Noottikriisi
Oliko Suomi itsenäinen poliittinen toimija vai Kremlin ohjailtavissa? Syksyn 1961 noottikriisi ajoittui Kekkosen Yhdysvaltain vierailulle. Presidentti sai tiedon Neuvostoliiton nootista Havaijilla. Nootti käsitteli suurimmaksi osaksi uhkakuvaa sotilaallisten toimien vahvistumisesta Länsi-Saksassa ja Itämeren alueella sekä vaati Suomelta YYA-sopimuksen mukaisia sotilaallisia konsultaatioita, kun Varsovan liiton maat olivat joutuneet nostamaan puolustusvalmiuttaan. Kekkonen vastasi noottiin klassisella kyllä, mutta – kaavalla. Hän myönsi nootissa esitetyt näkökohdat painaviksi, mutta epäili Suomen konsultoinnin vain lisäävän alttiutta sodalle.
Novosibirskissä pidettyjen neuvottelujen jälkeen Neuvostoliitto ilmoitti julkilausumassaan luottavansa Kekkosen arviointikykyyn asiassa. Kriisi oli ohi. Palattuaan Suomeen Kekkonen arvosteli radiopuheessa ankarasti vastustajiaan, varoittaen Suomea uhkaavista kovista ajoista, jolloin ulkopolitiikkaa ei pystyttäisi hoitamaan ”poliittisten diletanttien” johdolla. Jälleen kerran Kekkonen esiintyi avaimena ratkaisuun, johtajana, joka tiesi, miten ulkopolitiikkaa olisi ohjattava. Hän pystyi nyt korostamaan itsevarmasti, että vastustajien hoitamana nootin jälkiselvittely olisi vienyt maan sotilaalliseen konsultaatioon venäläisten kanssa. Hyvät suhteet itään vahvistivat Kekkosen valta-asemia ja antoivat hänelle hyvän alun toiselle kaudelle.