ETYK
Vuoden 1975 elokuun ETYK:n huippukokouksen isännöintiä pidetään Kekkosen uran huipentumana. Se oli kiistaton luottamuksen osoitus hänen ulkopoliittiselle linjalleen. ETYK vahvisti hänen johtoasemaansa maan sisällä – presidentin ulkopoliittisen linjan vastustajia ei juuri ollut. ETYK huipensi sen perinteisen ajatuksen, että pieni maa turvasi parhaiten oman asemansa ottamalla sillanrakentajan roolin suurvaltojen välisen voimatasapainon ylläpitämisessä.
Kekkonen oli hajottanut eduskunnan kesäkuussa ennen ETYK:a ja nimittänyt huippukokouksen alla Liinamaan virkamieshallituksen. Näin hän poisti puolueet ja parlamentaarisen yhteyden tärkeään kansainvälispoliittiseen tapahtumaan ja teki siitä korostetusti oman projektinsa. ETYK:n jälkeen Suomen turvallisuus arvioitiin vahvemmaksi kuin koskaan aiemmin. Kekkonen itse näki onnistuneella konferenssilla hankitun uskottavuuspääoman vahvistavan Suomen asemaa itään päin. Myös hänen oma asemansa oli huipussaan. Siitä kertovat jo konferenssin aikana alkaneet järjestelyt hänen uudelleenvalitsemisekseen vuonna 1978.
Helsingissä hyväksytty ETYK:n loppuasiakirja määritteli kolme osa-aluetta, ”koria”, joihin allekirjoittajamaat sitoutuisivat: ristiriitojen ennalta torjuminen ja niiden rauhanomainen ratkaiseminen, yhteistyö taloudessa, teknologiassa ja ympäristönsuojelussa sekä inhimillisen elämänlaadun parantaminen. ETYK aloitti Ety-prosessin, johon osallistuminen vahvisti Suomen asemaa Euroopan diplomaattisessa yhteisössä.
ETYK:n historiallinen merkitys paljastui vasta 1990-luvun alussa, kun seurantakokoukset kehittivät ETYK-asiakirjan kolmannesta korista poliittisia julistuksia, jotka johtivat neuvostojärjestelmän murenemiseen sisältä käsin.