muista keinoista, jotka antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yhteisössä. Määräysvallan osalta merkityksellisiä tekijöitä ovat erityisesti pääoman omistus, yhteisön kaikkien tai joidenkin varojen käyttöoikeus ja oikeudet tai sopimukset, joiden perusteella saadaan ratkaiseva vaikutusvalta yhteisön toimielinten kokoonpanossa, äänestyksissä tai päätöksissä.  

Asetuksen 2 artiklan 18 kohdan mukaisen viranomaisen tai julkisen tahon määritelmän voidaan katsoa sisältävän valtion hallintoviranomaiset, valtion virastot ja laitokset, valtion liikelaitokset sekä valtion talouden ulkopuoliset rahastot. Lisäksi määritelmä kattaa asetuksen johdanto-osan perustelukappaleen 13 valossa ne valtionyhtiöt, joissa hallituksella on ratkaiseva määräysvalta. Sanamuodon perusteella määritelmä sisältäisi myös kaupungit ja kunnat mukaan lukien kuntayhtymät, hyvinvointialueet ja hyvinvointiyhtymät sekä näiden tytäryhteisöt ja liikelaitokset. Soveltamisalaan kuuluisivat johdanto-osan perustelukappaleen 13 valossa myös ne kuntaomisteiset ja hyvinvointialueiden omistamat yhteisöt, joissa kunnalla, kunnilla, hyvinvointialueella tai hyvinvointialueilla on yhteisössä ratkaiseva määräysvalta. Kansallisesti kuntien omistamien yhteisöjen osalta velvoitteiden soveltamisalaan voidaan katsoa kuuluvan ne yhteisöt, joissa kunnalla on kuntalain 6 §:n ja hyvinvointialueella hyvinvointialueesta annetun lain 4 §:n mukainen määräysvalta. Velvoite koskisi myös edellä mainittujen yhteisessä määräysvallassa olevaa yhtiötä. Valtiokonttorin julkaisema raportti sisältää tiedot julkisen hallinnon organisaatioista Suomessa. Raportti on saatavilla sivustolta https://www.tutkihallintoa.fi/julkisen-hallinnon-organisaatiot/ .  

Soveltamisalan ulkopuolelle voidaan katsoa jäävän sellaiset julkisomisteiset organisaatiot, joille on lailla taattu autonomia hallitukseen nähden, ja jotka eivät näin ollen ole hallituksen suorassa tai välillisessä määräysvallassa. Soveltamisalan kansallisia rajauksia selostetaan tarkemmin jäljempänä 1. lakiehdotuksen 10 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa.  

Asetuksen 2 artiklan 19 kohdan määritelmän mukaan valtion mainonta käsitteenä kattaa maksulliset tai muuten vastikkeelliset viranomaisten ja julkisyhteisöjen mainosviestit, tiedonannot ja informaatiokampanjat mediapalveluissa tai verkkoalustoilla. Johdanto-osan kappaleen 13 mukaan valtion mainonnan määritelmän ulkopuolelle jäisivät kuitenkin viralliset ilmoitukset, jotka ovat perusteltuja yleiseen etuun liittyvän pakottavan syyn vuoksi, kuten viranomaisten tai julkisten elinten hätäviestit, joita tarvitaan esimerkiksi luonnonkatastrofien, terveyskriisien, onnettomuuksien tai muiden yksilöille haitallisten äkillisten vaaratilanteiden sattuessa. Päättynyttä hätätilannetta koskevat ilmoitukset, joita sijoitellaan, edistetään, julkaistaan tai levitetään maksua tai muuta vastiketta vastaan, olisi katsottava valtion mainonnaksi. 

II luku; Mediapalveluiden tarjoajien ja mediapalveluiden vastaanottajien oikeudet ja velvollisuudet 

Medianvapausasetuksen 3 artiklan mukaan jäsenmaiden tulee kunnioittaa kuluttajien oikeutta moniarvoiseen ja toimituksellisesti riippumattomaan mediasisältöön.  

Asetuksen 4 artiklalla pyritään turvaamaan mediapalveluiden tarjoajien toimituksellinen vapaus ja riippumattomuus kieltämällä jäsenmaiden puuttuminen ja vaikuttamisyritykset mediapalveluiden tarjoajien toimituksellisiin käytäntöihin ja päätöksiin. Lisäksi artiklassa velvoitetaan jäsenmaat varmistamaan, että journalistisia lähteitä ja luottamuksellista viestintää suojellaan tehokkaasti.  

Artiklan 3 kohdassa on lueteltu toimenpiteitä, joita jäsenmaat eivät saa kohdistaa mediapalveluiden tarjoajiin, sen toimitukselliseen henkilöstöön tai henkilöihin, joilla on ammatillinen suhde mediapalvelujen tarjoajaan tai sen toimitukselliseen henkilöstöön, lähdesuojan murtamiseksi. Artiklan soveltamisalaan kuuluvat lisäksi ne henkilöt, jotka ovat vakiintuneessa ja jatkuvassa läheisessä suhteessa mediapalveluiden tarjoajan tai sen toimituksellisen henkilöstön kanssa. Näiden läheisten osalta lisäksi edellytetään asetuksen perustelukappaleessa 20, että henkilöt asuvat mediapalvelun tarjoajan tai sen toimituksellisen henkilöstön jäsenen kanssa yhteisessä taloudessa.  

Jäsenvaltiot eivät saa toteuttaa artiklan 3 kohdassa lueteltuja toimenpiteitä sellaisten tietojen saamiseksi, jotka liittyvät journalistisiin lähteisiin tai luottamukselliseen viestintään tai joiden perusteella journalistisia lähteitä tai luottamuksellista viestintää on mahdollista tunnistaa. Kiellettyjä toimenpiteitä ovat velvoittaminen paljastamaan edellä mainittuja tietoja ja pidättäminen, rankaiseminen sekä pysäyttäminen kyseisten tietojen saamiseksi. Jäsenvaltiot eivät saa myöskään valvoa mediapalveluiden tarjoajien, toimituksellisen henkilöstön ja henkilöiden, joilla on säännöllinen tai ammatillinen suhde mediapalvelujen tarjoajiin tai niiden toimitukselliseen henkilöstöön, yritys- ja yksityistiloja tai kohdistaa heihin etsintä- ja takavarikkotoimia kyseisten tietojen saamiseksi. Lisäksi jäsenmaat eivät saa käyttää teknisiä tarkkailuohjelmistoja kyseisten henkilöiden käyttämiin materiaaleihin, digitaalisiin laitteisiin, koneisiin tai välineisiin saadakseen tietoja, joiden perusteella journalistisia lähteitä tai luottamuksellista viestintää on mahdollista tunnistaa.  

Artiklan 4 kohdassa on määritelty edellytykset, joiden täyttyessä jäsenmaat voivat poiketa edellä mainituista kielloista. Toimenpiteitä saa kohdan mukaan toteuttaa siinä tapauksessa, että toimenpiteestä säädetään unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä, toimenpide on unionin oikeuden mukainen ja tapauskohtaisesti perusteltu yleiseen etuun liittyvästä pakottavasta syystä sekä oikeasuhteinen. Lisäksi toimenpiteen tulee edellyttää oikeusviranomaisen tai riippumattoman ja puolueettoman päätöksentekoviranomaisen ennakkolupaa tai asianmukaisesti perustelluissa poikkeuksellisissa ja kiireellisissä tapauksissa kyseessä oleva viranomainen antaa luvan jälkikäteen ilman aiheetonta viivytystä. Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleessa 21 on selvennetty, että päätöksentekoviranomaisella tarkoitetaan esimerkiksi tuomioistuinta, tuomaria, oikeusviranomaisena toimivaa syyttäjää tai muuta vastaavaa viranomaista, jolla on kansallisen lainsäädännön mukainen toimivalta myöntää lupa kyseisiin toimiin. 

Artiklan 5 kohdan mukaan teknisen tarkkailuohjelmiston käyttämisen edellytyksenä 4 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttymisen lisäksi on, että toimenpide toteutetaan sellaisen tutkinnan yhteydessä, joka koskee Euroopan unionin neuvoston eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovutusmenettelyistä annetun puitepäätöksen 2002/584/YOS 2 artiklan 2 kohdassa lueteltuja rikoksia, joista jäsenvaltiossa voi seurata vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään kolme vuotta. Muiden rikosten tutkinnan osalta teknisen tarkkailuohjelmiston käyttämisen edellytyksenä on, että jäsenvaltiossa voi seurata kyseisestä rikoksesta vapaudenmenetyksen käsittävä rangaistus tai turvaamistoimenpide, jonka enimmäisaika on vähintään viisi vuotta. 

Artiklan 6 kohta velvoittaa jäsenvaltiot varmistamaan, että oikeusviranomainen tai riippumaton ja puolueeton päätöksentekoviranomainen tarkastelee säännöllisesti valvontatoimenpiteiden ja teknisen tarkkailuohjelmistojen käyttöä arvioidakseen täyttyvätkö niiden käytön oikeuttavat edellytykset edelleen. Lisäksi jäsenvaltioiden on artiklan 8 kohdan mukaan varmistettava, että mediapalvelujen tarjoajilla, niiden toimituksellisella henkilöstöllä tai muilla henkilöillä, joilla on säännöllinen tai ammatillinen suhde mediapalvelujen tarjoajiin tai niiden toimitukselliseen henkilöstöön, on oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan tapauksissa, jotka koskevat artiklan säännösten rikkomista. Jäsenvaltioiden on annettava riippumattomalle viranomaiselle tai elimelle, jolla on asiaankuuluvaa asiantuntemusta, tehtäväksi avustaa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja henkilöitä tämän oikeuden käyttämisessä. Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleessa 22 on tarkennettu, että tällainen apu voisi olla luonteeltaan oikeudellista, taloudellista tai muuta apua, esimerkiksi tiedon tarjoamista käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista. Jos tällaista viranomaista tai elintä ei ole, kyseiset henkilöt voivat kohdan mukaan pyytää apua itsesääntelyelimeltä tai -mekanismilta. 

Asetuksen 4 artiklan 9 kohdan mukaisesti jäsenvaltioille Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrättyjä velvollisuuksia kunnioitetaan. Tällä tarkoitetaan erityisesti asetuksen johdanto-osion perustelukappaleen 8 mukaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioiden velvollisuuksia ja toimivaltaa turvata keskeiset valtion tehtävät. Mainitussa perussopimuksen kohdassa todetaan: ” Unioni kunnioittaa jäsenvaltioiden tasa-arvoa perussopimuksia sovellettaessa sekä niiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden poliittisia ja valtiosäännön rakenteita, myös alueellisen ja paikallisen itsehallinnon osalta. Se kunnioittaa keskeisiä valtion tehtäviä, erityisesti niitä, joiden tavoitteena on valtion alueellisen koskemattomuuden turvaaminen, yleisen järjestyksen ylläpitäminen sekä kansallisen turvallisuuden takaaminen. Erityisesti kansallinen turvallisuus säilyy yksinomaan kunkin jäsenvaltion vastuulla.” Siten medianvapausasetus ei vaikuta jäsenmaille perussopimusten nojalla kuuluvaan toimivaltaan turvata kansallinen turvallisuus.  

Asetuksen 6 artikla asettaa mediapalveluiden tarjoajille avoimuusvelvoitteita, jotka koskevat mediapalveluiden omistusta. Artiklan 1 kohdassa on lueteltu ne tiedot, jotka mediapalvelujen tarjoajien on asetettava helposti ja suoraan palvelujensa vastaanottajien saataville. Näitä tietoja ovat muun muassa mediapalvelun tarjoajan yhteystiedot, mediapalvelun omistukseen liittyvät tiedot, mukaan lukien tosiasialliset omistajat ja edunsaajat sekä tiedot mediapalveluiden tarjoajille jaettujen valtion mainontaan tarkoitettujen julkisten varojen vuotuisesta kokonaismäärästä ja kolmansien maiden viranomaisilta tai julkisilta tahoilta saatujen mainostulojen vuotuisesta kokonaismäärästä.  

Lisäksi artiklan 2 kohdan mukaan jäsenmaiden kansallisten viranomaisten tulee kehittää tiedotusvälineiden omistussuhteita koskevia avoimia kansallisia tietokantoja. Kansallisten tietokantojen tulee sisältää artiklan 1 kohdassa luetellut tiedot. Artiklan 3 kohdassa on myös uutis- ja ajankohtaissisältöä tarjoavia mediapalvelujen tarjoajia koskevia velvoitteita, jotka velvoittavat palveluntarjoajat varmistamaan toimituksellisten päätösten riippumattomuuden.  

III luku; Sääntely-yhteistyön puitteet ja hyvin toimivat mediapalveluiden sisämarkkinat 

Kansalliset sääntelyviranomaiset ja eurooppalainen mediapalvelulautakunta 

Asetuksen 7–13 artikloissa säädetään kansallisista sääntelyviranomaisista tai –elimistä ja asetuksella perustettavasta eurooppalaisesta mediapalvelulautakunnasta (jäljempänä myös mediapalvelulautakunta). Asetuksen 14–17 artikloissa säädetään kansallisten viranomaisten välisestä yhteistyöstä. 

Asetuksen 7 artiklassa säädetään kansallisista sääntelyviranomaisista. Asetuksessa kansallinen sääntelyviranomainen on määritelty tarkoittamaan mitä tahansa jäsenvaltion AVMS-direktiivin 30 artiklan mukaisesti nimeämää viranomaista tai elintä. Artiklan 4 kohta velvoittaa jäsenmaat varmistamaan kansallisten sääntelyviranomaisten tarvittavat tiedonsaantioikeudet asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi.  

Asetuksen 8 artiklalla perustetaan eurooppalainen mediapalvelulautakunta, jolla korvataan AVMS-direktiivin nojalla perustettu audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmä (ERGA). Asetuksen 9–12 artikloissa säädetään lautakunnan riippumattomuudesta, rakenteesta ja sihteeristöstä sekä kuulemismekanismista. Asetuksen mukaan lautakunta koostuu kansallisten sääntelyviranomaisten tai -elinten edustajista. Asetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaan, jos jäsenvaltiossa on useampi kuin yksi kansallinen sääntelyviranomainen, kyseisten kansallisten sääntelyviranomaisten tai -elinten on tarvittaessa tehtävä yhteistyötä ja nimettävä yhteinen edustaja, joka käyttää äänioikeutta lautakunnassa. Lautakuntaa avustaa komission työntekijöistä koostuva sihteeristö ja lautakunnan on kuultava muissa kuin audiovisuaalisen media-alan asioissa asiaankuuluvien media-alojen edustajia. 

Lautakunnan tehtävistä säädetään 13 artiklassa. Lautakunnan tehtävänä on yleisesti neuvoa ja tukea komissiota lautakunnan toimivaltaan kuuluvissa mediapalveluihin liittyvissä kysymyksissä sekä edistää asetuksen III luvun johdonmukaista ja tehokasta soveltamista sekä AVMS-direktiivin säännöksien täytäntöönpanoa unionin alueella. Lisäksi lautakunnan tehtävänä on koordinoida pyynnöstä asetuksen 17 artiklan mukaisesti uninoin ulkopuolelta tulevia mediapalveluja koskevia toimia, kun kyseiset palvelut uhkaavat vahingoittaa yleistä turvallisuutta ja puolustusta. Lautakunnalla on myös velvollisuus käsitellä ja pyrkiä sovittelemaan kansallisten sääntelyviranomaisten tai –elinten väliset mahdolliset erimielisyydet. Asetuksen 14 ja 15 artikloissa säädetään kansallisten sääntelyviranomaisten tai –elinten välisestä yhteistyöstä asetuksen soveltamisen ja AVMS-direktiivin säännöksien täytäntöönpanon yhteydessä.  

Mediapalvelujen tarjoajien sisältö erittäin suurilla verkkoalustoilla 

Asetuksen 18 artiklassa säädetään mediapalvelujen tarjoajien sisällön käsittelystä erittäin suurilla verkkoalustoilla. Erittäin suurella verkkoalustalla tarkoitetaan sellaista komission EU:n digipalveluasetuksen mukaisesti nimettyä verkkoalustaa, jolla on yli 45 miljoonaa aktiivista kuukausittaista palvelun vastaanottajaa unionissa. Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi Facebook, Instagram, TikTok, LinkedIn ja X. Euroopan komissio on toimivaltainen valvomaan erittäin suuria verkkoalustoja digipalveluasetuksen mukaisesti. 

