Evakkojen asema
Pääministeri Rytille hankalaksi kysymykseksi muodostui yli 400 000 karjalaisen evakon asema. Ryti oli yhdessä Paasikiven kanssa ehdottanut rauhanneuvottelujen yhteydessä, että nämä saisivat itse päättää, jäisivätkö asuinsijoilleen vai muuttaisivatko Suomeen. Suurin osa karjalaisista ei edes harkinnut vaihtoehtoa jäädä rajan taakse. Kysymys paljasti Rytin ja Paasikiven sokeuden karjalaisten tilanteelle ja vaikutti heidän myöhempään kansansuosioonsa.
Pääministeri esitti aluksi, ettei karjalaisilla olisi oikeutta korvauksiin. Hän tarkasteli kysymystä kansantaloudellisesta näkökulmasta, näkemättä 400 000 evakkoon liittyviä sosiaalisia kysymyksiä. Lopulta välttääkseen hallituskriisin Ryti kuitenkin taipui ja korvauksien yläraja nostettiin 10 000 markasta 320 000 markkaan. Kesällä 1940 säädetty siirtolaisten pika-asutuslaki osoitti hallituksen ymmärtävän evakkojen todellisen tilanteen. Yksioikoisella mielipiteellään Ryti sai kuitenkin niskoilleen siirtoväestön vihat pitkäksi ajaksi. Evakkojen muisto nakersi Rytin arvovaltaa ja kansansuosiota vielä presidenttikaudellakin.