Porkkalan palautus
Neuvostoliiton ulkoministeri Molotov ja marsalkka Zukov ehdottivat Paasikiven ja Kekkosen kutsumista Moskovaan YYA-sopimuksen uudistamista koskeviin neuvotteluihin, jotka yhdessä venäläisten Porkkala-päätöksen kanssa ”vahvistaisivat Suomen kansan luottamusta Neuvostoliittoon ja lisäisivät Paasikiven ja Kekkosen arvovaltaa, mikä taas epäilemättä vaikuttaisi myönteisesti Suomen vuoden 1956 alussa pidettävien presidentinvaalien tulokseen”. Porkkalan jatkuva miehitys oli Neuvostoliitolle kallista ja epäkäytännöllistä.
Neuvotteluihin Porkkalan palautuksesta suostunut Paasikivi toivoi lujittavansa asemaansa ja arvovaltaansa, pääministeri Kekkonen taas toivoi meriittiä myöhempää uraansa varten. Herrat sopivat pitävänsä neuvottelukutsun kahdenkeskisenä tietonaan – Paasikivi ei halunnut edes muun hallituksen tietävän asiasta. Muut ministerit saivat kuulla koko Moskovan-matkasta vasta kun Paasikivi oli jo valinnut seurueensa, ja tuolloinkin hän kiisti tietävänsä kutsun syytä. Moskovan-lähettilään Eero A. Wuoren lisäksi matkaan lähtivät mukana entinen ulkoministeri Reinhold Svento, valtiosihteeri R. R. Seppälä, Paasikiven lääkäri Aarne Koskimies ja puolustusministeri Emil Skog.
Moskovaan lähdettiin 15.9.1955. Saapumispäivän iltana Paasikivi kertoi Skogille, Sventolle ja Seppälälle matkan todellisen tarkoituksen, jonka Wuori jo tiesi. Kaksi päivää myöhemmin alkaneisiin virallisiin neuvotteluihin Paasikivi ei itse osallistunut vedoten ikäänsä. Vapautuneessa ilmapiirissä tapahtuneen vierailun toisena päivänä pääministeri Nikolai Bulganin ilmoitti virallisesti venäläisten luopuvan Porkkalan tukikohdastaan, ja 19.9. hän allekirjoitti Kekkosen ja Skogin ohella sopimuksen Porkkalan palauttamisesta ja YYA-sopimuksen pidentämisestä 20 vuodella.