Artikla velvoittaa erittäin suuret verkkoalustat kohtelemaan mediapalveluiden tarjoajien sisältöjä erityisellä herkkyydellä verkkoalustoillaan. Erittäin suurien verkkoalustojen on tarjottava mediapalveluiden tarjoajille mahdollisuus ilmoittaa toimintansa luonteesta ja antaa perustelut mediapalveluiden tarjoajille tilanteissa, joissa mediapalveluiden tarjoajien sisältöä ollaan rajoittamassa tai estämässä erittäin suurella verkkoalustalla. Mediapalvelujen tarjoajilla tulee artiklan mukaan olla mahdollisuus vastata 24 tunnin kuluessa erittäin suuren verkkoalustan suunnittelemaan sisällön näkyvyyden rajoittamista tai poistamista koskevaan päätökseen sen vastaanottamisesta. Mediapalvelujen tarjoajien tekemät valitukset verkkoalustan tekemistä sisällön moderointia, näkyvyyden rajoittamista tai käyttäjätilin poistamista koskevista päätöksistä on käsiteltävä ensisijaisesti ja viipymättä.  

Mediapalveluiden tarjoajilla on artiklan mukaan myös oikeus käydä vuoropuhelua erittäin suurten verkkoalustojen kanssa, jos verkkoalustan katsotaan rajoittaneen tai keskeyttäneen toistuvasti mediapalvelun sisältöä ilman riittäviä perusteita. Vuoropuhelun tuloksista voidaan ilmoittaa mediapalvelujen lautakunnalle ja komissiolle. Lisäksi erittäin suurilla verkkoalustoilla on velvollisuus vuosittain julkaista tietoa koskien niiden toimintaa mediapalveluiden tarjoajien kanssa.  

Oikeus mukauttaa median tarjontaa 

Asetuksen 20 artiklassa säädetään käyttäjien oikeudesta mukauttaa median tarjontaa mieleisekseen. Artikla velvoittaa mediapalveluihin pääsyn tarjoavien laitteiden ja käyttöliittymien valmistajat, kehittäjät ja maahantuojat varmistamaan, että käyttäjä voi muuttaa laitteen ja käyttöliittymän asetukset mieleisekseen, jotta käyttäjä voi päästä helposti käsiksi haluamiinsa mediapalveluihin. Asetuksen johdanto-osan perusteltukappaleessa 57 on selvennetty, että laitteilla ja käyttöliittymillä tarkoitetaan esimerkiksi kaukosäätimiä ja käyttöliittymiä, jotka ohjailevat tai hallinnoivat pääsyä ohjelmia tarjoaviin mediapalveluihin. Perustelukappaleen valossa säännöksen soveltamisalaan voidaan käsittää kuuluvan muun muassa älytelevisioiden ja vastaavien älylaitteiden käyttöliittymät. Jäsenmaiden tulee artiklan 4 kohdan mukaan toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että laitteiden ja käyttöliittymien valmistajat, kehittäjät ja maahantuojat noudattavat artiklan säännöksiä.  

Mediapalvelujen tarjoajiin vaikuttavat kansalliset toimenpiteet 

Asetuksen 21 artiklan mukaan jäsenvaltion lainsäädännöllisten, sääntely- ja hallinnollisten toimenpiteiden on oltava perusteltuja, avoimia, puolueettomia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia, jos ne ovat omiaan vaikuttamaan sisämarkkinoilla toimivan mediapalvelujen tarjoajan moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen riippumattomuuteen. Hallinnollisten toimenpiteiden on noudatettava etukäteen vahvistettuja määräaikoja. Artiklan 3 kohdan mukaan mediapalvelun tarjoajalla on oikeus hakea muutosta riippumattomalta muutoksenhakuelimeltä, kuten tuomioistuimelta, sitä suoraan tai erikseen koskevasta sääntely- tai hallinnollisesta toimenpiteestä. 

Artiklan 4 ja 5 kohtien mukaan lautakunta voi laatia lausunnon jäsenmaiden sääntely- tai hallinnollisista toimenpiteistä, mikäli toimenpiteet todennäköisesti vaikuttavat merkittävästi mediapalvelujen tarjoajien toimintaan sisämarkkinoilla. Lautakunta voi laatia lausunnon omasta aloitteestaan, komission pyynnöstä tai mediapalvelun tarjoajan perustellusta pyynnöstä. Lautakunnan lisäksi myös komissiolla on oikeus kyseisten lausuntojen laatimiseen. Lautakunta ja komissio voivat pyytää asiaankuuluvia tietoja toimenpiteen toteuttaneelta kansalliselta viranomaiselta tai elimeltä lausuntoa varten. 

Mediamarkkinoiden keskittymien arviointi 

Asetuksen 22 ja 23 artikloissa säädetään mediamarkkinoiden keskittymien arvioinnista. Asetuksen 22 artiklassa säädetään jäsenvaltioiden velvoitteesta säätää kansallisesti aineelliset ja menettelysäännöt mediamarkkinoiden keskittymien arvioimista varten. Tarkoituksena on voida arvioida sellaisia keskittymiä, joilla voi olla merkittävä vaikutus tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen riippumattomuuteen. Kyseisiin sääntöihin sovelletaan seuraavia vaatimuksia: 

sääntöjen on oltava avoimia, puolueettomia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä; 

säännöissä on vaadittava mediamarkkinoiden keskittymän osapuolia ilmoittamaan keskittymästä etukäteen asianomaisille kansallisille viranomaisille tai antamaan tällaisille viranomaisille asianmukaiset valtuudet saada näiltä osapuolilta tietoja, joita tarvitaan keskittymän arvioimiseksi; 

säännöissä on nimettävä kansalliset sääntelyviranomaiset vastaamaan arvioinnista tai varmistettava, että ne osallistuvat arviointiin merkittävällä tavalla; 

säännöissä on vahvistettava etukäteen objektiiviset, syrjimättömät ja oikeasuhteiset kriteerit, joiden mukaisesti ilmoitetaan mediamarkkinoiden keskittymistä ja joilla arvioidaan niiden vaikutusta tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen riippumattomuuteen; ja 

säännöissä täsmennetään etukäteen määräajat arviointien päätökseen saattamiselle. 

Arvioinnin on oltava erillinen kilpailulainsäädännön mukaisista arvioinneista. Keskittymien arvioinneissa on otettava huomioon seuraavat seikat:  

keskittymän odotettu vaikutus tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen, mielipiteen muodostumiseen ja mediapalvelujen ja median tarjonnan monimuotoisuuteen markkinoilla, ottaen huomioon verkkoympäristö ja osapuolten edut tai toiminta muissa tiedotusvälineissä tai muissa kuin media-alan yrityksissä taikka osapuolten yhteydet niihin; 

toimituksellista riippumattomuutta koskevat suojatoimet, mukaan lukien toimet, joita mediapalvelujen tarjoajat ovat toteuttaneet toimituksellisten päätösten riippumattomuuden takaamiseksi; 

keskittymän osapuolten mahdollisuudet taloudellisesti kestävän toiminnan jatkamiseen ilman keskittymää ja mahdolliset muut vaihtoehdot niiden taloudellisen kestävyyden varmistamiseksi; 

tarvittaessa komission vuotuisen oikeusvaltiokertomuksen havainnot tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta; ja  

tarvittaessa sitoumukset, joita jotkin mediamarkkinoiden keskittymän osapuolet saattavat tarjota tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja toimituksellisen riippumattomuuden turvaamiseksi. 

Asetuksen mukaisesti komissio antaa tarkempia ohjeita 1–3 kohtien arvioimisen tueksi. Kansallisen viranomaisen on pyydettävä lautakunnalta lausunto, jos keskittymä vaikuttaa todennäköisesti mediapalvelujen sisämarkkinoiden toimintaan. Kansallisen viranomaisen tulee tässä tapauksessa ottaa huomioon lautakunnan lausunto ja perustella huomiotta jätetyt kohdat lautakunnalle ja komissiolle. Asetuksen 23 artiklan mukaisesti lautakunta suorittaa 22 artiklan mukaisen mediakeskittymän arvioinnin, jos keskittymä vaikuttaa todennäköisesti sisämarkkinoihin eikä kansallista arviointia ole tehty tai 22 artiklan mukaista lautakunnan kuulemista ei ole suoritettu. Myös komissio voi antaa asiasta oman lausuntonsa. 

Kansalliseen harkintavaltaan jää määritellä menettelysäännöt, kuten kansalliset kynnysarvot yrityskaupan vaikutusten arvioimiseksi ja määräajat viranomaisen arvioinnille. Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleessa 64 on selvennetty, että kansallisten sääntöjen soveltamisalaan tulisi kuulua sellaiset keskittymät tai yrityskaupat, joiden seurauksena yksittäinen toimija voisi saada määräysvallan tai huomattavan omistusosuuden kyseisillä markkinoilla ja sitä kautta sillä voisi olla huomattava vaikutus yleisen mielipiteen muodostumiseen tietyillä mediamarkkinoilla yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. 

Yleisömittaus 

Asetuksen 24 artiklassa säädetään yleisönmittauksesta. Kaikkien yleisömittausjärjestelmien tarjoajien on varmistettava, että niiden yleisömittausjärjestelmät ja niiden järjestelmien käyttämät menetelmät ovat artiklassa määriteltyjen periaatteiden mukaisia. Asetuksen mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten tai -elinten tehtävänä on kehottaa yleisömittausjärjestelmien tarjoajia laatimaan käytännesääntöjä yleisömittaustoimintaa varten yhdessä mediapalvelujen ja verkkoalustojen tarjoajien kanssa tai kannustaa yleisömittausjärjestelmien tarjoajia noudattamaan jo sovittuja ja laajalti hyväksyttyjä käytännesääntöjä. Käytännesäännöillä on pyrittävä edistämään niiden tavoitteiden tosiasiallisen saavuttamisen säännöllistä, riippumatonta ja avointa seurantaa sekä yleisömittausjärjestelmiä varten asetuksessa tarkoitettujen periaatteiden noudattamista. 

Asetuksessa on lisäksi velvoitettu toimialan standardeihin perustumattomien omien yleisömittausjärjestelmien tarjoajat antamaan mediapalveluiden tarjoajille ja mainostajille tiedot yleisömittausjärjestelmissään käytettävistä menetelmistä sekä varmistamaan, että menetelmiä koskien suoritetaan vuosittain riippumaton tarkastus. Lisäksi oman yleisömittausjärjestelmän tarjoajan on mediapalvelujen tarjoajan pyynnöstä annettava sille tiedot yleisömittaustuloksista, mukaan lukien yhdistämättömät tiedot, jotka liittyvät kyseisen mediapalvelujen tarjoajan mediasisältöön ja mediapalveluihin. 

Lautakunnan tehtävänä on edistää yleisömittausjärjestelmien käyttöönottoon liittyvien parhaiden käytäntöjen vaihtoa käymällä säännöllistä vuoropuhelua asianomaisten osapuolten välillä. Komissio voi antaa suuntaviivoja artiklan velvoitteiden käytännön soveltamisesta.  

Julkisten varojen ja etujen osoittaminen valtion mainontaan sekä tavara- ja palveluhankintoihin 

Asetuksen 25 artiklassa säädetään valtion mainontaan ja tavara- ja palveluhankintoihin osoitetuista julkisten varojen ja etujen käyttämisestä media- ja verkkoalustatoimijoihin. Asetuksen mukaisesti valtion mainontaan ja tavara- ja palveluhankintoihin käytettävät julkiset varat ja edut on myönnettävä läpinäkyvin, puolueettomin, oikeasuhteisin ja syrjimättömin perustein, jotka on asetettu etukäteen sähköisesti saataville käyttäjäystävällisessä muodossa. Lisäksi myöntämismenettelyn on oltava avoin, oikeasuhteinen ja syrjimätön. 

Valtion mainonnan osalta jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että valtion mainontaan osoitetut vuotuiset julkiset kokonaismenot jaetaan monipuolisesti ja laajalti markkinoilla edustettuina oleville mediapalvelujen tarjoajille ottaen huomioon asianomaisten mediamarkkinoiden kansalliset ja paikalliset erityispiirteet. 

Asetuksen mukaisesti julkisten tahojen on asetettava julkisesti saataville sähköisesti ja käyttäjäystävällisessä muodossa vuosittain niiden valtion mainontaan liittyviä julkisia menoja koskevat tiedot. Asetuksen mukaan vähintään seuraavat tiedot pitää julkaista:  

mediapalvelujen tai verkkoalustojen tarjoajien, joilta palvelut on ostettu, viralliset nimet ja tarvittaessa niiden yritysryhmien viralliset nimet, joihin mediapalvelun tai verkkoalustan tarjoaja kuuluu  

valtion mainontaan käytetty vuotuinen kokonaissumma ja mediapalvelujen tarjoajaa tai verkkoalustan tarjoajaa kohti käytetyt vuotuiset summat 

Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleessa 73 on selvennetty, että valtion mainontaa koskevien tietojen julkaisussa jäsenvaltioiden tulisi huomioida liikesalaisuutta koskevat unionin ja kansalliset säännöt. 

Jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten tai -elinten tai muiden toimivaltaisten riippumattomien viranomaisten tai elinten on seurattava valtion mainosmenojen jakautumista mediapalvelujen tarjoajille ja verkkoalustojen tarjoajille edellä mainittujen tietojen perusteella ja raportoitava siitä vuosittain. Kyseiset vuosikertomukset on julkaistava helposti saatavilla olevassa muodossa.  

Jäsenvaltioiden kansalliset sääntelyviranomaiset tai -elimet tai muut toimivaltaiset riippumattomat viranomaiset tai elimet voivat pyytää säännöksen soveltamisalaan kuuluvilta viranomaisilta tai julkisilta tahoilta lisätietoja julkaistujen valtion mainosmenoja koskevien tietojen täydellisyyden arvioimiseksi, mukaan lukien yksityiskohtaisemmat tiedot varojen myöntämisperusteista.  

IV luku; Loppusäännökset 

Asetuksen 26 artiklan mukaan komissio varmistaa, että mediapalvelujen sisämarkkinoita, mukaan lukien markkinoiden toimintaan kohdistuvia riskejä ja edistymistä, seurataan riippumattomasti ja jatkuvasti. Tutkijat toteuttavat seurannan vuosittain komission määrittelemien tulosindikaattorien perusteella.  

Asetuksen 27 artiklan mukaan komissio arvioi asetusta ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle neljän vuoden välein. Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden ja lautakunnan on toimitettava asiaankuuluvat pyynnöstä tiedot komissiolle arvioinnin suorittamista varten.  

Asetuksen soveltaminen alkaa pääsääntöisesti 8.8.2025. Asetuksen 3 artiklan sääntöjä koskien mediapalvelujen vastaanottajien oikeuksia sovelletaan kuitenkin jo 8.11.2024 lähtien, 4 artiklan 1 ja 2 kohtaa, 6 artiklan 3 kohtaa sekä lautakuntaa koskevia sääntöjä (7–13 artiklat) sovelletaan 8.2.2025 lähtien, 14–17 artiklaa sovelletaan 8.5.2025 lähtien ja 20 artiklan sääntelemää oikeutta mukauttaa median tarjontaa sovelletaan 8.5.2027 lähtien. 

3.1  Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan ilmoitusvelvollisuutta koskeva kansallinen sääntely

Suomessa osakeyhtiöiden omistustietojen julkisuudesta säädetään osakeyhtiölaissa (624/2006). Lisäksi tiedotusvälineiden ilmoitusvelvollisuudesta säädetään laissa sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003 jäljempänä myös sananvapauslaki). Sananvapauslain 5 §:n mukaan julkaisijan on huolehdittava siitä, että julkaisussa, aikakautisessa julkaisussa ja verkkojulkaisussa on tieto julkaisijasta. Pykälän 2 momentin mukaan sama ilmoitusvelvollisuus koskee myös ohjelmatoiminnan harjoittajia ja vastaavia toimittajia. Julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan käsitteitä ei lainsäädännössä ole erikseen määritelty, mutta julkaisijana ja ohjelmatoiminnan harjoittajana pidetään lain esitöiden mukaan sitä, joka viime kädessä päättää viestin tai ohjelman toimittamisesta yleisön saataville (HE 54/2002 vp, s. 53). Näin ollen julkaisijalla tai ohjelmatoiminnan harjoittajalla voidaan viitata esimerkiksi kustannusyhtiöön, joka saattaa viestin kuluttajien saataville.  

