EU-jäsenyys perustuslain kannalta
Useimmissa EU-maissa oli perustuslaissa yleinen säännös toimivallan luovuttamisesta kansainvälisille toimielimille. Suomessa integraation tietä oli aikaisemmin voitu tasoittaa poikkeuslaeilla. EU-jäsenyys ilmeni vuoteen 2000 asti perustuslaista välillisesti. Tarvetta puuttua Suomen suvereniteettiin ja valtiosääntömme perusteisiin nimenomaisella perustuslain säännöksellä ei katsottu olevan. Tämä peruslinjaus omaksuttiin valtiosääntökomitea 1992:n työssä, jota tehtiin pääsihteeri Seppo Tiitisen puheenjohdolla.
Vuoden 1999 perustuslakiuudistuksessa pidettiin sitten tarpeellisena ottaa järjestelmää selkeyttävä säännös perustuslakiin riippumatta siitä, että EU-jäsenyyden ei juurikaan katsottu kovertaneen Suomen asemaa täysivaltaisena ja itsenäisenä valtiona. Perustuslain kanssa ristiriidassa olevat valtiosopimukset oli yleensäkin voitu saattaa voimaan 2/3 enemmistöllä niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämismenettelyssä ilman kiireelliseksi julistamista.
Perustuslakiin tulivat 1999 säännökset kansainvälisistä suhteista, kansainvälisten velvoitteiden voimaansaattamisesta ja niiden irtisanomisesta sekä eduskunnan osallistumisesta EU-asioiden kansalliseen valmisteluun. Sen mukaan valtioneuvosto vastaa EU:ssa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta ja päättää niihin liittyvistä Suomen toimenpiteistä, jollei päätös vaadi eduskunnan hyväksymistä.