Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Välirauhan aikana J. K. Paasikivi lähetti hallitukselle viestin, että neuvoteltaessa neuvostoliittolaisten kanssa "pyydän välttämään liiallista juridikointia, sillä Kreml ei ole mikään kihlakunnanoikeus".
Sodan kaltaisessa poikkeustilanteessa oikeusvaltion ihanteet eivät toteutuneet. Päättäjät kyllä tahtoivat niitä vaalia. Avatessaan talvisodan keskellä vuoden 1940 valtiopäivät presidentti Kyösti Kallio totesi, että ”aikakauden tarpeet määrittelevät tehtävämme. On tärkeätä, että oikeusvaltiossa kaikki poikkeuksetkin tapahtuvat laillisin muodoin. Täten voi kansassa säilyä luottamus valtioon ja sen koossa pitävään voimaan.”
Sotatilanne pakotti tekemään poikkeuksia valtiosääntöön ja esimerkiksi rajoittamaan kansalaisten oikeuksia ja vapauksia Suomessa, kuten kaikissa muissakin sotaa käyneissä demokratioissa. Kansalaisten poliittisia oikeuksia rajoitettiin jo sillä, että eduskuntavaaleja ei järjestetty vuonna 1943 vaan talvisotaa edeltäneenä kesänä valittu eduskunta toimi aina vuoteen 1945 asti. Tasavallan suojelulain nojalla valtion vastainen poliittinen kiihottaminen ja toiminta oli kiellettyä, minkä nojalla sotaa vastustavat kommunistit suljettiin vankilaan tai turvasäiliöön. Jatkosodan alussa myös kuusi sosialidemokraattisesta eduskuntaryhmästä erotettua kansanedustajaa – ns. kuutoset - pidätettiin maanpetoksellisesta toiminnasta ja heidät erotettiin edustajantoimestaan. Heidät tuomittiin vankeuteen. Sensuuri valvoi, että lehdistössä ei kirjoitettu mitään kuutosten tuomiosta. Kuutosten tilalle valittiin uudet edustajat, jotka liittyivät SDP:n eduskuntaryhmään.
Demokratian ja oikeusvaltion rajat horjuivat sota-aikana, mutta kokonaan ne eivät murtuneet. Myös poliittisen oikeiston äärilaidan toimintaa rajoitettiin. Isänmaallisen kansanliikkeen edustajat arvostelivat toistuvasti hallitusta siitä, että se rajoitti nimenomaan niiden ihmisten toimintaa, jotka pyrkivät tiivistämään Suomen ja Saksan yhteistyötä. Eduskunnassa usein toistui asetelma, jossa äärimmäisen oikeiston ja vasemmiston edustajat yhdessä arvostelivat hallitusta muiden tukiessa sen toimintaa. Talvisodan alla 24.11.1939 hallitus esimerkiksi antoi asetuksen valtakuntaa vahingoittavien painokirjoitusten kieltämisestä. Kovin arvostelu asetusta kohtaan tuli Isänmaalliselta kansanliikkeeltä ja SDP:n vasemmisto-oppositiosta.
Hallitukset toimivat eduskunnan luottamuksen varassa. Aina hallitukset eivät noudattaneet valtiosäännön kirjainta tai henkeä. Maata johtaneen hallituksen sisäpiirin neuvotteluista, päätöksistä ja sitoumuksista ei välttämättä tiedotettu eduskuntaa, vaikka muodollisesti näin olisikin pitänyt tapahtua. Näitä valtiosäännön vastaisia poikkeuksia voidaan perustella sillä, että päättäjät toimivat sotatilanteessa hätäoikeuden perusteella. Oikeusvaltion toiminta perustuu siihen, että kaikki julkinen vallankäyttö perustuu lakiin. Vanhan valtiosääntöoikeudellisen periaatteen mukaan valtioelin voi kuitenkin kansallisissa kriisitilanteissa käyttää sellaisia toimivaltuuksia, joita ei ole kirjattu säädettyyn perustuslakiin tai oikeusjärjestykseen. Presidentti Risto Ryti toimi esimerkiksi tämän hätäoikeuden perusteella lähettäessään Adolf Hitlerille henkilökohtaisen kirjeen, jossa sitoutui olemaan tekemättä rauhaa Neuvostoliiton kanssa ilman Saksan suostumusta.
Eduskunnan toiminta sota-aikana -tietopaketti | Pitkän parlamentin asema | Toimeenpanovalta vs. lainsäädäntövalta | Eduskunta instituutiona | Kansanedustajat ihmisinä | ”Kreml ei ole mikään kihlakunnanoikeus”