Medianvapausasetuksen 6 artiklassa säädetyt mediapalveluiden tarjoajia koskevat avoimuusvelvoitteet ovat yksityiskohtaisempia ja laajempia kuin mitä kansallisella tasolla on säädetty. Kansallinen lainsäädäntö ei velvoita mediapalveluita tarjoavia yhtiöitä asettamaan helposti ja suoraan palvelujensa vastaanottajille tietoja, jotka koskevat muun muassa julkaisijoiden tai ohjelmatoiminnan harjoittajien omistussuhteita, julkisilta tahoilta mainonnasta saatuja vuotuisia tuloja tai kolmansien maiden viranomaisilta tai julkisilta tahoilta saatujen mainostulojen vuotuista kokonaismäärää. Koska avoimuusvelvoitteet itsessään tulevat suoraan sovellettavasta asetuksesta, riittävää olisi lisätä sananvapauslain 5 §:ään informatiivinen viittaus asetukseen. 

Medianvapausasetuksen 6 artiklan 2 kohta velvoittaa jäsenmaat antamaan kansallisten sääntelyviranomaisten tehtäväksi kehittää tiedotusvälineiden omistussuhteita koskevia kansallisia tietokantoja, jotka sisältävät edellä mainitut omistusta koskevat tiedot. Lisäksi tietokannan tulisi sisältää artiklan 1 kohdan d-alakohdassa tarkoitetut tiedot, jotka koskevat mediapalveluiden tarjoajille jaettujen valtion mainontaan tarkoitettujen julkisten varojen vuotuista kokonaismäärää ja kolmansien maiden viranomaisilta tai julkisilta tahoilta saatujen mainostulojen vuotuista kokonaismäärää. Artiklassa tarkoitetun tietokannan kehittäminen ei sisälly minkään viranomaisen nykyisiin lakisääteisiin tehtäviin. Koska viranomaisten tehtävien on perustuttava lakiin, tehtävät on säädettävä jollekin viranomaiselle. Tarkoituksenmukaisin viranomainen olisi Liikenne- ja viestintävirasto.  

3.2  Toimituksellista riippumattomuutta koskeva kansallinen sääntely ja itsesääntely

Sananvapauslain 4 §:n mukaan julkaisijan tulee määrätä julkaisulle ja ohjelmatoiminnan harjoittajan ohjelmaa varten vastaava toimittaja. Pykälän mukaan vastaavan toimittajan tehtävänä on johtaa ja valvoa toimitustyötä sekä päättää aikakautisen julkaisun verkkojulkaisun tai ohjelman sisällöstä. Lain 13 §:n mukaan vastaava toimittaja voidaan tuomita sakkoon, jos hän laiminlyö johtamis- ja valvomisvelvollisuutensa niin, että se on omiaan myötävaikuttamaan lainvastaisen sisällön julkaisemiseen. 

Suomessa tiedotusvälineiden toimintaa valvovan itsesääntelyelimen Julkisen Sanan Neuvoston (JSN) yleisesti hyväksyttyihin journalistin ohjeisiin on sitouduttu media-alalla laajasti. JSN tulkitsee hyvää journalistista tapaa ja valvoo toimittajien tietojen hankintaa tiedotusvälineille ohjeiden mukaan. Neuvoston ohjeet sisältävät journalistien ammatilliseen asemaan liittyviä ohjeita, jotka koskevat muun muassa journalistin velvollisuuksia ja vastuita, toimituksellisen päätösvallan luovuttamisesta toimituksen ulkopuolelle ja eturistiriitojen ilmoittamista tilanteessa, jossa käsiteltävällä asialla on merkitystä medialle itselleen, konsernille, johon se kuuluu, tai sen merkittävälle omistajalle. Asiallisesti sananvapauslain ja JSN:n journalististen ohjeiden voidaan katsoa sisältävän toimituksellisten päätösten riippumattomuutta koskevat velvoitteet. 

3.3  3.3 Lähdesuojaa koskeva kansallinen sääntely

Kansallisesti lähdesuojasta ja oikeudesta anonyymiin ilmaisuun säädetään sananvapauslaissa. Lain 16 §:n mukaan yleisön saataville toimitetun viestin laatijalla sekä julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on oikeus olla ilmaisematta, kuka on antanut viestin sisältämät tiedot. Julkaisijalla ja ohjelmatoiminnan harjoittajalla on lisäksi oikeus olla ilmaisematta viestin laatijan henkilöllisyyttä. Pykälän 2 momentin mukaan nämä oikeudet koskevat myös sitä, joka on saanut mainituista seikoista tiedon ollessaan viestin laatijan taikka julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan palveluksessa. Velvollisuudesta ilmaista lähdesuojan alainen tieto esitutkinnassa tai oikeudenkäynnissä säädetään erikseen esitutkintalaissa (805/2011) ja oikeudenkäymiskaaressa. Lähdesuojaa koskeva sääntely on merkityksellistä myös perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta.  

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n 1 momentissa säädetään sananvapauslain 16 §:ää asiallisesti vastaavasti yleisön saataville toimitetun viestin laatijan taikka julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan oikeudesta kieltäytyä todistamasta siitä, kuka on antanut viestin perusteena olevat tiedot tai laatinut yleisön saataville toimitetun viestin. Vastaava oikeus on luvun 22 §:n 2 momentin nojalla sillä, joka on saanut lähdesuojan alaisen tiedon toimiessaan lainkohdassa tarkoitetun henkilön palveluksessa tai muuten hänen apunaan. Tuomioistuin voi 20 §:n 2 momentin ja 22 §:n 2 momentin nojalla velvoittaa edellä mainitut henkilöt kertomaan lähdesuojan alaista tietoa tilanteessa, jossa syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta, josta säädetty ankarin rangaistus on vähintään kuusi vuotta vankeutta (ns. ylitörkeä rikos) tai joka koskee salassapitovelvollisuuden rikkomista rangaistavaksi säädetyllä tavalla.  

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 ja 22 §:ssä säädetty oikeus kieltäytyä todistamasta on henkilöpiiriltään rajattu. Siten esimerkiksi lähdesuojan alaan kuuluvia 20 §:ssä tarkoitettuja tietoja saa olla paljastamatta vain toimittaja tai muu mainitussa pykälässä taikka 22 §:n 2 momentissa tarkoitettu henkilö. Kaikilla muilla kuin edellä mainituilla on velvollisuus todistaa pykälässä tarkoitetuista seikoista ja myötävaikuttaa muun näytön saamiseen (Rautio–Frände, Todistelu: Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun kommentaari, 2020, s. 88–89).  

Pakkokeinolain (806/2011) 7 luvun 3 §:ssä säädetään takavarikoimis- ja jäljentämiskielloista, jonka mukaan asiakirjaa, esinettä tai muuta omaisuutta ei saa takavarikoida tai jäljentää, jos se sisältää lähdesuojan alaista tietoa. Mainitun pykälän mukaan asiakirjan takavarikoimisen tai jäljentämisen kieltoa ei kuitenkaan ole, jos tutkittavana on ylitörkeä rikos. Myös kotietsinnässä lähdesuoja on turvattu. Säännökset erityisestä kotietsinnästä sisältyvät pakkokeinolain 8 lukuun. Luvun 7 §:n mukaan erityistä kotietsintää varten on määrättävä etsintävaltuutettu huolehtimaan siitä, että takavarikko tai asiakirjan jäljentäminen ei kohdistu edellä kuvattuun tietoon. Sääntelyn tarkoituksena on ollut estää se, että etsinnässä takavarikoidaan aineistoa, joka sisältää salassapitovelvollisuuden tai -oikeuden piiriin kuuluvia tietoja (PeVL 66/2010 vp s. 5). Myös poliisilain (872/2011) 6 luvun 4 §:n nojalla pakkokeinolain mukainen takavarikoimis- ja jäljentämiskielto tulee huomioida poliisitutkinnassa asiakirjoja tarkasteltaessa. Salaisten pakkokeinojen osalta lähdesuoja on huomioitu pakkokeinolain 10 luvussa säädetyssä kuuntelu- ja katselukieltoa koskevassa 52 §:ssä. Pakkokeinolaissa säädettyä kuuntelu- ja katselukieltoa sovelletaan vastaavasti myös poliisilain mukaisiin toimiin sen 5 luvun 50 §:ssä säädetyllä tavalla.  

Pakkokeinolain 10 luvun ja poliisilain 5 luvun mukaan salaisten pakkokeinojen käytöstä päättää muun muassa telepakkokeinojen, teknisen seurannan, teknisen laitetarkkailun ja kotirauhan piiriin ulottuvan teknisen kuuntelun tai katselun osalta pääasiassa tuomioistuin. Pidättämiseen oikeutetulla virkamiehellä, salaiseen tiedonhankintaan erityisesti koulutetulla pidättämiseen oikeutetulla virkamiehellä/poliisimiehellä, Keskusrikospoliisin päälliköllä/suojelupoliisin päällystöön kuuluvalla poliisimiehellä ja poliisilaitoksen päälliköllä on myös päätösvaltaa salaisten pakkokeinojen käyttämiseen. Kiiretilanteessa pidättämiseen oikeutettu virkamies/poliisimies voi päättää televalvonnasta, tukiasematiedoista ja teknisestä laitetarkkailusta. Päätökset kyseisten pakkokeinojen käytöstä on kuitenkin saatettava 24 tunnin kuluessa tuomioistuimeen. Muiden kuin salaisten pakkokeinojen osalta on huomattava, että myös erityisestä kotietsinnästä päättää tuomioistuin, ellei asian kiireellisyydestä muuta johdu.  

Pakkokeinolain 10 luvun 2 §:n mukaan salaisen pakkokeinon käytön yleisenä edellytyksenä on, että käytöllä voidaan olettaa saatavan rikoksen selvittämiseksi tarvittavia tietoja. Vastaavasti poliisilain 5 luvun 2 §:n mukaan salaisen tiedonhankinnan yleisenä edellytyksenä on, että sillä voidaan olettaa saavan rikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi taikka vaaran torjumiseksi tarvittavia tietoja. Pakkokeinojen käyttöä ohjaa laissa säädetyt keskeiset periaatteet, kuten suhteellisuus-, vähimmän haitan ja hienotunteisuusperiaatteet. Suomessa salaisen tiedonhankinnan laillisuusvalvonnasta vastaa eduskunnan oikeusasiamies. Salaiseen tiedonhankintaan ja sen keinoihin sisältyy muun muassa telekuuntelu- ja valvonta sekä tekninen kuuntelu ja tarkkailu. Sisäministeriön on pakkokeinolain 10 luvun 65 §:n ja poliisilain 5 luvun 63 §:n mukaan annettava eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosittain kertomus salaisten pakkokeinojen ja niiden suojaamisen käytöstä ja valvonnasta poliisissa. Samoin valtiovarainministeriön on annettava kertomus näiden keinojen käytöstä Tullissa. Lisäksi puolustusministeriön tulee antaa vastaava kertomus puolustusvoimista. Eduskunnan oikeusasiamies voi tehdä myös oma-aloitteista valvontaa, kuten tarkastuksia. 

Asetus sisältää myös informatiivisen viittauksen ns. rikosasioiden tietosuojadirektiiviin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/680). Kansallisesti direktiivi on toimeenpantu lailla henkilötietojen käsittelystä rikosasioissa ja kansallisen turvallisuuden ylläpitämisen yhteydessä (1054/2018). Lain 4 luvussa säädetään rekisteröidyn oikeuksista.  

Rikosten uhrien oikeuksista kerrotaan tietoa oikeus.fi –sivustolla: https://oikeus.fi . Sivustolla kerrotaan myös, miten viranomaisen menettelystä on mahdollista kannella eduskunnan oikeusasiamiehelle, joka edellä kuvatulla tavalla valvoo salaisen tiedonhankinnan laillisuutta, tai valtioneuvoston oikeuskanslerille.  

Kansallisen todistelua koskevan sääntelyn on pääosin katsottava täyttävän medianvapausasetuksen edellytykset. Lähdesuojan henkilöpiiri saattaa kuitenkin asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa olla osin laajempi kuin kansallisessa lainsäädännössä, mitä selostetaan tarkemmin jäljempänä säännöskohtaisissa perusteluissa.  

Asetusta sovelletaan suoraan eikä siihen sisälly kansallista liikkumavaraa, jonka puitteissa asetuksen mukaista henkilöpiiriä voitaisiin kansallisesti kaventaa. Asetuksen käsitteitä ei näin ollen voida kansallisessa lainsäädännössä täsmentää. Selvyyden vuoksi kuitenkin ehdotetaan, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:ään lisättäisiin informatiivinen viittaus asetukseen. Viittauksella kiinnitettäisiin lainsoveltajan huomiota siihen, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 ja 22 §:n sääntely lähdesuojasta ja sen henkilöpiiristä ei ole tyhjentävä. Koska eräissä esitutkintalain ja pakkokeinolain säännöksissä (ETL 7:8, PKL 7:3, 10:52) viitataan oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:n 2 momenttiin, uusi viittaus olisi perusteltua sijoittaa mainitun säännöksen viimeiseksi virkkeeksi. 

Kansallisen lähdesuojaa koskevan sääntelyn on katsottava muilta osin täyttävän medianvapausasetuksen 4 artiklan edellytykset.  

3.4  3.4 Kansallista sääntelyviranomaista koskeva kansallinen sääntely

Sähköisen viestinnän palveluista annetulla lailla (917/2014) on pantu täytäntöön AVMS-direktiivi lukuun ottamatta alaikäisten suojelua ja medialukutaitoa koskevia säännöksiä. Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tehtävänä on valvoa laissa säädettyjen audiovisuaalisia palveluja ja radiotoimintaa koskevien säännösten noudattamista. Kansallisen audiovisuaalinen instituutti (KAVI) vuorostaan valvoo kuvaohjelmalain (710/2011) 19 §:n mukaan, että audiovisuaaliset palvelut noudattavat alaikäisten suojelua koskevia säännöksiä. Lisäksi Kansallisen audiovisuaalisen instituutin tehtäviin kuuluu edistää mediakasvatusta, lasten mediataitoja ja lapsille turvallisen mediaympäristön kehittämistä.  

Suomessa sekä Liikenne- ja viestintävirasto että Kansallinen audiovisuaalinen instituutti toimivat AVMS-direktiivissä tarkoitettuna kansallisina sääntelyviranomaisina. Valtaosa AVMS-direktiivin mukaisen sääntelyn noudattamisen valvonnasta kuuluu Liikenne- ja viestintävirastolle, joka on myös toiminut Suomen edustajana AVMS-direktiivillä perustetussa Audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmässä (ERGA), jonka eurooppalainen mediapalveluiden lautakunta medianvapausasetuksen 8 artiklan mukaisesti korvaa. AVMS-direktiivin kansallisen toimeenpanon yhteydessä on katsottu, ettei direktiivin säännös koskien kansallisen viranomaisten nimeämistä, riippumattomuutta, toimivaltaa ja valtuuksia edellytä uutta sääntelyä kansalliseen lainsäädäntöön. Sen sijaan viranomaistoiminnan edellytykset on katsottu sisältyvän Liikenne- ja viestintäviraston ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin lakisääteisiin tehtäviin, perustuslain oikeusvaltioperiaatteeseen, yleiseen hallinto-oikeudelliseen lainsäädäntöön sekä suomalaiseen hallintokulttuuriin (HE 98/2020 vp, s. 94–95).  

Ahvenanmaalla AVMS-direktiivi on niin ikään toimeenpantu maakuntalailla radio- ja televisiotoiminnasta ( Landskapslag (2011:95) om radio- och televisionsverksamhet ). Lain 38 §:n mukaan ohjelmalautakunnan ( Programnämndens ) tehtävänä on valvoa lain mukaisten säännösten noudattamista. Ohjelmalautakunnan lisäksi säännösten noudattamisen valvonnasta vastaa Ahvenanmaan maakuntahallitus.  

Medianvapausasetuksen mukaisissa viranomaistehtävissä on kyse uusista mediamarkkinoiden valvontaa koskevista viranomaistehtävistä, jotka eivät pääsääntöisesti sisälly minkään viranomaisen nykyisiin lakisääteisiin tehtäviin. Koska viranomaisten tehtävien on perustuttava lakiin, tehtävät on säädettävä jollekin viranomaiselle. Tarkoituksenmukaisin viranomainen olisi Liikenne- ja viestintävirasto. Ahvenanmaalla säädettäisiin maakunnan viranomaisesta siltä osin kuin asetuksen säädökset kuuluvat maakunnan toimivaltaan. Valtakunnan ja maakunnan toimivaltaa medianvapausasetuksen osalta on selostettu tarkemmin Ahvenanmaan asemaa koskevassa kohdassa.  

