Ahvenanmaan asema
Ruotsi otti Ahvenanmaan kysymyksen esille huhtikuussa 1919 Pariisin rauhankonferenssissa. Presidentti Ståhlberg katsoi tilanteen vaativan aktiivista vaikuttamista ja kiirehti Ahvenanmaan itsehallintolain toteuttamista. Eduskunta hyväksyi toukokuussa 1920 lain, jolla maakuntaan perustettiin maakuntapäivät ja turvattiin sen laajat erioikeudet. Tämä ei kuitenkaan tyydyttänyt ahvenanmaalaisten johtajia eikä ruotsalaisia.
Kesäkuussa 1920 Suomi lähetti maakuntaan 600 sotilasta ja pääministeri Erich vangitutti Åland-lehden päätoimittajan Julius Sundblomin ja tämän avustajan maanpetoksesta edellisen kirjoitettua lehdessään Ahvenanmaan irrottamisesta Suomesta.
Ståhlberg vastusti ankarasti alueluovutuksia sekä Tarton rauhanneuvottelujen, että Ahvenanmaan kysymyksen yhteydessä. Jukka-Pekka Pietiäisen mukaan hänen lokakuussa 1920 Tukholman-lähettiläälle Werner Söderhjelmille esittämänsä toteamus, että Suomen tulisi aktiivisesti vastustaa Ruotsin toimenpiteitä riippumatta Kansainliiton päätöksestä, näyttää jättäneen avoimeksi jopa aseellisen puolustuksen mahdollisuuden.