Valiokuntakäsittelyt
Hallitusmuotoesitys palasi perustuslakivaliokunnasta (ASK 1919 1, PeV 2) täysistuntoon vasemmiston ja keskustan näkemysten mukaisena: eduskunta valitsisi yhä presidentin ja saattaisi hänet myös ”suurella enemmistöllä” erottaa, jos oikeuskansleri ja valtioneuvosto katsoisivat valtionpäämiehen toiminnan valtio- tai maanpetokselliseksi. Valiokunnan mietintöön oli jätetty kymmenen vastalausetta.
Neljännessä vastalauseessa puututtiin jälleen nimityksiin: lainasanana pidetty tasavalta (lat. res publica) tuli korvattaman ”kansanvaltiolla” ja vaikeasti lausuttava presidentti ”valtakunnan esimiehellä”. Allekirjoittaja E. N. Setälä, kokoomuslainen suomen kielen ja kirjallisuuden professori, kannatti monarkiaa. Täysistunnossa hän ilmoitti valmiutensa tukea hyvän tasavaltaisen hallitusmuodon kiireelliseksi julistamista. Hän edellytti siis huonoon esitykseen yhä korjauksia suuressa valiokunnassa, mikä sai osan kimpaantuneista edustajista poistumaan istunnosta. (PTK 1919 1, 24.5.)
Suuressa valiokunnassa hallitusmuotoesitystä (ASK 1919 1, S.V.M., N:o 12) muokattiin oikeiston toivomaan suuntaan: presidentin valitseminen siirrettiin erikseen valittaville valitsijamiehille. Kompromissin hintana oli se, että ensimmäisellä kerralla valinnan suorittaisi eduskunta. Mahdollisuus erottaa presidentti, nyt täsmennettynä 4/5 eduskuntaenemmistöllä, oli yhä tallella. Muutoksilla pyrittiin vaikuttamaan kokoomuksen kannassaan horjuviin edustajiin. Vasemmiston esittämistä protesteista huolimatta uskottiin, että SDP pysyisi esityksen takana.
SDP ei ollut tyytyväinen oikeistolaisempaan hallitusmuotoesitykseen. Sen vasemmistosiipi yritti kytkeä tukensa myönnytyksiin, jotka koskivat esimerkiksi punavankien armahdusta ja Mannerheimista eroon pääsyä. Vaatimusten esittäminen ei tässä vaiheessa ollut taktisesti järkevää ja niistä luovuttiin. Eduskuntaryhmä oli pitkin hampain mutta yhtenäisenä kiireelliseksi julistamisen takana.
Valtionhoitaja Mannerheim koetti painostaa kokoomusta vähemmistön vaa’ankielenä. Hänen mielestään presidentti oli hallitusmuotoesityksessä tyystin menettänyt valtansa ja merkityksensä, eikä hän olisi käytettävissä presidenttiehdokkaaksi. Aktivistien tukemana valtionhoitaja haki menettelyä, jolla hän voisi ulkopoliittiseen kriisiin vedoten välttää vesitetyn hallitusmuodon vahvistamisen. Mannerheim oli koko kevään hakenut kotimaasta ja ulkovalloilta tukea suunnitelmilleen hyökätä Pietariin. Maltillinen oikeisto kuitenkin vieroksui jyrkkää asettumista eduskunnan enemmistön tahtoa vastaan.
Hallitus ei pyrkinyt ohjailemaan eduskunnan mielipiteitä, koska se ei ollut kannoissaan yksimielinen. Toisessa täysistuntokäsittelyssä (PTK 1919 1, 2.–11.6.) suuren valiokunnan mietinnön pohjalta tehtiin lukuisia muutosesityksiä (esimerkiksi kuolemanrangaistuksen poisto), joista vain harvoja ja verrattain vähämerkityksellisiä hyväksyttiin. Muutosten takia esitys kuitenkin vielä palautettiin suureen valiokuntaan (ASK 1919 1, S.V.M., N:o 12 a). Hallituksen esitys oli nyt lopullisessa muodossaan (ASK 1919 1, Edusk. vast.).