3.5  3.5 Yrityskauppojen arviointia koskeva kansallinen sääntely

Suomessa yrityskauppavalvonnasta säädetään kilpailulaissa. Yrityskauppavalvonnasta vastaa työ- ja elinkeinoministeriön alainen Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV). Kilpailulaki on markkinoiden toimintaa turvaava yleislaki, jossa säädetään muun muassa KKV:n toimivaltuuksista, yrityskaupan estämisestä tai ehtojen asettamisesta sekä yrityskauppavalvontaa koskevien käsittelyiden määräajoista. Kilpailulaki ei sisällä eri toimialoja koskevaa erityissääntelyä. Näin ollen KKV:n toimivaltaan ei kuulu esimerkiksi selvittää tai arvioida käsiteltävän yrityskaupan vaikutuksia median moniarvoisuuteen.  

Yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajat laskivat kansallisesti vuoden 2023 alussa, jonka seurauksena aiempaa useammat yrityskaupat tulevat KKV:n arvioitaviksi. Kilpailulain 22 §:n mukaan yrityskauppa on ilmoitettava KKV:lle, jos yrityskaupan osapuolten yhteenlaskettu Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 100 miljoonaa euroa ja vähintään kahden yrityskaupan osapuolten Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää kummankin osalta 10 miljoonaa euroa.  

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 30 §:ssä säädetään ohjelmistotoimiluvan siirtämisestä digitaalisessa radio- ja televisiotoiminnassa sekä analogisessa radiotoiminnassa. Pykälän mukaan toimiluvan haltijaa koskevan määräysvallan muuttuessa muutoksesta on ilmoitettava välittömästi toimilupaviranomaiselle, jonka on päätettävä kahden kuukauden kuluessa ilmoituksesta peruuttaako se toimiluvan määräysvallassa tapahtuneen muutoksen vuoksi. Toimilupaviranomainen voi jättää luvan peruuttamatta, jos on ilmeistä, että lain mukaiset toimiluvan edellytykset täyttyvät ja toiminta jatkuu määräysvallan muutoksesta huolimatta toimiluvan ehtojen mukaisena.  

Ohjelmistotoimiluvanhaltija voi pyytää toimilupaviranomaiselta ennakkopäätöksen määräysvallan muutoksen vaikutuksesta toimilupaan. Kyseisen viranomaisen tulee antaa päätös kahden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on saapunut. Jos määräysvalta muuttuu yrityskaupassa, joka on kilpailulain mukaan ilmoitettava KKV:lle tai EY:n sulautuma-asetuksen mukaan komissiolle, toimilupaviranomaisen päätös on annettava kahden kuukauden kuluessa siitä, kun yrityskauppaa koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu. 

Ohjelmistotoimilupien toimilupaviranomaisena toimii Liikenne- ja viestintävirasto tai valtioneuvosto tilanteessa, jossa ohjelmistotoimiluvan siirtämisellä voi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen.  

Medianvapausasetuksen 22 artiklan mukaisessa mediamarkkinoiden keskittymien arvioinnissa on kyse uudenlaisesta lainsäädännöstä. Tarkempi harkintavalta arvioinnin menettelysäännöistä jää kansalliselle tasolle. Mediamarkkinoiden keskittymien arvioinnissa on kyse uusista viranomaistehtävistä, jotka on säädettävä jollekin viranomaiselle. Menettelyn osalta valmistelun aikana on arvioitu, että selkeintä ja tarkoituksenmukaisinta olisi sitoa medianvapausasetuksen mukaisesti arvioitavat yrityskaupat kilpailulain mukaisiin liikevaihtorajoihin. Tarkoituksenmukaisin viranomainen laatimaan arvioinnin mediamarkkinoilla tapahtuvien yrityskauppojen vaikutuksista median moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen itsenäisyyteen olisi Liikenne- ja viestintävirasto.  

3.6  3.6 Valtion mainontaa koskeva kansallinen sääntely

Suomessa ei ole julkishallinnon mainonnan sekä tavara- ja palveluhankintojen avoimuutta koskevaa kansallista lainsäädäntöä sen lisäksi, mitä laissa julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista (1397/2016) on säädetty. Julkishallinnon ostolaskuihin sovelletaan julkisuuslakia (621/1999), jonka mukaan ostolaskut ovat pääosin julkisia asiakirjoja. Lisäksi muun muassa valtion viranomaisten hankinnoista on saatavilla tietoja julkisesta palvelusta (tutkihankintoja.fi). Palvelusta näkee, keneltä eri valtion viranomaiset ovat tuotteita ja palveluita hankkineet, ja milloin nämä hankinnat on tehty. Valmistelun aikana on katsottu, että nykyiset kansalliset taloustietopalvelut eivät kaikilta osin sisällä niitä valtion mainontaan liittyviä tietoja, joita medianvapausasetuksen 25 artiklan 2 kohta velvoittaa viranomaiset ja julkiset tahot julkaisemaan. Näitä tietoja ovat muun muassa yritysryhmien nimet, joihin kuuluvilta mediapalveluiden ja verkkoalustojen tarjoajilta palveluita on ostettu sekä mediapalveluiden ja verkkoalustojen tarjoajia kohden käytetyt vuosittaiset summat.  

Kuntalain (410/2015) 120 a §:n mukaisesti kuntien ja kuntayhtymien sekä niiden liikelaitosten tulee raportoida taloustietonsa Valtiokonttorille. Myös hyvinvointialueista annetun lain (611/2021) 120 §:n mukaan hyvinvointialueiden on toimitettava vastaavat tiedot Valtiokonttorille. Taloustiedot julkaistaan valtiokonttorista annetun lain (305/1991) 2 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisessa kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietovarannossa. Valtiovarainministeriön alla toimivassa kuntien ja hyvinvointialueiden taloustietojen yhteensovittamisen yhteistyöryhmässä seurataan muun muassa lainsäädännössä tapahtuvia taloustietoraportointiin vaikuttavia muutoksia ja toimeenpannaan muutokset raportoitaviin tietosisältöihin. Valtiovarainministeriön asetuksilla annetaan vuosittain tarkemmat säännökset tietosisällöistä ja teknisistä kuvauksista.  

Jatkossa valtiovarainministeriön asetuksissa tulisi huomioida medianvapausasetuksen 25 artiklan 2 kohdan mukaiset valtion mainontaa koskevat velvoitteet, jolloin kuntien, kuntayhtymien ja niiden liikelaitosten osalta medianvapausasetuksen 25 artiklan 2 kohdan mukaisten valtion mainontaa koskevat tiedot tuotettaisiin ja julkaistaisiin osana kuntalain 120 a §:n mukaista tiedonkeruuta. Vastaavasti hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien osalta medianvapausasetuksen kyseiset velvoitteet tulisi huomioida valtiovarainministeriön asetuksessa hyvinvointialueen taloustietojen toimittamiseen sovellettavasta tietosisällöstä ja teknisistä kuvauksista tilikaudelle, jolloin hyvinvointialueiden valtion mainontaa koskevat tiedot tuotettaisiin ja julkaistaisiin osana hyvinvointialueista annetun lain 120 §:n mukaista tiedonkeruuta. Valtion mainontaa koskevat tiedot olisivat siten kyseisten julkisten tahojen osalta saatavissa Valtiokonttorin tutkihallintoa.fi-taloustietopalvelusta, josta myös Liikenne- ja viestintävirasto voisi vuosittain kootusti tarkistaa ja tarvittaessa hakea tiedot medianvapausasetuksen 25 artiklan 3 kohdan mukaista valtion mainontaa koskevaa vuosikertomusta varten.  

Valtionvarainministeriössä käynnistyi tammikuussa 2025 kansallinen julkisten hankintojen tietovarantoa ja ostolaskudatan julkaisemista koskeva hanke ( https://vm.fi/hanke?tunnus=VM009:00/2025 ). Hankkeen tavoitteena on toteuttaa kansallinen julkisten hankintojen tietovaranto, joka kattaa julkisen sektorin laajuudella tietoja julkisista hankinnoista ja ostoista koko hankinnan elinkaaren ajalta yhdisteltävässä ja vertailtavassa muodossa, sekä valmistella tarpeelliset muutokset lainsäädäntöön valtiovarainministeriön johdolla. Hankintatietovarannon perustamisen myötä julkisista hankinnoista ja ostolaskuista saataisiin entistä tarkempaa tietoa. Hankintatietovarantoa ylläpitäisi Valtiokonttori.  

Medianvapausasetuksen 25 artiklan mukaisissa seuranta- ja raportointitehtävissä on kyse uusista viranomaistehtävistä, eivätkä seuranta- ja raportointitehtävät sisälly minkään viranomaisen nykyisiin lakisääteisiin tehtäviin. Koska viranomaisten tehtävien on perustuttava lakiin, tehtävät on säädettävä jollekin viranomaiselle. Seuranta- ja raportointitehtävät säädettäisiin Liikenne- ja viestintävirastolle, joka voisi tehtävässään hyödyntää Valtiokonttorin tietoaineistoja. 

Tarkoituksena olisi, että valtiovarainministeriön valmisteleman hankintatietovarannon valmistuttua medianvapausasetuksen 25 artiklan 2 kohdassa määritellyt valtion mainontaa koskevat tiedot kerättäisiin Valtiokonttorin ylläpitämään hankintatietovarantoon viranomaisten ja julkisten tahojen ostolaskudataa hyödyntämällä. Näin ollen valtion mainontaa koskevat tiedot, kuten viranomaisen tai muun julkisen tahon ostama mainonnan määrä palveluntarjoajaa kohden, olisivat avoimesti ja julkisesti saatavilla tietovarannosta. Tietovarannon myötä yksittäisten viranomaisten tai muiden julkisten tahojen ei tarvitsisi itse julkaista niiden mainos- ja ilmoitusmenoja koskevia tietoja. 

Hankintatietovarantoa koskeva hanke on käynnistynyt tammikuussa 2025. Toistaiseksi on vielä epäselvää, kerättäisiinkö hankintatietovarantoon valtion mainontaa koskevia tietoja kaikilta niiltä julkisyhteisöltä, kuten valtio-omisteisilta yhtiöiltä, jotka kuuluvat myös medianvapausasetuksen mukaisten säännösten soveltamisalaan. Valtionvarainministeriö laati hankintatietovarannon perustamisesta arviomuistion, joka oli julkisella lausuntokierroksella syksyllä 2024 (lausuntopyynnön diaarinumero: VN/2588/2024). Arviomuistion mukaan hankintatietovaranto olisi kokonaisuudessaan valmis aikaisintaan vuoden 2027 loppupuolella eli noin vuoden sen jälkeen, kun ensimmäiset valtion mainontaa koskevat tiedot tulisi julkaista.  

4.1  Keskeiset ehdotukset

Ehdotetut muutokset johtuvat medianvapausasetuksen toimeenpanosta.  

Hallituksen esityksellä säädettäisiin uusi laki mediamarkkinoiden valvonnasta, jolla toimeenpantaisiin medianvapausasetuksen mediamarkkinoiden keskittymien arviointia koskevat menettelysäännöt. Ehdotuksella Liikenne- ja viestintävirastolle annettaisiin tehtäväksi arvioida mediamarkkinoilla tapahtuvien yrityskauppojen vaikutuksia tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen riippumattomuuteen. Ehdotuksen mukaan lain soveltamisalaan kuuluisivat medianvapausasetuksen mukaisesti sellaiset yrityskaupat, johon osallistuu vähintään yksi mediapalvelujen tarjoaja tai yksi mediasisältöön pääsyn tarjoava verkkoalusta. Soveltamisalan ehdotetaan olevan liikevaihtorajojen suhteen yhteneväinen kilpailulain soveltamisalan kanssa. Laissa säädettäisiin yrityskaupan ilmoittamisesta Liikenne- ja viestintävirastolle ja tiedoista, joita yrityskaupan osapuolten tulisi toimittaa Liikenne- ja viestintävirastolle arvioinnin laadintaa varten. Lisäksi lakiin sisällytettäisiin säännökset koskien Liikenne- ja viestintäviraston tekemän arvioinnin käsittelymääräaikoja. Arvioinnin suorittamista koskeva ilmoituskynnys, arvioinnin tekemisen määräajat ja arviointia varten annettavat tiedot perustuvat kansalliseen harkintaan.  

Laissa säädettäisiin myös Liikenne- ja viestintävirastolle tehtäväksi perustaa tiedotusvälineiden omistussuhteita koskeva avoin kansallinen tietokanta, jonka tulisi sisältää medianvapausasetuksen 6 artiklan 1 kohdassa luetellut tiedot. Laissa säädettäisiin lisäksi viranomaisten, julkisten tahojen sekä mediapalveluiden tarjoajien velvoitteesta ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle, kun valtion mainosmenoja koskevat tiedot ovat julkaistu mukaan lukien tiedot siitä, missä ja mitä tietoja on julkaistu. Liikenne- ja viestintäviraston tehtäväksi säädettäisiin myös valvoa kansallisesti asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattamista Suomessa sekä seurata valtion mainosmenojen jakautumista ja raportoida siitä vuosittain.  

Sananvapauslain 5 §:ssä säädetään julkaisijan, ohjelmatoiminnan harjoittajan ja vastaavan toimittajan ilmoitusvelvollisuudesta. Koska medianvapausasetuksen mukaiset mediapalveluiden tarjoajien ilmoitus- ja avoimuusvelvoitteet ovat edellä selostetusti kansallista lainsäädäntöä laajempia, lisättäisiin pykälään uusi momentti, jossa olisi informatiivinen viittaus medianvapausasetukseen. 

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 § sisältää täydentävää sääntelyä oikeudesta tai velvollisuudesta kieltäytyä todistamasta. Pykälän 2 momentissa säädetään muun ohella henkilöiden, jotka ovat saaneet lähdesuojan alaisen tiedon toimiessaan 20 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön palveluksessa tai muuten hänen apunaan, oikeudesta kieltäytyä todistamasta. Koska asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu lähdesuojan henkilöpiiri voi edellä selostetusti olla oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:n 2 momentissa mainittua laajempi, momenttiin lisättäisiin informatiivinen viittaus medianvapausasetukseen. Lähdesuojan murtamiseen voidaan myös tällaisten henkilöiden osalta soveltaa oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n 2 momentissa säädettyjä ja 22 §:n 2 momentissa viitattuja edellytyksiä, jotka täyttävät asetuksen poikkeamisedellytykset. 

4.2  Pääasialliset vaikutukset

5.1  Vaihtoehdot ja niiden vaikutukset

5.2  Muiden jäsenvaltioiden suunnittelemat tai toteuttamat keinot

Mediavapausasetuksen toimeenpano on parhaillaan käynnissä kaikissa jäsenvaltioissa. Liikenne- ja viestintäministeriö on käynyt epävirallisia keskusteluja eri jäsenvaltioiden kanssa asetuksen toimeenpanosta. Muiden jäsenvaltioiden suunnitelmista on saatavilla vasta alustavaa tietoa. 

6.1  Viranomaiset ja niille osoitetut tehtävät

Lausunnonantajat katsoivat, että Liikenne- ja viestintävirasto on asianmukainen viranomainen hoitamaan asetuksen sekä ehdotetun lain mukaisia viranomaistehtäviä. Osa lausunnonantajista kiinnitti huomiota viraston riittävään resursointiin virastolle kohdistuvien uusien tehtävien myötä.  

6.2  Mediamarkkinoilla tapahtuvien yrityskauppojen vaikutusten arviointi

Lausunnonantajat pääosin kannattivat ehdotettua 2 §:ää, jonka mukaan arviointi koskien media-alalla tapahtuvien yrityskauppojen vaikutuksia median moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen itsenäisyyteen sidottaisiin kilpailulain mukaisiin liikevaihtorajoihin (Medialiitto ry, RadioMedia ry) ja katsoivat, että ehdotettu malli on selkeä sekä viranomaisten että yritysten näkökulmasta (Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Liikenne- ja viestintävirasto). Samoin lausunnonantajat kannattivat pääosin sitä, ettei Liikenne- ja viestintäviraston arviointivelvoite vaikuta yrityskaupan käsittelyyn (Liikenne- ja viestintävirasto, Medialiitto ry, RadioMedia ry, Sanoma Media Finland Oy).  

Osa lausunnonantajista ehdotti, että Liikenne- ja viestintävirastolle tai Kilpailu- ja kuluttajavirastolle lisättäisiin lakiin oikeus ottaa käsiteltäväksi myös sellaiset media-alan yrityskaupat, joissa osapuolien liikevaihto alittaa kilpailulaissa säädetyt liikevaihtorajat, mutta joilla voi olla merkitystä median moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen itsenäisyyteen (Heikki Hellman [Tampereen yliopisto], Minna Horowitz [Helsingin yliopisto]). Lausuntojen perusteella ei ole tehty muutoksia esitykseen, koska Liikenne- ja viestintävirastolla ei viraston uusien tehtävien myötä olisi resursseja arvioida media-alalla tapahtuvien yrityskauppojen vaikutuksia laajemmin kuin mitä esityksessä ehdotetaan. Lisäksi valmistelun aikana on arvioitu verrattain hankalaksi määritellä yksiselitteisesti sellaiset media-alalla tapahtuvat yrityskaupat, joissa osapuolet eivät ylitä kilpailulaissa määriteltyjä liikevaihtorajoja, mutta joilla voisi olla merkittävä vaikutus median moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen itsenäisyyteen.  

