Vallan sisäpiiri
Talvisodan hallituksessa päätöksiä tehtiin kolmessa kehässä. Sisäpiirin muodostivat Jaakko Nousiaisen mukaan pääministeri Ryti, ulkoministeri Tanner ja salkuton ministeri Paasikivi, jotka tekivät toimenpidesuunnitelmat ja toteuttivat ne. He myös pitivät yhteyttä päämajaan Mannerheimiin, jonka tietämättä ei tehty merkittäviä ulkopoliittisia ratkaisuja. Nämä kolme ministeriä erottuivat heti alussa valtioneuvoston ulkoasiainvaliokunnan muista jäsenistä, sillä heillä oli kyky realistiseen tilanneanalyysiin ja päättäväiseen toimintaan. Sisäpiiri omi ulkopoliittisen vallan ja otti ulkoasiainvaliokunnan toisena kehänä kokonaisuudessaan mukaan päätöksentekoon vasta helmikuun puolivälissä kun kysymys rauhasta tuli ajankohtaiseksi.
Sisäpiiri salasi tietoja rauhantunnusteluista Tukholman-matkoineen laajemmilta piireiltä ja presidentti Kallioltakin aina helmikuun alkuun asti peläten kielteisiä reaktioita. Päätöksiä tehdessäänkin hallitus oli täysin sisäpiiriläisten antaman suullisen tiedon varassa. Tanner johti talvisodan ulkoministeriötä itsenäisesti sivuuttaen välillä lähimmät virkamiesavustajansakin ja rajoittaen diplomaattisalasanomien jakelun vain suppeimpaan sisäpiiriin.
Ulkokehänä toimi koko hallitus, presidentti mukaan lukien, joka pääsi mukaan sisäpiirin tietoihin vasta sodan loppuvaiheessa tehtäessä päätöksiä sodasta ja rauhasta. Tällöinkin vallan sisäpiiri ajoi tahtonsa läpi käyttäen Mannerheimin tilannearviointia tukenaan. Presidentin mielipiteet taas olivat usein niin häilyviä, että hän ei saanut enää edes nimellisen johtajan paikkaa. Muodollisesti korkein valta oli Kalliolla, mutta hän lähinnä myötäili hallituksen enemmistön ja varsinkin Rytin mielipiteitä.