​Kuningas valitaan ylimääräisillä valtiopäivillä

Tasavaltalaisten tappiomieliala ja usko monarkian toteutumiseen keinoista piittaamatta olivat vahvimmillaan elo-syyskuun vaihteessa, kun Saksan vaikeudet maailmansodan rintamilla eivät vielä olleet tiedossa. Saksassa into Suomen hallitsijaksi ei ollut suurta: ehdokkaista tuntemattomin, Hessenin prinssi Friedrich Karl suostui lopulta 10. syyskuuta Suomen monarkiksi, jos kuninkaanvaali saisi eduskunnassa riittävän kannatuksen.

Kesätauon aikana Santeri Alkio esitti omissa nimissään kompromissiehdotuksen, jossa kuninkaan valtaoikeuksia tarkistettiin presidentilliseen suuntaan. Maalaisliiton puoluekokouksessa syyskuun lopulla uutiset Saksan tappioista alkoivat vaikuttaa eikä sovittelulle enää ollut sijaa: vaatimuksena oli joko uudet vaalit tai kansanäänestys hallitusmuodosta. Vastapuolella Svinhufvud, Paasikivi ja Ingman myöntyivät ehdottamaan rajoituksia kuninkaanvaltaan, koska Friedrich Karl oli edellyttänyt valinnalleen eduskunnan tukea.

Ylimääräiset valtiopäivät kutsuttiin koolle valitsemaan Suomelle hallitsijaa. Puhemiehistöön valittiin aiemmasta poiketen pelkkiä monarkisteja. Yllättäen monarkistit toivat täysistuntoon 28. syyskuuta jälleen uuden ehdotuksen valtiomuodoksi, mikä kertoo siitä, että vuoden 1772 hallitusmuotoon turvautumista koetettiin välttää loppuun asti. Valiokuntakäsittelyissä monarkistit tekivät myönnytyksiä, jotka suivaannuttivat oikeimman laidan ruotsalaisia ja aktivisteja. Maalaisliitto ehdotti vastalauseessaan, että hallitusmuotoehdotus hylätään, monarkian ja tasavallan vaihtoehdoista pidetään kansanäänestys ja eduskunta päättää asiasta vaalien jälkeen (ASK 1918 ylim vp).

Myönnytykset tehosivat osittain: tasavaltalaisuuden äänitorvista Helsingin Sanomat julkaisi 8. lokakuuta pääkirjoituksen, jossa suositeltiin monarkistien kompromissiesityksen hyväksymistä. Täysistuntokeskusteluissa oli havaittavissa turhautumista. Paasivuori käytti – ensi kerta täysistunnossa – eduskuntaa halventavaa ilmaisua:
Osa porvaristoa tahtoo nykyisen luokkaeduskunnan avulla Suomen työväenluokalle tehdä niin paljon pahaa kuin mahdollista. Tahdotaan tämän ”tynkäeduskunnan" avulla (Puhemies koputtaa: Pyydän edustajaa käyttämään parlamentaarista puhetapaa eikä häväisemään eduskuntaa.) riistää kaikki ne edut mitä työväestö on eduskunnallisella toiminnalla saavuttanut.
Seuraavan kerran ääneen päästyään Paasivuori puhui ”jäännöseduskunnasta”.

Kolmannessa käsittelyssä Paasikivi suuntasi sanansa suoraan maalaisliittolaisille, joiden muodostama vähemmistö pysyi ehdottomana ja äänesti kiireellisen ehdotuksen lepäämään yli vaalien (74–34). Kun äänestystulos selvisi, täysistunnossa luettiin eduskunnalle suunnattu ”Kuninkaanvaalia koskeva hallituksen kirjelmä”. Siinä ilmoitettiin hallituksen ryhtyneen toimiin kuninkaanvaalin toimittamiseen mahdollisimman pian vuoden 1772 hallitusmuodon 38 §:n mukaan (PTK 1918 ylim vp, 8.10.).

Monarkia valitaan ilman äänestystä

Keskustelu ilmoituksesta käytiin seuraavana päivänä 9. lokakuuta. Istunto äänestettiin salaiseksi, koska puhemiehistö oli arvioinut sen ulkopoliittisen sisällön sitä edellyttävän. Ulkopolitiikasta puhuttiin kuitenkin vähän. Paasikivi avasi keskustelun perustellen juurta jaksain, miksi hallitusmuotoon vuodelta 1772 yhä vedottiin. Edustaja Ernst Nevanlinna ehdotti, että eduskunta suorittaisi kuninkaan vaalin vielä samana iltana. Alkio ilmoitti maalaisliiton eduskuntaryhmän vetäytyvän vaalista ja vastuusta: vanha hallitusmuoto ei enää ollut voimassa, eikä kauaskantoista päätöstä tulisi tehdä vähemmistön voimin. Äänestyksen (64–41) jälkeen kuninkaan vaali päätettiin suorittaa samana iltana. (PTK 1918 ylim vp, 9.10.)