Osa lausunnonantajista katsoi, että hallituksen esityksessä tulisi määritellä tarkemmin yrityskaupan arviointia koskevat kriteerit (Heikki Hellman [Tampereen yliopisto], MTV Oy, Sanoma Media Finland Oy). Jotkut lausunnonantajista ehdottivat arvioinnin käsittelymääräajan laskemista ehdotusta 65 päivästä 30 päivään (Medialiitto ry, RadioMedia ry, Päätoimittajien yhdistys ry). Lausuntojen perusteella 1. lakiehdotuksen 2 §:n ( soveltamisala ) ja 5 §:n ( yrityskaupan arviointi ) säännöskohtaisiaperusteluja täsmennettiin media-alan yrityskauppoja koskevan arvioinnin soveltamisalan ja arvioinnin kriteerien selkeyttämiseksi. Lisäksi esityksen vaikutusten arviointia kohdassa 4.2.1 täydennettiin. Sen sijaan ehdotettuun arvioinnin käsittelymääräaikaan ei tehty lausuntojen perusteella muutoksia, sillä valmistelun aikana on katsottu, että vaikka Liikenne- ja viestintävirasto tekee arvioinnin lähtökohtaisesti ehdotettua määräaikaa nopeammin, tulee määräajan olla kuitenkin riittävä myös suurempien yrityskauppojen vaikutusten arvioimiseksi.  

Oikeusministeriö katsoi, että ehdotetun yrityskauppojen vaikutusten arviointia koskevan menettelyn oikeudellista merkitystä täsmennettäisiin hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa. Esitystä täsmennettiin näiltä osin.  

6.3  Valtion mainontaa koskevat velvoitteet ja viranomaistehtävät

Valtion mainontaa koskevien velvoitteiden ja ehdotetun ilmoitusvelvollisuutta koskevan 10 §:n pykälän osalta lausunnoissa esitettiin yleisesti huolena hallinnollisen taakan kasvu sekä viranomaisten ja muiden julkisten tahojen että media-alan yritysten näkökulmasta. Lausunnoissa katsottiin, että velvoitteiden toteuttamisvaihtoehtojen osalta tulisi pyrkiä pitämään hallinnollinen taakka mahdollisimman kevyenä. Lausunnonantajat pitivät tärkeänä, että valtion mainontaa koskevat tiedot voitaisiin julkaista yleisön saataville kansallisessa tietokannassa hyödyntäen myös nykyisiä eri julkisia tahoja koskevia tiedonkeruuvelvoitteita.  

Valtiovarainministeriö katsoo, että medianvapausasetuksen valtion mainontaa koskevat velvoitteet voidaan huomioida ministeriön tammikuussa 2025 asettamassa kansallisen julkisten hankintojen tietovarannon perustamisen ja julkisyhteisöjen ostolaskutietojen julkaisemisen hankkeessa. Valtiovarainministeriö kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, että medianvapausasetuksen mukaiset valtion mainontaa koskevien velvoitteiden soveltamisala on verrattain laaja ja katsoi, että esitettyjä soveltamisalan rajoituksia olisi syytä vielä täsmentää. Velvoitteiden soveltamisalan täsmentämistä kannatti myös suurin osa muista lausunnonantajista (oikeusministeriö, valtioneuvoston kanslia, Medialiitto ry, RadioMedia ry, MTV Oy, Posti Group Oyj, Yleisradio Oy). Jatkovalmistelun aikana medianvapausasetuksen 2 artiklan 18 kohdan mukaista määritelmää ”viranomainen ja julkinen taho” on tarkasteltu suhteessa kansalliseen eri julkisia tahoja koskevaan lainsäädäntöön. Jatkovalmistelun aikana on kuitenkin arvioitu, ettei velvoitteiden soveltamisalaa ole mahdollista juurikaan täsmentää hallituksen esitysluonnokseen nähden.  

Lisäksi valtiovarainministeriö nosti esiin, että medianvapausasetuksen velvoittamat valtion mainontaa koskevat tiedot voidaan kuntien ja kuntayhtymien sekä hyvinvointialueiden sekä -yhtymien osalta ottaa osaksi niiden Valtiokonttorille raportoitavaa tietokokonaisuutta, mikäli tietosisällöt ja raportoinnin ajankohta eivät aiheuta suurta ylimääräistä raportointirasitetta. Myös Kuntaliitto ja Hyvinvointialue Hyvil Oy katsoivat, että kuntia, kuntayhtymiä ja hyvinvointialueita koskevat jo nykyisin lakisääteiset ilmoitusvelvollisuudet, joissa jatkossa tulisi huomioida medianvapausasetuksen mukaiset velvoitteet uusien lakisääteisten ilmoitusvelvollisuuksien sijaan. Lausuntojen perusteella hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 10 §:ää ja sen säännöskohtaisia perusteluja täsmennettiin kuntien, kuntayhtymien, hyvinvointialueiden, hyvinvointiyhtymien ja niiden liikelaitosten osalta.  

6.4  Muut asiat

Oikeusministeriö esitti lausunnossaan, että hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluita tulisi täydentää lähdesuojaa koskevan sääntelyn osalta, jolla on merkitystä myös perustuslain 21 §:ssä ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa turvatun oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin kannalta. Säätämisjärjestysperusteluita ei ole tältä osin täydennetty, sillä medianvapausasetus ei sisällä sellaista kansallista liikkumavaraa, jonka perusteella lähdesuojan henkilöpiiri voisi olla asetuksessa esitettyä suppeampi. Oikeusministeriön lausunnon perusteella esityksen kappaletta 3.3 on kuitenkin täsmennetty.  

Oikeusministeriö kiinnitti huomiota myös siihen, ettei hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa ole riittävän tarkasti tehty selkoa ehdotettujen tiedonsaantia koskevien pykälien, kuten ehdotetun 9 §:n, suhteesta ja sen merkityksestä perustuslain 10 §:n 1 momentissa ja Euroopan perusoikeuskirjan 8 artiklassa turvattuun henkilötietojen suojaan. Oikeusministeriö katsoo, että siltä osin kuin esityksessä on tarkoitus käyttää tietosuoja-asetuksen (EU) 2016/679 sallimaa liikkumavaraa ja ehdottaa tietosuoja-asetusta täsmentävää kansallista erityissääntelyä esityksessä tulee tehdä selkoa kansallisen liikkumavaran käytöstä tietosuoja-asetuksen ja perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla (ks. tietosuoja-asetuksen 6 artiklan 2 ja 3 kohta sekä PeVL 14/2018 vp, s. 4–5, PeVL 26/2017 vp, s. 42 ja PeVL 2/2017 vp, s. 2). Lausunnon perusteella säätämisjärjestysperusteluita on tarkennettu, kuvattu henkilötietojen käsittelyn perustetta ja käsittelyn suojatoimia sekä käsiteltäviä henkilötietoja aiempaa kattavammin. 

Lisäksi oikeusministeriö kiinnitti huomiota esityksessä ehdotetun 9 §:n mukainen Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeuteen ja katsoi tiedonsaantioikeutta koskevien muotoilujen olevan verrattain väljiä. Oikeusministeriö katsoi, että jatkovalmistelussa olisi syytä arvioida ja täsmentää Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeutta koskevaa sääntelyä. Lausunnon perusteella asetuksen mukaista liikkumavaraa on edelleen tulkittu niin, että se mahdollistaa Liikenne- ja viestintäviraston 9 §:n mukaisen tiedonsaantioikeuden sidottavan välttämättömyyskriteeriin. Tämä on tarkoituksenmukaista siksi, että tiedonsaantioikeuden piiriin kuuluvaksi tulevaisuudessa tulevia asetuksen velvoitteiden noudattamisen valvontaa varten Liikenne- ja viestintävirastolle tarpeellisia tietosisältöjä ei ole mahdollista tulevaisuutta varten luetteloida etukäteen tyhjentävästi. 

Oikeusministeriön lausunnon perusteella 9 §:n mukaista Liikenne- ja viestintävirastolle ehdotettua tiedonsaantioikeutta tarkennettiin esityksessä niin, että viraston oikeus saada salassa pidettävää tietoa koskisi ainoastaan liikesalaisuuksien vuoksi salassa pidettävää tietoa. Lisäksi esityksessä viraston tiedonsaantioikeutta medianvapausasetuksen 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilta muilta luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä rajattiin niin, että näiltä tahoilta tiedonsaantioikeus koskee asetuksen mukaisesti vain asetuksen III luvun velvoitteiden valvontaa. Esityksen jatkovalmistelussa päädyttiin siihen, ettei näitä asetuksen 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja viraston tiedonsaantioikeuden kohteena olevia muita luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joilla voidaan elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaansa liittyvistä syistä kohtuudella odottaa olevan hallussaan asetuksen valvonnan kannalta välttämätöntä tietoa, voida etukäteen nyt ehdotetussa kansallisessa laissa tai sen perusteluissa tyhjentävästi määrittää. Ehdotetun 9 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa on esitetty esimerkkinä tällaisista muista mahdollisista oikeushenkilöistä yhtiön tilintarkastusyhteisöt. 

Lisäksi oikeusministeriön lausunnon perusteella on täydennetty säännöskohtaisia perusteluita, jotka liittyvät ehdotukseen sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 5 §:n muuttamiseen ja tehty muita teknisiä muutoksia.  

7.1  Laki mediamarkkinoiden valvonnasta

1 §.Lain tarkoitus. Lain tarkoituksena on toimeenpanna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus mediapalvelujen yhteisestä kehyksestä sisämarkkinoilla ja direktiivin 2010/13/EU muuttamisesta (eurooppalainen medianvapausasetus). Laissa säädettäisiin asetuksen toimeenpanon edellyttämät täydentävät kansalliset säännökset mediamarkkinoiden keskittymien arvioinnista ja lain ja asetuksen noudattamisen valvonnasta.  

2 §.Soveltamisala. Pykälässä säädettäisiin lain 2 luvun soveltamisalasta. Luvussa säädettäisiin mediamarkkinoiden keskittymien arvioinnista. Median keskittymien arvioinnin tarkoituksena on arvioida media-alan yrityskauppojen vaikutuksia tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen riippumattomuuteen.  

Pykälän mukaan mediamarkkinoiden keskittymien arviointia koskevaa sääntelyä sovellettaisiin sellaiseen kilpailulain (948/2011) 21 §:n mukaiseen yrityskauppaan, jonka osapuolena on vähintään yksi mediapalvelujen tarjoaja tai yksi mediasisältöön pääsyn tarjoava verkkoalusta. Soveltamisala vastaisi medianvapausasetuksen 2 artiklan 15 kohtaa. Mediapalvelun tarjoajalla tarkoitetaan medianvapausasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka ammattitoimintana on mediapalvelujen tarjoaminen ja jolla on toimituksellinen vastuu mediapalvelun sisällön valinnasta ja joka päättää sen järjestämistavan. Verkkoalustalla tarkoitetaan puolestaan EU:n digipalveluasetuksen (EU) 2022/2065 3 artiklan i alakohdassa määriteltyä verkkoalustaa.  

Tämän lisäksi edellytyksenä olisi, että yrityskaupan osapuolten liikevaihto olisi kilpailulain 22 §:n 1 momentin mukainen. Tarkoituksena on, että mediamarkkinoiden keskittymien arviointia varten Liikenne- ja viestintävirastolle ilmoitettaisiin ne yrityskaupat, jotka täyttävät kilpailulain yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajat ja jotka siten tulee ilmoittaa myös Kilpailu- ja kuluttajavirastolle (KKV) yrityskauppavalvontaa varten. Yrityskauppavalvontaan sovellettavien nykyisin voimassa olevien liikevaihtorajojen mukaisesti KKV:lle tulee ilmoittaa yrityskaupat, jossa yrityskaupan osapuolten yhteenlaskettu Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää 100 miljoonaa euroa ja jossa vähintään kahden yrityskaupan osapuolen Suomesta kertynyt liikevaihto ylittää kummankin osalta 10 miljoonaa euroa. Kilpailulain mukaisia yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajoja sovellettaisiin siten myös median keskittymien arviointia varten tehtäviin yrityskauppailmoituksiin. Liikevaihdon laskemiseen sovellettaisiin kilpailulain 24 §:ää. 

Medianvapausasetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisessa lainsäädännössään aineellisista ja menettelyllisistä säännöistä, joilla mahdollistetaan sellaisten mediamarkkinoiden keskittymien arviointi, joilla voi olla merkittävä vaikutus tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen riippumattomuuteen. Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleen 64 valossa arviointia tulisi soveltaa sellaisten yrityskauppojen kohdalla, joiden seurauksena yksittäinen toimija voisi saada määräysvallan tai huomattavan omistusosuuden markkinoilla ja sitä kautta kyseisellä toimijalla voisi olla huomattava vaikutus yleisen mielipiteen muodostumiseen tietyillä mediamarkkinoilla yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. Edelleen asetuksen johdanto-osan perustelukappaleen 67 mukaan arvioinnin kannalta merkityksellisiksi yrityskaupoiksi voidaan katsoa sellaiset media-alalla tapahtuvat yrityskaupat, joissa yrityskaupan osapuolena toimii toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut tai rajojen yli toimiva yritys.  

Valmistelun aikana on arvioitu, että sellaiset yrityskaupat, joiden seurauksena yksittäinen toimija voi saada määräysvallan tai huomattavan omistusosuuden markkinoilla, tulevat lähtökohtaisesti myös kilpailuoikeudellisista syistä KKV:n selvitettäväksi. Lisäksi valmistelun aikana on katsottu, että yrityskauppoja suunnittelevien yritysten ja yrityskaupan vaikutuksia arvioivan viranomaisen näkökulmasta on selkeintä, että lain soveltamisala on sidottu kilpailulain soveltamisalaan.  

Pykälässä ehdotettu soveltamisala vastaa medianvapausasetuksen 22 artiklan 1 kohtaa ja osaltaan toimeenpanee sitä.  

Sähköisen viestinnän palvelulain 30 §:ssä säädetään ohjelmistotoimiluvan siirtämisestä. Pykälän mukaan, jos määräysvalta tai vastaava tosiasiallinen määräysvalta toimiluvan haltijaan nähden muuttuu, tulee tästä ilmoittaa välittömästi toimilupaviranomaiselle. Toimilupaviranomainen voi perua ohjelmistotoimiluvan määräysvallan muuttumisen seurauksena. Asiasta on annettava päätös kahden kuukauden kuluessa ilmoituksesta. Jos toimivaltainen lupaviranomainen on valtioneuvosto, tulee valtioneuvoston ratkaista asia kahden kuukauden kuluessa asian siirrosta. Ohjelmistotoimiluvan siirtämisestä voi pyytää myös toimilupaviranomaiselta ennakkoratkaisun. Ennakkoratkaisu on annettava vastaavalla tavalla kahden kuukauden kuluessa hakemuksen saapumisesta. Jos määräysvalta muuttuu yrityskaupassa, joka tulee kilpailulain nojalla ilmoittaa KKV:lle tai EY:n sulautuma-asetuksen mukaan komissiolle, tulee päätös toimiluvan siirtämisestä antaa kahden kuukauden kuluessa siitä, kun yrityskauppaa koskeva asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Ratkaisu siitä, onko toimivaltainen lupaviranomainen Liikenne- ja viestintävirasto vai valtioneuvosto ohjelmistotoimiluvan siirtämistä koskevassa asiassa, tehdään samoin kuin ohjelmistotoimiluvan myöntämisessä. Valtioneuvoston toimivallasta myöntää ohjelmistotoimilupa säädetään sähköisen viestinnän palvelulain 25 §:n 3 momentissa. 

3 §.Yrityskaupan ilmoittaminen . Pykälässä säädettäisiin yrityskauppailmoituksen tekemisen ajankohdasta sekä ilmoitusvelvollisesta tahosta. Pykälän mukaan yrityskauppa olisi ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle sopimuksen tekemisen, määräysvallan hankkimisen tai arvopaperimarkkinalain (746/2012) 11 luvun 9 §:n mukaisen julkisen ostotarjouksen julkistamisen jälkeen, mutta kuitenkin ennen kaupan täytäntöönpanoa. Yrityskauppa voitaisiin myös ilmoittaa Liikenne- ja viestintävirastolle heti, kun osapuolet voivat osoittaa riittävällä varmuudella aikomuksensa tehdä yrityskauppa. Yrityskaupan ilmoittamisen ajankohta vastaisi kilpailulain 23 §:n 1 momentissa säädettyä yrityskaupan ilmoittamisen ajankohtaa.  

