EMU-jäsenyydestä päättäminen
Suomen liittymisestä Euroopan unioniin, EU-jäsenyydestä oli säädetty niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Tämä lainsäätämisjärjestys avasi kuin ”aukon” integraation jatkovaiheita koskeville päätöksille. Eduskunnan perustuslakivaliokunta sittemmin nimittäin katsoi EY:n perustamissopimuksen velvoittavan sisällön olleen, että jäsenvaltiot sitoutuivat siirtymään talous- ja rahaliiton (EMU) kolmanteen vaiheeseen ja – lähentymisehdot täyttäessään - yhteisen rahan käyttöön ja että EMU:n kolmanteen vaiheeseen siirtymisen tai yhteisen rahan osallistumisen osalta ei ollut jäsenvaltion omasta tahdosta riippuvaa liittymismenettelyä. Toinen asia on, olivatko kaikki euromaat olleet riittävässä kunnossa ja täyttäneet nämä lähentymisehdot. Sitä moni kysyy vieläkin.
Perustuslakivaliokunta antaessaan 1998 lausuntonsa Suomen Pankkilaista totesi EU-jäsenyyden yhteydessä käytetyn lainsäätämisjärjestyksen jo merkitsevän, että Suomen Pankkia koskevaan lakiin sisältyneet uudistukset voitiin käsitellä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Siten myöhemmin myös muut liitännäiset EMU -ratkaisut voitiin toteuttaa ja viedä perustuslainsäätämismenettelyyn tehdystä aukosta läpi ilman uusia perustuslakipohdintoja. Pulmia olisi ollut, jos säätämisjärjestystä olisi ennen Suomen Pankki-lakia selvitetty yhtenäisvaluutan käyttöönottoon liittyvissä kysymyksissä.