Myrskyn enteitä
Moskovan neuvotteluihin keväällä 1939 mentäessä presidentti Kallio etukäteen torjui sopimukset venäläisten kanssa, kun taas Mannerheim olisi suostunut neljän Suomenlahden saaren vuokraamiseen. Kallio oli vielä kesällä 1939 optimistinen ja uskoi, että maa voisi välttää sodan. Ulkoministeri Erkko sai vastuun ulkopolitiikasta. Presidentti keskittyi sisäpolitiikkaan pyrkien pitämään hallituksen koossa ja marsalkan virassaan. Tämä vaati Mannerheimin toistuvaa lepyttelyä ja sosiaalidemokraattisen valtiovarainministeri Tannerin pehmittämistä maanpuolustuksen lisärahoituksen hyväksymiseksi. Juhani Myllyn mukaan ainoastaan Kalliolla oli tässä tilanteessa tarpeeksi arvovaltaa ja taitoa pitää koossa ”punamullan ja sotilasjohdon epäpyhä allianssi”. Puolustusvoimien rahoituksesta päästiin sopuun niin myöhään, että toinen maailmansota pääsi kuitenkin yllättämään pahasti keskeneräisen puolustuslaitoksen.
Sotaa enteilevät ylimääräiset kertausharjoitukset järjestettiin, kun venäläiset kutsuivat Suomen toistamiseen lokakuun alussa neuvottelemaan ”konkreettisista poliittisista kysymyksistä”. Kallio lähetti Moskovaan J. K. Paasikiven, jota hän evästi korostamaan Suomen kansallista erityisyyttä, rauhanrakkautta ja halua pysyä pohjoismaisessa rintamassa suurvaltakiistojen ulkopuolella. Kallio uskoi ulkoministerinsä tavoin pienen valtion olemassaolon perustuvan lakiin ja oikeuteen, eikä halunnut tehdä minkäänlaisia alueluovutuksia.
Moskovan-neuvottelujen aikana eduskuntaryhmät olivat yksimielisiä siitä, että Hankoa ei saisi luovuttaa ja että sota olisi vältettävä neuvottelemalla. Toisaalta etenkin SDP ja RKP olisivat lieventäneet neuvotteluiden tiukkaa linjaa. Neuvotteluissa tärkeimmistä linjanvedoista vastasivat ulkoministeri Erkon lisäksi hallituksen sisäpiiri, erityisesti pääministeri Cajander, puolustusministeri Niukkanen ja valtiovarainministeri Tanner. Presidentti oli toisinaan mukana, mutta ei osallistunut työhön aktiivisesti.
Erkko ei uskonut venäläisten aloittavan suursotaa. Presidentti hyväksyi ulkoministerinsä laatimat ohjeet neuvottelijoille pitäytyä taipumattomasti vanhassa linjassa. Neuvottelijat pitivät Suomen tilannetta parempana kuin Mannerheim, joten neuvottelulinja pysyi yhtenäisenä ja tiukkana. Venäläiset esittivät neuvottelujen lopettamista marraskuun alussa, mihin Erkko presidentin ja hallituksen tukemana myöntyi. Paasikivi ja Tanner lähtivät 13.11. paluumatkalle Moskovasta.
Mannerheim, Paasikivi ja kenraali Rudolf Waldén olisivat pyrkineet neuvottelujen jatkamiseen, mutta hallitus suunnitteli jo puolustusvoimien demobilisaatiota. Puolustusvoimien lisärahoitus lykkääntyi viikosta toiseen. Tässä vaiheessa marsalkka Mannerheim painosti jälleen erollaan puolustusneuvostosta. Tällä kertaa hallitus ja presidentti myöntyivät hänen eroonsa.