Pykälän 2 momentin mukaan ilmoitusvelvollisia olisivat määräysvallan hankkija, liiketoiminnan tai sen osan hankkija, sulautumiseen osallistuvat yhteisöt ja säätiöt sekä yhteisyrityksen perustajat. Ilmoitusvelvolliset tahot vastaisivat kilpailulain 23 §:n 3 momentin mukaisia ilmoitusvelvollisia tahoja.  

Pykälällä toimeenpannaan medianvapausasetuksen 22 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta. 

4 §.Yrityskauppailmoituksessa annettavat tiedot . Pykälässä säädettäisiin niistä tiedoista, jotka tulee ilmoittaa 3 §:ssä tarkoitetussa yrityskauppailmoituksessa. Pykälän mukaisesti yrityskauppailmoituksessa annettavat tiedot vastaisivat osin niitä tietoja, jotka yrityskaupan osapuolten tulee ilmoittaa myös Kilpailu- ja kuluttajavirastolle kilpailuoikeudellista yrityskauppavalvontaa varten. Tämän lain mukaisessa yrityskauppailmoituksessa edellytettäisiin kuitenkin annettavan vähemmän tietoja verrattuna kilpailuoikeudelliseen yrityskauppavalvontaan, eli ilmoitusvelvollisuus olisi kevyempi. Tämän lain mukaisessa yrityskauppailmoituksessa edellytettäisiin lisäksi, että yrityskaupan osapuolet arvioisivat myös itse yrityskaupan vaikutuksia medianvapausasetuksen 22 artiklan 2 kohdassa listattujen tiettyjen arviointikriteerien mukaisesti.  

Pykälän 1 momentin 1. ja 2. luetelmakohdan mukaisesti yrityskauppailmoituksessa tulisi olla yrityskaupan kunkin osapuolen yhteystiedot sekä mahdolliset yrityskaupan osapuolten asiamiesten yhteystiedot. Momentin luetelmakohdan 3 mukaisesti ilmoituksessa tulisi olla selvitys kunkin yrityskaupan osapuolen ja sen kanssa samaan yritysryhmään kuuluvien yhteisöjen ja säätiöiden yhteenlasketusta, Suomesta kertyneestä liikevaihdosta.  

Luetelmakohdan 4 mukaisesti ilmoituksessa tulisi olla kuvaus yrityskaupasta ja sen taloudellisesta ja rahoituksellisesta rakenteesta, aikataulusta, järjestelyn kohteena olevasta liiketoiminnasta, mahdollisesta myyjätahosta, järjestelyä edeltävästä ja sen jälkeisestä omistuksen ja määräysvallan rakenteesta, järjestelyyn johtaneista taloudellisista ja muista tekijöistä sekä järjestelyn strategisista ja taloudellisista perusteista. Luetelmakohdan perusteella annettavat tiedot ovat erityisesti tarpeen, jotta Liikenne- ja viestintävirasto pystyisi arvioimaan medianvapausasetuksen 22 artiklan 2 kohdan c alakohtaan liittyviä seikkoja.  

Momentin luetelmakohdan 5 mukaan ilmoitukseen pitäisi sisältyä kuvaus kunkin yrityskaupan osapuolen toimialasta, sen harjoittamasta liiketoiminnasta ja ohjelmistotoimiluvan nojalla harjoitettavasta toiminnasta. Luetelmakohdan 6 mukaan yrityskauppailmoituksella tulisi olla selvitys markkinoista, joihin yrityskauppa vaikuttaa. Luetelmakohdan 7 mukaisesti ilmoituksessa tulisi olla kuvaus markkinoilla toimivista muista toimijoista ja näiden markkinaosuuksista. Näiden tietojen perusteella Liikenne- ja viestintävirasto voisi erityisesti arvioida kaupan odotettuja vaikutuksia tiedotusvälineiden moniarvoisuudelle sekä mediapalvelujen ja median tarjonnan monimuotoisuudelle medianvapausasetuksen 22 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. 

Pykälän 1 momentin 8 luetelmakohdan mukaisesti yrityskaupan osapuolten tulisi antaa ilmoituksessa oma arviointinsa yrityskaupan odotetuista vaikutuksista tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen, mukaan lukien sen vaikutukset yleisen mielipiteen muodostumiseen ja mediapalvelujen ja median tarjonnan moniarvoisuuteen markkinoilla. Kyseinen arviointikriteeri on osa asetuksen mukaista median keskittymisen arviointia. Arvioinnissaan yrityskaupan osapuolet voivat kiinnittää huomiota muun muassa siihen, kuinka paljon yrityskaupan toteutumisen myötä alueen markkinoilla toimii jatkossa mediapalveluita tarjoavia yhtiöitä mukaan lukien kuvauksen siitä, kuinka paljon markkinoilla olisi jatkossa saatavilla erilaisia mediasisältöjä yrityskaupan myötä. Lisäksi arvioinnissa voitaisiin kiinnittää huomiota muun muassa yrityskaupan osapuolten taloudelliseen kestävyyteen ja niiden kykyyn jatkaa toimintaansa keskipitkällä aikavälillä ilman yrityskaupan toteutumista.  

Yrityskauppailmoituksella tulisi luetelmakohdan 9 mukaisesti antaa kuvaus toimituksellista riippumattomuutta koskevista suojatoimista. Luetelmakohdan mukaisesti yrityskaupan osapuolten tulisi kuvata esimerkiksi mahdolliset toimet, joita toteutetaan toimituksellisten päätösten riippumattomuuden takaamiseksi.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että selkeyden vuoksi tietyt tiedot voidaan esittää liitteissä tai niitä voidaan täsmentää liitteillä taikka taulukoilla ja kaavioilla. Ilmoituksen keskeisen sisällön tulisi kuitenkin ilmetä varsinaisessa ilmoituksessa. Ilmoituksen ja liitteiden viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) tai muun lain nojalla salassa pidettäväksi esitettävät tiedot tulisi yksilöidä. 

Pykälän 3 momentin mukaan ilmoitus ja sen liiteasiakirjat tulee toimittaa Liikenne- ja viestintävirastolle sähköisesti. 

Pykälällä toimeenpannaan asetuksen 22 artiklan 1 kohdan b ja d alakohdat. 

5 §.Yrityskaupanarviointi . Pykälän mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tulisi arvioida yrityskauppa medianvapausasetuksen 22 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kriteerien mukaisesti.  

Artiklan mainitun kohdan mukaan arvioinnissa tulee huomioida mediamarkkinoiden keskittymän odotettu vaikutus tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen, mukaan lukien keskittymän vaikutukset yleisen mielipiteen muodostumiseen sekä mediapalvelujen ja median tarjonnan monimuotoisuuteen markkinoilla, ottaen huomioon verkkoympäristö ja osapuolten edut tai toiminta muissa tiedotusvälineissä tai muissa kuin media-alan yrityksissä ja osapuolten yhteydet niihin. Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleen 64 mukaan median keskittymien arvioinnin yhteydessä tiedotusvälineiden moniarvoisuudella tarkoitetaan mahdollisuutta saada pääsy useisiin erilaisiin mediapalveluihin ja -sisältöihin, jotka ilmentävät erilaisia mielipiteitä, näkökulmia ja analyyseja. Edelleen asetuksen johdanto-osan perustelukappaleen 68 valossa arvioinnissa olisi otettava huomioon yrityskaupan osapuolten maantieteellinen kattavuus erityisesti, kun sillä on merkitystä arvioitaessa yrityskaupan mahdollista vaikutusta yleisen mielipiteen muodostumiseen suurissa osissa tiettyjä mediamarkkinoita. Arvioinnissa voitaisiin siten kiinnittää huomiota yrityskaupan osapuolten liiketoiminnan ja sisältöpainotusten päällekkäisyyteen maantieteellisesti. Perustelukappaleen mukaan arvioinnissa tulisi tarkastella myös sitä, olisiko markkinoilla edelleen tarjolla erilaista tai vaihtoehtoista sisältöä yrityskaupan toteutuessa.  

Lisäksi arvioinnissa tulee 22 artiklan 2 kohdan mukaan huomioida toimituksellista riippumattomuutta koskevat suojatoimet, mukaan lukien toimet, joita mediapalvelujen tarjoajat ovat toteuttaneet toimituksellisten päätösten riippumattomuuden takaamiseksi ja tarvittaessa sitoumukset, joita jotkin mediamarkkinoiden keskittymän osapuolet saattavat tarjota tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja toimituksellisen riippumattomuuden turvaamiseksi. Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleen 68 mukaan toimituksellista riippumattomuutta koskevia suojatoimia arvioitaessa olisi tarkasteltava mahdollisia riskejä siitä, että tuleva omistaja, johto tai hallintorakenne puuttuu sopimattomasti yrityskaupan myötä toimituksellisiin päätöksiin. Arvioinnissa olisi lisäksi otettava huomioon olemassa olevat tai suunnitellut sisäiset suojatoimet, joilla pyritään säilyttämään eettiset ja ammatilliset normit ja tehtyjen toimituksellisten päätösten riippumattomuus yrityskaupan osapuolina olevissa mediayrityksissä.  

Edelleen arvioinnissa on 22 artiklan 2 kohdan perusteella huomioitava mediamarkkinoiden keskittymän osapuolten mahdollisuudet taloudellisesti kestävän toiminnan jatkamiseen ilman mediamarkkinoiden keskittymää ja mahdolliset muut vaihtoehdot niiden taloudellisen kestävyyden varmistamiseksi. Asetuksen johdanto-osion perustelukappaleessa 68 on selvennetty, että arvioinnissa tulisi tarkastella, ovatko yrityskaupan osapuolet ilman yrityskaupan toteutumista taloudellisesti kestäviä niin, että ne voisivat keskipitkällä aikavälillä jatkaa taloudellisesti kannattavien, riittävästi resursoitujen ja teknisesti mukautettujen laadukkaiden mediapalvelujen tarjoamista ja kehittämistä markkinoilla. Lisäksi arvioinnissa tulisi perustelukappaleen mukaan huomioida sitoumukset, joita yrityskaupan osapuolet saattaisivat tehdä varmistaakseen tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja toimituksellisen riippumattomuuden yrityskaupan myötä.  

Yrityskauppojen vaikutusta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota myös päätoimittajavastuun alaisten mediapalveluiden määrään ja yrityskaupan osapuolten mahdollisiin aikeisiin tai sitoumuksiin jatkaa yrityskaupan osapuolina olevien mediapalveluiden toimintaa yrityskaupan toteutuessa. Arvioinnissa voitaisiin kiinnittää huomiota myös yrityskaupan vaikutuksiin, jotka mahdollisesti edistäisivät median moniarvoisuuden ja toimituksellisen itsenäisyyden toteutumista. Tällainen tilanne voisi syntyä esimerkiksi silloin, kun arvioitaisiin, että ilman yrityskaupan toteutumista jonkun yrityskaupan osapuolen toiminta todennäköisesti loppuisi keskipitkällä aikavälillä esimerkiksi taloudellisista syistä johtuen.  

Arvioinnissa on 22 artiklan 2 kohdan mukaan myös huomioitava tarvittaessa komission vuotuisen oikeusvaltiokertomuksen havainnot tiedotusvälineiden moniarvoisuudesta ja vapaudesta. 

6 §.Käsittelymääräajat . Pykälässä säädettäisiin medianvapausasetuksen 22 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti median keskittymisen arvioinnin antamisen määräajasta. Pykälän mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi otettava yrityskauppaa koskeva ilmoitus tutkittavaksi viivytyksettä ja arviointi yrityskaupan vaikutuksista tulisi toimittaa yrityskaupan osapuolille viimeistään 65 työpäivän kuluessa yrityskauppailmoituksen vastaanottamisesta. Määräaika ei kuitenkaan alkaisi kulua, jos ilmoitus olisi olennaisesti puutteellinen. Määräaika alkaisi siten kulua yrityskauppailmoituksen vastaanottamisesta tai siitä, kun virasto on saanut puutteellista ilmoitusta täydentävät tarvittavat tiedot arvion tekemiseksi.  

Pykälän 2 momentissa säädettäisiin käsittelymääräajasta tilanteessa, jossa yrityskauppaan liittyy ohjelmistotoimiluvan nojalla harjoitettavaa toimintaa. Tällaisessa tilanteessa median keskittymien arviointi ja sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 30 §:ssä tarkoitettu määräysvallan muutoksen vaikutus toimilupaan tulisi pyrkiä käsittelemään samanaikaisesti. Toimilupaviranomainen on ohjelmistotoimiluvan siirtämistä koskevassa asiassa joko Liikenne- ja viestintävirasto tai valtioneuvosto. Valtioneuvosto on toimilupaviranomainen tilanteissa, joissa ohjelmistotoimiluvan siirtämisellä voi olla huomattavia vaikutuksia viestintämarkkinoiden yleiseen kehitykseen. Valtioneuvoston ollessa toimivaltainen viranomainen ratkaisemaan ohjelmistotoimiluvan siirtoa koskeva asia, tulisi Liikenne- ja viestintäviraston pyrkiä toimittamaan tämän luvun mukainen arviointinsa valtioneuvostolle mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on siirtänyt toimiluvan siirtämistä koskevan asian valtioneuvostolle. Pyrkimyksenä olisi, että valtioneuvostolla olisi toimiluvan siirtämistä koskevaa asiaa ratkaistessaan myös käytössään arviointi siitä, millaisia vaikutuksia yrityskaupalla on median moniarvoisuuteen ja toimitukselliseen itsenäisyyteen, mikä palvelisi osaltaan valtioneuvoston päätöksentekoa.  

Pykälän 3 momentissa säädettäisiin, että määräaika ei kulu siltä ajalta, jolloin Liikenne- ja viestintävirasto odottaa medianvapausasetuksen 22 artiklan 4 kohdan mukaista eurooppalaisen mediapalvelulautakunnan lausuntoa. Lautakuntaa tulee mainitun artiklakohdan mukaisesti kuulla tilanteissa, joissa yrityskauppa todennäköisesti vaikuttaa mediapalvelujen sisämarkkinoiden toimintaan. Lautakunta antaa lausuntonsa työjärjestyksessään vahvistettavien määräaikojen puitteissa. Hallituksen esitystä valmisteltaessa ei ole vielä tietoa siitä määräajasta, jossa lautakunnan tulee lausuntonsa antaa. Jotta Liikenne- ja viestintävirastolla olisi riittävästi aikaa arvioida merkittävimpienkin media-alan yrityskauppojen vaikutukset, olisi tarkoituksenmukaista säätää siitä, ettei määräaikaan lueta aikaa, jolloin virasto odottaa lautakunnan lausuntoa.  

7 §.Arvioinnin julkaiseminen . Pykälän mukaan Liikenne- ja viestintäviraston olisi julkaistava arviointi yrityskaupan vaikutuksista yleisön saataville. Arviointi tulisi julkaista mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on toimitettu yrityskaupan osapuolille. Arvioinnin julkaiseminen mahdollistaisi esimerkiksi media-alan tutkijoiden ja muiden asiasta kiinnostuneiden tahojen puolelta yrityskaupan mahdollisten vaikutusten tarkastelun. Arvioinnin julkaisemisella mahdollistettaisiin aiempaa avoimempi ja tietoperusteisempi keskusteltu mediamarkkinan tilasta ja media-alan keskittymisen yleisistä vaikutuksista. Koska medianvapausasetuksen 22 artiklan tarkoituksena on etenkin tuoda näkyväksi mediamarkkinoilla tapahtuvista yrityskaupoista seuraavat vaikutukset median moniarvoisuuteen, olisi arvioinnin julkaiseminen tarkoituksenmukaista asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.  

8 §. Liikenne- ja viestintäviraston tehtävät. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin Liikenne- ja viestintäviraston tehtävistä. Sen mukaan virasto toimisi ehdotetun lain noudattamista valvovana viranomaisena sekä toimisi myös mediavapausasetuksessa tarkoitettuna kansallisena sääntelyviranomaisena . Suoraan sovellettavassa mediavapausasetuksessa on säädetty kansalliselle sääntelyviranomaiselle tehtäviä ja toimivaltuuksia, ja selkeyden vuoksi ehdotetussa pykälässä säädettäisiin, että Liikenne- ja viestintävirasto on tämä viranomainen. Ahvenanmaan maakunnan viranomaisten toimivalta medianvapausasetuksen valvonnassa perustuu Ahvenanmaan itsehallintolakiin.  

