Ensimmäiset eduskuntavaalit 1907
Ensimmäisten eduskuntavaalien murroksellisuutta luonnehti lähes 70 % äänestysaktiivisuus, mikä taso seuraavan kerran saavutettiin vasta sotien jälkeen 1945 vaaleissa. Asutuskeskusten ja maaseudun työväestön innokas osanotto nosti, vastoin ennusteita sosialidemokraatit suurimmaksi puolueeksi 80 edustajalla. Kaupunkiväestön keskuudessa syntyneen puolueen painopiste oli kertaheitolla siirtynyt maaseudulle. Kesti pitkälle vielä sodanjälkeiseen aikaan ennen kuin sosialidemokraattien tuolloin hankkima maaseutukannatus suli. Muut puolueet tekivät omalta kannaltaan virheen aliarvioidessaan sosialistien voimat ja kyvyt mobilisoida uudet äänestäjäjoukot.
Ensimmäisen eduskunnan arki oli täynnä epäonnistumisia. Ankarat ajat ja uusi sortokausi koittivat. Taantumus valtasi alaa ja pääsi vauhtiin Venäjällä jo loppuvuodesta 1906. Suomen senaatin politiikka muuttui yhä enemmän viivytys- ja puolustustaisteluksi, mutta voimansa tunnossa oleva eduskunta ja sen sosialistinen vähemmistö kävivät herkeämättä kotimaisen hallituksen kimppuun vaatien maan oloihin perinpohjaisia mullistuksia. Senaatin ja eduskunnan välit ajautuivat täydelliseen umpikujaan. Kärjekkäästä kritiikistä loukkaantuneet Venäjän vallanpitäjät odottivat Teljon mukaan sopivaa tilaisuutta iskeäkseen riiteleviin osapuoliin, joka tulikin vuoden 1908 suuressa välikysymyskriisissä, ”(…) johon Venäjän vallanpitäjät heti tarttuivat suunnatakseen kuolettavan iskun sekä ensimmäistä eduskuntaa että perustuslaillista senaattia kohtaan”. Keisari hajotti samalla kertaa sekä eduskunnan että senaatin. Keisari hajotti eduskunnan jatkossakin tuon tuosta ja melko mielivaltaisessa tahdissa: 1908 huhtikuun alussa puolentoista kuukauden koossa olon jälkeen; helmikuussa 1909 muutaman päivän koossa olon jälkeen ja vielä kerran saman vuoden aikana.