Täysistunto kuninkaan valitsemiseksi pidettiin jälleen yleisölle avoimena. Vanhasuomalainen talonpoika J.E. Antila sai kunnian esittää Friedrich Karlin valitsemista Suomen kuninkaaksi. Kannatuspuheenvuoron esitti ruotsalaisten aristokraatti Wrede. Alkio toisti maalaisliiton yksimielisen kannan jättäytyä pois vaalista. Paasivuori ilmaisi vastalauseensa ”valtiollisesta ilveilystä”, mutta häntä ei kannatettu. Kun Antilalle ei esitetty vastaehdotusta, puhemies katsoi eduskunnan hyväksyneen monarkian Suomeen äänestyksettä. Useat edustajat nousivat seisomaan, kun puhemies totesi tapahtuneen, mutta eivät kaikki. Kukaan ei intoutunut eläköön-huutoihin  (PTK 1918 ylim vp, 9.10. illalla).

Eduskunta kokoontui vielä seuraavana päivänä tarkistamaan kuninkaanvaalista laaditun asiakirjan. Maalaisliiton Antti Juutilainen vaati, että päätöksestä ilmenisi hänen eduskuntaryhmänsä eriävä kanta. Paasivuoren ja muutaman muun tasavaltalaisen mukaan päätöksestä piti näkyä sen syntyneen vain 64 monarkistin voimin. Kirjauksella uskottiin olevan merkitystä, sillä Friedrich Karl oli edellyttänyt eduskunnan tukea valinnalleen. Muutos asiakirjaan kaatui äänestyksessä 75–25. Ylimääräiset valtiopäivät, jotka oli kutsuttu koolle kuninkaan valitsemisen takia, lopetettiin päättäjäisiin.​​

​Saksan romahdus teki monarkian mahdottomaksi

Kun Suomi saavuttaa takaisin moraalisen vapautensa minuun nähden, saa se kaiken sen, mitä minä näissä oloissa voin antaa. Enempää sanoja ei tarvita. Tiedän, että minut ymmärretään. (Friedrich Karl 14.12.1918)

Monarkistit voittivat kamppailun hallitusmuodosta valtiopäivillä. Kukaan ei kuitenkaan ollut tyytyväinen lopputulokseen: Tasavaltalaisten mielestä kuninkaan valinnan menettelytapa oli ollut vähintäänkin kyseenalainen. Monarkisteja vaivasi kuluttavan taistelun jälkeinen pettymys, kun kaikki porvarilliset edustajakollegat eivät olleet ymmärtäneet maan etua. Molempien epävarmuutta lisäsi se, että Saksan uskottavuus suurvaltana, johon Suomi oli sitonut kohtalonsa, hupeni päivä päivältä.

Uuden hallitsijan oli vielä hyväksyttävä vaalin tulos, mitä ei koskaan tapahtunut. Eduskunnan puhemies Ingman ehti toimittaa vaaliasiakirjan Friedrich Karlille ennen vallankumousta, keisarin kukistumista ja maailmansodan päättymistä Saksan tappioon. Lopullisen romahduksen aattona Hessenin prinssi lykkäsi vastaustaan ja jätti samalla eduskunnalle mahdollisuuden harkita, edellyttikö Suomen sisä- ja ulkopoliittinen asema uusia toimenpiteitä. Hän ymmärsi, että Saksan-suuntauksesta ja saksalaisesta kuninkaasta oli tullut Suomelle ulkopoliittinen rasite. Friedrich Karlin kaunopuheinen vastaus luettiin varsinaisilla valtiopäivillä 11. marraskuuta suomeksi ja ruotsiksi, mutta keskustelua siitä ei sallittu.

Friedrich Karlin lopullinen kieltäytymisilmoitus toimitettiin Suomen Berliinin-lähettiläälle 14. joulukuuta, ja asia julkistettiin sanomalehdissä. Hessenin prinssi ei koskaan jalallaan astunut Suomen maaperälle. Suomalainen monarkismisuuntaus kaatui Saksan tappioon ja voittajavaltojen vaatimuksiin poliittisesta suunnanmuutoksesta Suomessa.

Paasikiven kuningasmielinen hallitus kaatui, ja valtionhoitajaksi Svinhufvudin tilalle nimitettiin Mannerheim. Ennenaikaiset eduskuntavaalit määrättiin maaliskuulle 1919. Tasavaltaisen hallitusmuodon säätämisestä eduskunnassa kerrotaan Kamppailu hallitusmuodosta 1918–1919 -tietopaketin seuraavassa osassa.