Mediavapausasetuksen 2 artiklan 13 kohdan mukaan kansallisella sääntelyviranomaisella tarkoitetaan mitä tahansa jäsenvaltion AVMS-direktiivin 30 artiklan mukaisesti nimeämää viranomaista tai elintä. Suomessa AVMS-direktiivin 30 artiklassa tarkoitetut viranomaistehtävät on lainsäädännössä annettu pääosin Liikenne- ja viestintävirastolle sähköisen viestinnän palvelulaissa ja joltain osin Kansalliselle audiovisuaaliselle instituutille kuvaohjelmalain nojalla (HE 98/2020 vp, s. 94). Nyt ehdotettu pykälä merkitsisi sitä, että Kansallisella audiovisuaalisella instituutilla ei olisi tehtäviä medianvapausasetuksen valvonnassa.  

Ehdotetusta pykälästä seuraa, että Liikenne- ja viestintävirasto valvoisi mediavapausasetuksen 7 artiklan nojalla asetuksen III luvun säännösten noudattamista . Liikenne- ja viestintäviraston toimivalta valvoa medianvapausasetuksen III lukua ei käytännössä koskisi kuitenkaan asetuksen 18 artiklassa säädettyjä velvollisuuksia. Kyseisessä artiklassa säädetään EU:n digipalveluasetuksessa määriteltyjen erittäin suurten verkkoalustojen velvollisuuksista. Suomeen ei ole sijoittautunut erittäin suuria verkkoalustoja. Euroopan komissio valvoisi medianvapausasetuksen 18 artiklaa osana digipalveluasetuksessa säädettyjen erittäin suurten verkkoalustojen valvontaa.  

Ehdotetun pykälän mukaan Liikenne- ja viestintävirasto myös osallistuisi asetuksen 14, 15 ja 17 artiklan mukaiseen EU-tasoiseen viranomaisten yhteistyöhön, kannustaisi yleisömittausjärjestelmien tarjoajia asetuksen 24 artiklan 3 kohdan mukaisesti laatimaan ja noudattamaan käytännesääntöjä liittyen yleisömittauksiin ja osallistuisi 8–13 artiklassa säädetyn eurooppalaisen mediapalvelulautakunnan toimintaan. Edelleen asetuksen 7 artiklan nojalla Liikenne- ja viestintävirasto hoitaisi myös asetuksen 25 artiklan 3 kohdassa säädettyä viranomaisen tehtävää. 

Ehdotetun pykälän mukaan Liikenne- ja viestintävirasto valvoisi myös mediavapausasetuksen 6 artiklan 1 kohdan noudattamista. Sen mukaan mediapalvelujen tarjoajien on asetettava palvelujensa vastaanottajien saataville yhteystietonsa, omistustaan koskevia tietoja sekä julkisilta tahoilta saamiensa mainos- ja ilmoitustulojen vuotuinen määrä. Näitä mediapalvelun tarjoajien velvollisuuksia ei ole asetuksessa säädetty kansallisen sääntelyviranomaisen valvottavaksi, mutta tämän esityksen mukaan olisi tarkoituksenmukaista, että Liikenne- ja viestintävirasto valvoisi myös näiden 6 artiklan 1 kohdan velvollisuuksien noudattamista.  

Pykälässä annettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle myös tehtävä kehittää asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tiedotusvälineiden omistussuhteita koskeva kansallinen tietokanta. Kansallisen tietokannan tulisi sisältää kaikki 6 artiklan 1 kohdassa luetellut tiedot kunkin mediapalvelun tarjoajan osalta.  

Asetuksen 4 artiklan 8 kohdan tehtävää ei osoitettaisi erityisesti millekään viranomaiselle eikä 6 artiklan 3 kohdan noudattamisen valvontaan ehdoteta liitettävän viranomaisvalvontaa. 

Asetuksen 5 artiklan 4 kohdassa säädetystä riippumattoman elimen tehtävästä valvoa julkisen palvelun mediaa on tarkoitus säätää erikseen.  

9 §. Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeus. Ehdotetun 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintävirastolla olisi oikeus saada liikesalaisuuksia koskevien salassapitosäännösten estämättä medianvapausasetuksen ja tämän lain mukaisten tehtäviensä suorittamiseksi välttämättömät tiedot niiltä, joiden velvollisuuksista medianvapausasetuksessa tai tässä laissa säädetään, sekä asetuksen III luvun valvonnassa myös muilta asetuksen 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä.  

Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeudet liittyisivät ja rajoittuisivat sen tämän lain ja medianvapausasetuksen mukaisten tehtävien suorittamiseen, joista säädetään 8 §:ssä ja medianvapausasetuksessa. Näin ollen tiedonsaantioikeudet liittyisivät asetuksen 6 artiklan 1 kohdan valvontaan, 6 artiklan 2 kohdan mukaisen tehtävän hoitamiseen sekä asetuksen III luvun valvontaan pois lukien asetuksen 18 artikla. Ehdotetun 1 momentin nojalla saatavia tietoja olisivat esimerkiksi media-alalla tapahtuvaan yrityskauppaan liittyvät tiedot, kuten tiedot yrityskaupan osapuolten taloudellisista tilanteista, tai viranomaisilta ja julkisilta tahoilta saatavat tiedot niiden mainontaan ja ilmoituksiin käytetyistä menoista. Tiedonsaantioikeus ei kuitenkaan rajoittuisi esimerkiksi yrityskaupan vaikutusten arvioinnin osalta ehdotetun 4 §:n mukaisiin yrityskauppailmoituksella annettaviin tietoihin, vaan virastolla olisi oikeus saada yrityskaupan arvioimiseksi välttämättömät mahdolliset muutkin tiedot. Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeus ei koskisi esimerkiksi asetuksen 4 artiklan (mediapalvelujen tarjoajien oikeudet) ja 5 artiklan (julkisen palvelun medioiden riippumatonta toimintaa koskevat suojatoimet) valvontaa, jotka eivät kuulu viraston valvottaviin asetuksen säännöksiin.  

Virastolle ehdotetut tiedonsaantioikeudet perustuisivat osaltaan asetuksen 7 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on valtuudet pyytää tietoja, jotka ovat oikeasuhteisia ja tarpeellisia asetuksen III luvun mukaisten tehtävien suorittamiseksi. Asetuksen 7 artiklan mukaisesti valvontaviranomainen voisi pyytää tietoja luonnollisilta henkilöiltä tai oikeushenkilöiltä, joihin sovelletaan asetuksen III lukua, esimerkiksi mediapalveluita tarjoavilta yrityksiltä ja 25 artiklan 2 kohdan velvoittamilta viranomaisilta ja julkisilta tahoilta. 

Ehdotetun 1 momentin mukaan Liikenne- ja viestintäviraston tiedonsaantioikeus koskisi asetuksen III luvun valvonnassa myös muita asetuksen 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joilla voi elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaansa liittyvistä syistä kohtuudella odottaa olevan hallussaan tällaisia tietoja. Tällaisia tahoja voisivat olla esimerkiksi yhtiöiden käyttämät tilintarkastusyhteisöt. 

Ehdotetun 2 momentin mukaan 1 momentissa tarkoitetun henkilön olisi luovutettava tiedot ilman aiheetonta viivytystä, viranomaisen pyytämässä muodossa ja maksutta. 

Ehdotetulla pykälällä toimeenpannaan medianvapausasetuksen 7 artiklan 4 kohta. 

10 §.Ilmoitusvelvollisuus. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin mediapalveluiden tarjoajien velvollisuudesta ilmoittaa medianvapausasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaiset tiedot Liikenne- ja viestintävirastolle. Kyseisen artiklan 1 kohdan mukaiset tiedot sisältävät tiedot mediapalvelun tarjoajan virallisesta nimestä ja yhteystiedoista, sellaisten suorien tai välillisten omistajien nimet, joiden omistusosuus antaa oikeuden vaikuttaa mediapalvelujen tarjoajan toimintaan ja strategiseen päätöksentekoon, tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien nimet sekä tiedot mediapalveluiden tarjoajille jaettujen valtion mainontaan tarkoitettujen julkisten varojen vuotuisesta kokonaismäärästä ja kolmansien maiden viranomaisilta tai julkisilta tahoilta saatujen mainostulojen vuotuisesta kokonaismäärästä. Ehdotetun 1 momentin mukaan mediapalveluiden tarjoajien tulisi ilmoittaa vuosittain Liikenne- ja viestintävirastolle, kun kyseiset tiedot on julkaistu. Mediapalveluiden tarjoajien yhteystiedot, omistajat ja tosiasialliset edunsaajat eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti vaihdu vuosittain. Jos mediapalvelun tarjoajan yhteystiedoissa tai omistusta koskevissa tiedoissa ei ole vuoden aikana tapahtunut muutoksia, ilmoitukseen ei tarvitsisi sisällyttää niitä koskevia tietoja.  

Virastolle tehtävässä ilmoituksessa tulisi kertoa tietojen julkaisupaikka eli mistä tiedot ovat saatavilla. Ilmoitus voi sisältää esimerkiksi linkin mediapalvelun tarjoajan nettisivulle. Liikenne- ja viestintävirastolle tulisi lisäksi ilmoittaa julkaistut tietosisällöt. Virastolle tehtävän ilmoituksen ei kuitenkaan tarvitsisi sisältää yksityiskohtaisia tietoja omistussuhteista ja mainosmenojen jakautumisesta, vaan ainoastaan yleisen kuvauksen tietosisällöistä.  

Lisäksi pykälän 1 momentissa säädettäisiin valtion viranomaisten sekä muiden julkisten tahojen, joilla on velvollisuus julkaista medianvapausasetuksen 25 artiklan 2 kohdan mukaisia valtion mainontaa koskevia tietoja, ilmoitusvelvollisuudesta Liikenne- ja viestintävirastolle. Viranomaisten ja muiden julkisten tahojen osalta valtion mainontaa koskevilla tiedoilla tarkoitetaan medianvapausasetuksen 25 artiklan 2 kohdassa lueteltuja tietoja, joihin sisältyy niiden mediapalvelujen tarjoajien tai verkkoalustojen tarjoajien viralliset nimet, joilta palvelut on ostettu, niiden yritysryhmien viralliset nimet, joihin kyseiset mediapalvelujen tarjoajat tai verkkoalustojen tarjoajat kuuluvat ja mainontaan käytetty vuotuinen kokonaissumma sekä mediapalvelujen tarjoajaa tai verkkoalustan tarjoajaa kohti käytetyt vuotuiset summat mainonnan osalta. Mainonta käsitteenä sisältää asetuksen 2 artiklan 19 kohdan mukaan mainonnan lisäksi viranomaisten ja muiden julkisten tahojen ilmoitukset, kuulutukset ja informaatiokampanjat maksua tai muuta vastiketta vastaan. Viranomaisten ja muiden julkisten tahojen tulisi ilmoittaa vuosittain Liikenne- ja viestintävirastolle, kun valtion mainosmenoja koskevat tiedot on julkaistu käyttäjien saataville. Myös viranomaisten ja muiden julkisten tahojen ilmoituksen tulisi sisältää tietojen julkaisupaikka ja julkaistut valtion mainontaa koskevat tietosisällöt.  

Hallinnollisen taakan vähentämiseksi ja ilmoitusten käsittelyn helpottamiseksi 1 momentissa ehdotetaan, että tiedot ilmoitettaisiin Liikenne- ja viestintävirastolle sähköisesti. Liikenne- ja viestintävirasto voi ohjeistaa mediapalvelujen tarjoajia, valtion viranomaisia ja julkisia tahoja ilmoituksen muodosta.  

Asetuksen 2 artiklan 18 kohdan mukaisen viranomaisen tai julkisen tahon määritelmän voidaan katsoa sisältävän valtion hallintoviranomaiset, valtion virastot ja laitokset, valtion liikelaitokset sekä valtion talouden ulkopuoliset rahastot. Lisäksi määritelmä kattaa julkisomisteiset yhteisöt, jotka ovat kansallisen tai valtiotasoa alemman hallituksen suorassa tai välillisessä määräysvallassa. Asetuksen johdanto-osan perustelukappaleessa 13 on selvennetty, että hallituksen määräysvalta voi johtua oikeuksista, sopimuksista tai muista keinoista, jotka antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yhteisössä. Määräysvallan osalta merkityksellisiä tekijöitä ovat erityisesti pääoman omistus, yhteisön kaikkien tai joidenkin varojen käyttöoikeus ja oikeudet tai sopimukset, joiden perusteella saadaan ratkaiseva vaikutusvalta yhteisön toimielinten kokoonpanossa, äänestyksissä tai päätöksissä.  

Määritelmä kattaa asetuksen johdanto-osion perustelukappaleen 13 sanamuotojen perusteella ne valtionyhtiöt, joissa hallituksella on ratkaiseva määräysvalta. Valtioneuvoston omistajapoliittisen periaatepäätöksen (Valtioneuvoston julkaisuja 2024:28) mukaan osittain omistamissaan yhtiössä valtio on osakkeenomistaja muiden osakkeenomistajien joukossa, ja se toimii omistusosuutensa mukaisella painoarvolla. Näin ollen medianvapausasetuksen 25 artiklan soveltamisalaan voidaan katsoa sisältyvän vain sellaiset osakeyhtiöt, joissa valtiolla on enemmän kuin puolet kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, ja äänten enemmistö perustuu omistukseen, yhtiöjärjestykseen taikka muuhun sopimukseen tai oikeus nimittää enemmistö osakeyhtiön hallituksen tai hallintoneuvoston jäsenistä, ja nimitysoikeus perustuu edellä mainittuihin seikkoihin.  

Asetuksen sanamuodon perusteella määritelmä sisältäisi myös kaupungit ja kunnat mukaan lukien kuntayhtymät, hyvinvointialueet ja hyvinvointiyhtymät sekä näiden tytäryhteisöt ja liikelaitokset. Soveltamisalaan kuuluisivat johdanto-osion perustelukappaleen 13 valossa myös ne kuntaomisteiset ja hyvinvointialueiden omistamat yhteisöt, joissa kunnalla, kunnilla, hyvinvointialueella tai hyvinvointialueilla on yhteisössä ratkaiseva määräysvalta. Kansallisesti kuntien omistamien yhteisöjen osalta velvoitteiden soveltamisalaan voidaan katsoa kuuluvan ne yhteisöt, joissa kunnalla on kuntalain 6 §:n ja hyvinvointialueella hyvinvointialueesta annetun lain 4 §:n mukainen määräysvalta. Velvoite koskisi myös edellä mainittujen yhteisessä määräysvallassa olevaa yhtiötä. 

Soveltamisalan ulkopuolelle voidaan katsoa jäävän sellaiset julkisomisteiset organisaatiot, joille on lailla taattu autonomia hallitukseen nähden, ja jotka eivät näin ollen ole hallituksen suorassa tai välillisessä määräysvallassa. Tällaisia organisaatioita ovat muun muassa yliopistot, joilla on perustuslain 123 §:n ja yliopistolain (558/2009) 3 §:n mukaisesti itsehallinto. Perustuslain esitöiden mukaan itsehallinnolla tarkoitetaan ennen kaikkea sitä, että yliopiston sisäisestä hallinnosta päättävät laissa säädetyin rajoituksin yliopiston omat hallintoviranomaiset. Myös perustuslakivaliokunta on yliopistojen autonomiaa arvioidessaan katsonut, että taloudellis-hallinnollisen autonomian mukaan yliopisto asettaa itse hallintoelimensä, jotka päättävät sisäiseen hallintoon kuuluvista asioista (ks. PeVL 11/2009 vp, s. 2, PeVL 46/2010 vp, s. 4–5).  

