Hyvinvointivaltiosta kilpailuvaltioon
Aluksi kilpailuun ja toisaalta vahvaan julkiseen ohjaukseen perustuvien yhteiskunnan ohjausideologioiden nähtiin heijastavan ennen muuta vain perinteistä poliittista ja ideologista vastakkainasettelua eli kysymystä siitä, paljonko yhteiskunnassa ylimalkaan tarvitaan julkista sektoria ja paljonko markkinoita. Tämä ylipolitisoitunut keskustelu on laantunut ja jyrkät asenteet ovat tasoittuneet hyväksymään hyvinvointivaltion ja kilpailuvaltion rinnakkaiselon. Myös yhteiskunnan vähäväkiset ovat oppineet vaatimaan oikeutta tehdä palveluita koskevia omia valintoja. Paluuta yksipuoliseen 1960-luvun puolivälissä syntyneeseen raskaan hyvinvointivaltion ideologiaan ja toimintatapaan ei kuitenkaan ole.
Kilpailuvaltio toi julkisen sektorin erilaisten organisaatioiden toiminnan kehittämiseen perinteisiä markkinoiden ajattelu- ja toimintatapoja. Arkitodellisuudessa kilpailuvaltion eteneminen näkyi vähitellen kaikkialla julkisten palveluiden tuotanto- ja jakelutapojen muutoksina. Kilpailu korostui myös suunnittelun ja päätöksenteon retoriikassa kaikilla poliittis-hallinnollisen päätöksenteon tasoilla.