Nordek
Helmikuussa 1968 Pohjoismaiden neuvoston istunnossa Tanskan pääministeri Hilmar Baunsgaardin ehdotuksesta alkanut Nordek -hanke yhdisti Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen pyrkimyksiä vahvistaa maiden talouksia, hyvinvointia ja asemaa kansainvälisessä integraatiossa. Vaikka Euroopan yhteisö EEC oli ilmoittanut, ettei sillä ollut laajentumisaikomuksia, ilmoitti Tanska kuitenkin pitävänsä sen jäsenyyttä ensisijaisena
tavoitteenaan ja Nordekia keinona parantaa neuvotteluasemiaan. Suomi ja Ruotsi, jotka puolueettomina maina epäilivät Nordekin poliittista asemaa myös siksi, että Tanska ja Norja kuuluivat Natoon, taas ilmaisivat halunsa pitää Nordek erillään EEC:stä. Kööpenhaminassa huhtikuussa 1968 järjestetyssä pääministerikonferenssissa maiden erilaiset lähtökohdat otettiin huomioon ja Suomi turvasi asemansa: Ulko- ja turvallisuuspolitiikka jätettäisiin yhteistyöjärjestön ulkopuolelle, joten YYA-sopimus ei vaarantuisi tai aiheuttaisi ongelmaa.
Nordek-hankkeessa näkyvimpiä toimijoita Suomessa olivat ulkoministeri Ahti Karjalainen ja pääministeri Mauno Koivisto, presidentin hoitaessa asian ymmärtämistä idän suunnalla. Nordek-innostusta heikensi jonkin verran se, että hallituksilla oli koko prosessin ajan mielessä liittyminen laajempaan eurooppalaiseen talousintegraatioon heti tilaisuuden ilmaannuttua.
Nordek-sopimuksen ollessa jo valmis maaliskuussa 1970 Suomi vetäytyi yllättäen sen allekirjoittamisesta vain päivää ennen sovittua ajankohtaa. Neuvostoliiton suurlähettiläs oli ilmoittanut maansa vastustavan Suomen liittymistä, ja niin koko hanke kaatui. Nordek ei lopulta ollut niin lupaava hanke, että sitä olisi kannattanut puolustaa idänsuhteiden vaarantamisen uhalla. Uskottavin syy prosessin vesittymiseen lieneekin sen toimimattomuus. Toisaalta taustalla oli sisäpoliittista kädenvääntöä; näyttihän siltä, että Karjalainen ja Koivisto tulisivat kenties olemaan kilpailijoita seuraavassa presidentinvaalissa.