Lisäksi soveltamisalan ulkopuolelle katsottaisiin jäävän sellaiset julkisoikeudelliset laitokset sekä eduskunnan virastot ja laitokset, joiden toimielinten jäsenet valitsee eduskunta perustuslain 36 §:n nojalla tai joiden asemasta säädetään muualla perustuslaissa. Tällaisia julkisoikeudellisia laitoksia ovat Kansaneläkelaitos, Suomen Pankki ja Valtiontalouden tarkastusvirasto. Soveltamisalan rajaaminen olisi tarpeellinen johtuen näiden toimijoiden ja organisaatioiden pääosin valtiosääntöisestä asemasta, johon perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota (ks. PeVL 7/2001 vp, s. 3, PeVL 46/2010 vp, s. 5). Myös Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran ja Yleisradion hallintoneuvostot sekä Ulkopoliittisen instituutin hallituksen valitsee perustuslain 36 §:n mukaisesti eduskunta. Lisäksi laissa Suomen itsenäisyyden juhlarahastosta (717/1990) ja laissa kansainvälisten suhteiden ja Euroopan unionin asioiden tutkimuslaitoksesta (544/2006) todetaan, että Sitra ja Ulkopoliittinen instituutti toimivat eduskunnan vastattavana tai tämän yhteydessä. Vakiintuneen käytännön mukaan on katsottu, että Yleisradion omistajaohjaus tapahtuu eduskunnan valitseman hallintoneuvoston toimesta Yleisradion julkisen palvelun yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Yleisradio Oy:stä annetun lain (1380/1993) esitöissä on niin ikään todettu, että Yleisradio toimii eduskunnan valvonnassa ja vastuulla (HE 43/2005 vp, s. 17). Siten Sitran, Ulkopoliittisen instituutin ja Yleisradion voidaan katsoa olevan eduskunnan, eikä hallituksen suorassa tai välillisessä määräysvallassa, jolloin myös nämä jäisivät asetuksen 25 artiklan mukaisten velvoitteiden soveltamisalan ulkopuolelle. 

Pykälän 2 momentin mukaan kuntien, kuntayhtymien, hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien sekä niiden liikelaitosten tulisi jatkossa raportoida valtion mainontaa koskevat tiedot osana kuntalain (410/2015) 120 a §:n ja hyvinvointialueesta annetun lain (611/2021) 120 §:n mukaista taloustietojen raportointia. Näin ollen kuntien, kuntayhtymien, hyvinvointialueiden sekä niiden liikelaitosten ei tarvitsisi ilmoittaa valtion mainontaa koskevien tietojen julkaisusta Liikenne- ja viestintävirastolle, vaan niiden osalta valtion mainontaa koskevat tiedot olisivat saatavilla Valtiokonttorin taloustietovarannossa, josta Liikenne- ja viestintävirasto voisi tarkistaa ja tarvittaessa hakea tiedot vuosittaista raportointiaan varten.  

Ehdotettu pykälä keventäisi medianvapausasetuksen 6 artiklan 2 kohdan ja 25 artiklan 3 kohdan mukaisista viranomaistehtävistä aiheutuvaa hallinnollista taakkaa ja mahdollistaisi ajantasaisen kansallisen mediayhtiöiden omistustietokannan ylläpitämisen sekä tehokkaamman valtion mainonnan jakautumisen seurannan ja raportoinnin. Omistustietokannan ylläpito liittyy asetuksen 6 artiklan 2 kohtaan, jonka mukaan kansallisen sääntelyviranomaisen tehtävänä on kehittää kansallisia tiedotusvälineiden omistussuhteita koskeva tietokanta. Vuorostaan 25 artiklan 3 kohdan mukaan viranomaisen on seurattava valtion mainosmenojen jakautumista mediapalvelujen tarjoajille ja verkkoalustojen tarjoajille sekä raportoitava siitä vuosittain. Viranomaisen on julkaistava kyseiset vuosikertomukset helposti saatavilla olevassa muodossa. 

11 §. Valvontapäätös. Pykälässä säädettäisiin medianvapausasetuksen ja tämän lain valvontaan liittyvästä Liikenne- ja viestintäviraston valvontapäätöksestä, joka olisi luonteeltaan hallintopäätös ja jossa virasto voisi velvoittaa sen, joka rikkoo asetusta tai tätä lakia, lopettamaan rikkominen ja velvoittaa tämän korjaamaan virheensä tai laiminlyöntinsä kohtuullisessa määräajassa.  

12 §.Uhkasakko. Ehdotetun pykälän mukaan 11 §:n nojalla annetussa valvontapäätöksessä asetetun velvoitteen sekä 9 §:n mukaisen tiedonsaantioikeuden tehosteeksi voitaisiin asettaa uhkasakko. Uhkasakosta säädetään uhkasakkolaissa (1113/1990).  

13 §. Muutoksenhaku. Ehdotettu pykälä sisältäisi informatiivisen säännöksen muutoksenhausta Liikenne- ja viestintäviraston päätökseen. Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019).  

7.2  Laki sähköisen viestinnän palveluista

30 §.Ohjelmistotoimiluvan siirtäminen. Pykälään lisättäisiin mediamarkkinoiden valvonnasta annetun lain 2 luvun mukaisen mediamarkkinoiden keskittymien arviointia koskevan sääntelyn johdosta uusi momentti koskien ajankohtaa, jolloin määräysvallan muuttumisesta tulee ilmoittaa toimilupaviranomaiselle nykyisen 6 momentin paikalle. Voimassa oleva 6 momentti siirrettäisiin pykälän 7 momentiksi.  

Ehdotettavan uuden 6 momentin mukaan, jos määräysvalta muuttuu yrityskaupassa, joka on mediamarkkinoiden valvonnasta annetun lain mukaan ilmoitettava Liikenne- ja viestintävirastolle, tulee määräysvallan muuttumisesta ilmoittaa toimilupaviranomaiselle samaan aikaan yrityskauppailmoituksen tekemisen kanssa.  

Momentin tarkoituksena on mahdollistaa media-alan yrityskaupasta median moniäänisyyteen ja toimitukselliseen itsenäisyyteen kohdistuvien vaikutusten arviointi samaan aikaan, kun Liikenne- ja viestintävirasto tai valtioneuvosto käsittelee määräysvallan muuttumisen vaikutuksia ohjelmistotoimilupaan.  

Voimassa oleva 6 momentti siirrettäisiin edellä mainitun lisäyksen johdosta uudeksi 7 momentiksi. Momenttiin ei ehdoteta muutoksia. 

7.3  7.3 Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä

5 §.Ilmoitusvelvollisuus. Pykälään lisättäisiin uusi 5 momentti, joka sisältäisi informatiivisen viittauksen medianvapausasetukseen. Säännöksellä kiinnitettäisiin lainsoveltajan huomiota siihen, ettei sananvapauslain 5 §:n säännökset ilmoitusvelvollisuutta koskien ole tyhjentäviä, vaan asiasta säädetään myös suoraan sovellettavassa asetuksessa. Sananvapauslain 5 § sisältää sääntelyä julkaisijan ja ohjelmatoiminnan harjoittajan ilmoitusvelvollisuuksista. Samankaltaisia ilmoitusvelvollisuuksia sisältyy myös medianvapausasetuksen 6 artiklan 1 kohtaan, jonka vuoksi informatiivinen viittaus ehdotetaan lisättäväksi pykälään. Medianvapausasetuksen 6 artiklassa säädetyt mediapalveluiden tarjoajia koskevat avoimuusvelvoitteet ovat yksityiskohtaisempia ja laajempia kuin mitä kansallisella tasolla on säädetty. Kansallinen lainsäädäntö ei velvoita mediapalveluita tarjoavia yhtiöitä asettamaan helposti ja suoraan palvelujensa vastaanottajille tietoja, jotka koskevat muun muassa julkaisijoiden tai ohjelmatoiminnan harjoittajien omistussuhteita, julkisilta tahoilta mainonnasta saatuja vuotuisia tuloja tai kolmansien maiden viranomaisilta tai julkisilta tahoilta saatujen mainostulojen vuotuista kokonaismäärää. Koska avoimuusvelvoitteet itsessään tulevat suoraan sovellettavasta asetuksesta, riittävää olisi lisätä sananvapauslain 5 §:ään informatiivinen viittaus asetukseen.  

7.4  Oikeudenkäymiskaari

17 Luku Todistelusta 

22 §. Pykälään 2 momentin loppuun lisättäisiin uusi virke, joka sisältäisi informatiivisen viittauksen medianvapausasetukseen. Säännöksellä kiinnitettäisiin lainsoveltajan huomiota siihen, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 ja 22 §:n säännökset lähdesuojasta ja sen henkilöpiiristä eivät ole tyhjentäviä, vaan asiasta säädetään myös asetuksessa, jota sovelletaan suoraan. Asetuksen 4 artikla sisältää sääntelyä, jonka mukaan jäsenvaltiot eivät saa velvoittaa mediapalvelujen tarjoajia, niiden toimituksellista henkilöstöä tai henkilöitä, joilla on säännöllinen tai ammatillinen suhde mediapalvelujen tarjoajaan tai sen toimitukselliseen henkilöstöön, paljastamaan lähdesuojan alaista tietoa, elleivät artiklan mukaiset poikkeusedellytykset täyty.  

Lähdesuojan piirissä ovat asetuksen 4 artiklan 3 kohdan nojalla muun ohella henkilöt, joilla on säännöllinen tai ammatillinen suhde mediapalvelujen tarjoajaan tai sen toimitukselliseen henkilöstöön ja sitä kautta mahdollisesti hallussaan lähdesuojan alaisia tietoja. Säännöllisen ja ammatillisen suhteen käsitettä on avattu asetuksen johdanto-osassa, jonka perustelukappaleen 20 mukaan jotta vältetään journalististen lähteiden ja luottamuksellisen viestinnän suojan kiertäminen ja taataan yksityis- ja perhe-elämän, kodin ja viestien kunnioittaminen perusoikeuskirjan mukaisesti, suojatoimia olisi sovellettava myös henkilöihin, joilla on säännöllinen yksityinen tai ammatillinen suhde mediapalvelujen tarjoajiin tai niiden toimitukselliseen henkilöstöön ja sitä kautta todennäköisesti hallussaan tietoja, joiden perusteella journalistisia lähteitä tai luottamuksellista viestintää on mahdollista tunnistaa. Mainitun sanamuodon perusteella vaikuttaa siltä, että säännöllisellä suhteella tarkoitetaan säännöllistä yksityistä suhdetta . Käsitteen piiriin olisi johdanto-osan perustelukappaleen 20 sanamuodon valossa luettava henkilöt, jotka ovat vakiintuneessa ja jatkuvassa läheisessä suhteessa kyseisiin henkilöihin ja asuvat heidän kanssaan yhteisessä taloudessa . Kyse vaikuttaa siten olevan toimittajien ja muiden asetuksessa tarkoitettujen henkilöiden läheisistä. Tällaiset henkilöt eivät välttämättä toimi toimittajien ja muiden asetuksessa tarkoitettujen henkilöiden palveluksessa tai apuna siten kuin oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:n 2 momentissa säädetään. Toisaalta edellä mainittu johdanto-osan perustelukappaleen 20 sanamuoto yhteisessä taloudessa asumisesta vaikuttaa rajaavan asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen läheisten piiriä. Siten asetuksessa tarkoitettuja henkilöitä, joilla on säännöllinen yksityinen suhde toimittajaan tai muuhun asetuksessa tarkoitettuun henkilöön, voisivat olla esimerkiksi samassa taloudessa asuva puoliso ja lapset.  

Ammatillisen suhteen käsite kattaa asetuksen johdanto-osan perustelukappaleen 20 valossa henkilöt, jotka ovat tai ovat olleet ammattinsa puolesta mukana ohjelmien tai lehtijulkaisujen valmistelussa, tuottamisessa tai levittämisessä ja jotka ovat joutuneet kohteeksi ainoastaan niiden läheisten yhteyksiensä vuoksi, joita heillä on mediapalvelujen tarjoajiin, toimittajiin tai muihin toimituksellisen henkilöstön jäseniin. Journalististen lähteiden ja luottamuksellisen viestinnän suojelu olisi ulotettava myös mediapalvelujen tarjoajien henkilöstöön, kuten tekniseen henkilöstöön, myös kyberturvallisuusasiantuntijoihin, jotka voisivat joutua kohteeksi siksi, että heillä on tärkeä rooli toimittajien tukihenkilöinä näiden päivittäisessä työssä, joka edellyttää erilaisia ratkaisuja, joilla varmistetaan toimittajien työn luottamuksellisuus, ja että heillä on näin ollen todennäköisesti pääsy journalistisia lähteitä tai luottamuksellista viestintää koskeviin tietoihin.  

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:n 2 momentissa mainituilla henkilöillä, jotka ovat saaneet lähdesuojan alaisen tiedon toimiessaan 20 §:n 1 momentissa tarkoitetun henkilön palveluksessa tai muuten hänen apunaan, tarkoitetaan muitakin kuin alaisia. Lain esitöiden ja oikeuskirjallisuuden valossa käsite on laaja. Lain esitöissä on mainittu esimerkkeinä käsitteen piirissä olevista henkilöistä muiden 22 §:n 2 momentissa viitattujen henkilöiden, joilla on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun muiden säännösten nojalla oikeus tai velvollisuus kieltäytyä todistamasta, osalta asianajajan sihteeri, hammaslääkäriä avustava hoitaja, asianajajan käyttämä itsenäinen kääntäjä, asianajajan tai lääkärin konsultoima kollega sekä asianajajan käyttämän pilvipalvelun palveluntarjoaja (HE 46/2014 s. 81 ja 148–149). Edelleen esimerkkeinä on mainittu sihteerit, vastaanottovirkailijat sekä laskutuksesta ja arkistoinnista huolehtivat henkilöt. Momentin soveltamista yksittäisessä tapauksessa on harkittava sen lähtökohdan valossa, että salassapito-oikeutta tai -velvollisuutta ei pidä voida kiertää niin, että kuullaan esimerkiksi lääkärin asemesta hänen alaistaan tai apuna toiminutta henkilöä. Apuna toimiminen ei ole myöskään sidottu henkilön muodolliseen asemaan, kuten palveluksessa olemiseen (LaVM 19/2014 s. 16). Ratkaisussa KHO 2018:93 hallinto-oikeus katsoi, että sairaalassa toiminut vartija oli toiminut terveydenhuollon ammattihenkilön apuna. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kysymyksessä voi myös olla täysin satunnainen henkilö, kuten liikenneonnettomuuden uhria hoidettaessa ambulanssisairaanhoitajan apuna toiminut sivullinen henkilö (Rautio–Frände s. 168–169). Edellä mainituilla perusteilla oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 22 §:n 2 momentin sanamuoto vaikuttaa kattavan asetuksen 4 artiklassa tarkoitetun ammatillisen suhteen käsitteen ja menevän mahdollisesti sitä pidemmälle, koska kyse voi olla muustakin kuin ammatillisesta suhteesta.  

Lähdesuojan murtamisen edellytyksistä säädetään asetuksen 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 20 §:n 2 momentin ja 22 §:n 2 momentin säännösten voidaan katsoa täyttävän kyseiset edellytykset. 

11.1  Ahvenanmaan asema ja suhde itsehallintoon

Esitys jakautuu osin valtakunnan ja osin maakunnan lainsäädäntövaltaan Ahvenanmaan itse-hallintolain (1144/1991) nojalla. Medianvapausasetuksen soveltamisala kattaa osittain Ahvenanmaan maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvia asioita hallinnon ja viranomaisten osalta. Esitykseen sisältyvistä ehdotuksista valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvat säädökset tulisivat sovellettavaksi myös Ahvenanmaan maakunnassa. 

Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n 1 ja 4 kohtien mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat maakunnan viranomaisia ja julkisia tahoja sekä kuntia ja niiden viranhaltijoita. Maakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluu näin ollen määrittää viranomainen, joka toimii maakunnassa medianvapausasetuksen mukaisena kansallisena sääntelyviranomaisena ja asetuksen 25 artiklan 3 kohdan mukaisena seuranta- ja raportointiviranomaisena. Ahvenanmaalla AVMS-direktiivi on toimeenpantu maakuntalailla radio- ja televisiotoiminnasta ( Landskapslag (2011:95) om radio- och televisionsverksamhet ). Lain 38 §:n mukaan ohjelmalautakunnan ( Programnämndens ) tehtävänä on valvoa lain mukaisten säännösten noudattamista. Lisäksi lain säännösten noudattamista valvoo Ahvenanmaan maakuntahallitus. Mediapalvelulautakunnan toimintaan liittyvien viranomaistehtävien osalta tulee huomioida myös Ahvenanmaan itsehallintolain 59b §, jossa säädetään maakunnan ja valtakunnan viranomaisten välisestä yhteistyöstä.  

Ahvenanmaan itsehallintolain 27 §:n 8 kohdan mukaisesti valtakunnalla on lainsäädäntövalta asioissa, jotka koskevat yhdistyksiä, säätiöitä, yhtiöitä ja muita yksityisoikeudellisia yhteisöjä. Medianvapausasetuksen 22 artiklan mukaisten mediamarkkinoiden keskittymien vaikutusten arviointia koskevien menettelysääntöjen säätäminen kuuluu siten valtakunnan lainsäädäntövaltaan.  

11.2  Yksityiselämän ja henkilötietojen suoja

11.3  Omaisuudensuoja ja elinkeinovapaus